Turkin palmujen alta, rakkaudella

Uusi blogi

2011-11-27T20:49:00.001+02:00

Jatkan blogin kirjoittamista osoitteessa mersinheli.blogspot.com . Tervetuloa sinne lukemaan ja kommentoimaan. Kaikki vanhat tekstit loytyy myos uudesta blogistani! :)

Blogin paattaminen

2010-09-23T16:48:00.003+03:00

Ne jotka tata blogia ovat lukeneet varmaan ovat huomanneet ettei kuukausiin ole tullut uutta postausta. Nykyisen elamantilanteeni takia en vain loyda aikaa ja energiaa blogin jatkamiseen joten virallisesti haluan sanoa etta se on nyt ohi. Turkin palmujen alta, rakkaudella paattyy osaltani tahan.

Ehka myohemmin aloitan uuden blogin, jos saan jonkun inspiraation. Mutta talla hetkella pelkka tietokoneella olo on melkein mahdotonta. Halukkaat loytavat minut facebookista, joka on minun tamanhetkinen sosiaalinen elamani :)

Iso KIITOS kaikille lukijoilleni, annoitte minulle tukea ja rohkeutta vaikeina aikoina ja jaoitte iloni hyvina aikoina. Toivon teille kaikille paljon iloa ja onnea elamaanne!

Olen myos onnellinen ihanista blogiystavista joita olen taman blogini avulla saanut. Kiitos kun olette olemassa!!

Home Alone

2010-03-26T16:26:00.001+02:00

Kuukausi sitten Anoppi Oy päätti lähteä kotiin joten olen ollut yksin vauvojen kanssa. Kun pääsin eroon anopin jokapäiväisestä neuvomisesta sekä kälyn joka asiasta valittamisesta, pystyin hengähtämään ja VIHDOIN nauttimaan vauvoista täysillä. On se ihme kun ei koko 3 kuukauden täällä olon aikana anopilta irronnut yhtäkään positiivista kehua tai kannustetta. Lähtiessään vielä kertoi kuinka hänen sydämensä ei kestä kun hän joutuu ajattelemaan näiden lasten olotilaa kun olen yksin. Kiitos ja näkemiin sanon minä!

Vauvat ovat jo nelikuukautisia ja eilen aloiteltiin jo vellien syöminen. Turkissa tämä kiinteiden aloittaminen on aika erilaista verrattuna Suomeen. Monet lääkärit ehdottavat ekaksi pariksi viikoksi vaan hedelmistä itse puristettua mehua. Sitten sormenpäällä jugurttia (joka sekin täytyy itse valmistaa tietenkin) sekä kuukauden päästä kerran päivässä vellejä, unohtamatta mainitsen että niidenkin pitää olla mieluiten itsetehtyä. Turkissa on hysteriaa siitä että valmiit purkkiruat sekä vellit ovat kuin suoraan paholaiselta. Niitä ei voi lapselle syöttää jollei halua hänelle vähintään syöpää! No on totta etta Turkissa on tuoreita vihanneksia ja hedelmiä tarjollakin, mutta etenkin viime vuosina on kauhisteltu kaikkea sitä hormoonien ja torjunta-aineiden määrää mitä näistä tuotteista on löytynyt. Siinä sitten mieti kumpi on pahempi.

Turkissa on myös lääkäreitä jotka väittävät että mitä enemmän makuja maistatat vauvalle 4 kuukautisena, sitä laajemmalla kirjolla hän tulee myöhemmin syömään erilaisia ruokalajeja. Jaahas, kukahan tätä on tutkinut? On myös äitejä jotka antavat jo kolmikuukautisina vauvan maistaa kaikkea mitä HE syövät, sisältäen säilykekurkkujakin!

Kaksosten kanssa on vaikeaa mutta en anna sen lannistaa. Pyrin tekemään kaikkea mitä yhdenkin vauvan kanssa tehdään. Vauvat nukkuvat päivisin parvekkeella ja käymme muutenkin useasti lenkillä rannalla. Olemme käyneet myös koko perheen voimalla ulkona syömässä, kauppakeskuksessa ostoksilla sekä useasti markkinoilla. Meidän mottona onkin että vauvojen tulisi tottua meidän elämään, ei meidän heidän elämäänsä.

Minkäläistä elämä Turkissa on kaksosten kanssa?

* Kaksosten kanssa liikkuminen on suuri yleisönähtävyys. Kaikki vastaantulevat katsovat ja mainitsevat että hei, tuossa menee kaksoset! Jotkut ovat työntämässä käsiään rattaisiin joten joudun kohteliaasti pyytämään henkilöä pitämään näppinsä omalla reviirillään. Vielä kun olen itse vaaleahiuksinen niin jokaista kiinnostaa tietenkin ovatko lapsetkin blondeja. Voi tätä turkkilaisten uteliaisuutta!

* Lastenvaate/tavarakaupassa olet kuningas. Kun kerrot että sinulla on kaksoset rupeavat rahankuvat killumaan myyjän silmissä:tarvitsethan jokaista tarviketta x2. Saan aina palvelua myymäläpäälliköstä lähtien usealta työntekijältä unohtamatta tietenkään tukkualennuksia sekä tuotteiden erikoistilauksia ainoastaan SINUA varten. Seuraavalla kerralla sinut varmasti muistetaan ja ollaan heti tarjoamassa virvokkeita sillä aikaa kun he esittelevät sinulle haluamiasi tuotteita.

* Olet valitettavasti myös kateuden kohteena. Olethan synnyttänyt KAKSI lasta yhden sijaan. Kaikkein kateellisia ollaan juuri minun tilanteelleni: yksi tyttö ja poika eli perhe on täysi heti ekalla kerralla. Monet ystävät ovat hävinneet kun kuulivat että synnytin kaksoset.

Viikon lainaus:

Kaksi naista kävelivät takanani kadulla ja näkivät minut työntämässä rattaita.

- Kylläpä noi venäläiset synnyttävät paljon kaksosia!

Turkin pippurit

2010-02-16T20:11:00.000+02:00

Eren Aslan

Esma Nur

Äiti ei aina jaksa eikä isä osaa

2009-12-26T17:07:00.003+02:00

Tasan kuukausi on kulunut siitä kun meidän pienet Turkin pippurit saapuivat tähän maailmaan. Kuukausi on sujunut täysin vauvojen ehdoilla, heidän tarpeitaan tyydyttäessä. Päivät ja yöt ovat sekoittuneet keskenään kun joka toinen/kolmas tunti on pienokaisia syötettävä. Onneksi kummankin paino on lähtenyt nousemaan normaalisti ja olivat kuukauden ikäisinä kumpikin kolme kiloa. Pituutta oli jo mahtavat 51 senttiä. Vihdoin olemme voineet käyttää normaaleja vastasyntyneillä tarkoitettuja vaatteita :D Tätä ennen käly oli käynyt ostamassa keskosvauvoille tarkoitettuja vaatteita koska pienokaiset hukkuivat normaalikokoihin :)

Olen itse selvinnyt suhtkoht terveenä. Jouduin pari antibioottikuuria käymään läpi tulehduksen takia, mutta nyt olo on jo kuin entinen. Tietty kuukausien makaaminen niin raskausaikana kun synnytyksen jälkeenkin on jättänyt jälkensä: väsyn todella nopeasti. Pyrin kuitenkin olemaan aktiivinen ja saamaan taas kuntoni ylös. Turkissa lapsivuodeajaksi määritellään 40 päivää synnytyksen jälkeen. Sanonnan mukaan "kehto on auki hautaan synnytyksestä seuraavien 40 päivän ajan". Näiden päivien ajan äiti ei saisi näyttäytyä kodin ulkopuolella, samoin vauvoja ei viedä ulos/vierailulle, eikä vauvoja näytetä vieraille. 40 päivän päästä on ns. kirklama eli 40 päivän päättymisen "juhla" jolloin erilaisten huhaa tapojen mukaan niin vauvalle kun äidillekin tehdään jotain. Yleensä juhlintaan liittyy vauvojen sekä äidin kylvettäminen. Kylvetyksen aikana voidaan veteen lisätä jotain jonka uskotaan auttavan vauvaa tulevaisuudessa. Äiti sitten tällä samalla vedellä pesee itsensä. Jotkut eivät vauvoja pese edes ennen 40 päivän päättymistä. Itse vähän pelottaa mitä anoppi on keksinyt tuoksi juhlaksi. Olen kyllä käynyt jo ulkona monesti, vauvat on kylvetetty ja näytetty vieraille :)

Synnytyksen jälkeen olen ollut huomattavan tunteikas. Välistä itkettää ihan tyhmät asiat, etenkin omiin lapsiin liittyvät. Itkin kun lääkärisetä tutki meidän vauvat, itkin kun heiltä otettiin jalanpohjasta verta sairausseulontaa varten, itkin kun näin telkkarissa pienen vauvan joutuvan heitteille.

Olen pari kertaa ns. "välähtänyt" anopille kun rupesi ärsyttämään anopin puheet ja "opetukset". Vannon että jos vielä kerran kuulen sanat "näin suuremmat sukupolvet meille opetti" tai että "näin meillä tehdään", tulen hulluksi. Kuulema täällä on tapana että vauvan silmään puristetaan sitruunaa jotta silmät olisivat tulevaisuudessa kirkkaat (en todellakaan antanut tehdä), vauvan sängyssä kun vauva otetaan syliin sängystä pitää peitolla peittää vauvan makaama alue (koska niin vain tehdään oli selitys, en ole moksiskaan), vauvoista tai itsestäsi ei saisi koskaan kertoa mitään hyvää toisille koska "paha silmä" voi tehdä pahojaan, kokoajan pitää sanoa Masallah (Allah suojelkoon) kun lapsista puhutaan (anoppi pelkää äärettömästi pahaa silmää, jota vastaan Masallahia käytetään). Kuulema myös synnytyksen jälkeen äidin tulee syödä hirveästi että maitoa tulisi! Tänään anoppi kertoi että mitä enemmän syön sitä paremmassa kunnossa olisin (siis en koskaan väsyisi). Minulla on vielä 10 kiloa raskauden jälkeisiä kiloja päällä, olen jopa pari kiloa saanut lisää. Rintamaitoa on (tätäkään ei saisi anopin mukaan KOSKAAN sanoa, ei edes perheen sisällä) ja voin hyvin. Anoppi ei ole tietenkään tähän tyytyväinen vaan mun pitäisi kokoajan syödä lisää ja lisää, etenkin makeaa jotta "maito olisi makeaa". Just joo, yritä siinä sitten selittää että tärkeämpää on juoda paljon ja syödä monipuolisesti, ei mitään makeaa mössöä (jonka takia sairastuinkin).

Nyt poika heräsi :)
Hyvää joulunaikaa ja antoisaa uutta vuotta 2010 jokaiselle lukijalleni! Toivon mukaan uusi vuosi tuo mukanaan teille kaikille onnea, rakkautta, rahaa ja terveyttä :)

Sisko ja sen veli saapuivat :)

2009-12-02T11:47:00.004+02:00

25.11.2009 klo 18.10 ja 18.13 pieni prinsessa ja pieni prinssi saapuivat raskausviikolla 35+2 keisarinleikkauksella maailmaan. 3 minuutin erolla isosiskon roolin otti siis tyttö, hyvä näin. Girl power :) Tyttö painoi 2500 grammaa ja poika 2300 grammaa. Kokoeroa siis oli hiukan ja on edelleenkin, mutta poika on osoittautunut sisupakkaukseksi ja syö nyt enemmän kuin siskonsa :)

Synnytykseen johtaneesta matkasta:
Viime tiistaina lääkäri oli määrännyt meidät tarkkaan ultraääneen sairaalaan. Samalla matkalla mitattiin myös supistukset. Ultraäänessä kaikki oli ok, mutta supistukset olivat selvästi lisääntyneet. Vasta myöhään illalla pääsimme kotiin ja lääkärimme kutsui meidät heti seuraavana aamuna juttusille. Jotenkin sisälläni tiesin että en selviäisi enää yhdessä kasassa uhrijuhlan (Kurban bayram, 27-30 marraskuuta) yli. Lääkärimme oli suunnitellut että viimeistään 1. joulukuuta keisarinleikkaus tehtäisiin. Yöt olivat vaikeita, supistuksia tunsin ympäri vuorokauden sekä selkäkipuakin alkoi olla jo.

Keskiviikkoaamuna lähdimme heti aamupalan jälkeen taas lääkärin juttusille. Lääkärin mukaan viimeisimpien testitulosten perusteella tänään olisi parhain päivä tuoda lapset maailmaan. Olin jo saanut tupla-annoksen vauvojen keuhkoja kehittävää kortisonia raskausviikoilla 31 ja 32 joten lääkäri oli hyvin toiveikas että lapset olisivat jo hyvässä kunnossa. Nopean keskustelun aikana sovimme mitä tehtäisiin jos lapset kuitenkin tarvitsisivat tehohoitoa. Lääkäri määräsi meidät heti sairaalaan valmistelemaan ja illalla keisarinleikkaus tehtäisiin kun hänen poliklinikka vuoronsa päättyisi.

Keisarinleikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa, vaikkakin olisin halunnut täyden nukutuksen. Lääkärin mukaan minun ja lasten parhaimmaksi olisi kuitenkin spinaalipuudutus, joten luotin lääkärini valintaan. Hän sanoi että ei ole koskaan nähnyt niin rauhallista raskaanaolevaa kuin minä joten mitään pelättävää ei ole :) Spinaalipuudutuksen ansiosta myös mieheni pääsi mukaan synnytykseen ja näki livenä lapsiensa syntymän. Kumpikin lapsista parkaisivat voimakkaasti heti synnyttyään ja heidän itkunsa täytti koko huoneen. Hoitajat hihkuivat että nämähän ovat kummatkin vaaleahiuksisia :) Lastenlääkäri tarkasti heidän kuntonsa ja teki arvion mitä tehdä. Keskoshoitoa ei tarvittu, ainoastaan ne lähtisivät tarkkailtaviksi pieneksi hetkeksi keskososastolle, siksi aikaa kunnes minut vietäisiin huoneeseen. Koko leikkaus meni tosi hyvin, koko hoitotiimi lääkäreineen (oma lääkärini sekä lastenlääkäri) pitivät huolen että leikkaussalissa oli hauskaa ja viihtyisää. Koko leikkaus oli ohi 30 minuutissa ja pääsin heti toipumaan huoneeseemme. Tietysti alaraajoja en tuntenut moneen tuntiin leikkauksen jälkeen mutta se myös tarkoitti ettei kipuakaan ollut ja pääsin nauttimaan vauveleista :)

Ekana yönä ei paljon tullut nukuttua sairaalassa. Hoitajien avulle koetettiin saada lapsia imemään mutta se ei oikein hyvin onnistunut, olivat vielä niin pieniä. Heitä sitten ruiskulla ja tuttipulloilla imetimme ekojen tuntien ajan. Yöllä minut myös pakotettiin ylös sängystä kävelemään ja voi että kun se teki kipeää. Yön aikana kävelin niin paljon kuin mahdollista, sillä se nopeuttaa toipumista. Täällä Turkissa on tapana että kun äidin suolisto on lähtenyt taas toimimaan on hän valmis lähtemään kotiin. Meidän kotiutus tapahtui seuraavana päivänä illansuussa kun olimme saaneet kaikki verikokeet yms. annettua.

Siitä lähtien anoppi ja käly pitävät huolen kodin pyörityksestä sekä ovat apuna lastenhoidossa, kun minä vaan makoilen ja yritän parantua leikkauksesta. Lapset syövät ja nukkuvat suurimman osan päivästä. He siinä välissä myös yrittävät tutustua meihin ja me niihin. Aivan ihanaa aikaa, vaikkakin raskasta. Lapsista poika muistuttaa isäänsä, tyttö äitiä. Meille täyden kympin vauvat ja olemme onnemme kukkuloilla :)

Blogihiljaisuus jatkuu…

2009-10-29T16:54:00.001+02:00

Meillä on alkanut viimeiset odotusajat. Raskausviikkoja on takana 31 + 4. 34 viikkoa yritän täyttää jotta lasten terveyden kannalta ei mitään suurempaa ongelmaa tulsi. 36 viikkoa olisi ideaali, silloin lapset pääsisivat heti kotiin. Tällä viikolla pistettiin keuhkoja kehittävää lääkettä jotta lasten keuhkojen kehitys nopeutuisi. Tällä tavalla myös lapset eivät toivon mukaan tarvitse hengitystukea synnyttyään etuajassa (toivottavasti eivät synny).

Anopin tultua olen ollut viimeiset kolme viikkoa vuodelevossa, vaikkakin kerran pari viikossa piipahdan edelleen ulkona. Pitkään jaloilla olo on alkanut rasittaa enkä jaksa enää kävelläkään paljoa. Tämä on tietenkin jo ihan normaalia tässä vaiheessa. Muita isoja ongelmia ei ole ollut. Välistä tuntuu aivan kun harjoitussuppareita olisi pari tai sitten vaan lapset pyörii masussa. Tyttö oli jopa kahden viikon aikana pyörahtänyt ympäri niin että nyt potkii jaloillaan alapäätä :) Pojukka on pysynyt hyvin pää alaspäin. Yllättävän vähän mitään kipuja tai muuta on ollut. Lepo on todella tärkeää.

Viime maanantaina oli taas lääkärintarkastus. Ensimmäisessä sokerirasituksessa sokerit olivat hiukan ylhäällä jonka takia minulle tehtiin 3 tunnin sokerirasitus. Tässä vain yksi arvoista oli korkea, joka tarkoittaa sitä että minulle on mahdollisuus kehittyä raskausdiabetes. Lääkäri kylmästi vaan kielsi kaiken makean. Sitä yritän myös noudattaa. Syön vain paljon hedelmiä. Muutenkin veirkokeissa on ollut paljon arvoja alhaalla ja pari yläkantissa, mutta lääkärin mielestä ne eivät ole tärkeitä. Hemoglobiinikin on hiukan alhainen (113) normaalia sekin tässä vaiheessa. Aloitin syömään jo kuurimaisesti johanneksenleipäpuun hedelmistä valmistettua siirappia, joka erityisesti on hyvää raskaana oleville runsaan kalsium ja raudan lähteenä. Maitoa menee runsaasti samoin juustoa. Aamuisin syön myös kuurittain saksanpähkinoita. Tarkkana saan olla mitä syön :) Vauvojen parhaaksi.

Ensi keskiviikkona mennään taas lääkärille. Tästä lähtien käydään lääkärissä useammin, nyt 10 päivän välein, sen jälkeen viikon välein. Lääkäri määräsi minut vesikuurille ja juonkin jo lähemmäs 5 litraa vettä päivässä. Sairaalakassi ollaan valmisteltu sekä tänä viikonloppuna viimeistellään lasten huone. Miehelläni on koulun puolesta loppuviikko lomaa. Tänään juhlitaan 86 vuotiasta Turkin tasavaltaa. Meällakin liehuu lippu parvekkeella.

Iskä kävi myös ja vierailu sujui tosi kivasti. Isä myös suunnittelee tänne osa-aikaista vuosittaista muuttoa ja katselivatkin mieheni kanssa alustavasti asuntoja. Iskällä on jo joulukuun liput ostettu joten katsotaan löytääkö silloin sopivan asunnon jopa. Kivaahan se on kun lapset saavat isoisänsä asumaan lähelle :)

Blogin hiljaisuus tulee jatkumaan koska en pysty kovin paljoa istumaan tietokoneen äärellä. Seuraavan kerran kuulumisia kirjoittelen vauvojen synnyttyä. Mahdollisuuksien mukaan päivittelen kuulumisia Facebookissa.

Uusi vaihe elämässä alkoi eilen

2009-10-06T13:37:00.003+03:00

Elämä ei koskaan mene tietenkään samalla tavalla eteenpäin. Muutokset ovat väistämättömiä. Elämässämme yksi muutoskohta tapahtui eilen kun anoppi ja käly saapuivat. Tähän loppui meidän aviopuolisona viettämämme kahdenkeskinen elämä. Ekaksi meidän kanssamme elävät anoppi ja käly, myöhemmin lapset, joista vastuu tulee olemaan loppuelämämme ajan. Tietenkään en ajattele tätä muutosta mitenkään negatiivisesti vaan olen nimenomaan innoissani ja toiveikas tulevaisuudesta. On vain erikoista ajatella että olemme juuri nyt yhdessä niistä elämän käännekohdista :) Mieheni kanssa myös keskustelin asiasta ja hän on todella innoissaan meidän tulevaisuudesta, etenkin lapsista. Tämä muutos on meidän kummankin kauan kaipaamamme asia. Se tulee kasvattamaan meitä ihmisinä hurjasti. Olen vaan niin onnellinen että minua ympäröi mahtavat ihmiset ja etenkin upea, tukeva aviomies.

T'ällä viikolla meille saapuu myös isäni, joka viettää tällä hetkellä lomaansa Alanyassa. Isä saapuu torstaina ja lähtee sunnuntaina. Hän on jo myös varannut uuden matkan joulukuuksi tätini kanssa, jolloin he ehkä vierailevat pitempäänkin kun/jos vauvat ovat saapuneet. Kotona tulee olemaan siis aikamoinen vilske :)

Minun olotilani on ollut ihan jees viime aikoina. Vatsan tuoma raskaus on alkanut todellakin jo tuntua enkä kovin pitkään jaksa jaloillani olla. Tosin on päiviä jolloin tunnen itseni tosi hyvälle, aivan kun en edes olisi raskaana. Kunnes *tömps* iso vatsani osuu johonkin :) 28 viikkoa eli seitsämän kuukautta on nyt siis takana. Viime lauantaina kävin veritesteissä, virtsakokeessa sekä sokerirasituksessa. Sokerirasitus pisti kyllä koetukselle kun siihen pitää mennä tyhjällä vatsalla. He ottavat ekaksi verta, sen jälkeen juot ison lasin sokerivettä jonka jälkeen odotat tunnin syömättä ja juomatta kunnes he ottavat uudestaan verta. Lääkäri sanoi että 3-4 tunnin nälkä riittää koetta varten, laboratoriossa halusivat 10 tunnin paaston. En TODELLAKAAN pysty olemaan syömättä kymmentä tuntia, joten luotin lääkäriini ja hiukan jotain napostelin yöllä. Onneksi niin tein sillä muuten olisin varmaan jo pyörtynyt ennen ekaa verikoetta. Muutenkin koko loppupäivän sain tuskastella viottelevan masun kanssa: ei näemmä tykännyt ollenkaan paastoamisesta. Tulokset noudamme ensi maanantaina jolloin seuraava lääkäriaika on.

Siihen asti makoilen ja yritän ottaa rennosti vaikkakin anoppi/käly täällä ovat. Ainakaan vielä eivät ole hyppineet silmille johtuen ehkä siitä että olen todella paljon omissa oloissani :) Olivat hekin tulleet isojen tuliaisten kanssa ja vauvoille on nyt aika läjä vaatetta. Mutta aina sitä vaan haluaa lisää, eikö olekin kummallista? :) Ensi viikolla varmaan mennään taas vauvaostoksille. Tällä kertaa myös toivottavasti löydämme minullekin lämpimiä yöpukuja sairaalaa sekä sitä seuraavaa toipumisaikaa varten. Vielä ei täällä ole yhtään mitään lämmintä myynnissä. No kun katselee ulos ikkunasta niin en ihmettele: lämpömittari heiluu edelleen 30 päivisin, öisin laskee 20 asteeseen. Tämä kuukausi varmaan menee vielä täten ja sen jälkeen talvi iskee ihan yhtäkkiä. Ostin jo ison läjän isokokoisia pitkähihaisia (1 TL/50 senttiä kappale) markkinoilta, Espiritin, LOGG:in ja H&M:n taattua kakkoslaatua :) Vielä pitäisi ostaa uudet äitiysfarkut, sillä vanhat ovat jäämässä uhkaavasti pieneksi.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa meiltäpäin. Mitä teille kuuluu?

Vauva täyteinen ja tuoksuinen postaus

2009-09-28T20:32:00.001+03:00

Tänään käytiin lääkärillä normaalissa kontrollissa. Kaikki oli edelleen hyvin. Vauvat kasvaneet hyvin viikkojaan nähden ja ovat kuulema kummatkin pitkiä sekä hoikkia, kuten vanhempansa :) Kummallakin vauvalla oli painoa kilon verran, joka vastaa normaalia 27 viikon lukemaa.Äidille kiloja on tullut jo 11, joka kuulema on normaalia kaksoisraskauksissa. Onneksi kilot eivät tunnu olevan muualla kun vatsan seudulla. Kohdunsuu oli myös kiinni sekä kohdunkanavan pituus todella hyvä. Lääkärin mielestä mitään ongelmaa ei ole ja taas seuraava kontrolli on kahden viikon päästä.

Tätä ennen käydään kuitenkin verikokeissa sekä tehdään sokeritesti eli paastovatsaan juodaan sokeriliuosta ja tunnin jälkeen mitataan sokeriarvot. Tarkoituksena on saada selville onko minulla raskausdiabetes. Verikokeessa on tarkoitus sitten mitata muiden elinten toimintaa kuten maksa-arvoja sekä munaisten toimintaa.

Tänään ajattelin tehdä jotain ajanvietteekseni . Istuin alas ja rupesin käymään läpi vauvojen vaatteita. Merkkasin ylös niiden lukumäärät sekä mitä vaatetta on. Tämän mukaan sitten ostan tarvittaessa lisää. Ainakin tarkoitus olisi anopin ja kälyn kanssa käydä tässä meidän lähellä olevassa ihanassa vaatelikkeessä joka on tosi halpa sekä kattava: kaikkea löytyy. Vaatteiden lisäksi tänään täytimme yhden tarpeistamme: vauvojen sänkyyn patja. Ostimme tosi hyvälaatuiselta tuntuvan ergonomisen patjan (30 EUR) ekaksi yhteen sänkyyn, sillä aion vauvat nukuttaa ekaksi yhdessä. Myöhemmin sitten ostamme toisen patjan. Näin myös kulut hiukan levittäytyvät pidemmälle ajalle eikä heti jouduta maksamaan isoja summia yhdellä kertaa.

Tässä on jotain kuvia meidän vauvojen tulevista vaatteista, niin suloisia ja niitä hypistellessä tulen aina hyvälle mielelle :) Näiden vaatteiden täyttäviä pikkuisia on myös ihana kuvitella. Maşallah!

Tämä ihana nallekarhupuku on varmasti käytössä talvivauvoillemme :)

Pikku Minni-hiiri

Ekat potkupuvut ja potkuhousut

Oikein hyvää uutta viikkoa kaikille :)

Huhuu...onkohan täällä enää ketään?

2009-09-26T18:24:00.004+03:00

Laiskuus on täysin iskenyt minuun enkä ole blogiani päivitellyt pitkiin aikoihin. Tosin blogspot aiheutti ongelmia parin viikon ajan jollon en edes pystynyt avaamaan koko blogisivustoani. Samoin tietokoneeni temppuili ja mieheni joutui sen formatoimaan ihan alusta. Huoh...kunpa jotain kirjoitettavaakin olisi.

Tuntuu vaan että koko blogaus on mennyt mun puolelta vaan maaritteluksi raskaudesta, joka ei varmaan edes kaikkia lukijoita kiinnosta. Raskauden lisäksi elämässäni niin kovin vähän kaikkea tapahtuu. Makoilen kotona vaan, en tee edes kotitöitä. Lääkäri on käskenyt ottamaan rennosti ja lepäämään tästä lähtien joten kotitöiden teko on jäänyt täysin mieheni hartioille. Kerran viikossa tarkasti suunnitellusti piipahdan ulkona yleensä ostoksia tekemässä tai lääkärissä. Maanantaina olisi taas yksi suunniteltu lääkärikeikka edessä. Silloin olisi jo kiikarissa raskausviikko 27 eli todella nopeasti aika on taas mennyt. Vatsa on kasvanut ihan mahdottomasti ja sen tuoma lisäpaino alkaa jo tuntua liikkuessa. Pieni lenkki esimerkiksi kauppakeskuksessa on kuin maratonin juoksu ja siitä palautuminen kestää pari kolme päivää. Parin viikon päästä anoppi ja käly saapuvat luultavasti meitä auttelemaan jota etenkin mieheni takia toivon. sillä (vaikka ei itse koskaan mitään valita) kotitöiden teko ei selvästi ole mieluista hommaa. Vauvojen takia me kummatkin tehdään uhrauksia. T'ästä se vanhemmuus lähtee...

Koulut alkoivat tällä viikolla. Mieheni koulu avautuu tänä vuonna suurin muutoksin. Viime vuonna kaikkien kanssa tapellut ja laittomuuksia tehnyt koulunjohtaja sai rangaistuksen teoistaan sekä siirrettiin toiseen kouluun ( yhteen ongelmallisimmista kouluista koko Mersinissä). Hänen "oikea kätensä" laittomuuksissa, varajohtaja, alennettiin luokanopettajaksi ja "sai" jatkaa vanhassa koulussaan. Kukaan ei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan joten hänelle on tulossa hyvin yksinäiinen kouluvuosi. Paikallinen Rotary-kerho myös uudisti koulurakennuksen sekä sen pihan. Nyt jokaisessa luokassa on uudet paksulasiset ikkunat, ilmastointi sekä uusi maali seinissä. Pihalle istutettiin kukkia sekä muutenkin parannettiin koulun etupihaa joka oli ennen vain yksi iso hiekkakenttä parilla puulla ehostettuna. Uudistuksia tarkistamaan on tulossa maanantaina myös pormestari joka avaa virallisesti koulun uutta lukuvuotta varten. Isokihoiset seremoniat siis tiedossa.

Parin viikon päästä on myös isäni tulossa pienelle viikonloppuvierailulle. Hänen tarkoituksensa olisi vuokrata auto Alanyasta ja ajaa itse tännepäin. Varmasti ihan hyvä ratkaisu, sillä maisemat tuolla reitillä ovat mahtavat. Meidän kotikin sijaitsee ihan matkan varrella, joten sekin on helposti löydettävissä. Toivon mukaan säät suosivat. Täälläpäin on sateita ollut viimeiset pari viikonloppua ja etenkin yöt ovat jo aika viileitä. Päivisin viipotetaan yhä kolmenkymmenen asteen lukemissa mutta hirveä kuumuus on selvästi ohi tältä vuodelta. Hyvä!

Muuten elämä on tosi tylsää. Päivisin vain makoilen sohvalla telkkaria katsellen tai kutoen. Odottavan aika on pitkä kuten sanotaan ja se on kyllä totta. En tiedä kuinka paljon enää viitsin tänne blogiin kirjoitella, koska mitään erikoista kirjoitettavaa en löydä. Inspiraatio on täysin kadoksissa. Vauvojen tullessa ehdin yhä vaan vähemmän kirjoittaa, joten blogini tulevaisuus on nyt pohdinnan alla....

Hiukan epäonnea mutta loppu hyvin

2009-08-30T21:27:00.001+03:00

Raskausmuotia viikoilta 22+1 (huomenna on rv 23+0)

Viime viikolla äitini ja pikkuveljeni olivat meilä vieraina. He lähtivät aikaisin tänä aamuna viikon vierailun jälkeen. Oli tosi kiva saada heidät tänne ja he toivatkin ison läjän tarpeellisia vauvojenvaatteita sekä tarvikkeita. Sydämmelläset kiitokset myös teille kaikille ihanille sukulaisille siellä Suomessa jotka ojensivat kortensa kekoon!! Aivan mielettömän ihania vaatteita tuli, samoin kun paljon muumijuttuja kuten lakanoita sekä tyynyliinoja unohtamatta tietenkään Muumi- pehmoleluja :) Pitäähän vauvoilla olla jotain suomalaista :) Sain myös mahtavan lukupaketin erilaisia vauva-kirjoja, neuvolan ohjekirjoja sekä suomalaisia lastenkirjoja. Pitääkin tästä ruveta opettelemaan lastenliiruja ulkoa että niitä voi sitten lapsille lauleskella.

Yksi erikoisimmista lahjoista oli meksikolainen Bola-koru (kuva alla). Tämä ripustetaan kaulaan niin että se on mahan päällä ja korun sisällä olevat “helmet” muodostavat liikkuessa vienon helisevän äänen jonka kuulema vauva kuulee kohdussa. Syntymän jälkeen samaista korua voidaan käyttää rauhoittamaan vauvaa (ääni jonka vauva muistaa kohdusta) sekä imetyskoruna, jota vauva voi sormeilla imettäessä. Mielenkiintoinen idea korulle täytyy sanoa ja olen kyllä sitä pitänyt :) Kaikki apukeinot otetaan vastaan.

Teimme myös äidin kanssa joitain ostoksia vauvoille. Suurin osa hankinnoista on tehty nyt, pieniä juttuja tulisi ostaa. Kunhan lastenhuonetta saadaan parempaan kuntoon niin laittelen sitten kuvia tännekin! Plus tietty vauvojen ihanista vaatteista :)

Äiti ja pikkuveli joutuivatkin seikkailemaan hiukan yksin koska en pystynyt heidän kanssaan minnekään oikein mennä. Mieheni kierrätti heitä kyllä minne vain halusivat. Onneksi kodin lähellä oli vesipuisto sekä ranta jossa he kävivätkin useasti vilvoittelemassa sekä aurinkoa ottamassa. Ruskeina heidät lähetin takaisin Suomeen :) Tervetuloa vain uudestaan, oli tosi kiva saada teidät tänne!

**************************************************

Valitettavasti viikko ei sujunut ihan ongelmitta, sillä meidän keskiviikon normaalikontrollissa saatiin selvillä kaksi vähän huonoa asiaa. Ekaksi meidän tyttö oli valunut turhan alas kohdussa eli sen takia joudun olemaan yhä edelleen varovaisin mielin. Lääkäri pisti myös minut NST-koneeseen mittaamaan kohdun supistuksia joita oli hiukan (asteikolla 5-10, yli 70 tarkoittaa synnytystä). Lääkäri pisti minut heti vuodelomalle kahdeksi päiväksi: perjantaina mitattaisiin uudestaan. Perjantaina yhä edelleen mittareissa oli pienen pieniä supistuksia ja täten lääkäri päätti sitten pistää minut suoraan tiputukseen. Tipassa sain nesteitä nestepuutokseen parin tunnin ajan ja sen jälkeen (myöhään illalla) pääsin kotiin. Heti lauantaina oli kuulema aamulla tultava uudestaan NST-kokeeseen. Lauantaina ei sitten supistuksia ollut joten lääkäri huokaisi helpotuksesta. Jos ei taas supistukset ala (kivuttomat, koska en niitä koskaan tuntenut) niin parin viikon päästä mennään uudestaan kontrolliin. Monet lääkärit ei varmaan mitään erikoista tekisi tässä tilanteessa sillä kivuttomat supistukset ovat normaaleja, mutta onneksi meidän lääkäri on tosi tarkka ja tietää kuinka tärkeä tää raskaus on meille. Mitään riskejä ei oteta.

Kuukauden päästä isä on tulossa lyhyelle mutta ytimekkäälle vierailulle. Varmasti sitä ennen anoppi ja kälykin tulevat taas auttamaan. Ainakin katsotaan miten nää seuraavat pari viikkoa menee. Jos mulle taas tulee suppareita ja joudun tiputukseen niin sitten on parhainta että apu tulee ajoissa, koska joudun varmaan täydelliseen vuodelepoon. Tosin olo on nyt tosi hyvä, kiitos lääkärin antamien uusien lääkkeiden joidenka pitäisi pitää supistukset poissa sekä mun pitää ehdottomasti juoda lisää vettä! Olen parina viime päivinä juonut yli 3 litraa per päivä ja huomattavasti olo on parempi. Ehkä supistukset johtuivat juuri nestehukasta, joka tulee kyllä huomaamatta näillä keleillä. Tänäänkin on tosi hiostava ilma ollut koko päivän. Eikä mittari alle kolmenkympin ole laskenut koskaan.

Ensi viikolla alkaa myös mieheni koulu. Tiistaina hän joutuu aloittamaan ensimmäiset seminaaripäivät koululla, jossa kuulema tehdään juuri remonttia. Kiva. Onneksi heidän ei tarvitse siellä olla kuin pari tuntia per päivä ja tulla sitten takaisin kotiin. Ramadan juhlien ajan heillä on kait 10 päivän väliloma ennen koulujen virallista alkamista: 23 syyskuuta.

Hyvää alkavaa työviikkoa kaikille!

Tänään alkoi Ramadan

2009-08-21T20:25:00.001+03:00

Tänä aamuna ensimmäiset paastoajat nousivat ennen auringonnousua aamupalalle ja valmistautuivat näin koko päiväiseen, 15 tuntiseen, paastoamiseen. Juuri näillä minuuteilla ympäri Turkkia kaikuu ezan - rukoushuuto joka ilmoittaa että tämän päivän paasto on päättynyt. Naapureiden ramadan herkkuja notkuvat pöydät odottavat parvekkeella rukouksen ääntä jonka jälkeen kaikkialta alkaa vain kuulua iloinen puheensorina. Elämä jatkuu riehakkaana perheen ja ystavien parissa myöhään iltaan syöden ja etenkin juoden näin kesäkuumalla kunnes taas aamulla noustaan aloittamaan uuden päivän paastoamista.

Ramadan on, kuten monesti olen jo maininnut, ehdottomasti suosikkini. Tämän kuukauden ajan tulisi etsiskellä itsestään hyvyyttä kaikin puolin, vastustaa paheita sekä tutkiskella itseään. Ramadanin aikaan lähimmäiset sekä vähä-osaiset ovat erityisesti tärkeitä. Heitä tulisi ajatella lämmöllä sekä ojentaa auttava käsi. Iltoja vietetään yhdessä perheen ja suvun sekä ystävien kanssa. Jotkut kutsuvat jopa ihan tuntemattomia ihmisiä iltaisin iftar (paaston päättyminen)- illalliselle. Ramadania seuraava Seker bayram eli karkkijuhla kestää kolme päivää. Nimestään päätellen se tietenkin on lapsille kaikkein parhain juhla kun saa syödä paljon makeisia :) Bayramin aikana on tapana vierailla vanhempien sukulaisten, ystävien sekä muun lähiperheen luona.

Minä en tänä vuonna pysty paastoamaan raskauteni takia, olen ns. "vapautettu" vaikkakin myöhemmin minun tulisi paastota nämä päivät erikseen. Tai auttaa rahallisesti köyhiä. Yritän kuitenkin nauttia Ramadanin ilmapiiristä mahdollisimman paljon.

Muihin aiheisiin. Eilen meille sattui aika erikoinen tapahtuma illalla kun olimme lähdössä markkinoille. Tarkoitus olisi ollut ostaa matto keittiöön sekä uudet istuintyynyt parvekkeella oleville tuoleille. Ei päästy kovinkaan pitkälle vaan 6 ja 7 kerroksen väliin :) Eli jäimme jumiin hissiin. Ei ollut kivaa vaikkakaan mitään paniikkia ei syntynyt. Onneksi mieheni oli mukana ja hallinnoi tilanteen tosi hyvin. Saimme talon muilta asukkailta heti apua ja pääsimme puolen tunnin päästä ulos. Yhdellä asukkaista oli hissin rapunpuoleisten ovien lukon avain kotonaan (koska hissi on ongelmallinen useasti). Tosin tämä avainkaan ei heti toiminut vaan sen kanssa väännettiin tosi kauan. Onneksi hissin ovi oli avoinna hissikuiluun joten happi ei loppunut kesken. Markkinat sai jäädä sikseen ja me palasimme kotiin. Tänään taas pienen jännityksen kera kävimme ulkona ja hissi toimi moitteettomasti. Taitaa olla ihan tuuripeliä milloin mitäkin tapahtuu :)

Päivät jatkuvat rauhallisesti kotona. Mieheni tänään työskenteli vauvojen huoneen kimpussa. Ostimme säleverhot ikkunaan ja niiden asennus olikin yllättävän pitkä työ. Mutta nyt näyttää hyvältä :) Vielä on ostettava lipasto sekä kaapisto mutta ne ovatkin helppoja koska niitä löytyy vähän joka paikasta.

Huomenna olisi tarkoitus käydä ystävän luona istumassa ja illemmalla Mezitlin isoimmila viikkomarkkinoilla (saas nähdä mitä sekin on). Mieheni työ on siistiä kotia ja autoa seuraavat pari päivää :)

Oikein hyvää Ramadania sitä viettäville ja rentouttavaa viikonloppua sitä viettäville :D

Hieman valokuvia

2009-08-20T20:56:00.001+03:00

Meidän kodin alapuolella sijaitseva ranta – näyttää paremmalta kuvissa :D

Seuraavat kuvat ovat kodimme viererssä sijaitsevasta vesipuistosta. Tässä lastenallas.

Liukumäki-allas, joka avataan vain tietyin väliajoin ja on tarkasti valvottu ketkä laskee ja milloin. Hyvä niin muuten näissäkin liukumäissä monet lapset loukkaantuisivat laskiessaan toisten päälle tai vaikka kaksin.

Tässä aikuisten allas. Sisäänpääsymaksu on 5 TL per aikuinen, 3 TL per lapsi. Alueella sijaitsee myös kahvila/ravintola jonne ei tarvitse maksaa sisäänpääsymaksua ja sieltä on laaja näkymä koko allasalueelle (hyvä vanhemmille jotka tarkkailevat lapsiaan). Allasaluelle pääsee sisään vain uima-asusillaan eli vaatteet riisutaan/puetaan alueen ulkopuoella erityisillä alueilla tai portilla. Tällä varmaan halutaan ehkäistä alusvaatteisillaan (tai muuten vaan vaatteet päällä) uimaan pyrkivien pääsy altaille.

Historien havinaa kotimme lähellä: Pompeipolis (Soli) sataman jäännökset.

Forum kauppakeskuksen keskustasta näkymiä.

Hyvää loppuviikkoa! :)

Vauvoja ja tietokoneen kyttäämistä :)

2009-08-19T17:14:00.003+03:00

Taas vierähti pitkä vartti viime kirjoituksesta johtuen täysin siitä että mieheni tietokone myytiin joten hän käytti täyspäiväisesti minun konettani. Välistä tietenkin pääsin vähäksi aikaa koneelle, mutta annoin hänelle työrauhan. Töitä tuntui riittävän tosi paljon. Hyvä niin. Tänään saapui sitten mieheni uusi tietokone joten vihdoin sain tietokoneeni hallinnan itselleni :) Sain tänä aikana vihdoin aikaa itselleni opetella neulomaan jotain vauvoille. Internet on mahtava opetusväline. Neuloin muutamat topposet sekä kissankorvapipot :) Ne varmasti näyttävät suloiselta vauvan päässä...pitäisi jatkaa myös peittojen virkkaamista, mutta olen ollut täysin neulomishurmoksen vallassa. Nytkin yritän löytää jotain uutta ja helppoa neulottavaa.

Tänä sunnuntaina myös äitini ja pikkuveljeni saapuvat. Olen todella onnellinen ja innoissani siitä! On tässä jo yli vuosi siitä kun viimeksi nähtiin. Aion äidin kanssa mennä yhdessä seuraavaan ultraan että äiti näkisi vauvatkin. Samalla ajattelin että tekisin viimeiset vauvaostokset äidin kanssa kaupungilla kierrellessämme. Olemme jo ostaneet sängyt sekä lastenhuoneeseen verhot/lampun. Ostettavana olisi isoimpina ainakin kaapisto sekä iso lämmittävä matto. En aio ostaa kaapistoa mitenkään "vauvalle" suunnattuna vaan ihan normaalin kaapiston. "Normaalit" kaapit ovat puolet halvempia verrattuna näihin "vauva" kaappeihin, jotka joudut kuitenkin taas joskus vaihtamaan koska lapsi "kasvaa niistä ulos". Muutenkin on ihan uskomatonta mitä hintoja kaikki raskauteen sekä vauvoihin liittyvä voi maksaa! Onneksi esim äitiysvaatteissa pystyn ostamaan väljiä tunikoita sekä mekkoja, jotka ovat tällä hetkellä muotia. Ja jopa alennusmyynneissä! :) Onneksi vielä osa vanhoista vaatteistakin käy päälle joten vielä ei ainakaan vaatteiden puolesta ole ongelmia. Ainoastaan ostin itselleni äitiyshousut pitkän tinginnän jälkeen 15 EUR:lla.

Raskaus on mennyt yhä edelleen hyvin vaikka kaikenlaisia kipuja on ollut viimeisten viikkojen aikana. Lääkärille niistä mainitsin eikä hän niistä oikein mitään erikoista nähnyt kun kaikki oli vatsassa ok. Viisi kuukautta tuli täyteen ja viikkoja 21. Jännittää vähän että mitä ensi viikkoon asti on taas tapahtunut vatsan sisällä :) Kaikki verikokeet ainakin olivat myös puhtaat eli mitään poikkeavia kromosomi-muutoksia ei ole. Vauvelit ainakin potkiskelevat todella jämäkästi jo aamusta iltaan. Se tuntuu tosi ihanalta mutta eivät ole vielä suostuneet potkiskelemaan isälleen :D Heti hiljentyvät kun mieheni pistää vatsan päälle kätensä. Ehkä niitä pitäisi jotenkin juksata että vahingossa potkisivat :D

Vieraita on käynyt iltaisin teellä ja samoin mekin käymme vierailuilla. Tänäkin iltana oltiin yhden mieheni koulukaverin kotona teellä. Syötiin ja juotiin itsemme ihan ähkyyn. Minä etenkin söin varmaan kahden hengestä :) Vaikka olin syönyt kunnolla jo ennen kuin lähdimme. Kiloja onkin tullut "ihanasti". Juuri pari päivää sitten meni 61 kilon raja rikki eli tässä on tullut viimeisen kuukauden sisällä 4 kiloa! Vauvat on vain kasvaneet 300-400 grammaa kipale joten suurin osa näemmä on jäänyt sinne jonnekin vatsan ja istukan välille :D Päällepäin kilot eivät tietenkään näy muutakuin raskauskumpuna, vaikkakin jotkut naiset täällä ovat laukoneet ihan älyttömiä kommentteja kuten "kuka teistä on raskaana?" liikkuessani ei-raskaana olevien ystävien kanssa. Eikä kuulema "raskaus näy ulkoapäin ollenkaan". Ei varmaan joo, nielaisin tuossa illalla vain yhden kokonaisen vesimelonin että se turvottaa hiukan.

Eli viime päivät ovat tiukasti olleet minulle vauva-painotteisia. Samoin vieraiden odottelu on mieluisaa, varsinkaan kun ei mun tartte kotia siivota :D Siivoaminen on täysin mieheni kontilla.

Yritin lisätä kuviakin tähän postaukseen mutta olen rättiväsynyt tämänpäiväisestä joten se jääköön seuraavaan postaukseen.

Hyvää torstaita kaikille!

Huh huh

2009-08-01T22:14:00.004+03:00

Viimeisten parin viikon tapahtumia nopeasti listaan.

* Mieheni isoveli perheineen kävi ja meni. Heidän kanssaan vietimme antoisat kaksi viikkoa. Kiitos heille kaikesta ihanasta avusta myös kodinhoidossa :)

* Anoppi ja käly vihdoin lähtivät takaisin kotikyläänsä. Mieheni isoveli heitti heidät kotiin mieheni autolla käydessään samalla tervehtimässä sukulaisiaan sielläpäin.

* VIHDOIN pääsin itse sisustamaan kotiani niin kuin ITSE haluan. Muutoksia ollaan tehty kivasti ja kummasti mieheni on myös ehdotellut monia asioita muutettavaksi. Seuraavien parin viikon sisällä on kaikkea kivaa tiedossa kotiin :) Isoveljensä kanssa jo asensivat meidän eteiseen ja käytävään hienot spottivalot jotka toimivat ajastimella. Näin ei tarvitse iltaisin kotiintullessa tai vessaan mennessä etsiskellä valokatkaisijoita.

* Kolmen viikon päästä saamme taas vieraita, mutta tällä kertaa yllätyksenä oman äitini ja pikkuveljeni :) He yllättivät meidät täysin ilmoittamalla yhtenä päivänä ostaneensa jo liput elokuun lopuksi yhden viikon vierailua varten. Tosi ihanaa! Tervetuloa jo nyt!!! :))

* Meillä on kotona ilmastointi ollut päällä joka päivä sillä täälläpäin Mersiniä tuntuu helle olevan TOSI inhottava. Kotona ei toimi samanlainen läpiveto kuin vanhassa kodissa ja meren läheisyyden takia kosteutta on ilmassa enemmän. Istummekin päivisin olkkarissa ilmastoinnin alla nauttien laiskuudesta ja lomasta kaksistaan. Välistä mieheni käy iltaisin ulkona kavereidensa kanssa, välistä käymme kaksistaan.

* Mieheni tietokone sanoi taas kerran tilt pari viikkoa sitten joten se vietiin korjattavaksi. Tarkoitukseni oli jo aikaisemmin että jos ongelmia taas tulee, mieheni aikoisi heti myydä koneen pois ja ostaa jonkun paremman tilalle. Näin tehtiin eli kone on nyt myyty ja sillä silmällä seuraillaan tarjouksia josko saisimme jonkun hyvän koneen tilalle. Tällä välillä tietenkin mieheni käyttää minun konetta, joten en pääse kovin paljoa nettiin enää. Parempi näin, mulla on jäänyt enemmän aikaa kutomiseen :) Vauvojen peitto on jo melkein puoleksi valmis.

* Raskaus on jo yli puolivälin, näin voidaan virallisesti sanoa. Raskausviikkoja on 18+5 takanapäin ja kävimme pari viikkoa sitten lääkärillä viimeksi. Saimme tietää, ja nähdä, että yksi vauveleista on selvästi poika ja toinen on vielä ujo piimä joka ei suostunut itseään näyttämään "sieltä". Lääkäri sanoi että hän näkee tytön mutta ei voi olla sataprosenttisen varma. Mikä parhainta olisi jos saisimme tytön ja pojan :) Pojalle olemme jo nimenkin yhteispäätöksellä löytäneet (kerron sitten kun ovat syntyneet). Tytölle en ole vielä mitään keksinyt. Jonkun lyhyen mutta kumpaankin kieleen sopivan nimen aion hänellekin löytää.
Vatsa on taas kasvanut hurjaa vauhtia mutta näyttää edelleen sopivan suloiselta :) Tänään aamulla vaa'alla painoin jo 59,5 kiloa. En ole siis koskaan elämässäni painanut näin paljoa :) Olin raskaaksi tullessani 54 kiloinen. Herkuteltua on kyllä tullut ihan hirveesti viimeisen parin viikon aikana :)

Lyhyesti virsi kaunis, paljon on tapahtunut ja nyt vaan nautimme toisistamme ja uudesta kodistamme.

Kaikille hyvää viikonlopun jatkoa! Laittelen taas kuvia enempi kunhan pääsen vähän pidemmäksi aikaa koneelle :)

Kesä voi vihdoin alkaa

2009-07-15T21:22:00.001+03:00

Tänään on vika ns. vierasvapaa päivä taas kahteen viikkoon. Mieheni lähti juuri noutamaan isoveljeään perheineen Adanasta ja he saapunevat lähemmäs keskiyötä. Vieraiksi en heitä lue sillä tykkään tästä isoveljestä sekä vaimosta todella paljon. Vaimo on minun ikäinen joten meillä on paljon yhteistä keskusteltavaa sekä isoveli on tosi hyvä hauskuttaja :) Luvassa siis antoisat kaksi viikkoa.

Mieheni tietokone hajosi eilen ja se vietiin heti korjattavaksi. Korjauksen takia hän käyttää tilapäisesti minun konettani jonka minä sitten nappaan omaan käyttööni vapautuessaan :)

Tälläistä upeaa näkymää katselen ulos ikkunasta makuuhuoneessa maatessani. Takana Taurus-vuoret .

Muuten päivät ovat täynnä toimintaa. Kodin pikkuruisissa järjestelyissä menee aikaa mutta on tosi ihanaa. Tänään vasta viimeisetkin koristeet sekä pöytäliinat löysivät paikkansa. Kodin pikkuruisia puutteita ollaan myös paikkailtu kuten tänään kävi rautajuttujen “usta” (työn mestari) nakuttamassa viimeiset tangot ranskalaisiin parvekkeisiin sekä tekemään meille hienon pyykkitelineen parvekkeelle. Koti on valmis. Tervetuloa pienelle kierrokselle!

Olohuone

Makuuhuone (hieman sekainen)

Keittiö plus käly

Näiden huoneiden lisäksi on vielä lastenhuone ja ruoka/vierashuone, jotka ovat tällä hetkellä vielä “työn alla”.

Olemme myös liikkuneet paljon ulkona tutkimassa ympäristöä. Markkinat ovat taasen lähellä meitä kuten vanhassakin kodissa. Tiistaisin järjestetään myös isot vaatemarkkinat, ns. “hienostolaisten markkinat”, 5 minuutin päästä meidän kotoa. Sieltä löytyi eilen tosi paljon ihanaa muodikasta vaatetta, meikkejä, koruja, kodintekstiilejä, mitä vaan. Ja hinnat tosi halvat. Sorruin ostamaan pari mekkoa: onneksi muoti suosii raskaana olevia :) Meidän lähellä on myös yksi ompelija joka tekee mittatilaustyönä ihan mitä vaan. Jätin sinnekin tilauksen kahdesta raskausmekosta (á 15 EUR) joidenka pitäisi olla valmiita ensi viikkoon mennessä. Vatsa kasvaa kovaa vauhtia eikä parin viikoon päästä ole mitään päällepantavaa :)

Muutenkin lähialueet ovat aivan upeita. Tulee mieleen turistialueet kun täällä liikun: paljon hyvätasoisia ravintoloita, liikkeitä sekä kadut ovat TODELLA siistejä. Meidän kodin vieressä on ravintola josta saa mahtavan makuista iskender kebabia juoman sekä salaatin kera yhteensä 5 TL (2,5 EUR). Ihmisetkin ystävällisiä ja avuliaita. Vielä en ole yhtään kommenttia kuullut ulkomaalaisuudestani, jee!! :D

Kaikin puolin siis elämä hymyilee vihdoin. Minun työkseni jää vain seuraavien kuukausien ajan kasvattaa näitä kahta pientä vesimelonia masussa ja nauttia.

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille täältä aurinkoisesta ja helteisestä Mersinistä! :)

Ensimmäinen postaus uudesta kodista!

2009-07-11T12:35:00.003+03:00

Täällä sitä sitten ollaan, uudessa kodissa. Muutto tapahtui maanantaina jonka jalkeen ollaan oltu internet-pimennossa eiliseen asti mutta kodin valmistelussa on ollut niin kiireistä etten oikein ehtinyt mitään eilen tänne ilmoitella.

Muutto meni tosi hyvin. Muuttomiehet herättivät meidät 7.30 ja aloittivat heti pakkaamisen. He saivat koko kodin pakattua ja lastattua muuttoautoon 5 tunnissa (me asuttiin viidennessä kerroksessa eikä hissiä ollut). Sen jälkeen söimme lounaan yhdessä.
Lounaan jälkeen matka jatkui uuteen kotiin, jonne miehet saivat kaikki tavarat ladattua sekä huonekalut koottua 6 tunnissa (yhdeksänteen kerrokseen ilman hissiä). Suu auki vain katselin sitä työskentelyä. He kantoivat telkkarit ym kodinkoneet kuin ilmaa selässään ja asettivat ne varovasti paikoilleen sekä asensivat. Meille jäi työskemme vain paikoilleen järjestely joka kesti 5 päivää kiitos anopin ja kälyn organisaatiokyvyn puutteelle. Multa meni hermot moneen otteeseen enkä vieläkään ole entinen. Eilen yölläkin tuli iso läjä vieraita jotka asuvat täällä meillä viikonlopun, huomenna tulee yksi lisää. Ensi viikolla mieheni isoveli. Olen jo vetänyt töpselin seinästä: en aio osallistua vieraiden kestittämiseen millään tavalla!

Kahden viikon kuluttua onneksi kaikki tämä on ohi ja voimme vihdoin mieheni kanssa jäädä kaksin nauttimaan uudesta kodista sekä uudesta elämästämme täällä. Elämä hymyilee kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

Kuvia uudesta kodista seuraa tulevina päivinä kunhan vieraat vähän vähenevät ja pääsen rauhassa kuvailemaan.

Hyvää viikonloppua! :)

P.S Raskaus menee todella hyvin. Tänään rv 15+4. Mitään ongelmia ei ole ollut.

Raskausoireita anopista

2009-07-03T20:37:00.001+03:00

Vaikka kuinka yritän olla kirjoittamatta yhtä postausta jossa ei olisi jotain anopista niin aina jostain sisältä kumpuaa mahdoton vimma jota en voi vastustaa. Olenkin aivan varma että tämä viha-rakkaus suhde anoppiini sekä kälyyni on raskausoireeni, jonka TOIVON päättyvän pian. Tiedän että he aikovat vain hyvää ja olen kiitollinen kun ovat avustamassa mutta välistä en jaksa.

Tästä lähtee! Jos ei kiinnosta niin älkää lukeko.

Mä en voi ymmärtää että ruoan laitto voi olla niin hidasta. Minun 15 minuutissa tekemäni ruoat he tekevät 45 minuutissa. Heidän valitsemansa ruoat on aivan turhan monimutkaisia eivätkä osaa kehittää mitään erikoista heidän osaamansa 10-15 ruokalajin ulkopuolelta. Tätä ihmettelen sillä he tuijottavat telkkarista tuntikausia ruoka-ohjelmia. Tämän takia syömme ensi viikolla neljännen kerran kuukauden sisällä tuoreita papuja (kysymättä tekevät ruokavalinnat).

Heillä on jotain ihme fobioita käyttää kodinkoneita tarpeisiinsa. Ovat unohtaneet useita kertoja ruoan hellalle koska eivät käytä (joka kerta uudestaan) opettamaani munakelloa muistuttamaan heitä ruoasta! Olen myös opettanut kuinka nuo 45 minuutissa tekemänsä ruoat voi tehdä 15 minuutissa kunhan vaan käyttää munakelloa! Ei niin ei!!! Samoin kuulema kodinkoneilla (esim. keittiörobotissa silputut vihannekset) eivät maistu hyviltä, käsipelillä on aina tehtävä.

Ja sitten ollaan niin laiskoja! Koti siivotaan kerran puolessatoissa viikossa ja lattiat on sen näköiset unohtamatta vessoja. Olen jo pari kertaa joutunut huomauttamaan että VOITAISIKO noi vessat myös siivota. Allottaa, kuvottaa. He pesevat pyykkiä koko ajan, ja ripustettuaan makaavat sohvalla kaksi tuntia valittaen kuinka väsyivat! Mitään ei saada aikaiseksi tämän takia.Mutta ulos lähdetään kiertelemään kaupungille useiksi tunneiksi väsymättä. Joo-o! Ja tietysti jos minä rupean jotain tekemään niin heti ollaan paniikissa estelemassa! Ette kylla anna muuta mahdollisuutta, come on!!

Vauvojen asiat: me ollaan osteltu viime aikoina joitain kankaita joista tehdään sitten petivaatteita vauvoille. Ekaksi käly ja anoppi kävivät ostoksilla ja ostivat aivan hirveän värisiä kankaita joissa oli ihme sarjakuvahahmoja. Sanoin sisälläni vaan “yök” kun katselin niitä mutta kiitin kuitenkin. Seuraavalla kerralla selitin tarkasti mitä haluan ja minkälaisia. Ostivatkin sitten ihan OK kankaita. Nyt sitten kuulema mun pitäisi ostaa ompelukone että ne saataisiin tehtyä, jotta ei jouduttaisi maksamaan 10 EUR räätälille niiden ompelemisesta. Just joo, osta 200 EUR kone jotta välttäisit 10 EUR:n maksun. Loogista. Onneksi puhuin ne ympäri ehdottaen että pyrkisivät lainaamaan joltain asukkaalta konetta pariksi päiväksi.

He hehkuttavat joka päivä tuntikausia uuden asuntomme hienoudesta mutta yhä edelleen pyrkivät jotain inhoaminani "kyläläisten tapoja” kotiini tuputtamaan. Esimerkiksi lattialla syöminen, parvekkeella tyynyjen päällä istuminen vaikka varmasti on tuoleja kaikille, keittiössä vanhoista vaatteista tehtyjen rättien käyttäminen pyyhkiessä (vaikka kotona on ostamiani tiskirättejä) sekä muutenkin heidän mielestään KAIKEN vauvojen kanssa tekemisen tulee tapahtua lattialla (imettäminen, vaipan vaihto, nukkuminen). Hei haloo! Minkä takia on lasten huone!!

Heidän mielestään kotiimme tulisi teettää satojen eurojen arvoiset uudet kaapistot ja heittää vanhat mäkeen, koska ovat niin käytännöllisiä. Mieheni enkä minä emme lämmenneet ajatukselle, koska nykyinen kaapisto on yhtä hyvä kuin ennenkin.

Plus että nyt kun me muutetaan niin heti muuton jälkeen on mieheni serkku tulossa meille kylään. Siitä viikon päästä mieheni isoveli vaimoineen sekä lapsineen tulevat pariksi viikoksi. Sen jälkeen anoppi ja käly lähtevät kotiinsa vähäksi aikaa ja saan rauhan! Kunpa vaan kestäisin tämän kuukauden!

Huh…helpotti vähän…..

Kiitos kun jaksoitte lukea! Tämä on vain purkaus enkä odota kenenkään kommentoivan sitä. Mun on vain pakko saada pääni sisällä olevat ärsyttävät asiat ulos jonnekin… :)

Tästä lähtien seuraava postaus on positiivinen ja varmasti anoppi/käly-vapaa :)

Hullunmyllyä

2009-06-23T11:15:00.001+03:00

Viime viikko ja tämän viikon alku ovat olleet yhtä hullunmyllyä.

17.06 oli mieheni synttärit. Tein päivällä synttärikakun jonka sitten söimme iltateen kanssa. Valittelin kun en ole pystynyt ostamaan miehelleni lahjaa mutta mieheni mukaan kannan vatsassani kaikkein parhainta lahjaa :)

18.6 oli meidän hääpäivä. 4. vuosi tuli täyteen tällä avioliiton tiellä. Mieheni toi minulle lahjaksi ihanan kimpun kukkia joita kuulema oli joutunut etsimään pitkään :)

21.06 oli mun synttärit. Mieheni oli ostanut edellisenä päivänä suklaakakun jota “en nähnyt” jääkaapissa tietenkään :D Illalla söimme senkin kakun ja sain jopa kälyltä lahjan :) Muistin tietenkin näytellä yllättynyttä kun kakku tuli :)

Viikon pommi tapahtui eilen:

Eli OSTIMME ASUNNON! Olimme jo pidemmän aikaa etsineet asuntoja niin netistä kun paikan päältäkin. Haluamme asua kaupungin toisella laidalla jossa asunnot/ihmset ovat paljon parempia kun täälläpäin.

Viime viikko oli mieheni osalta kiireistä tämänkin osalta sillä hän kävi katsomassa useita asuntoja sekä asuinalueita ennen kuin vihdoin sitten löytyi se mieluisin.

Näkymä päätieltä. Tuo keskellä oleva valkoinen rakennus on meidän uusi koti :)

Asuinalue, josta asuntomme ostettiin, sijaitsee Mezitli-nimisessä kaupunginosassa. Mezitli sijaitsee Mersinin aivan toisella puolella, noin 20 minuutin ajomatkan päässä meidän kotoa. Rakennukset meidän asuinalueellamme ovat valmistuneet viimeisen 5 vuoden sisällä eli upouudesta alueesta on kyse. Meidän talo sijaitsee aivan erään päätien varrella (ei kuitenkaan kovin ruuhkainen) lähellä kauppoja, kulkuyhteyksiä sekä mitä parhainta rantaa! Talosta noin 200 metrin päässä on kaupungin juurivalmistunut hieno vesipuisto jossa on isot uima-altaat liukumäkineen sekä aurinkotuoleineen. Meren rannalle (jossa pystyy myös ottamaan aurinkoa, uiminen on vähän eri asia koska vesi voi olla likaista) on matkaa 500 metriä. Merenrannalta alkaa myös Mersinin tunnettu kaupunkipuistikko joka jatkuu 10 km verran koko rantareunaa pitkin. Mieheni uhkui jo intoa aloittaa lenkkeily (kuinkakohan monta kertaa olen tämän kuullut) :D

Näkymä parvekkeelta: tätä tietä pitkin pääsee suoraan merenrannalle

Tämä ympäristöstä. Nyt asuntoon! Rakennus on juurivalmistunut, 10 kerroksinen. Meidän koti on 9. kerroksessa. Asunto on kooltaan noin 150 m2 ja pohjasuunnitelmaltaan TODELLA käytännöllinen. 4 huonetta (olkkari, makkari, lastenhuone, pienempi olkkari) ja keittiö tai kuten Turkissa sanotaan 3+1. Kolme kylppäriä, yksi turkkilainen vessa, yksi normaali kylppäri jossa poreallas sekä ns. vanhempien kylppäri makkarissa jossa on vain pesu-allas ja suihku (tästä tulee meille varastohuone). Uusi asunto on huomattavasti pienempi kun meidän nykyinen, onneksi, sillä siivoamisesta en tule selviämään tässä asunnossa enää sen jälkeen kun lapset syntyy.

Asunnossa on 2 isoa parveketta seka kaksi ranskalaista parveketta. Kaikissa huoneissa on puuparkettilattia. Valmiina tulevat myös eteisen kaapisto sekä ns. pesukone kaapisto. Muutenkin asunnon materiaalit ovat ykköslaatua ja pieniin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota. Esim. lastenhuoneen ikkuna on tehty korkeammalle kuin muut ikkunat (lapset eivät yletä). Samoin parvekkeiden kromireunuksia voi ylentää ja alentaa haluamasi mukaan. Ilmastoinilaitteille oli tehty valmiit paikat joka huoneeseen. Parvekkeille on myös tietty vakiona pistorasia sekä vesihana (helpottaa puhtaanapitoa). Tulevaisuutta varten asioita myös suunniteltu sillä koko kämpässä on valmiit putkistot lämpöpattereille sekä valmis asennuspaikka kombi-lämmittimelle sitten jos/kun se maakaasu vihdoin saapuu.

Asunnon nähtyään mieheni oli aivan innoissaan ja heti seuraavana päivänä hän kaappasikin meidät kaikki mukaansa asuntoa katsomaan. Kun mekin ihastuimme asuntoon ja alueeseen, aloitimme hinnasta tinkimisen. Saman päivän aikana saimmekin kaikki ostoasiat hoidettua, sopimuksen tehtyä sekä lähdimme kotiin Tapun eli asunnonomistusasiakirjan kanssa. Omat säästöt menivät sekä lainaa tuli otettua sieltä täältä. Koska asunto on uusi niin kuluja tulee vielä lisää erilaisten byrokraattisten asioiden hoidossa pari-kolme tuhatta euroa. Samoin meidän pitää ostaa aurinkoenergia katolle jotta saamme kuumaa vettä (500 EUR). TV-antennien asennus, muuttamiskulut, asunnon hienosäännöt, siivoaminen etc tarkoittaa sitä että yhteensä rahaa ja aikaa tulee menemään vielä aika paljon. Hiljaa hyvää tulee. Meillä on vielä tässä asunnossa vuokra maksettuna ensi kuun loppuun asti, joten luultavasti kaikki nämä työt tehdään pikkuhiljaa niin että muutto tapahtuisi ensi kuun lopulla.

Mutta kertokaa mulle hei, miten saan anopin ja kälyn olematta sekaantumasta KAIKKEEN koskien uuden asunnon sisustusta! Heidän makunsa ja minun makuni eivät sovi ollenkaan yhteen. Mulla menee hermot kun ne kahdestaan suunnittelevat milloin me muutetaan ja mikä matto/huonekalu tulee mihinkin huoneeseen. Anteeksi vaan mutta MINÄ määrään näistä asioista. Olen yrittänyt jo nätisti sanoa että minä haluan asiat näin ja noin, eikä muuta tule olemaan. Mutta näemmä kauniisti sanominen ei auta. Tästä seuraa kyllä konferanssi miehen kanssa.

Päätteeksi raskaus infopaketti: Tänään päiviä 13+0. Viime viikolla käytiin ultrassa jossa niskapoimut mitattiin, olivat kuulema todella hyvät. Kumpikin vauva heilutteli käsiään ja jalkojaan sekä vastasivat muutenkin viikkojaan hyvin. Lääkäri oli hyvin tyytyväinen ja samoin mekin. Ensi viikon lopulla ollaan menossa taas ultraan, ehkä sitten saadaan selville jo sukupuolia :) Mulla olo on normalisoitunut niin että välistä joutuu jo miettimään että olenkohan enää raskaana. Syöminen jatkuu vahvana edelleen mutta närästys on kadonnut. Kiloja on myös tullut tasaiseen tahtiin eli olen nyt 2 kuussa saanut kolme kiloa. Kaikki siis hyvin tältä taholta.

Lisää uskomuksia Turkissa koskien raskautta:

- Jos raskaana leikkauttaa hiuksia, vauvan elinikä vähenee. (mistäköhän tämäkin uskomus on saanut alkunsa)

- Ketä raskaana oleva katsoo eniten raskausajan aikana, tulee lapsi muistuttamaan tätä henkilöä. Eli suosituksena on katsoa mahdollisimman kauniita ihmisiä.

- Jos raskaana ollessa ärsyynnyt jostain henkilöstä, lapsesi tulee muistuttamaan luonteeltaan tätä henkilöä. (Ihanaa! Mulle on tulossa pikku anoppi ja pikku käly :D)

Hyvää uutta viikkoa! :)

Viime aikojen kuulumisia joita ei pahemmin ole

2009-06-11T14:03:00.001+03:00

Aika menee ja blogi vaan pysyy hiljaisena. Se vaivaa minua mutta en keksi mitään mistä kirjoittaa. Kotona vaan makaan sohvalla hirveän helteen armoilla. Helle kylla hikoiluttaa ihan kunnolla vaikka mitään ei tekisi. Vaatekertaa on vähennetty kunnolla ja ollaan jo sivettömyyden rajoilla, mutta ei voi mitään koska kaikki enempi vaate tuntuu niin tukalalta. Onneksi helteiden on luvattu hellittävän täksi viikonlopuksi edes. Raskaana ollessa helteet ovat aivan hirveitä, vaikka ennen niitä kovinkin rakastin.

Me käytiin viikko sitten hakemassa mulle vihdoin mun oma turkkilainen henkkari eli olen nyt virallisesti Turkin kansalainen ihan käytännönkin tasolla :) En ole vielä saanut kunniaa vilauttaa tätä henkkaria kenellekään, mutta on ihanan vapauttavaa tietää että minne tahansa menenkin minua ei katsota kummasti passia ojentaessani, koska olen aivan samanlainen kuin muutkin :) Okei, en ulkonäöltäni mutta laillisesti :)

Kesän tuloa Turkissa huomaa myös hääsesongin avautumisesta. Viimeiset kaksi viikonloppua meitä ovat “ilahduttaneet” naapuruston häät, joita vietetään täälläpäin kaduilla tai hääsalongeissa (näitä ei meidän lähistöllä ole). Jos häitä vietetään kadulla, viettokohta valitaan läheltä sulhasen kotia. Kadun reunalle tuodaan musiikkisysteemi sekä paljon muovituoleja vieraille. Äänijärjestelmän testaus alkaa yleensä klo 19, häät 19.30 – 20.00. Kaupungin järjestyssääntöjen mukaan häiden tulee päättyä klo 23.00 mennessä, muuten häiden järjestäjät voivat saada sakkoja. Kunnon naapurikyttääjänä olen tarkka näiden sääntöjen noudattamisesta ja olen aina valmis kännykkä kädessä soittamaan virkavallan apuun jos a) häät kestää yli 23.00 b) jos häissä ammutaan aseilla ilmaan (yleinen tapa itä-Turkissa) tai c) muita tappeluita tai sekoiluja tapahtuu häiden aikana. Viime viikonloppuna teki kyllä mieli soittaa poliisit paikalle ihan vaan musiikin takia. Se oli aivan HIRVEÄÄ ulvomista ja määkimistä volyyminappulat täysillä. Me ei voitu tehdä muuta kun istua kotona sisällä kuumassa ikkunat ja ovet kiinni. Joskus he soittavat tosi mukavaakin musiikkia jolloin on ollut ilo istua parvekkeella ja seurata juhlaväen tanssimista.

Tässä viime viikonlopun tunnelmaa, aivan meidän parvekkeen edustalta.

Täällä joka häissä soi ehdottomasti Kolbasti seka Hadisen euroviisukappale Düm Tek Tek. Kolbastia tanssivat vanhat sedät ovat ehdottomasti hauskinta seurattavaa :) Kolbastista kirjoitin jo täällä.

Raskaudesta vielä lyhyesti. Viikkoja on jo kertynyt 11 + 2 eli kolmas kuukausi täyttyy pian. Ensi viikon torstaina mennään lääkärille taas. Kuulema silloin sukupuolikin voidaan saada selville (jos on poikia tiedossa, ne näyttävät sukupuolensa aikaisin) Vatsa on jo kivasti pyöristynyt (näyttää kun olisin jo 4 kuulla) ja etenkin iltaisin turvonnut hirveästi. Makeakin on alkanut maistumaan pieninä annoksina ja jäätelöä meneekin hyvin :) Kiloja tulee hyvin hitaasti mutta varmasti. Olo on muutenkin todella hyvä, aina silloin kun vaan syön säännöllisesti. Heikko olo helteessä on KAMALA.

Turkkilaisia uskomuksia raskaudesta:

- Jos raskaana syö paljon kalaa, lapsi ei opi puhumaan nopeasti.

- Jos raskaana syö kananmunia, lapsi syntyy kaljuna.

- Jos raskaana käsittelee lihaa, kalaa, mansikoita, kirsikoita sekä karhunmarjoja, ja käsillään tahraa jonkun paikan ruumiistaan niin lapselle tulee siihen kohtaan punainen “tahra” joka ei lähde pois.

Näissä asioissa anoppini on tietenkin minua valistanut kun syön kananmunia/kalaa/mansikoita. Etenkin tuo tahra asia pelottaa häntä kovasti ja varottelee syömästä liikaa mansikoita tai kirsikoita. Syötyäni hän myös hoputtaa minut nopeasti käsien pesuun. Hohhoijaa… :)

AURINKOISTA viikonloppua kaikille! :)

Raskaus + turkkilainen kulttuuri

2009-06-01T21:03:00.002+03:00

Nyt kun olen raskaana ja asun täällä Turkissa niin ajattelin yhdistää nämä kaksi asiaa. Tässä on nyt sitten joitain asioita jotka ovat erilaisia raskauskulttuurissa Turkissa kun mihin minä olen Suomessa tottunut :)

* Täällä ei ole neuvolaa vaan koko raskauden ajan käyt naisten sairauksiin sekä synnytyksiin erikoistuneella lääkärillä. Käyntien määrää ei ole myöskään selvästi määritelty vaan voit siis melkeinpa kuinka usein vaan käydä katsomassa pikkuisiasi ultrassa :) Tästä esimerkkinä että minulla on 10 raskausviikkoa takana ja olen jo kolme kertaa käynyt ultrassa. Seuraavan kerran lääkäri kutsui kolmen viikon päästä. Olen kuullut myös ihmisistä jotka ovat käyneet vieläkin useammin. Minulta ei vielä ole otettu mitään verikokeita, mutta ensi kerralla varmaan tehdään ekat veriseulat samoin kun mitataan niskapoimut. Kaksosten kanssa on myös ihan erilaista kun normaaleissa ykkösraskauksissa.

* Vauvanvaatteita myydään joka paikassa. Etenkin Mersinissä on kymmeniä vauvoihin erikoistuneita liikkeitä jotka purkuavat vaatteita. Markkinoilla samoin on monia kojuja vauvanvaatteille ja se on halpaa! Myös monesti turkkilaiseen kulttuuriin kuuluu että vauvan perhe neuloo vauvalle paksuja liivejä, neuleita sekä peittoja. Tätä kulttuuria kunnioittaen otin minäkin puikot käteen ja aloitin peiton valmistuksen :) Anoppi ja käly ovat jo neuloneet kaksi ihanaa neuletakkia. Seuraavaksi he siirtyvät neuletöppösiin sekä pipoihin. Me kyllä aloitettiin aivan liian aikaisin.

* Internetin vertaistuki (keskustelupalstat) on ollut jotain josta minä etenkin olen ollut aivan äimän käkenä. Sitä ei siis ole melkein yhtään. Uskomatonta neuvottomuutta yhdistettynä vanhoihin uskomuksiin sekä ylitunteiluun. Esimerkiksi aivan yksinkertaisiin kysymyksiin koskien raskautta voit saada vastaukseksi että sinun pitää juoda tälläistä yrttisekoitusta tai lukea Koraanin tämä luku ettei “pahat sielut” valtaa lapsiasi (Koraanin lukeminen on aina hyvä asia, mutta en usko että se mikään taikakirja ole). Kuulema yksikin nainen oli kävellyt hakaneula taskussa synnytyksen jälkeen koska kuulema oli joku sanonut sille että ilman hakaneulaa mustat sielut valtaavat vauvat. Vastaajista monet myös itsekin tähän heti uskovat ja suunnittelevat jo ostavansa hakaneuloja. Toisena esimerkkinä, kaikki raskauden normaalit merkit kuten lihaskivut tai krampit ovat maailman loppu. Kirjoitetaan että on itketty viimeiset kolme päivää kun vatsassa on ollut kramppeja: “raskaus meni varmasti kesken”. Seuraava on itkenyt kolme päivää kun ei mitään raskauden oireita ole. Vastauksina on aina että mene lääkäriin. Tämän takia voin vain kuvitella minkälaisia potilaita muutenkin ylityöllistetyt erikoislääkärit käsittelevät päivittäin.

Näiden esimerkkien plus monien muiden samantyylisten tapausten takia olen täysin siirtynyt suomalaisille vauva-sivustoille joissa on sentään hiemän järkevämpää porukkaa.

* Perheen tuki ja apu on täällä huomattavasti tärkeämpää, jo raskauden aikana, kuin Suomessa. Esimerkiksi anoppi ja käly ovat asuneet meillä nyt yli puolitoista kuukautta eivätkä aio lähteä kotiin niin kauan kunnes en heitä tarvitse. He siivoavat, pyykkäävät, tekevät ostokset, kokkaavat sekä auttavat muutenkin kaikissa asioissa. Yleensä he myös jäävät vauvojen syntymän jälkeen auttamaan pariksi kuukaudeksi, auttaen uuden äidin alkuun. Apu voi olla äidin tai isän suvun puolelta. Tämä apu on kullanarvoista etenkin minulle koska olen riskitapaus :)

Tässä on nyt muutama ajatus jotka näinä päivinä on mielessäni pyörinyt. Ehkä tässä raskauden myöhemmissä vaiheissa lisää eroavaisuuksia esiin joten niistäkin kirjoittelen :)

Oikein hyvää uutta viikkoa! :)

P.S rv. 9+6 ja olo on edelleen mainio. Ruoka ja uni maistuu hyvin. Viime perjantaina käytiin ultrassa, kaikki ok ja toinen vauva jo heilutteli käsiään :) Vesimelonikausi ollaan myös virallisesti avattu :) Nam!

Oikea tapa kiinnittää turvavyö

2009-05-25T20:30:00.001+03:00

Huom! Allaoleva teksti sisältää tärkeää tietoa jolla voit pelastaa ihmishenkiä!

Erään ulkomailla tehdyn tutkimuksen mukaan allaolevalla tavalla kiinnitetty turvavyö vähentää onnettomuuden riskiä jopa 43,7 prosenttia.

Jos läheisenne ovat teille tärkeitä noudattakaa ohjetta…

Ajakaa turvallisesti!!! :)

Torstai on toivoa täynnä

2009-05-21T19:46:00.002+03:00

Taas on viikko vierähtänyt kuin siivillä.

Mieheni täti joutui lähtemään yllättäen tällä viikolla takaisin Hollantiin perhe-ongelmien takia. Tämän takia koko alkuviikko oli tosi stressaavaa koska täti teetti uudet hammasproteesit täällä meidän hammaslääkärillä mutta kuulema "ongelma oli niin vakava että hampaat olisi saanut jäädä laitattamatta". Onneksi saatiin täti jäämään niin kauaksi aikaa että sai uudet hampaat suuhunsa ja hampilääkäriltä mieheni kiidätti tädin suoraan lentokentälle Adanaan.

Tänään on raskauden 8+3 eli 9. raskausviikko meneillään. Vielä odotellaan niitä hirveitä alkuraskauden oireita sillä mitään ei ole. Välistä unohdan jopa että olen raskaana. Ainoa raskauden muistutus on tällä hetkellä hirveä ympärivuorokautinen nälkä :) Kokoajan saa olla jotain puputtamassa. Öisinkin mulla on jääkaapissa aina hätä-voileipä odottamassa jos satun nälkäisenä heräämään :) Mieheni ja anoppi/käly ovat olleet todella ihania koko ajan. Hemmottelevat minua oikein kunnolla eivätkä suutu jos pyytelen jotain ihan mahdotonta. Onneksi ei kuitenkaan ole mitään hirveitä mielihaluja iskenyt :)

Käly oli löytänyt markkinoilta mulle 1 liiralla tosi ihania raskausvaatteita. Ihania vaaleanpunaisia pellavamekkoja sekä paitoja. Tänään he ostivat mulle isoja kotipöksyjä :) Kohta on tarvetta koska vatsa turvottaa jo aika lailla. Kahden viikon päästä kun lääkäriin mennään niin on pakko olla jotain "isompaa" puettavaa :)

Helteet myös saapuivat vihdoin! Päivisin on ihanan lämmintä ja kotona on mahtava vilpoisa läpiveto. Öisin on myös rentouttavaa nukkua tuulen henkäillessä avoimen parvekkeen ovesta.

Nyt mennään syömään illallista :) Hyvää loppuviikkoa kaikille! :)

Tällä viikolla on ollut kaikki hyvin :)

2009-05-13T18:30:00.001+03:00

Tämä viikko on lähtenyt käyntiin mainiosti!

Eilen tuli postissa ilmoitus siitä että vihdoin olen saanut kansalaisuuden ja nyt ainoaksi työksi jää vain henkilökortin hakeminen :) Jippii!! :) Pitkä odotus on siis ohi .

Tänään käytiin myös ultrassa taas ja siellä pienenpienet kaksi sydäntä sykkivät :) Raskausviikko 8 on meneillään eli 7 + 2 oli tänään mittarissa. Lääkäri määräsi minut jatkamaan lepolomaani sillä keskenmenon riski on yhä edelleen suuri. Kuitenkin sydänäänien kuuleminen oli hienoa :) Valitettavasti olin menettänyt pari kiloa painostani vaikka syön todella useasti ja paljon enemmän kuin ennen. Enkä tee muuta kuin makaan päivät. Lääkäri määräsikin minut pakkosyöttöön niin kauaksi aikaa kunnes pahoinvointia ei ole. Eikä sitä ole ollutkaan vielä yhtään. Parina päivänä etoi hiukan mutta johtui kait syömästäni ruoasta enemmänkin kuin raskaudesta. Toivon mukaan koko pahoinvointia ei tule. *rukoilee* Ei oikein ole ollut muutakaan raskausoiretta kun nälkä ja väsymys. On kuitenkin ihana tietää että vatsassa kaikki on hyvin.

Viime viikko oli täynnä säpinää. Torstaina isäni saapui tyttöystävänsä kanssa. He onneksi ymmärsivät tilanteeni hyvin ja kiertelivät itsekseen päivisin ostoksilla. On hyvä että he tuntevat kaupungin jo ennestään :) Sain isältäni lahjaksi ihanan enkelikaulakorun (plus tietty ison läjän muita ihania tuliaisia) jonka aion pitää kaulassani koko raskauden ajan. Toivottavasti se tuo onnea :) Kiitos vielä kerran isä kun tulit ja toivottavasti tulette taas uudestaan pian!! :)

Viime viikolla mieheni tietokone myös hajosi ja hän vei sen korjattavaksi. Korjaus kestikin koko viikon ajan sillä kone saatiin takaisin vasta maanantaina. Viime viikon mieheni käytti siis suurimman osan päivästä minun tietokonettani. Täten oma tietokoneaikani oli aika vähäistä mutta oli rattoisaa olla välistä erossakin siitä :)

Tällä hetkellä kotona on käly, anoppi ja mieheni täti jotka huolehtivat ruoka – ja huoltopuolesta täydellisesti :) Päivät minulla menee telkkaria katsellessa sekä heidän kanssaan rupatellessa. Mahdollisimman vähällä stressillä :) Mieheni täti jatkaa matkaansa ensi viikon lopulla kohti Kahramanmarasia jossa hänellä on myös paljon sukua. Käly ja anoppi jäävät meille ainakin kesäkuun loppuun asti. He ovat jo hiljalleen keskustelleet keskenään että ottaisivat minut mukaansa takaisin Pazarcikiin, mutta en todellakaan aio lähteä sinne käristelemään pallomahan kanssa. Täällä olo on turvallisempi mieheni kanssa :)

Mutta tulipa paljon taas tekstiä. Hyvää loppuviikkoa kaikille teille ihanat ystäväni! :)

Viime päivien kuulumiset

2009-05-01T18:24:00.001+03:00

Viikko lähti käyntiin hyvin. Tiistaina anoppi ja käly saapuivat. He ottivatkin heti kodin ohjat käsiinsä ja päästivät mieheni pälkähästä :) He ovat pyykänneet, siivonneet, järjestelleet, kokanneet ja muutenkin vain pitäneet minusta hyvää huolta. Olen niin onnellinen että he saapuivat :) Tosin anoppi paasaa liikaakin ja varoittelee minua jopa olla nostelematta liikaa käsivarsia ylös suihksssa ettei vauvat vaan putoa…. välistä vähän ärsyttää mutta otan rennosti :)

Mieheni on ollut eilisestä lähtien lomalla, joten meillä on pitkä viikonloppu meneillään. Tänään on 1. toukokuuta, joten toivottelen hyvää vappua kaikille! Seurailen Suomen mediasta ihmisten oikeaa vapun juhlintaa piknikien ja yhdessäolon merkeissä. Ihanaa että ainakin sää on suosinut teitä myös tänään! :)

Täällä Turkissa vappu sujuu yleensä mielenosoitusten sekä poliisin/mielenosoittajien välisenä tappeluna. Monet ääriryhmät pitävät tätä päivää oikeutettuna osoittaa mieltä isoissa kaupungeissa. Etenkin Istanbulissa jokavuotiset mielenosoitukset sekä poliisin vastavoima on todella ikävää seurata. Itse muistan etten koskaan pystynyt menemään töihin 1. toukokuuta koska pelkäsin että joudun keskelle mellakoita tai saan pahimmillaan pamppua poliisilta kyynelkaasun perään. Kunpa tähän “perinteeseen” saataisiin joku muutos aikaiseksi.

Eilen käytiin myös ekassa ultrassa ja kaksi palleroa siellä kellisteli :) Eli tällä hetkellä olisi kaksoset tulossa. Toinen vauvoista oli vielä huomattavasti pienempi kuin toinen ja on mahdollista että jossain vaiheessa matkaa raskaus muuttuukin yhdeksi vauvaksi . Kahden viikon päästä on seuraava ultra jolloin kuullaan sydänäänet :) Ólen nyt kuudennella raskausviikolla (5+2). Olo on myös tosi hyvä vaikkakin hirveä närästys ja nälkä vaivaavat kokoajan.

Mieheni ja vieraat lähtivät käymään Kipassa juuri vähän aikaa sitten ja laitoin heille listan mukaan mitä haluan. Nyt minulla on hyvä syy haluta kaikkea mahdollista mitä vain mieli tekee ja olenkin niin tehnyt :) Näin alkuraskaudesta mulle on tehnyt mieli vain suolaista. Mikään makea ei houkuttele ollenkaan. Milloinkohan tämä muuttuu? :) Pyrin syömään ruokailujen välillä hedelmiä että saisin vitamiineja. Eli mulla on päivisin 6 ruokailua: aamupala, hedelmä, lounas, hedelmä, illallinen, hedelmä :) Ihanaa että on kesä ja markkinoilla on paljon tuoreita hedelmiä tarjolla!!

Ensi torstaina on myös iskä tulossa vihdoin kylään. Mitäköhän siitäkin tulee :)

Hyvää viikonloppua kaikille ja koettakaa selvitä vapusta hengissä :D

Tämän kesän hittitanssi :)

2009-04-28T19:36:00.001+03:00

Viime viikkoina Turkin on vallannut kolbasti (tai hoptek)-tanssihuuma. Jokaisessa telkkariohjelmassa, tapahtumassa ja jopa jalkapallo-otteluissa on tanssittu sitä. Aivan varmasti kesällä turistikohteissakin tätä tanssia tullaan näkemään :)

Pieni tietopaketti: Kolbasti keksittiin 1930-luvulla Trabzonissa, Mustan meren rannalla. Tuolloin yhteiskunnan tietyt henkilöt viettivät salaisia "tapaamisia" ihmisiltä salassa. Tapaamisissa juhlittiin ja juotiin. Noina aikoina myös poliisilla oli ns. KOL voimat eli kol on turkkia ja tarkoittaa tässä käsivartta josta poliisin arvo näkyi. 'Basti´ taasen tarkoittaa ns. "saada kiinni rysän päältä" eli ratsia. Kun juhlijat näkivät poliisien tulevan rupesivat he tanssimaan ihan hullulla tyylillä peittäen täten jäljet muista tekosistaan. Hulluihin ei myöskään kajottu poliisin toimesta :) Tästä jäi nimeksi kolbasti, poliisiratsia :) Tanssissa esiintyy paljon tuonaikaisia päivittäisiä liikkeitä kuten soutaminen, uiminen, syötin heitto veteen, köydenveto sekä ongella oleminen. Matkittu on myös lintujen liikkeitä. Nykyään tanssiin on myös lisätty paljon hip hop liikkeitä.

Tanssissa ei mielestäni ole mitään logiikkaa, mutta se näyttää todella hauskalta. Tanssia osaamaton voi myös oppia tämän! :D Ei muuta kuin opettelemaan!! :)

Tässä nuorien kolbastia:

Musiikkiboxissani on myös kolbasti musiikkia halukkaille :)

Elämän ihmeellistä matematiikkaa

2009-04-24T13:18:00.001+03:00

Ei siihen tarvittu kuin allaoleva kaavake:

+ lukemattomia lääkepistoksia

+ 11 hedelmöitynynttä munasolua

+ 3 todella hyvänlaatuista alkiota kohdussa

+ 10 päivän odotus

x Suomalainen sisu :D

--------------------------------------------------------------------------

= raskaus

Keskiviikkona tein siis raskaustestin (verikoe) ja tulos oli positiivinen. Tuntemuksien mukaan kaksi alkiota olisi vahvasti kiinnittynyt. Sairaanhoitaja pelotteli jopa verikokeen tuloksen perusteella kolmosilla.

Oireita oli koko 10 päivän ajan kuten väsymys, armoton jano, nälkä sekä vatsassa oli ns. “perhosia “heti alkionsiirrosta lähtien. Tällä hetkellä mun hajuaisti on myös älyttömän tarkka tosin mikään haju ei ällötä, vielä :)

Tänään olisi tarkoitus tehdä uusi verikoe jossa nähdään jatkuuko raskaus normaalisti vai ei. Ainakin kaikki tähän mennessä mennyt todella hyvin.

Hoidotkin sujuivat todella mukavasti, ilman mitään sivuvaikutuksia tai kipuja. Saatiin tosi hyvä munasolumäärä valmistettua lääkkeillä joista jopa 11 oli todella laadukkaita. Myöhemmäksi jäi myös 4 alkiota pakastimeen :) Valitsemamme sairaalan henkilökunta oli myös aivan mahtava :)

Täällä yritetään vain asiaa sulatella. Uni ei tule silmään vaikka väsyttääkin paljon. Yöllä herään syömään ja muutenkin tuntuu olo ihan omituiselta :) Eihän tälläiseen totu helpolla! :)

Kiitos tuhannesti kaikki ihanat ystäväni jotka olette jaksaneet koko hoidon aikana luotsata sitä positiivistä energiaanne tännepäin ja olette tsempanneet kanssani. Teidän peukkujen sekä varpaiden ynnä muiden lisäkkeiden pystyssäpidon takia olen raskaana :)

Kriittiset 3 kuukautta alkoivat. Odotan kauhulla ja jännityksellä tulevia oireita sekä pelkään jo nyt pahoinvointia….anoppi ja käly on tilattu auttamaan kotitöissä sekä tekemään ruokaa :D

Uutiskatsaus Turkista

2009-04-16T10:45:00.001+03:00

Täällä on taas tapahtunut viime päivinä.

Yleistä Turkista:

* Älykääpiöt eräässä Atatürkin ajatusmaailmaa “tukevassa” yhdistyksessä vaativat Googlen kieltämistä Turkissa. Syy: Google ei puolusta Atatürkia eli jos googlaa jotain Atatürkista niin voi löytää jotain negatiivistakin (APUA!). Atatürk varmasti kääntyi taas kerran haudassaan….

* Ergenekon oikeudenkäynnissä tehtiin jo 12. pidätysaalto eilen jolloin polisit pidättivät vanhojen yliopistorehtoreita sekä heidän omaisuuttaan. Myös erääseen Atatürkin näkemyksiä tukevan yhdistyksen tilat pengottiin sekä vietiin autokaupalla ihmisiä/tavaraa asemalle. Jotenkin tuota ylimpää uutista ajatellessani, en tästä kovinkaan pettynyt.

Ergenekonissahan on siis kyse vuosien tutkimuksien saldona löydettyjen Turkin tasavallan demokratiaa uhkaavien, useita salamurhia tehtailleiden sekä vallankumousta suunnittelevien “pahisten” löytäminen ja tuomitseminen. Koko oikeusjuttu on yhtä monimutkaisia kuin Lostin juonikimeurat. On niin monta avointa kysymystä, mutta jokainen pidätysaalto lisää vain uusia kysymyksiä. Ja kuka onkaan se isoin pahis?!? :)

* Säärintamalla on ollut vaihtelevaa: Eilen satoi Erzurumissa LUNTA 4 cm. Meillä on myös sadellut aivan kiitettävästi. Tänään Antakyassa (250 kilsaa täältä) oli keskusta tulvinut sateiden takia. Kuulema meteorologien mukaan tämä vuosi tulee olemaan kylmempi kuin viime vuosi. Parempi näin :)

Kotikunnan arkisempia uutisia:

* Mieheni koulussa myllää hirveä tyytymättömyys koulujohtajaa kohtaan. Tappeluita on päivittäin, loanheittoa suuntaan ja toiseen, keinottelua sekä pahoja aikeita. Tällä hetkellä kaikki opettajat valmistelevat valituksen tekoa opetusministeriölle. Tämän johdosta koululle tulee varmasti tarkastajat, jotka sitten penkovat kaikki johtajan teot perinpohjin. Johtaja toivottavasti saa siirron tai edes hänet erotetaan opetushenkilöstöstä lopullisesti. Niin räikeitä väärinkäytöksiä hän on tehnyt. Koulussa päivät kuluvatkin kokouksien parissa sekä koulun ulkopuolellakin mieheni puhelee paljon puhelimessa yrittäen saada jotain ratkaisua ongelmaan.

* Elämme myös ihaninta aikaa vuodessa: joka paikassa appelsiini ja sitruunapuut kukkivat. Niiden hurmaava tuoksu hulmahtaa aina sisälle kun avaan parvekkeen oven. Voi että kuinka sitä tuoksua rakastankin! :) Jotkut kuulema tekevät niistä kukista hilloa. Kuulostaa oudolta mutta aion ottaa selvää :)

* Myöskin julistan mieheni vuoden parhaaksi aviomieheksi :) Hän on pitänyt minua kuin kukkaa kämmenellä lepolomalla ollessani. Hän tekee minulle joka ilta ruokaa ja tarjoilee aamupalat/iltateet, pilkkoo hedelmät valmiiksi, käy kaupassa, siivoaa keittiön joka ilta jne. Siis aivan ihanaa :) Tällä viikolla hän jopa muutti autonsa korjaamoaikataulua jotta voi viedä minut ostoksille tänään, jolloin on hänen vapaapäivänsä :) Olen todella onnekas, en voi muuta sanoa :)

Muuten elämä on tosi tylsää. Viikko lepolomaa jäljellä, sen jälkeen saadaan tulokset selville :) Yritän pysyä positiivisena, mutta vaikeaa se on.

Hyvää torstaita kaikille! :)

Pääsiaistervehdys

2009-04-12T22:07:00.003+03:00

Näin aluksi kaikille hyvää pääsiäistä! Täällä Turkissa sitä ei vietetä joten aina minulta unohtuu milloin mikäkin päivä on.

Podenn huonoa omantuntoa etten ole ehtinyt enää blogiani päivittää vaikka oikeastaan sitä aikaakin olisi. Mulla on aivokapasiteetti aivan täysin nollissa viime päivinä johtuen meidän kiireistä, mutta toivon että nyt kiireiden päättyessä pääsisin taas vanhaan rytmiin. Ihanaa kuitenkin kun te lukijat ette ole minua hylänneet: olen jopa saanut yhden lisälukijan listaani oikealla :D Tervetuloa!

Viimeisin viikko meni taas vieraillessa naapurikaupungissa sekä kotona. Perjantaina meillä oli vieraita myös joille taas mieheni sai mainostaa glögiä :D Meillä se tuntuu olevan jo perusjuoma vieraille iltaisin teen seuraksi :D

Minulle tehtiin pari operaatiota joiden takia olen nyt lepolomalla. Miehelleni jäi hoidettavaksi keittö sekä tarjoilu, joista hän selviää todella hyvin. Olen ylpeä :) Seuraavat kymmenen päivää ovat meille myös pelkkää jännitystä ja odotusta, minä leväten, mies puuhaillen :) Pyrinkin kirjoittelemaan tännekin enemmän.

Munarikasta pääsiäistä toivotellen :)

Yleisesti kuulumisia

2009-04-03T22:05:00.001+03:00

Enpä ole pitkään aikaan oikein “yleisiä” kuulumisia kirjoitellut.

Puolitoista viikkoa sitten anopin lähdettyä kotiin olemme puuhailleet omissa töissämme. Miehellni on ollut kädet täynnä nettisivujensa kanssa, minulla kodin. Olemme vierailleet Adanassa enemmän kuin useasti, huomenna taas uudestaan…

Kesä tuli vihdoin muutama päivä sitten ja elohopea päivisin alkoi nousta yli kahdenkymmenen asteen. Ihanasti se tuoksuukin joka paikassa ja tämän innoittamana valmistelin kodinkin jo lähes täysin kesää varten. Eilen pyyhkin ikkunat sekä pesin olohuoneen verhot. Nyt kesäinen auringonvalo pääsee sisälle asti :D Ikkunat oli aika törkeän likaiset…

Samalla päätin pakata talvivaatteet taas säilöön ja ottaa kesäiset kuteet esille. Talvitakit, kaulaliinat sekä villasukat, kaikki kävivät pesukoneessa, jonka jälkeen nekin löysivät paikkansa säilöttyjen vaatteiden joukosta. Tehtäväksi ensi viikolle jäi pari teknistä asiaa kylppärissä sekä parvekkeiden kuuraus, jotka ovat kumpikin mieheni töitä :) Minua odottavat kesäkenkien esilleotto, siivous ja mattojen vaihto kesäisiin. Hiljaa (ja työhön nakitetun miehen kanssa) hyvää tulee :)

Oleskelulupaani taas pidennettiin kolmella kuukaudella ja se päättyy samana päivänä kun lähden (ehkä) Suomeen. En tiedä oikein mitä takaisintullessani joudun tekemään, sillä palatessani minulla on vain Suomen passi eikä voimassaolevaa oleskelulupaa (edes 15 päivän lisäaika ei ole tarpeeksi). Kait tässä tapauksessa sitten se kentällä leimattava kolmen kuukauden turistiviisumi kelpaa käyväksi luvaksi. Täytyy lähemmin matkaa kysellä asiaa meidän poliisiasemalta. Parhainta olisi tietenkin että se hitsin kansalaisuus tulisi JO! Haloo siellä sisäministeriössä!!! :D

Puristin myös viime viikolla 6 kiloa sitruunoita pulloihin. Nyt siis meillä on koko kesän ajaksi rittävästi käyttövalmista sitruunamehua jääkaapissa :) Sitruunat ovat tällä hetkellä kaikkein halvimmillaan: torstain markkinoilla sai jo 5 kiloa 1 TL:llä eli n. 50 sentillä. Myös talviset mansikat ja herneet ovat parhaimmillaan. Täytyy etenkin herneitä ostaa ensi viikkoina lisää pakastimeen säilöttäväksi.

Muutenkin olo on hyvä olosuhteisiin nähden. Kiireitä riittää enkä enää entiseen tapaan roiku netissä. Yritan rentoutua mahdollisimman paljon sekä nauttia ihanasta lämmöstä (nytkin parvekkeen ovi sepposen selällään, eikä ole edes viileää). Jos kaikki menee hyvin minulla on teille parin viikon päästä uutisiakin kerrottavana :)

Kaikille hyvää viikonloppua ja pitäkää itsestänne huolta! :)

Lost in Tarsus

2009-04-02T19:55:00.001+03:00

Eilen Adanan reissumme jälkeen päätimme pysähtyä Tarsuksessa, joka sijaitsee 20 km päässä Mersinistä, samaisen verran matkaa on myös Adanaan. Asukasluku 300 000. Osa Mersinin lääntä.

Tarsus (Tarsos) on historiallisesti hyvin merkittävä kaupunki ja sen historia ulottuu jopa 9000 vuoden päähän. Se on nähnyt kreikkalaisen, roomalaisen sekä persialaisen valtakunnan. Jopa Aleksanteri Suuri marssi kaupungin läpi armeijoineen. Historiassa Tarsus oli tärkeä kaupankäynnille Lännen ja Idän välillä. Kristityille Tarsus on myös tärkeä kaupunki, sillä siellä sijaitsee Tarsuksesta kotoisin olevan Pyhän Paavalin kirkko samoin Seitsämän nukkuvan luola.

Tarsus yllätti meidät täydellisesti. Emme ennen olleet siellä käyneet koska luulimme ettei paljoa nähtävää ole, mutta joka paikasta löytyi historiaa. Kaupungin ilmapiiri olikin aivan erilainen verrattuna vaikka Adanaan tai Mersiniin. Yllätyimme siis positiivisesti ja vietimme unohtumattoman päivän kierrellen.

Tässä kuvia Tarsuksen vanhasta kaupungista jossa yhä edelleen pystyi henkimään historiaa ja kuvittelemaan itsesi asumaan näissä vanhoissa upeissa taloissa. Niissä ei taideta enää asua, mutta useiden rakennusten alakerroissa oli marketteja sekä liiketiloja.

Pyhän Paavalin kirkko

Huomasin myös että samaan aikaa järjestettiin Tarsuksessa sekä Adanassa 17-vuotiaiden jalkapalloturnaus jossa yhtenä osaanottajana oli Suomi.

Muutenkin tuntui että etenkin Adanassa näkyi olevan paljon turisteja liikkeellä reput selässään. Törmäsimme pariinkin reppuilijaan ja teki mieli huutaa että “Turisti” mutta sitten oma ulkonäkö tuli mieleen ja eihän se olisi sopivaa :D

Päivämme kruunasi mahtava illallinen keskustan varmaan ainoassa kunnon ravintolassa, jossa ei ollut ketään meidän lisäksi :D Ruoka oli hyvää ja halpaa, joten mikä voisi olla parempaa :) Kuvankin ehdin siis ottamaan vasta kun oltiin jo syöty: en pystynyt laskemaan haarukkaa alas edes sekunniksi :D

Vaalit ohi vihdoin: loppuanalyysi ja “voi pe*kule”!

2009-03-30T13:19:00.003+03:00

Heräsimme uuteen päivään ja mita näemmekin....

Mersin:

CHP jatkaa edelleen kaupungin johdossa 32 % äänimäärällä, Mersinin kaikki muut kaupungit (Silifke, Tarsus, Erdemli) Mutia lukuunottamatta, ovat MHP:n vallassa. Mutissa vannottiin AKP:n nimeen.

Mutta suurin "bomba" eli pommi tapahtui meidän kaupunginosan johtajan valinnoissa. Viimeiset 5 vuotta täällä on vallinnut CHP. Edellisessä vaalipostauksessa jo esittelin tämän kyseisen henkilön. Tänä vuonna hän ei voittanut vaan voittaja on DTP, kurdipuolue ("voi pe*kule"). Kiitos alueen ison kurdiväestön sekä DTP:n värikkään vaalikampanjan. Mersinin kaupungin muissa kaupunginosissa CHP oli voittamaton, taas kerran. AKP:lla on täällä vain noin 20 % kannatus, vaikka sekin nousi vuoden 2004 vaaleista muutaman prosentin.

Saas nähdä mitä seuraavina viitenä vuotena tällä alueella tulee tapahtumaan. Luulen kuitenkin että DTP aikoo jakaa kaiken huomionsa kurdien asuttamille slummialueille, jotka näyttävät aivan hirveiltä. Hyvä heille, paha meille :) Toivon syvästi kuitenkin että DTP murtaa kaikki ennakkoluuloni heitä kohtaan ja tekevät jotain hyvää alueemme hyväksi.

Turkkia yleisesti katsoessamme AKP menetti jonkin verran suosiotaan vuodesta 2004 joka oli hyvinkin odotettavissa. AKP sai kuitenkin suuren enemmistön kaupungeista haltuunsa ja oli vaalien ylivoimainen voittaja. Yleisesti AKP sai 39 % äänistä kun toiseksi tullut CHP jäi vain 23 %:iin. Vaalit tuntuivat antavan CHP:lle hymyiltävää sillä he pystyivät ensimmäisen kerran AKP:n olemassaolon aikana nakertamaan heidän äänimääräänsä mittavasti.

AKP:n tekemien suurten kädenojennusten kurdiväestöä kohtaan (kurdinkielinen TV-kanava, yliopistoihin opiskelulinjat jne), pääministeri Erdoganin yliluottavainen asenne puolueensa kannatuksesta/maan tilasta, työttömyyden kasvu, ilmaiset kodinkoneavustukset/ruokajonot, maakaasun massiivinen hinnankorotus tänä talvena sekä talouskriisin väheksyminen (kansan mielestä riittäviä ennakkovalmisteluja ei tehty) olivat mielestäni pääsyitä miksi AKP ei näissä vaaleissa päässyt tavoitteisiinsa. Pääministeri Erdoganin antaman ensimmäisen lausunnon mukaan puolueessa tehtäisiin suuria muutoksia (kenkää siis tulossa monelle) sekä tarkkaan tullaan miettimään missä mentiin väärin.

Istanbulissa, CHP kasvatti äänimääräänsä 20 %:sta 36 %:iin (mutta hävisivät kuitenkin), kiitos heidän ehdokkaansa, Kemal Kilicdaroglun hyvin vahvan kampanjoinnin sekä ihmisten yleisen tyytymättömyyden nykyiseen johtoon (AKP). Tyynenä ja rehellisenä tunnettua Kilicdaroglua pidetään myös vahvana ehdokkaana pääoppositiopuolue CHP:n johtoon, jo vuosikymmenet sitä johtaneen, Deniz Baykalin tilalle. Deniz Baykal ei kuitenkaan tunnu väistyvän helpolla, vaikka viimeisissä kolmessa vaalissa CHP:n kannatus ei ole kasvanut. Kilicdaroglun saama äänimäärä saisi olla myös osoitus Baykalille että nyt olisi aika tehdä jotain.

Ankarassa jatkaa odotetusti vallassa oleva AKP, samoin Izmirissä CHP. Antalyassa tapahtui muutos, joka ei ollut odotettua. Viime kauden AKP:n vallassa ollut kaupunki valitsi johtajakseen CHP:n ehdokkaan. Naapurissa, Adanassa käytiin tiukka taistelu MHP:n ja AKP:n välillä, jonka MHP voitti vain 0,3 % erolla eli 2000 äänellä. Luultavasti tätä ei jätetä tähän vaan taistelu jatkuu oikeussaleissa.

Itä-Turkkia pitävät yhä edelleen, ja odotetusti, käsissään kurdipuolue DTP sekä AKP. Sanliurfassa viime vuoden suosittu kaupunginjohtajaa, AKPläistä, Ahmet Fakirbabaa ei asetettukaan ehdolle tälle vuodelle, joten Fakirbaba päätti erota AKP:sta ja asettua ehdolle puoleettomana. Fakirbaba myös täten odotetusti voitti vaalit ja jätti AKP:n miettimään tekemäänsä virhettä. Luultavasti tämän älykkään neuvon pääministerille antanut saakin kenkää...

Tarkempaa tietoa tuloksista: Zaman (turkiksi) ja Hürriyet Daily News (englanniksi)

Mutta loppujen lopuksi, toivottavasti näiden vaalien tulokset ovat vain Turkille hyväksi. Demokratia on puhunut, ugh!

Helppo tiramisu

2009-03-29T10:33:00.002+03:00

Tämän herkun ohje on myös jäänyt antamatta. Pyydän anteeksi sitä odottaneilta.

Tarvitset:

* Valmiin keskeltä halkaistun täytekakkupohjan (peruspohja)

* lasillisen vahvaa kahvia

* pieni loraus konjakkia

* Puoli litraa maitoa

* 3 munankeltuaista

* 2 täyttä rkl vehnäjauhoja

* 1 täysi rkl maissitärkkelystä (perunatärkkelys sopii kait)

* 2 pussia vaniliinisokeria

* 2 dl sokeria

unohtui: * 1 pkt (200gr) normaalia perussulatejuustoa (labne turkiksi)

* päällystämiseen kaakaojauhetta (ei juomajauhetta)

Aloita kakkupohjan kostuttamisella. Sekoita kylmään lasilliseen vahvaa kahvia (murukahvi sopii hyvin) loraus konjakkia (voi olla ilmankin). Irrota kakkupohjat toisistaan varovasti ja kostuta kummatkin pohjat kahvilla.

Siirrytäänpä sitten täytteen valmistamiseen.

Laita kattilaan maito, siihen munankeltuaiset, jauhot, vaniliinisokeri sekä sokeri. Sekoita kunnolla välttäen paakkuuntumista. Jos paakkuja syntyy niin suosittelen tehosekoittimen käyttöä.

Sekoita tärkkelys pieneen tilkkaan vettä ja lisää sekin kattilaan. Lämmitä seosta kokoajan sekoittaen niin kauan kunnes se paksuuntuu ja muuttuu vanukasmaiseksi. Lisää seokseen sulatejuusto ja sulata se joukkoon sekoittamalla. Anna seoksen jäähtyä noin 15 minuuttia.

Varovasti lisää seosta alimmaiselle kakunpohjalle tasaisesti noin 1,5 cm paksuisen kerroksen verran. Laita sen päälle päällimainen kakunpohja ja lisää loput seoksesta kakun päälle tasaiseksi paksuksi kerrokseksi. Ohut kerros vielä peittämään reunoja ja kakku on valmis.

Tiramisun on parasta pysyä jääkaapissa ainakin 4 tuntia ennen tarjoilua jotta se täysin jäähtyisi. Ennen tarjoilua ripottele kakun päälle kerros kaakaojauhetta.

Afiyet olsun!

Cezerye – Mersinin herkku

2009-03-28T19:56:00.002+02:00

Edellisissä postauksissa kaivattiin cezeryen ohjetta suomeksi. Tässä on yksi helppo ohje, jonka netistä löysin. En ole itse tätä kokeillut joten en tiedä minkälainen lopputulos tulee olemaan. Olisikin kiva saada palautetta niiltä jotka tätä ohjetta kokeilevat.

Tarvitset:

* 2 vesilasillista (n. 4 dl) raastettua porkkanaa

* 4 rkl sokeria

* 1 vesilasillisen (n. 2 dl) vettä

* 30 kpl petibor keksejä (marianne keksien kanssa samanmakuisia)

* puolikas vesilasillinen (n. 1 dl) rouhittua saksanpahkinaa tai pistachio pähkinää

* 1 teelusikallinen ruusuvettä

Päällystämiseen:

* 1 dl kookoshiutaleita

Valmistus:

Porkkanaraaste, vesi ja sokeri lisätään teflon-kattilaan ja kiehautetaan kerran. Miedolla lämmöllä annetaan pehmentyä suljetun kannen alla 5 minuuttia.

Keksit murennetaan pieniksi paloiksi. Ota porkkanaseos pois hellalta ja anna sen hiukan jäähtyä. Jäähdyttyä lisää joukkoon murennetut keksipalat.

Lisää seokseen haluamasi pähkinärouhe sekä ruusuvesi. Sekoita käsin massasta tahmainen taikina.

Kostutetuin käsin pyöritä taikinasta pienia palloja (tai minkä muotoisia vain haluat) ja pyörittele ne lopuksi kookoshiutaleissa. Halutessasi voit päällystää cezeryen myös erilaisilla pähkinärouheilla. Päälle sopii myös suklaakuorrutus :)

Jäähdytä valmista cezeryeta jääkaapissa ainakin tunnin ennen tarjoilua.

Afiyet olsun!

Vielä lisää vaaleista

2009-03-27T19:55:00.001+02:00

Tämä on kyllä viimeinen postaus jonka teen liittyen vaaleihin.

Viime keskiviikkona ihan meidän talon alapuolella järjestettiin CHP:n “propaganda” kokous eli miting. Kokoukseen osallistui CHP:n rivimiehiä kuten meidän alueen johtaja (Belediye baskani) Kenan Yücesoy sekä itse iso kiho, herra isoherra, Mersinin nykyinen kaupunginjohtaja, Macit Özkan.

Kiinnostus heräsi ja nopeasti kamera kaulassa juoksin kokouspaikalle. Siellä olikin täysi hälinä päällä.

Musiikki pauhasi, liput heiluivat ja keskellä katua oli tanssia. Etenkin tuo vanhempi herrasmies oikealla tanssi täydellä innolla.

Ja saanko esitellä, meidän alueen (nimeltään Akdeniz, joka tarkoittaa muuten Välimerta) johtaja. Hän kätteli kaikki paikallaolleet, noin 100 henkeä sekä tietenkin mainosmaiseen tyyliin halaili ja pussaili pikkuvauvoja. Puolueen kuvaajat tietenkin ikuistivat tämän tulevia julkaisuja varten.

Tässä otoksessa taka-alalla bussin edessä minua tuijottavalla pojalla näyttää olevan muutakin tekemistä, YÖK.

Lapset olivat aivan innoissaan, ei ehkä niin paljon johtajan tapaamisesta kun heidän antamista ilmaisista CHP-tavarasta kuten lippikset, paidat sekä liput. Minäkin toivotin “baskan”ille hayirli olsun, paras voittakoon.

Itse isoa kihoa en nähnyt, koska hän oli politiikkojen tapaan myöhässä ja minun piti palata kotiin valmistelemaan ruokaa koska anoppi oli lähdössä takaisin kotiin. Mieheni jo hätääntyi että nyt kaikki naapurustossa luulevat minua CHP:läiseksi, koska näyttäydyin heidän mitingissään. Olinhan myös vaaleana kaikkien silmätikkuna ja jouduin vastailemaan useasti kysymyksiin mistä olen kotoisin. Kamera kaulassa vain vahvisti ulkomaalaiskuvaa :D Minua ei niin tuollaienn puolueelliseksi “leimautuminen” pelota, koska en pidä näitä asioita tärkeänä. Pienemmissä kaupungeissa ja kylissä yhä edelleen katsotaan tarkasti ketä äänestät. Politiikka perustuu siihen kuinka läheinen kyseinen ehdokas on sinulle/perheellesi ja jos hän on tuttu, on sinut pakotettu äänestämään häntä. Muuten saat muiden kyläläisten vihasi päällesi josset tätä tee. Näin tapahtuu ainakin anoppilassa ja heidän naapurikylissään.

Tänä vuonna myös anoppini ja kälyni “avautuivat” poliitisesti ensimmäistä kertaa elämissään ilmestymällä oman kylänsä AKP-kokoukseen. Heti he saivat vihaisia soittoja tutuilta/omalta perheeltään, että miten he voivat tukea julkisesti jotain AKP:ta koska heillä on tuttuna yksi toinen ehdokas. No, tämä “toinen ehdokas”, nykyinen kaupunginjohtaja, ei ole tehnyt mitään kaupungin hyväksi viimeisten vuosien ajan. Ihmiset hiljalleen heräävät ja oppivat äänestämään…

Sunnuntaina on vaalit ja miehelleni ei onneksi ole mitään tehtävää määrätty tuoksi päiväksi. Maanantai on vielä julistettu kouluille lomapäiväksi joten tällä viikolla vietämme pitkää viikonloppua :) Harmi vain että on kokoajan satanut vettä kuin aisaa. Eikä parannusta näytä tulevan lähipäiviksi. Tänä vuonna kesä todellakin odotuttaa itseään.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Sydämentykytyksiä ja rattoisaa arkea

2009-03-21T19:20:00.008+02:00

Lauantaista lauantaihin näyttää menevän postaukset tänä aikana. Anoppi ja käly ovat yhä edelleen päiviämme piristämässä. Heidän kanssaan en kovin kauaa ehdi yhtämenoa tietokoneella istua. Eipä tässä ole kovin paljon tapahtunutkaan josta jotain erityistä kirjoittaisi.

Päivät sujuvat rattoisasti vieraiden kanssa. Aamupalan teemme aina yhdessä keskustellen, aamupalan jälkeen suurimmaksi osaksi lähdemme heti ulos jonnekin päin kaupunkia. Yleensä tähän ulosmenoon liittyy ostosten tekoja, joten rahaa on mennyt aivan liiankin paljon. Haaviin on jäänyt kolme pöytäliinaa, tyynyliinoja, sohvatyynyjen päällyksiä, pyyhkeitä, vaatetta, kosmetiikkaa sekä hiusvärkkejä :) Mutta kaikki on tarpeellista, tietenkin. Ja mitä tärkeintä, säästän mieheni turhilta ostosreissuilta.

Anoppi ja käly ovat olleet ahkeria ja neuloneet monet uudet villasukat, joista edellisen postauksen vaaleanpunaiset ovat tälläkin hetkellä jalassa. Samanlaiset saapikkaat sain ruskean värisinä ja ne näyttävät mahtavilta hameen kanssa. Aivan kun sinulla olisi korkeavartiset saappaat jalassa kotona. Lisäkuvia kyllä laitan lisää ja heti neulomisen jalon taidon omaavat: puikot heilumaan!! :)

Sydämentykytyksiä viime päivinä on teettänyt paniikki että oikeaan alaviisaudenhampaaseeni olisi tullut iso reikä ja se olisi poistettava. Illalla hampaita harjatessani huomasin että takaosassa näkyi jotain mustaa, aivan kuten vuotta aikaisemmin, ennen yläviisaudenhampaan poistoa. Tästä heti raportoin hädissäni miehelleni joka päätti että huomenna lähdetään heti hampilääkärille. Yöllä en nukkunut melkein yhtään ja näin uniakin edellisestä poistosta, vaikka se oli kaikinpuolin positiivinen kokemus. Hammaslääkärimme (yksityinen) on aivan mahtava, ja tykkään käydä siellä. Minua eniten pelottaa hampaiden poisto: pidän sitä hirveimpänä asiana mitä ihmiselle voi tapahtua. Viime vuoden poiston jälkeen olenkin panostanut erityisen paljon hammashoitoon, ja pakotan itseni harjaamaan hampaani joka päivä. Täten reiän löytäminen todella yllätti.

Hammaslääkäri katsoi sitten tarkasti hampaat sekä koputteli ja rapsutteli.
"Tuon viisaudenhampaan täytyy kyllä lähteä", oli Murat-lääkärin ensimmäiset sanat.
Kylmät hikipisarat alkoivat jo valua selässäni.
- Sen asento on tosi huono ja voi aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa.
- Siis täh?
- Olisi siis parhainta että poistattaisit sen mahdollisimman nopeasti.
- Mutta entä se reikä?!?
- Ei siellä reikää ollut. Viereisessä hampaassa on vain pari mustaa viirua, jotka lähteävät pois kunnollisella harjaamisella. Hampaasi ovat priimakunnosssa!

En uskonut lääkärin puheita vaan vaadin röntgen-kuvat, joista ei löytynyt mitään. Viisaudenhampaassa ei ollut reikää eikä sen viereisessä hampaassakaan. Turhaan siis menetin yhden yön unet sekä päivän peloilleni :) Hihkuin innosta!

Kunpa pääsisi taas rannalle...muistoja viime kesästä

Tänään myös meidän auton eturengas oli tyhjentynyt, joten se teetti miehelleni lisätöitä heti aamusta. Minä lähdin vieraiden kanssa Forumin kauppakeskukseen jossa vietimme hyvin rattoisan päivän kierrellen ja nauttien pihalla uskomattoman upeasta auringonpaisteesta syöden jäätelöä :) Saimme jopa kunnian kätellä Forumiin vierailulle tullutta erään kaupunginosan johtajaehdokasta, tai siis meidät suorastaan pakotettiin siihen. Olimme vain odottamassa tien ylitystä kun iso ryhmä pukumiehiä ja naisia ympäröi meidät vaatien että me tutustuisimme tähän Belediye Baskan Adayi:hin. Siinä sitten toivottelimme onnea ja menestystä väkisin. Ei heille tullut mieleen kysyä missä me asumme (vieraat äänestävät kotikaupungissaan) tai onko meillä äänestysoikeutta (minä).

Nyt nautimme yhdessä iltateestä ja hiukan myöhemmin lisää jäätelöä on tiedossa :) Vieraat lähtevät ensi viikolla ja senkin jälkeen on tiedossa hiukan tekemistä. Eikä tässä ole enää kauaa kun isä tulee myös kylään: vähän yli kuukausi :) Tervetuloa jo nyt! :)

Hyvää viikonlopun jatkoa!

Sukulointia

2009-03-14T21:10:00.007+02:00

Näin kauniita villikukkia mieheni toi minulle koululta

Anoppi ja käly saapuivat siis maanantaina ja sen jälkeen päivät ovatkin olleet täynnä touhuamista. Onneksi minullakin on ollut paljon ylimääräistä energiaa että olen jaksanut näytellä "superhyvää" miniää. Parina päivänä olen tehnyt ruoat aivan yksin sekä valmistin myös tiramisua. Kämpän olen siivonnut sekä tietty pyörittänyt vieraita markkinoilla sekä keskustassa niin kauan kunnes he olivat lopenväsyneitä. Vieraiden viettäessä pakotettua siestaa, minä tietty jatkan vain päivän muita askareita hymyillen sekä vihellellen :D Paljon plussaa tuli varmasti ansaittua tällä vierailulla :)

Keskiviikkona blondasin myös hiukseni hiukan vaaleammiksi. Mukavaa vaihtelua. Väristä tuli tosi kivan näköinen ja jopa mies tykkäsi :) Tosin kaupungilla saan taas liikaakin turisti-kohtelua. Monessa kaupassa minun kanssani myyntihenkilöstö nolona naureskelee kun he luulivat minua ekaksi turistiksi mutta sitten erehtyivät pahan kerran koska puhunhan turkkia :D Minä en tietenkään tätä luuloa mitenkään murra kertomalla että olen tosiaan ulkomaalainen vaan nyökyttelen mukana: en tosiaan ole turisti :D Tosin, taas kerran, meidän asuntolan pikkulapset sanovat sen viimeisen totuuden: minua tuijottaessaan toinen kuiskaa toiselle että "tuo nainen puhuu ulkomaan kieltä" :D Mitäpä tuohon nyt voi enää sanoa...

Tällä viikolla aurinko on paistanut paljaalta taivaalta joka päivä! Se on aivan ihanaa! Kovien tuulten takia lämpötilat eivät kuitenkaan ole kovin lämpimiä: päivisinkin se nousee vain vähän alle 20 asteeseen. Eilen yöllä myrskysi myös kunnolla, joten kovin epävakaista säistä voidaan puhua.

Turkissa puhutaan säiden lämmetessä, että "cemre on pudonnut". Oikeasti ei tietenkään mitään putoa :) Cemre on arabian kielestä tullut sana joka tarkoittaa kirjaimellisesti hehkuvaa tulta (parempaa suomennosta en keksinyt). Cemreja on kolmenlaisia. Ensimmäinen cemre "putoaa" ilmaan 19-20 helmikuuta (talvi päättyy), toinen cemre veteen 26-27 helmikuuta (jäät häviävät, vesi lämpenee) sekä kolmas cemre putoaa viimeisenä maahan 5-6 maaliskuuta (luonto vihertyy, kesä alkaa).

Seuraavan viikon ohjelma menee varmasti tiukasti edelleen anopin kanssa. Meillä on ollut uskomattoman hauskaa ja he ovat aivan ihania. Tälläkin hetkellä he seuraavat omaa tv-sarjaansa ja minä pakenin taas nettiin kirjoittamaan sekä kuuntelemaan musiikkia. Annoin heille myös tilauksia uusista töppösistä, joihin ostin langat valmiiksi. Puikot heiluvat siis vilkkaasti. Huomenna mieheni menee aamulla koulun henkilökunnan yhteiseen aamiaiseen. Minäkin olen kutsuttu mutta vietän aikaani mielummin anopin kanssa (mitä se kertoo minun suhteestani anoppiini :)). Lisää plussapisteitä tiedossa :D Joku päivä sitten nämä pisteet lunastan ja ostan anopilta palveluita kuten lapsenvahti-palvelut :) Pitää aina ajatella tulevaisuutta :)

Mitä parhainta sunnuntaita kaikille!! :) Suokaa anteeksi tämän viikon blogihiljaisuuteni, kiirettä pitää :)

Kuva-arvoitus :)

2009-03-10T19:41:00.001+02:00

Mitka nämä kuvassa olevat "jutut" olevat? :) Vihje: kumpaakin käytetään samaan tarkoitukseen.

Vastaus:

*rumpujen pärinää*

Ei varmaan tullut mieleen heti ekalla näkemällä?!? :)

Lisää malleja:

Tämä malli on "perinteinen". Näitä minullakin on useita.

Eli näiden töppösten nimi turkiksi on patik. Niitä pidetään kotona talvisin ja ne on tehty villalangasta. Pitävät jalat lämpiminä sekä tietenkin näyttävät paremmalta kuin pelkät villasukat :)

Kaikki ylläolevat sukat on kälyni tekemiä. Hän on todella hyvä käsistään ja aina tullessaan tuo mukanaan uusia malleja, joita on nähnyt joko telkkarissa tai ystävien kotona. Eilen saapui vaaleanpunaiset pitkät sukat sekä nuo mustat, avokas-malliset töppöset :) Laitoin niitä heti lisätilaukseen eri väreinä. Hyvä että jollain pysyy puikot käsissä oikein päin ja saa niillä jotain näin kaunista aikaan :)

Voi että mikä päivä...

2009-03-08T23:06:00.004+02:00

Tänään olen ollut vuoristoratamaisesti onnen kukkuloilla sekä tiukasti maan päällä. Viime päivien plussista yksi on muuttunut miinukseksi, valitettavasti.

Anoppi onkin tulossa lähiaikoina, ihan niin pian kuin HUOMENNA!! Eli se siitä kuukauden lomasta sekä turhaan tanssituista tuuletuksista. Huomenna on tiukka siivousurakka tiedossa, sekä tietenkin ruoanlaittoa, stressausta ja pakotettuja hymyjä. Vitsi vitsi, anoppini sekä käly ovat aivan ihania ihmisiä. Kivaa saada vaihtelua tähänkin kotiin (ehkä) :)

Perjantaina meidän leffailta meni aivan mahtavasti. Keskustelimme pitkälti yli klo kahteen asti ja koko leffan katsominen jäi siis täysin. Ehkä ensi kerralla :) Lauantain aamiainen oli myös peruttu koska palkkoja ei vielä oltu maksettu, joten kaikki eivät olisi päässet tulemaan. Myöhemmin sitten, toivottavasti.

Naistenpäivä oli aivan ihana. Aamulla mieheni toivotuksilla heräsin aurinkoiseen päivään. Aurinko kuitenkin vain näytti kasvojaan ja ilman valloitti inhottava, kellertävän pilvinen ja sumuinen säätila. Etelä- ja itä-Turkin on peittänyt valtava hiekkapilvi. Se pitää vielä aluetta hallinnassaan huomisen ajan, jonka jälkeen pilven odotetaan jatkavan matkaansa. No ehkä tämä ei ole ehkä kovin "ihana" asia mutta jatketaan...

Ennen aamiaista juttelin äidin kanssa ja samalla näin webbikameralla mun pienet serkkutytöt jotka olivat vierailulla Helsingissä. He kyllä toivat hyvän mielen loppupäiväksi :)

Kunnon aamupalan jälkeen luimme sanomalehtiä kun ovikello soi. Joku muhtar-ehdokas, Habib ties mikä, jakoi kaikille talon naisille isoja punaisia ruusuja sekä tietty omaa esitettään. Ihanaa saada ruusuja tälläisenä päivänä! :) Sanoinkin heti miehelleni että meidän on pakko lähteä ulos jos vaikka jossain jaetaan ilmaiseksi jotain muutakin!!

Kävelimme pitkän lenkin rannalle asti, kierrellen parissa kaupassa ostaen pieniä tärkeitä juttuja kuten mulle uutta hajuvettä :) Löysin tänään kaksi "aitoa" hajustetta hintaan 5 TL kappale eli 2,5 EUR. Tuoksuvat tosi lähellä alkuperäisiä tuoksuja joten hyvä ostos mielestäni :)

Illalla mieheni sitten antoi lahjansa: illan ilman ruoanlaittoa. Eli tilasimme illallisen ulkoata. Ei mitään erikoista: minulle kanadöneriä, miehelleni tantunia (Mersinin erikoisuus pikaruoka). Sen jälkeen teetä kaurakeksien kanssa, huomiseksi lähetän mieheni koululle perjantaina tekemäni omenapiirakan. Saavat hekin jotain nautittavaa välituntien ajaksi.

Illallisen jälkeen katsoimme romanttisen elokuvan josta jopa mieheni tykkäsi! Ensimmäistä kertaa joku romanttinen elokuva iski mieheeni, yllätyin. Minä tietenkin taas pillitin, vaikka olin jo leffan aikaisemmin nähnyt. Se vaan iski taas tunteisiin :) Ehkä itkin kuitenkin salaa anopin huomista tuloa, mutta sitä en ääneen sano....

Nyt nukkumaan hyvin tyytyväisenä sekä onnellisena :) Huomenna alkaa taas täysi hulina!
Mulla on myös hiusväri valmiina kunnon blondausta varten....kesä here I come!! :)

Hyvää alkavaa viikkoa!!!

2009-03-08T10:38:00.001+02:00

Hyvää naistenpäivää kaikille naispuolisille ja siltä tunteville!! :D

Kadınlar gününüz kutlu olsun!! :)

Näin naistenpäivän aattona hieman vaaleista

2009-03-07T17:19:00.006+02:00

Otsikko on muistutus blogin miespuolisille lukijoille (jos niitä on) että huomenna olisi aika muistuttaa sitä parempaa puoliskoaan edes naistenpäivätoivotuksella. Muistakaamme tytöt myös muistuttaa heitä tästä :D Vuodessa on 364 miesten päivää mutta vain YKSI naisten päivä.

Ebrufin kirjoitti eilen mahtavan kirjoituksen Turkin nykypäivän aihepiireistä. Kunnallisvaaleihin on noin 20 päivää aikaa ja kilpailu ehdokkaiden välillä kiihtyy. Ajattelinkin kirjoittaa hiukan yksityiskohtaisemmin Turkin vaalikäytännöstä.

Näissä kunnallisvaaleissa valitaan siis kaupunginjohtaja, eri kaupunginosien johtajat sekä muhtarit eli pienempien asuinalueiden virkamiehet (hoitavat henkilörekisteriä sekä alueen etuja). Kaupunginjohtajan seka kaupunginosien johtajan virkoihin on yleensä monelta puolueelta omat ehdokkaansa joka tarkoittaa sitä että ehdokkaiden määrä per kaupunki on todella suuri. Muhtarilla ei saa olla poliittista puoluekantaa, joten he mainostavat itsenäisesti yleensä nimibanderollein sekä esittein.

Ebrufinin ja minun inhoamat vaalibussit ovat vaalitaiston yksi riesa jotka kiertävät ympäri kaupunkia soittaen hirveällä volyymillä jonkun ehdokkaan vaalikappaletta. Laulun sanat menevät yleensä näin: "Mehmet Ahmet tulee, muutos tulee, anna äänesi Mehmet Ahmetille", muutos tulee. Sävel on yleensä sovitettu jonkun mieleenjäävän kappaleen (jopa tunnettujen hittibiisien) tyyppiseksi, jolloin se jää soimaan ihmisten mieleen (kyllä, mulla soi viikon yhden ehdokkaan kappale päässä "Hei hei Mersin, hei, Mehmet Tat tulee" ARGH).

Puoluejohtajat kiertelevät ympäri Turkkia maakunnissa esittelemässä vaaliohjelmaansa sekä puhumassa alueen ihmisten kanssa (tietenkin näytön vuoksi). Viime viikolla Mersinissä vierailivat isoista puolueista MHP:n puoluejohtaja Bahceli. Huomenna olisi AKP ja pääministeri Erdogan tulossa ja odotetaan isoakin "miitingiä" eli kokousta. Ensi viikolla vuoro on CHP:n Deniz Baykalilla. Tulkoot vaan, tervetuloa :)

Tietenkin kaupunkien pääkadut ovat täynnä vaalipropagandaa eli julisteita, lippuja sekä vapaaehtoisia jakamassa ehdokkaiden esitteitä. Kaıkkı mainokset lupaavat hienoja asioita kaupungille sekä tietenkin pääsana joka vaaleissa on "muutos". "Nyt on aika muutokseen!" Luvataan puhtaampaa, modernimpaa, parempaa, ihmisten arvoille sopivaa, uskomatonta uutta kaupunkia. Kuulostaa hyvältä mutta yleensä vaalien jälkeen ei mitään tapahdu.

Televisiokanavien välityksellä ehdokkaat heittävät lokaa toistensa niskaan, julistavat vastapuolueen ehdokkaan itse Saatanaksi ja uhkailevat oikeustoimilla heiluttelemalla kansioita kameroille. "Heillä on todisteita laittomuuksista!" Eipä ole tähän mennessä yhtään rikosilmoitusta kuitenkaan avattu. Tähänkin menoon olen jo tylsistynyt. Alkuaikoina tätä jaksoi jopa naureskellen seurata. Nykyään uutisista 60 % on vain ehdokkaiden loanheittoa vaikka tärkeämpiäkin asioita olisi uutisoitavana (kuten lama).

Itse äänestäminen sitten tapahtuu 29. maaliskuuta valtion rakennuksissa kuten kouluissa. Yleensä opettajia määrätään virkamiehiksi äänestyspaikoille eli he pitävät huolta että äänestäminen sujuu laillisesti. He hoitavat äänestyslaatikoita, jakavat lipukkeet sekä lopulta myös laskevat äänet. Tämä työ voi kestää koko yön ajan ja siinä ollaan todella tarkkoja. Virheiden takia henkilö voi joutua useiden kuukausien oikeudenkäyntiin sekä rangaistuksena vankilaan vastaamaan laskennassa tapahtuneista virheistä. Äänestys on vakava asia!

Ja äänestyslipuke:

Äänestyslipukkeita saa äänestäessä yhden per valittava asema mutta vain yhden kerrallaan. Eli näissä vaaleissa ihmiset joutuvat kolme kertaa (kaupunginjohtaja, kaupunginosan johtaja sekä muhtar) menemään äänestyskoppiin leimaamaan mieleisensä puolue. Yllä olevassa kuvassa näkyy äänestyslipuke, joka siis kasvaa leveyttään mitä enemmän puolueita on ehdolla. Täällä Mersinissä lipuke ei tule olemaan noin leveä, mutta isoissa kaupungeissa kuten Istanbul, Izmir ja Ankara voidaan varmaan puhua yli metrin mittaisesta lipukkeesta :)

Jännittävät ajat siis edessä. Mulla on vain yksi toive, voi kunpa nämä vaalit olisivat jo OHI!!

Hyvää lauantaita kaikille! :)

Viime päivien plussat ja miinukset

2009-03-05T22:28:00.005+02:00

+ Anoppi siirsi tulonsa kuukauden päähän (tuuletustanssit on tanssittu salaa keittiössä)

+ Huomenna vietetään ystävien kanssa elokuva-iltaa ja pääsen taas kestimään kera herkkujen. Ajattelen tehdä pizzaa sekä jotan kivaa makeaa. Elokuvana Eternal Sunshine of the Spotless Mind sekä ehka The Curious case of Benjamin Button.

+ Lauantai-aamuna kokoonnumme koulun opettajien sekä heidän puolisoidensa kanssa buffet-aamupalalle yhdessä rannalla olevista kahviloista. Pitääkin varoa ylensyömästä huomeniltana.

+ Musiikkina pyörii näinä päivinä soittimessa Deep Forestin Deep Brasil sekä One Republicin Dream out loud-albumit. Voi että kun tuovat hymyn kasvoille! :)

+ Mieheni sai lisätöitä Istanbulin työnantajaltaan.

+ Huomenna on PERJANTAI!! :D

+ Vanminut t-paita on tilattu :)

- Nuhapöpö vaivaa. Eilen oli koko päivän päänsärkyä sekä nenä tukossa. Tänään jo parempi, kiitos panadolin sekä vitamiinien. (+ mieheni piti minusta huolta eilen täydellisesti: tilattiin ruokaa ulkoa sekä illalla kävi ostamassa mun lempparijälkiruokaa sateessa)

- Mieheni sai tänään jonkun älyttömän puheripulin ja on aamusta asti tykittänyt minua useilla poliittisilla puheenaiheilla pyrkien saamaan keskustelua aikaiseksi. Iltaan asti jaksoin kuunnella, mutta en enää kestänyt vaan karkasin tänne blogimaailmaan sekä pistin kuulokkeet korville. Tuolla mieheni hekottelee sohvalla Kurtlar Vadisi-sarjan kanssa. Kunhan on vähän aikaa hiljaa ja saan potea nuhaani hiukan rauhassa.. :) Itsekin ihmetteli ääneen juuri kuinka tänään on niin hirveästi puhunut :) Ties mikä pöpö tuokin oli...

- Vieläkään ei ole -70 % alennukset alkaneet vaatekaupoissa! Mikä kestää!!??? Ja vielä väittävät että kriisi on meneillään. Alentakaa niitä hintoja sitten!! Ovat juuttuneet -50 % eli normaalihintoihin.

Ja mitä parasta, isoin PLUSSA: Tälläistä listaa katsellessa huomaat edelleen että elämässäsi on enemmän plussia kun miinuksia :)

Hyvää viikonloppua kaikille! Toivon mukaan teidänkin elämässänne on plussat voitolla! :)

Ikävä ja arki

2009-03-02T20:45:00.004+02:00

Aamulla herätessäsi se on kaikkialla ympärilläsi.

Sen rentouttavat, lohduttavat henkäykset nuolevat kasvojasi ja tunnet mielihyvän nousevan sisältäsi.

Hikinorot valuvat selkääsi pitkin sen voimakkaassa halauksessa.

Ennen kuin huomaat, on se vallannut koko kotisi.

Se hallitsee koko elämääsi, päivääsi, ruumistasi.

Voit vain antautua sen mukaan.

Ja sen nimi on KESÄ!!! :)

Voi kunpa tulisit jo pian, sinua kaivataan....

Mulla on täysi blogipuutos meneillään. Mitään ei ole tapahtunut viime päivinä joten mitään kirjoittavaa en ole myöskään keksinyt. En ole oikein kunnolla muidenkaan blogeissa käynyt. Kait ulkona oleva harmaus on viennyt viimeisetkin halut pirteyteen. Arki vaan jatkuu normaaliin tapaan.

Me saatiin lämmitinkin korjattuna takaisin lauantaina mutta minä vietin vielä sen päivän makkarissa huomattavasti lämpimämmässä. Viikonloppu meni muutenkin kotona koska ilmat olivat huonot eikä meillä tuntunut muutenkaan intoa mihinkään olla. Laiskuus on paha juttu :)

Tänään oli hiukan aurinkoista joten sain inspiraation siivota kunnolla. Koti oli muuttunut jo muutenkin pölyn valtakunnaksi ja aurinko sai sitten koko kauheuden esille. Tietty siivousta edesauttoi tieto siitä että anoppi on tulossa kylään lähiaikoina :) Vielä päivää ei ole selvitetty, mutta ajattelin aloittaa pikkuhiljaa kunnon siivouksen ettei kaikki jää viimeiseen päivään. Kivaa vaihtelua tiedossa siis. Olen kuitenkin varma että vaikka kuinka siivoilen niin heti ne löytävät jotain moitittavaa etenkin keittiöstä. En välitä enää, mainostan itseäni jopa laiskaksi jotta eivät nostaisi odotuksiaan minua kohtaan.

Huomenna (tai jonain päivänä tällä viikolla) olisi tarkoitus siivota kodin ulkopuolella eli parvekkeet. En ole niitä siivonnut vielä kertaakaan talven jäljiltä joten puuhaa riittää. Ensi viikoksi on luvattu lämpenevää vihdoin joten toivottavasti päästäisiin nauttimaan lämmöstä ja ulkoilmasta! Mieheni jo lupaili että vie mut parin kuukauden päästä rannalle :D En jaksaisi odottaa.. :P

Tänään uutisissa: Irakin kenkähurmio ei ollut vielä laantunut kun ovelat opiskelijapojat Izmiristä keksivät oivan myyntivaltin: Vanminut t-paidat. Tätä mahtavaa t-paitaa koristavat pääministeri Erdoganin Davosissa lausumat historialliset sanat: VANMINUT (one minute) sekä alapuolella Erdoganin koko pelin lopettava paatoslausahdus: daha da olsa gelmem (en tule vaikka uudestaan järjestettäisi). Näitä myydään 10 TL:n (5 EUR)pilkkahintaan :D Osta omasi ennen loppumista osoitteesta www.vanminut.com

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille sekä vielä parempaa maaliskuuta! :)

Nostalgiaa menneiden aikojen Turkista...

2009-02-25T17:18:00.000+02:00

Vanha katunäkymä.

"Osmanli macunu" eli suoraan suomennettuna Ottomaanien tahna tai pikemminkin lääkesiirappi. Erilaisista mauista valmistettiin tahnaa ottomaanien aikoina sulttaanien lääkkeiksi. Myöhemmin nämä levisivät myös kansalaisten pariin ja myytiin makeisina. Nykyään etenkin Ramadanin aikoina tätä tahnaa myydään kaduilla. Myyjä sekoittaa haluamiasi tahnoja tikkuun josta sitten ne syöt. Ihan hyvää :)

Turkkilaisen kahvin tarjoilu oli ennen tämän näköistä. Nykyään kahvi tuodaan yleensä valmiiksi kuppiin kaadettuna vesilasin kanssa :) Kukanlehden päällä on pala lokum-makeista. Tämä tapa jatkuu yhä edelleen monissa kodeissa sekä hienoimmissa kahviloissa. Kuparisessa kahvipannussa kahvi valmistetaan ja tarjoillaan. Ruskeassa pienessä kupissa on tietääkseni tarjoiltu kahvin jälkeen nautittavaa minttulikööriä (etenkin juhlapäivinä ja vieraiden tullessa). Tämä oli tapana juuri Turkin tasavallan syntymisen jälkeen noin 85 vuotta sitten. Lisää turkkilaisesta kahvista (englanniksi)

Vanhat kodit näyttivät myös hiukan erilaisilta :)

Lähimarket näytti tälläiseltä aikoinaan :) Kaikkea yleensä löytyi ja löytyy yhä edelleen.

Mukulaiset kadut ja hevosten vetämät kärryt.

Turkissa morsiusparin auto koristellaan aina kukin sekä nauhoin. Tälläistä se oli ennen.

Erilainen viikko edessä

2009-02-25T11:44:00.004+02:00

Tämä viikko on ollut aika erilainen. Vanhat arkiset tavat on joutunut muutoksen piireihin.

Sunnuntaina meidän olkkarissa ollut infrapunalämmitin otti ja sanoi sopimuksensa irti. Onneksi tämä tapahtui myöhään illalla että sen illan sekä yön Oscareita katsoessa jotenkin peittojen alla kesti.

Maanantaina meillä oli koko päiväksi puuhaa kun Adanaan mentiin. Mieheni otti aamulla myös lämmittimen mukaan kouluun ja vei sen korjattavaksi (onneksi on takuu voimassa) ennen kun tuli hakemaan minua. Adanasta tulimme kotiin vasta klo 20 aivan täysin väsyneinä ja nälkäisinä. Olin nukkunut edellisenä yönä 3,5 tuntia, mieheni 5. Uni ei vain tullut silmään kummallekaan. Sen takia Adanassa seikkaili kaksi Zombieta :) Onneksi päästiin turvallisesti takaisin kotiin.

Tiistaina eli eilen sitten kuulimme että lämmitin olisi korjattavana ainakin perjantaihin asti. Kuulema joitain osia oltiin jouduttu Istanbulista asti tilaamaan. Siinä sitten pähkäiltiin että ostettaisiinko uusi lämmitin väliaikaiseksi avuksi ja jolle ehkä olisi käyttöä myös myöhemmin. Vai löytäisimmekö jonkun uuden ratkaisun. Päätimme lopulta käyttää jo olemassa olevia resursseja eli muutimme koko arsenaaliin makkariin jossa meidän ilmastointilaite on. Eli eilisestä lähtien lintujen kanssa täällä ollaan lämmitelty. Iltaisin selailemme nettiä kukin omalla tahollan, katsomme telkkaria jomman kumman läppäriltä sekä juomme iltateet sekä syömme hedelmät aivan kuten normaalisti tekisimme olkkarissa :) Unen tullessa ei myöskään tarvitse pitkälle mennä :D

Tänään siis pako olkkarista jatkuu, on taas luvattu rankkasateita tännepäin. "Ihanaa"!! Takatalvi jatkuu siis täydellä teholla...

Huomenna on mieheni vapaapäivä joten ehkä sitten keksimme jotain erikoista tekemistä ulkona, koska kotona ei jaksa nyhjätä. Anoppi ja käly tekevät myös tuloaan jonain lähipäivänä. Anoppi oli sairastunut viime viikolla todella pahasti ja viety sairaalaan kahdeksi päiväksi. Me saimme kuulla vasta kun kaikki oli ohi. Oltiin hiukan kiukkuisia! Nyt sitten yritetään saada heidät tänne että eivät enää asuisi yhtään päivää enemmän kylmässä. Heidän kodissaan on vain yksi lämmitetty huone, muut huoneet jääkylmiä, mukaanlukien makkari. Pazarcikissa talvisin sataa lunta ja lämpötilat laskevat nollan tienomille. Ei ole helppoa elää siellä tuollaisissa oloissa. Olen pari kertaa talvella siellä käynyt ja naapureiden niskaan lumipallojen heittelyn lisäksi ei paljon muuta positiivista ole...

Vierailu tuo tullessaan kivaa vaihtelua, mutta pitäisi jaksaa siivoilla paikkoja. Kunnon siivousinspiraation aikaansaamiseksi pitäisi olla aurinkoinen ilma...eli tänään se saa vielä odottaa :)

Mahtavaa keskiviikkoa kaikille!!

Kateus

2009-02-24T14:40:00.001+02:00

Mieheni on kateellinen.

Syy: Kaupungilla kävellessämme kaikki NAISET tuijottavat MINUA!

Elämä ei ole reilua! :)

Tunnustus

2009-02-24T14:27:00.007+02:00

Sain tämän hienon tunnustuksen LorealBlondilta . Iso KIITOS!!

Haluan antaa sen eteenpäin.

.........And the award goes to:

* Ebru: Ajatuksia Anatoliasta

* Maamaa: Maamaa Maailmalla

* Yaelian: Appelsiineja ja hunajaa sekä Appelsiinipuun alla

* Mizyena : Mizyena

* Susadim : Hayatim

* Sateenkaari: sateenkaari

Kiitos teille kun jaksatte blogejanne ahkerasti päivittää sekä piristää meidän päiviämme!! :)

Aurinkoista kevään odotusta!

Tunteet valloillaan viime päivinä

2009-02-22T21:55:00.006+02:00

Tunteet ovat myrskynneet pari päivää ekaa kertaa elämässäni näin voimakkaina.

Neljän päivän kirjamaratonin aikana tunteilin lukemieni tarinoiden (romantiikkaa tietenkin) kanssa. Pää on täynnä vaaleanpunaisia päiväunelmia. Musiikkia kuunnellessa rupeaa kyyneleet valumaan, ei väliä mitä musiikkia kunhan vaan vähän melodia minua miellyttää. Onko kukaan itkenyt kuunnellessaan heavy rock-musiikkia?? Onkohan koko juttuun pääsyyllinen se että on taas "se aika kuusta"? Tiedä sitä, mutta koko viikonloppu meni ihan pieleen nenäliinojen kanssa nyyhkyttäen.

Vatsassa on perhosia, kylmät väreet hiipivät selkärangassa, iho kananlihalla, onnellisuus ja suru vyöryvät sisälläni. Mitä ihmettä tämä on? Toivon mukaan tämä on vain vaihe joka menee ohi pian...Kuka älykäs sanoi että lukeminen kannattaa? Olen koukussa...

Huomenna alkavat hoidot (aivan varmasti, paperiasiat kunnossa)...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!

Takatalvena voi vaan kotona istuskella

2009-02-19T11:48:00.001+02:00

Voi herranjestas kun viime päivät on ollut viileätä! Vaikka lämpötilat on 15 asteen paikkeilla niin ilmankosteuden takia pikkuinenkin viima tuntuu jäiseltä. Ulkona käytiin maanantaina kun aurinkokin paistoi: ajateltiin että olis lämmintä. Väärin! Onneksi ei olla sentään vilustuttu. Ulkoilun jälkeen on mahtavaa nauttia kuppi kuumaa teetä :)

Näinä päivinä olen täysin kadonnut elokuvien ja kirjojen maailmaan. Joka ilta katson ennen nukkumaanmenoa jonkun leffan sekä päivisin luen kirjoja. Tällä hetkellä työn alla on Twilight-elokuvan takana oleva Twilight kirjasarja. Ekan luin ennen elokuvan katsomista (vertailun vuoksi), mutta täytyy sanoa että Twilight- leffa oli aivan mahtava verrattuna siihen. Ihana rakkaustarina! Olen vielä heikkona vampyyrielokuviin, sillä pienestä asti luin (ahmin) Pikku Vampyyri-kirjoja, Narnia-kirjoja sekä muita tälläisiä fantasiakirjoja. Nuorempana lemppari tvsarjani oli Buffy. Sen jälkeen Angel-sarja. Vieläkin rakastan näitä sarjoja sekä kirjoja.

Me seuraamme miehen kanssa mielenkiinnolla paikallisvaalien vaalitaistelua. Joka päivä on eri puolueiden puolelta jotain uutta "mutaa" toisen suuntaan lentämässä. Oikein välistä hävettää katsoa kuinka poliitikot käyttävät hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä. Totuudet katoavat tuhansien valheiden joukkoon. Täällä Mersinissä on pitkään ollut CHP vallassa. Etenkin Istanbulin jälkeen silmäni heräsivät siihen kuinka huonosti asiat täällä oikeasti ovat. Kadut on muhkuraisia laaduttoman asfaltin käytöstä, työttömyys on suuri (jo paljon ennen talouskriisiä), mitään erikoista kaupungintoimintaa ei ole (esim Ramadanin aikaan ei ollut edes YHTÄ tapahtumaa, vaikka monessa kaupungissa Ramadanin aikana etenkin iltaisin on erilaisia juhlallisuuksia), kaupunkisuunnittelua ei ole (kuka tahansa saa rakentaa mitä tahansa minne vaan). Julkiset kulkuneuvot ja niiden reittiverkosto aivan surkea. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä todella suuri eli kaupunki on jakaantunut kahtia: köyhien ja rikkaiden asuinalueisiin. Kurdiongelmia (kaupungin väestöstä varmasti 60 % kurdeja) kuten mielenosoitukset. Koulut aivan surkeita,eikä vaihtoehtoja ole. Pakosta joudumme muuttamaan, toivottavasti tulevan, lapsemme koulutuksen takia. Kulttuuritarjonta kesäisin ihan ok, eli konsertteja ja teattereita on, mutta ketä ne palvelevat? Rikollisuus kukoistaa: iltaisin ei voi meidän asuinalueella liikkua ulkona turvallisesti. Aseet sekä puukot heiluvat ahkerasti. Tietenkin jokaisessa kaupungissa on omat ongelmansa joita ei ole helppo ratkaista mutta olen sitä mieltä että Mersin tarvitsee muutoksen. Tänä vuonna vaaleissa sama kaupunginjohtaja on CHP:ltä ehdolla, harmittavaa!

Miksei Mersin voisi olla samanlainen kuin Antalya tai vaikka Izmir jossa CHP on myös kaupungin johdossa?! Tappelimme eilen mieheni kanssa CHP:n edustajien kanssa jotka mainostivat vaaliehdokkaita. He kysyivät että olemmeko tyytyväisiä kaupungin toimintaan ja sanoimme ei. Emme ole nähneet mitään muutosta puolessatoista vuodessa. Heidän vastauksensa oli että 10 vuotta sitten nämä alueet olivat aivan hirveitä, 10 vuodessa ollaan tehty todella paljon. Sanoin että hyvä, näin voi olla, mutta miksi viimeisenä 1,5 vuotena ei mitään olla tehty?!

Esimerkkinä "työskentelystä": meidän asuntolan viereiset tiet revittiin auki ja jätettiin kuukaudeksi ihan sellaisenaan odottamaan asfalttia, joka pari viikkoa sitten viimein tehtiin. Nyt tiet ovat jo aivan hirveässä kunnossa, muhkuraisia sekä kuoppia täynnä. Kiva kun sen asfaltin teitte! Isot mainokset kyllä on että meidän kaupunginjohtaja työskentelee. Jep jep!

Kunpa olisin päässyt tässä vaaleissa vaikuttamaan, mutta kansalaisuutta ei ole vieläkään kuulunut. Helmikuun puoliväli on takaraja, sen jälkeen on taas pakko mennä oleskelulupaa pidentämään.

Tänään vaikka ilma on tosi kylmä, menemme ulkoilemaan. Mieheni käy silmälääkärillä tarkastuttamassa toisen silmänsä sillä on ruvennut näkemään sillä huonommin kuin toisella. Sen jälkeen käymme Forum-kauppakeskuksessa katsomassa ystävänpäivä-lahjaksi saamalleni kukalle uutta isompaa ruukkua sekä multaa. Ruoan teen kohtapuoliin valmiiksi iltaa varten ettei tarvitse sen kanssa hermoilla :) Tänään tarjolla purjosipuli-riisimuhennosta :) Tervetuloa illalliselle! :)

Hyvää torstaita kaikille!

Ystävänpäivästä muistoksi jääneitä kuvia

2009-02-15T18:43:00.002+02:00

Näillä veneillä pääsee 15 minuutin veneretkelle :)

Kosija :D

Kuvissa oleva aurinkoinen ja lämmin sää vaihtui illalla ukkosmyrskyksi joka raivosi pitkään yöhön asti.

Ystävänpäivä alkoi ajoissa isolla aamupalalla jossa oli kummankin herkkuja: ranskalaisia perunoita, paistettuja tomaatteja sekä paprikoita, keitettyjä kananmunia, juustoja sekä uunituoretta, lämmintä leipää! Aamulla klo 9 meidän kaupunginosassa alkoi laaja sähkökatkos joka kestikin illansuuhun asti. Päätimme käyttää heti tilaisuutta hyväksemme ja lähdimme ulos kävelylle heti aamupalan jälkeen. Istuimme rantapuistokon nurtsilla tunnin verran nauttien kesäisestä lämmöstä ja auringosta. Kiertelimme Mersinin katuja tällä kertaa myös kamera kaulassa joten sain muutaman kuvan otettua. Kotimatkalla kävimme kalamarkkinoilla kalaostoksilla sillä juhlaillallisella oli tarkoitus syödä romanttisesti kalaa :) Ostimme kolme isoa meriahventa jotka sitten heti kotiin tullessani marinoin jääkaappiin odottamaan. Kalan lisäksi illalla menulla oli ainoastaan runsas yrttisalaatti jonka mieheni valmisti :) Jälkiruoaksi valmistamaani tiramisua. Kevyttä ja terveellistä :) Ilta menikin täydellisesti kynttilänvalossa kuunnellen myrskytuulta ulkona, mutta meidän rakkaus lämmitti kotimme niin ettei millään muulla tuntunut olevan väliä. Ihana päivä..... :)

Keittiön sisustusta

2009-02-14T10:53:00.003+02:00

Torstaina Kipassa käydessämme hihkuin täysillä löytäessäni kasapäin aivan ihania, kirkkaanvärisia muovikulhoja ja laatikoita :) Kun hinta oli vielä 1 TL (50 senttiä) per kappale niin hurmos oli lähellä!

Rakastan etenkin keittiössä käyttää paljon kirkkaanvärisiä, yksivärisiä kippoja ja kuppeja, ja vuosien mittaan niitä onkin jo kerääntynyt jonkin verran.

Tämän tosi kätevän aterimien järjestelijän löysin eilen. Mahtava hommeli koska kaikille erikokoisille aterimille on omat lokerot. Jopa teelasien alusille on oma paikka!

Näistä osan on uutta, osa on vanhaa. Tälläisiä kulhoja voisi olla vaikka 100 enkä kyllästyisi :D

Arkilautaset

Soppakulhoja on monenlaista :)

Kahvikupit on myös samaa sarjaa

Ja mitä onkaan keittiö ilman muumeja (nää on mulla maustepurkkeina) :D

Ystävänpäivätoivotus

2009-02-14T08:28:00.000+02:00

"En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa..." Sanoi Puh.
Katsoessaan Ristoa ja Nasua. "..paitsi ystäviä.."

Ystävyys on sitä kun laittaa silmänsä kiinni
ja ajattelee ystäväänsä,
silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti niin,
että kaikki rypytkin siliävät.

Nasu tuli Puhin vierelle. "Puh?" kuiskasi hän. "No mitä?"
"Ei mitään", sanoi Nasu ja otti Puhin käpälästä kiinni.
"Tarkistin vain, että olet siinä, Ystäväni."

Rakkaat lukijani, ystäväni ja satunnaiset vierailijat....

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ !!!

Bakirköy

2009-02-13T19:07:00.000+02:00

Mieheni herkku: Kokoreç. Tätä herkkua tekevät parhaiten Şampiyon Kokoreç niminen ketju, joka on Istanbulissa hyvin kuuluisa. Ennen miehelläni oli aina tapana Bakirköyhin mennessä ostaa kokoreç ja syödä se samalla kun kävelee sen pitkää kävelykatua. Tietenkin tätä perinnettä piti kunnioittaa :) Kuulema oli todella herkullista. Minä en voi syödä sitä johtuen siitä mitä se sisältää...

Jos jotain kiinnostaa mitä kokoreç on niin seuratkaa tätä linkkiä:

Kokoreç in English

Bakirköyn kävelykadun ihmisvilinää. Bakirköy on ns. ylemmän luokan suosimaa asuinaluetta. Kävelykadun varrella onkin paljon merkkiliikkeitä mutta myös nuorisolle suunnattuja puoteja sekä baareja.

Bakirköyn kaduilla myydään myös yleisesti paljon kumpiria eli täytettyä uuniperunaa. Yksi uuniperuna maksoi 5 TL eli 2,5 EUR. Täytteistä voit valita haluamasi ylläolevasta valikoimasta niin paljon kuin perunan päälle mahtuu :D

Ei, nämä eivät ole pääsiäisnoitia vaan ruusujen myyjiä. Myyjien kohteena ovat 100 % käsi kädessä kävelevät pariskunnat, kuten me. Heidän viimeisen päälle hiottuihin myyntitaktikoihinsa kuuluu ruusun työntäminen hupusta sisään, heittämällä sen sinun päällesi jolloin automaattisesti otat sen käteen => ostat sekä he liimautuvat perääsi moneksi minuutiksi anoen ostamaan edes yhden ruusun (kaikki olen itse kokenut). Me keksimme vastataktiikan: kun nämä mummot näkyvät horisontissa, mieheni heti loikkaa kadun toiselle puolelle jolloin he eivät myy mitään, emmehän ole pariskunta :D Välistä he eivät mene lankaan jolloin joudumme vannomaan heille että emme tunne toisiamme :D

Rantapuistikkoa Bakirköyn kaupunginosan rannalla Marmara-meren vierellä.

Ohi lipuva vene sekä kaukana näkyvät Bosporin salmelle pääsyä odottelevat tankkerit.

Kolmas ja neljäs päivä Istanbulissa

2009-02-13T14:32:00.001+02:00

Kolmannen ja neljännen päivän lyhyesti kirjoitan näin yhdessä viestissä sillä päivät menivät pääosin ystävien luona. Te ette varmaan halua nähdä kuvia meistä kymmenen eri ystäväryhmän kanssa :)

Kolmas päivä, eli perjantai.

Meidät oli kutsuttu aamupalalle erään opettajaystävämme ja hänen perheensä luo. Hänen vaimonsa on hyvin kuuluisa keittiötaidoistaan ja herkullisista ruoista eikä tämäkään aamupala jättänyt meitä kylmäksi. Vaimo, Özlem, oli herännyt taas kukonlaulun aikaan valmistakseen meille aamiaista eikä meidän suitsutuksesta meinannut tulla loppua. Ruoka oli aivan suussasulavaa!

Tarjolla oli kaikkea mahdollista itsetehdyistä hilloista, ranskalaisiin perunoihin (Turkissa niitä syödään etenkin myöhäisillä aamiaisilla). Pöydästä löytyi myös kananmunia, lihankäristystä (aivan mahtavaa, itsekasvatetulla oreganolla ja punaisella pippurilla maustettua), perunapiirakoita, tuoreita vihanneksia, erilaisia levitteitä sekä tietty uunituoretta leipää :) Olin juuri ekaa kertaa nälkäisenä sairastumisen jälkeen ja söin navan täyteen! Mahtava tarjoilu! Kuvassa ystäväperheemme sekä minä.

Aamupalan jälkeen tarjoilu ei loppunut siihen. Vuorollaan tuli kahvia suklaan kanssa, sen jälkeen jälkiruokana sokeriliemessä keitettyä kurpitsaa pähkinöillä. Suoraan sanottuna olimme ähkyssä :)

Sieltä suoraan matkustimme toisen ystäväperheemme luo jotka asuivat Bağcılarissa. He ovat vähän rennompia ja meillä on aina tosi hauskaa yhdessä :) Söimme illallisen yhdessä (joka oli taas, yllätys yllätys, lihaa) jonka jälkeen vierailimme Otogarin viereisessä IKEA:ssa (Bayrampaşa).

Ekaa kertaa IKEA:ssa vierailu oli jännää ja ostin sieltä pussiklipsejä sekä tiskiharjoja. Ruokakaupasta ostin heti pari pakettia Daimeja, jotka on jo aikoja sitten tuhottu :D Olisin halunnut ostaa vaikka mitä, mutta raahaaminen takaisin Mersiniin olisi ollut vaikeaa. Etenkin keittiötuotteet jäivät mieleen. Ehkä vielä joku päivä IKEA:an tieni johtaa... :)

Neljäntenä päivänä meidän oli tarkoitus matkustaa (tosiaankin matkustaa sillä matkaa oli ainakin 50 km) mieheni serkkutytön luokse. He ennen asuivat Avcilarissa, mutta olivatkin muuttaneet vielä kauemmaksi, Büyükçekmeceen. Sinne meno meiltä olisi julkisilla kestänyt varmasti kolmisen tuntia, mutta ystävämme vaati viedä meidät autolla. Onneksi!

Aamulla teimme sotasuunnitelman: halusin ehdottomasti käydä Bakirköyn markkinoilla ennen serkkutytön luo menemistä. Ystävämme työskenteli klo 17.o0 asti joten me lähdimme mieheni kanssa markkinoille. Nopeasti kiertelin markkinat läpi ja haaviin tarttui paljon todella halpoja paitoja, verkkareita, toppeja. Rahaa oli kourassa 50 TL eli noin 25 EUR ja se meni melkein kaikki. Mieheni pyöri markkinoiden ulkopuolella kunnes olin valmis. Lopputuloksena (osa vaatteista):

Miehelleni löysin alakulman valkoisen hupparin ja verkkarit (yhteishinta 8,5 TL eli 4 EUR). Kaikki muut onkin sitten minulle :D Hinnat vaihtelivat 2,5 TL (1,25 EUR): stä 3,5 TL (1,75 EUR):een. Kallein oli tuo huppari 5 TL (2,5 EUR) sekä ostin myös lahjaksi serkulle neuleen 6 TL eli 3 EUR.

Tämän jälkeen matkustimme dolmuksella Bakirköyn keskustaan, jossa kävelimme vanhoissa maisemissa muistellen menneitä :) Teen tästä erillisen kuvapostauksen.

Illalla matkustimme viideksi ystävämme työpaikalle, josta pikaisimme autolla heidän kotiinsa hakemaan tavarat sekä muu perhe ja matkamme kohti Büyükçekmece:ä kohti alkoi. Olimme siellä yllättävän nopeasti vain tunnissa sillä käytimme moottoritietä eikä ruuhkaa ollut (ihme!) . Serkku on raskaana neljännellä kuulla ja odottaa kaksosia. Hän oli kokannut aivan fantastisen illallisen, jonka söimme suurella ruokahalulla. Juttelimme todella antoisasti myöhään yöhön asti tai siihen asti kun meidän silmät eivät enää pysyneet auki :)

Seuraavana aamuna olikin aikainen herätys (klo 8) edessä koska lentokone nousisi klo 11.15. Söimme aamupalan ja serkun mies heitti meidät sateessa autolla 15 minuutissa kentälle, jossa olikin tungosta. Viekkaana chekkasin meidät lähtöselvitysautomaatilla sisään ja heitimme vain laukut online chekkauksen tehneiden tiskille, vältimme täten pitkät jonot :)

Lento lähti ajoissa, ja vastoin kuin Sunexpressillä, saimme jopa kuulla pahoittelut siitä että jouduimme odottamaan lentoonlähtöä jonossa. Tullessa emme kertaakaan kuulleet pahoitteluja myöhästymisestä.

Meillä oli paikat vikalla rivillä. Lauantaina oli juuri alkanut satamaan ja tuulemaan taas navakasti. Myöhemmin kuulimme että tuuli oli yltänyt myrskylukemiin merillä sekä monet laivavuorot oli peruttu. Meidän lentomme olikin yhtä turbulenssiä pitkän matkaa. Lentokone heittelehti välistä todella reilusti ja kapteeni 5 minuutin välein pahoitteli tilannetta kauittimista. Vikassa rivissä tietty turbulenssi tuntuu vielä kamalammalta joten rukoilin ja pidin silmiä kiinni koko rynkytyksen ajan :) Mieheni vain nautti rauhallisesti tarjoilusta vieressä vaikka juomat läikkyivät minne sattuu, ihme tapaus :D Hengitin vasta kun koneen pyörät osuivat maahan Adanassa :)

Hyvää perjantaita 13. päivää kaikille! Toivon että vältytte pahalta onnelta.

Väliaika raportti

2009-02-12T11:46:00.014+02:00

Näin Istanbulin tarinan välissä ajattelin kirjoitella viimeaikaisia kuulumisiakin.

Istanbulin jälkeen on ollut vaikeaa taas päästä arjesta kiinni. Ekat päivät meni aivan ihmetellessä sitä että taas ollaan kotona :) Eilen onneksi vähän reipastuin ja siivosin kämpän samoin kun lintujen häkit.

Mieheni niska jumiutui heti maanantai-iltana, tällä kertaa en tiedä mistä tarkalleen jumiutuminen johtui. Ehkä sunnuntaina meidän toilailusta, sillä mieheni ajoi vahingossa auton päin koroketta ja auto jäi alta kiinni korokkeen päällä olevaan metallitangonpalaseen. Siinä sitten mieheni sekä kymmenen avuliasta ihmistä rakensivat autolle rampin sekä nostivat yhteisvoimin auton ramppien avulla pois tangon päältä. Selvisimme vain säikähdyksellä sillä autoon ei onneksi tapahtunut mitään suurempaa naarmuja suurempaa vahinkoa. Kyllä se Toyota kestää mitä vaan :D

Tuolloin ilma oli tosi viileä ja mieheni vain puvuntakilla liikkeellä. En siinä kuitenkaan viittinyt miesten keskellä ruveta piipittämään lämpimästä pukeutumisesta kun selvästi hätä oli toisenlainen. Onneksi jumiutuminen oli lievä ja eilen se oli jo parautunut. Meillä on kotona lieviä lihaksia rentouttavia tabletteja sekä vakavampaan jumiutumiseen piikitettävää lääketta :) Viime talvena mieheni selkä jumiutui niin pahasti että sain pari kolme päivää piikittää aamuin illoin lääkkeet...alussa se aina hurjistuttaa, sillä piikki on tosi iso. Mutta mieheni on onneksi saanut sairaanhoitajankoulutuksen joten hän neuvoi ja opetti tosi hyvin minut piikkien saloihin :)

Tänään olisi tarkoitus käydä markkinoilla sekä vähän ehkä ulkoilemassa ulkona. Yöllä oli taas satanut mutta nyt näyttää aurinkoiselta, joten täydellinen ulkoiluilma tiedossa :) Ostoksia pitäisi myös tehdä sillä jääkaappi on täysin tyhjä. Ruoanlaitto vähillä aineksilla on ollut vaikeaa, mutta kuitenkin yllättävän monipuolisesti ollaan syöty. Istanbulissa joka paikassa meille syötettiin lihaa (silloin kun vieraat on pidettyjä yleensä aina tarjoillaan lihaa), joten lihaa en tällä viikolla tule syömään yhtään! Yököttää jo pelkkä ajatuskin. Kun olin kipeänä koko päivän suussani oli edellisen illan lihapyöryköiden maku, joten sain siitäkin tarpeekseni. Ehkä tänään ostamme ja syömme kalaa.

Linnuilla on ollut joku älytön elämöinti meneillään siitä lähtien kun me tultiin. Joko he protestoivat sitä että jätimme ne (taas kerran) yksin tai sitten niillä on joku kevätpöpö meneillään. Ne vaan rääkyvät aamusta iltaan vuorotellen, ekaks toinen, sitten toinen. Ruoat, juomat ja alukset on vaihdettu joten mistään nälästä tai muusta hädästä ei ole kyse. Jos kiljunnan ohessa menen häkille katsomaan tulee heti murinaa vastaan: "älä tule lähelle". Toisaalta taasen kun kävelen häkin ohitse ihan normaalisti niin heti ne seuraavat mua häkin toisesta laidasta toiseen laitaan ihan kuin että "hei, mekin tullaan sinne". Kokeilin pistää häkkien ovet auki, sillä ehkä he haluavat tulla ulos. Kaksi tuntia kesti ja siellä ne nökötti vaan orsilla. Ei niitä vaan ymmärrä! On se kumma tää eläinmaailma....

Ystävänpäivä lähestyy. Miten aiotte viettää ystävänpäivää? Onko se teille romanttinen päivä rakkaanne kanssa vai ystävien keskinen juhla? Vai ehkä kumpikin? Täällä Turkissa päivää vietetään rakastavien päivänä. Meillä on jo illalle suunnitelma valmiina, lahjatkin jo ostettu ja vaihdettu :) Istanbulin matkakin oli meille yhtä juhlaa.

Minun kotini Istanbulissa - Zeytinburnu

2009-02-11T11:24:00.017+02:00

Kaikkein eniten tällä Istanbulin matkallani hämmästelin Istanbulissa tapahtunutta muutosta katukuvassa. Etenkin Zeytinburnun alue oli aivan upea! Tuntui että olisimme olleet poissa 5 vuotta, mutta ei, vain 1,5 vuodessa suuria muutoksia oli tapahtunut.

Uusi lukiorakennus, meidän aikanamme tätä oli juuri aloitettu rakentamaan.

Meidän asumallamme alueella oli vain yksi korkeakerroksinen "site" eli monesta rakennuksesta muodostuva asuintalorykelmä. Tällä kertaa sen viereen oli valmistunut Kiptasin upeat, modernit asuinrakennukset (oikealla pienessä kuvassa, animaatiokuva) sekä sen vastapäätä, entiselle massiiviselle bussien päätepysäkille, 10 uutta modernia asuinrakennusta! (ei näy kuvissa) Vanhat tiet olivat poissa, tilalla tunneli sekä upeat, vihreät tienpenkat. Oli vaikeata suunnistaa vanhoilla tiedoilla ja eksyimmekin useasti :) Suu auki tuijotin näitä uusia rakennuksia ylpeänä muutoksista! Voi kunpa meidän aikana olisi ollut näin upeata.

Laittomasti rakennetut "gecekondut" eli hökkelirakennukset olivat täysin tuhottu, tilalle tehty teitä sekä viheralueita. Niiden liepeillä myös rakennustyöt olivat täydessä vauhdissa (ei näy tässä kuvassa).

Ja rakas Olivium. Tässä kauppakeskuksessa vietin aina aikaani kun tylsistyin viikonloppuisin. Oliviumin edulliset hinnat ovat kuuluisia ja nytkin tein löytöjä :) Löysin kauan etsimäni harmaan puolipitkän villapaidan 10 TL eli 5 EUR:lla. Samoin Oliviumin vierestä löysin kivan hupparin 7,5 TL eli 3 EUR:lla.

Zeytinburnun bulvari eli shoppailukatu.

Kuvat Oliviumista ja Bulvarista eivät ole minun ottamiani (voin pahoin eikä kamera pysynyt käsissä)

Florya

2009-02-10T22:52:00.011+02:00

Ystävämme vei meidät Floryaan kaupungin "sosiaalitiloihin" jotka sijaitsevat Marmara-meren rannalla. Täällä vietimme myös häidemme jatkoja kolme ja puoli vuotta sitten :) Aika menee nopeasti ja paikka oli muuttunut. Ravintola sekä kahvila olivat täysin uudistuneet sekä alueelle oli rakennettu "viihdealue", jossa oli jopa gokartingia tarjolla.

Koska alue on kaupungin hallitsema, on sisäänpääsy ilmaista sekä ruoka/juoma edullista. Ihmisiä olikin aika paljon.

Täältä tiemme vei ystäväperheemme luo, jossa vietimme yön. Tämän päivän jälkeen alkoikin minun sairastumiseni. Yöllä en pystynyt nukkumaan koska vatsassani velloi ällöttävä, täysi olo. Luulin että olin syönyt liikaa, mutta myöhemmin paljastuikin että illalla myohään vierailleista vieraista yksi oli ollut flunssassa. Seuraava päivä menikin minun puolestani aivan pöpelikköön vaikka ulos menikin. Iltapäivästä kuume nousi ja jouduin olemaan kotona. Kaikesta huolimatta, illalla menimme yhdessä illalliselle ystävien luokse vaikka en mitään pahemmin pystynyt syömään. Onneksi ystäväni oli valmistanut ihanaa linssikeittoa jota sitten sitruunan kanssa varovasti söin. Se tuntui auttavan sillä seuraavana päivänä olo oli jo parempi :)

Euroopasta Aasiaan kymmenessä minuutissa.

2009-02-10T10:13:00.003+02:00

Käytimme Bosporin ylittämiseen tietenkin Bosporin siltaa (valmistunut v. 1973). Mitä olisikaan Istanbul ilman ruuhkaa? :)

Edessä kohoavat edellisessä postauksessa näkyvät korkeat pilvenpiirtäjät.

Sillalla! Bosporin salmi jatkuu kohti Mustaa merta. Taka-alalla näkyy toinen silta: Fatih Sultan Mehmet-silta, joka on toinen Bosporin salmen ylittävistä silloista. Se valmistui vuonna 1988.

"Tervetuloa Eurooppaan"

Upea, uljas Bosporin Silta: Boğaz köprüsü. Istanbulin yksi tunnetuimmista rakennelmista.

Istanbul - 1.päivä

2009-02-09T17:56:00.003+02:00

Ensimmäisen päivämme vietimme Aasian puolella Çamlıca:ssa sekä Floryassa, joka sijaitsee Euroopan puolella aivan lentokentän edessä. Tämän päivän kuvasaldo oli yksi parhaimmista.

Ilma oli pilvinen mutta mieli aurinkoinen :)

Upea näkymä Euroopan puolelle, jossa nousee korkeat pilvenpiirtäjät. Etualalla Aasian puolista Istanbulia. Keskustaa halkaisee Bosporin salmi.

Rahtilaivan yläpuolella näkyy Istanbulin kuuluisimmat hotellit: valkoinen Swissotel, sen vasemmalla puolella jykevä Ritz-Carlton jonka vasemmalla puolella taasen pikkuruisen näköinen The Marmara hotelli. Tämän lähemmäksi Taksim-aluetta en päässytkään koko reissulla. Se harmitti.

Istanbul tuntuu jatkuvan silmänkantamattomiin. Harmi että tuona päivänä oli juuri pilvistä, muuten näkymät olisivat olleet huomattavasti paremmat. Matkaa ja kokoa voitte miettiä tällä: Vasemmalla näkyvien pilvenpiirtäjien korkein on korkeudeltaan antennin kanssa 261 metriä ja on koko Euroopan korkein rakennus. Täältä se näyttää mitättömän pieneltä :)

Matka jatkuu Aasiasta Euroopan puolelle....

Kotona Mersinissä!! :)

2009-02-09T12:09:00.005+02:00

ISO MERHABA KAIKILLE!!

Kotona ollaan! Tultiin eilen alkuillasta kotiin, syötiin, levättiin, herättiin uuteen päivään ja tänään aloitimme taas normaalin arjen.

Mersinin sumuinen aamunäkymä

Miten Istanbulin matka meni?!?

Yhdellä sanalla: UPEASTI! Valitettavasti matkaan mahtui myös hiukan vastoinkäymisiä, mutta sitäkin enemmän upeita hetkiä ystävien kanssa aamusta iltaan. Välistä aikataulu oli tiukkaa ja jouduimme jopa nukkumaan eri kodeissa, sillä kaikki ystävämme repivät meitä paikasta toiseen. Kaikki halusivat ehdottomasti tavata meidät ja viettää aikaa kanssamme niin paljon kuin mahdollista. Yhtenä iltana jopa lirautin kyyneleitä katsellessani ystäväryhmäämme jonka kanssa jaoimme upeita hetkiä Istanbulin vuosinamme. Nauru, hyvä mieli ja lämpö oli mukana jokaisessa tapaamisessamme, aivan kun emme koskaan olisi lähteneet.

Aloitan alusta...

Te myös varmaan mietitte mitä siellä sairaalassa tapahtui tiistaina. Vastaus on että suoranainen IHME! Saimme KAIKKI asiat hoidettua vain noin 3 tunnin odotuksella ja raportti on nyt valmiina! Sairaalasta kuulema vielä lähettivät sen meidän yksityissairaalamme, jossa hoidot aloitamme. Kyllä olimme yhtä hymyä sairaalasta lähtiessämme :) Ei olisi voinut olla parempaa alkua Istanbulin matkallemme ollut.

Koneemme nousisi meille ilmoitetun aikataulun mukaan vasta 21.30 ja työmme sairaalassa päättyi klo 16.00. Meillä olisi siis reilut 4 tuntia aikaa ennen kuin lentokentälle meno tulisi ajankohtaiseksi. Ekaksi päätimme etsiä autollemme parkkipaikan matkamme ajaksi joka löytyikin todella helposti: lentokentän oven heti ulkopuolelta. Lentokentän sisällä hinta oli 17 TL/päivä, tuolla parkkipaikalla 7 TL/päivä, 24 h vartioidulla alueella ja he myös kuljettavat sinut lentokentälle sekä hakevat palatessasi. Mahtavaa!

Kiertelimme sitten pari tuntia paikallisessa vakkarikauppakeskuksessa, söimme illallisen (mieheni jopa söi cig köfteä, joka osottautui mainioksi valinnaksi myöhemmin) sekä vedimme jopa pienet tirsat autossa parkkipaikalla :D

Lentokentällä meitä odottikin yllätys: lentomme oli myöhässä vielä 80 minuuttia! Eli laskettu lähtöaika olikin 23.00. Saatiin sitten odotella pari kolme tuntia saunanomaisessa, täyteenahdetussa odotustilassa. Onneksi olimme syöneet hyvän illallisen, sillä ruokaa ei pahemmin ollut tarjolla: kaikki myyty loppuun. Koko illan kaikki lennot olivat nimittäin myöhässä. Samana päivänä lähtijöiden joukossa oli myös tuttuja: mieheni vanhoja opettajaystäviä joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan :)

Lento sujui hyvin, vaikkakin lentoyhtiön töykeän käytöksen takia emme aio enää Sunexpressiä käyttää. He eivät kertaakaan pyytäneet anteeksi myöhästymistä, joka muuten venyi vielä lentokoneessa odottellessamme puolella tunnilla.

Lennon myöhästymisen takia ongelmaksi syntyi myös missä yöpyä, sillä aikomuksemme oli mennä euroopan puolelle ystäväperheemme luokse. Myöhästymisen takia saapuisimme sinne vasta parhaimmillaan kolmen aikaan yöllä, joka ei tietty ole kovin hyvä aika pikkulasten vanhemmille. Teimme siis nopean päätöksen jäädä aasian puolelle, toisen ystävämme luokse, Ümraniyeen. Ystävällämme oli myös auto jolla haki meidät kentältä ja saavuimmekin kotiin klo 2 yöllä. Nukkumaan pääsimme vasta kolmelta :)

Istanbulin matka voikin siis alkaa....kuvia ja kertomusta lisää seuraavien päivien aikana....

TO BE CONTINUED!

Blogikatkos

2009-02-02T17:01:00.005+02:00

Huomisesta lähtien täällä blogissa on hiljaista aina sunnuntaihin/maanantaihin asti.

Aiomme huomenaamulla lähteä aamusta aikaisin Adanaan, taas sairaalaan hoitamaan meidän asioita. Saimme tämän kirotun urologin puhelimitse kiinni ja hän sitten sanoi että allekirjoittaa mitä vaan haluamme, kunhan vaan tuomme hänelle tarvittavat paperit. Toisesta numerosta sitten vahvistettiin että urologille tosiaan olisi pitänyt joku paperi vain viedä allekirjoitettavaksi, kokeita ei olisi tarvinnut. KIVA!!! Ja näistä asioista on TAAS valaistu meitä tosi hyvin. Ainoa asia joka meille alusta asti sanottiin on että teidän täytyy käydä urologin tutkittavana. Uskotte varmaan että hermot on taas kireällä ja huomenna varmasti tapahtuu murh(i)a jos me ei saada näitä asioita mitenkään hoidettua!

Sairaalan jälkeen meillä on aikaa iltamyöhään asti kierrellä Adanassa. Meidän olisi tarkoitus pistää auto jonnekin autoparkkiin (maksulliseen) lähelle lentokenttää koska lentokentän oma parkkialue on sikakallis (17 TL/ 7 EUR/päivä). Pienellä riskillä lähdetään mutta ei voi mitään, tää sairaalareissu on vain tehtävä ja sinne ei kyllä laukkujen kanssa lähetä bussilla söhläämään. Kone nousee klo 21.30 kohti Istanbulia (Sunexpress) ja paluu sunnuntaina klo 12.55 Adanaan (THY).

Laukut on 90 % täynnä tuliaisia, joista viimeiset ostettiin tänään. Kaksi laukkua menevät ruumaan, kolme laukkua tulevat mukanamme koneeseen (joista yksi on tietokonelaukku, ei kuvassa). Tullessa saa nähdä kuinka täynnä ne ovat "omia tuliaisia" :D

Tämä päivä menikin suurimmilta osin pakatessa, kotia siivotessa, lintujen häkkiä siivotessa, pyykkiä pestessä sekä tuliaisten ostamisessa. Vielä pitäisi käydä suihkussa (tänään aurinko paistoi, vesi lämmintä, jee!) sekä syödä. En ole vielä mitään tehnyt, joten en tiedä mitä me syötäis. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Taidetaan turvautua alakerran ravintolan kebab-tarjontaan :)

Olen muuten lentopelkoinen ja jännitän aivan hirveesti lentämistä etukäteen. Yleensä joudun ottamaan rauhoittavaa ennen lentoa jotta pääsen koneeseen yhtenä palana. Olen kuitenkin lentänyt kymmeniä kertoja, varmasti lähemmäs sataa, koko elämäni aikana mutta tuntuu että mitä enemmän lennän sitä enemmän pelkään. Mut kaksin matkustaessa en kuitenkaan pelkää niin paljon kun yksinollessani. Otan kuitenkin aina käsimatkatavaroihin rauhoittavat :)

Nähdään viimeistään maanantaina (Inşallah)!! :) Lupaan ottaa paljon kuvia Istanbulista :D

Sunnuntai - enää kaksi päivää Istanbuliin

2009-02-01T12:42:00.010+02:00

Viime päivinä on taas kiireita ollut. Vieraita on ollut kahtena päivänä peräkkäin ja eilen olin aamusta iltaan asti todella rakkaan ystäväni kanssa kaupungilla.

Leivoin torstaina pullia sekä valmistin sütlacia, uunissa. Ruokana meillä oli lahmacuneja (turkkilaisia pizzoja), jotka onneksi meidän luotettava leipäuunimme valmisti :) Minä ainoastaan valmistin täytteen. Pullista ei taaskaan tullut minkäännäköisiä, en vain ymmärrä mikä siinä valmistamisessa on niin vaikeata ettei se onnistu. Mulla ei tietty ollut koneita joilla vaivata taikinaa joten käsipelillä sitä mentiin. Raskasta oli ja monet kirosanat lensi sen kolmen tunnin uurastuksen aikana. En halunnut pelotella vieraita mun ronskilla kielenkäytölläni vaan kiroilin keittiössä suomeksi :D

Perjantaina ystävämme Istanbulista vierailivat meillä. Heidän lapsensa oli heidät jättäessämme vasta 3 kuukautinen joten oli mahtavaa nähdä kuinka paljon tyttönen oli kasvanut tässä puolessatoista vuodessa. Tyttö ei vierastanut yhtään, sain juosta perässä korjaillen paikkoja koko ajan. Illan päätteeksi typykkä mäjäytti naamaani kunnon nyrkkilyönnin. Kiitos vaan ja tervetuloa uudestaan :D

Eilen aamulla aamupalan jälkeen tein suunnitelmia erään toisen Istanbulista tutun ystävämme kanssa ja lähdimmekin heti kaupungille ostoksille. Me kiersimme monet kaupat ja kauppakassiin tarttui monta hiusjuttua kuten pantoja, solkia sekä pinnejä. Välistä lepyttelimme väsyneitä jalkojamme kahvittelemalla ja eikun jatkettiin. En kuitenkaan uskaltanut ostaa kovin paljoa mitään sillä Istanbulissa valikoimat ovat huomattavasti paremmat. Löysin kuitenkin 140 TL (75 EUR) arvoiset upeat mustat nahkasaappaat, joita jäin himoamaan mutta hinnan takia en kyllä pysty niitä ostamaan...

Ostin kyllä vihdoin kauan etsimäni ruskean jättiolkalaukun 15 liiralla eli noin 7,5 EUR:lla. Oli halpa ja nahka ihanan pehmeää. Nyt ainakin mahtuu tavaraa mukaan tarpeeksi.

Tänään olisi tarkoitus levätä ja vähän pakkailla sekä tietenkin pyykkiä pestä. Aurinkokin paistaa joten ehkä ulos menen vähäksi aikaa. Huomenna taas käväisen ystävän luona kylässä samoin kun teen viimeiset ostokset Istanbulia varten.

Laitoin myös kyselyn pohjalta vihdoin tuohon viereiseen palkkiin musiikkiboxin halukkaille. Musiikki on turkkilaista :) Painakaa siis play-näppäintä jos haluatte kuunnella.

Seassa on pari Barış Mançonin kappaletta. Tänään on hänen kuolemansa 10. vuosipäivä. Barış Mançoa pidetään tärkeimpänä turkkilaisen rock - musiikin luojana ja edelläkävijänä. Hänen uransa alkoi 70 luvun vaihteessa ja kesti melkein kuolemaansa asti, jona aikana hän sävelsi yli 200 laulua. Jotkut näistä kappaleista hän esitti myös muilla kielillä kuten arabiaksi, kurdin, japanin sekä ranskan kielillä. Manço teki myös 10 vuotta lastenohjelma TRT:llä, joka ainakin oli mieheni lapsuuden tärkein tv-ohjelma. Hänet nähtiin myos Euroviisuissa Turkin edustajana vuonna 1983. Yhä edelleen hänen laulujaan rakastetaan suuresti ja kuunnellaan laajalti.

Ei musiikkia

2009-01-30T21:33:00.002+02:00

Viereisessä palkissa olevan lopputuloksen mukaan lukijani ovat 50-50 kannalla musiikin puolesta joten päätin olla laittamatta mitään soimaan. Ehkä silloin tällöin kokeilen pikkaisella turkkilaisella musiikilla (joka tuntuu olevan yksipuolisesti halutuin) piristää blogini tunnelmaa :)

Kiitos kaikille vastaajille!

Mulla taas loppui vieraiden kestitys ja nyt pääsen nostamaan jalat sohvalle sekä rentoutumaan telkkarin ääressä :)

Adanasta muutama kuva

2009-01-29T12:10:00.009+02:00

Sabanci Merkez Moskeija, rakennettu 1988, on Adanan kuuluisimpia nähtävyyksiä. Ulkonäöltään se rakennettiin ottomaanien aikaiseksi muistutten ulkopuoleltaan Sinista Moskeijaa (Istanbul) ja sisäpuoleltaan Selimiye Moskeijaa (Edirne). Moskeijalla on 6 minareettia, joka on hyvin harvinaista koska moskeijat rakennetaan yleensä 4 minareettisiksi.

Sisälle mahtuu samaan aikaan 20 000 ihmistä rukoilemaan. Moskeijan rakentamisen kuluista puolet tuli keräysten avulla, puolet Turkin kuuluisimmalta yrittäjäsuvulta, Sabanci-perheeltä, etenkin Haci Sabancilta. Sabanci-perheen avokäteisyyden takia moskeijan nimeksi tuli virallisesti Sabanci Merkez (keskus) Camii.

Moskeijassa on useita upeita yksityiskohtia kuten nämä ovet, jossa on hienoa kultakirjailua sekä posliinilaattoja.

Moskeijan vieressä on massiivinen ja upea puisto jossa kävely oli todella rentouttavaa.

Taas Adana ja TAAS pettyminen

2009-01-28T12:38:00.001+02:00

On se vaan ihmeellistä ettei Turkin valtionsairaaloissa KOSKAAN saa asioita hoidettua. Eilinen oli meille täysi tyrmäys. Sama paikka kuin viimeksikin.

Me oltiin odotettu jo 2,5 kuukautta meidän eiliselle varauttua aikaa urologille, koska urologin myös pitää allekirjoittaa se hiton raportti, jolla me saadaan valtiontuki näissä vaikeissa hoidoissa. Tää aika oli eka vapaa joka me saatiin. Olimme Adanassa kaikkien kommellusten jälkeen (piti käydä myös mieheni koululla hakemassa lähete koululta sairaalaan, kun miehelleni tämä tuli viime hetkellä mieleen) vasta klo 10. Pelkäsimme että taas tää koko ruljanssi venyy iltapäivälle.

Onneksemme vuoromme tuli ennen lounastaukoa, mutta onnemme loppuikin tähän. Tämä KIROTTU urologi päättikin sitten teetättää AIVAN turhia kokeita, jotka mieheni on jo aikaisemmin teettänyt sekä niiden tulokset oli meillä mukana. "Ei nämä kelpaa täällä" oli vastaus. Näitä kokeita varten meidän pitäisi odottaa vielä MAALISKUUN puoliväliin sekä kuulema VASTAUKSIA vartenkin pitää uusi aika varata kokeen jälkeen joten koko ruljanssi venyy ehkä tämän vuoden loppuun, siltä näyttää. Tuolloinkaan en kyllä ihmettelisi että lääkäri sitten sanoisi että teidän nää kaikki kokeet ja paperit on vanhentuneita, tuokaa uudet. Koko samperin laitos on perustettu asioden vaikeuttamiseen.

Itkimme kiukusta molemmat. Seikkailimme 4 tunnin ajan tuossa labyrinttimaisessa kaupungin kokoisessa sairaalassa eri lääkärien puheilla, sekä kävimme myös siellä yksityissairaalassa jossa päätimme hoidot aloittaa, ei apua. Lopulta päätimme tehdä kirjallisen valituksen sairaalan johdolle kyseisen urologin toimista. Tämä urologi oli myös sanonut 2,5 kk sitten että jos maksatte 120 TL (60 EUR) niin pääsette heti vastaanotolle ja asiat näin helpottuvat (ei tarvitse odottaa 2,5 kk). Mutta ei kyllä silloin sanonut että jos ette maksa niin teen kaiken mahdollisen jota vain pystyn että kidutte näillä sairaalan käytävillä mahdollisimman paljon! Ei meillä ollut tuolloin varaa maksaa lisämaksuja, joten päätimme odottaa. Mikä virhe!!!

Teimme kirjallisen valituksen sairaalan PR-työntekijän kanssa, kopioimme kaikki meidän tulokset sekä haluttujen kokeiden tulokset. Päätimme vielä ennen valituksen virallista luovuttamista käydä uhkailemassa (hävetti oikein että tähän meidät oli pakotettu) tätä urologia että korjaisi virheensä tai me teemme virallisen valituksen. Mieheni tunki itsensä lääkärin luo ja teki asian selväksi. Näemmä jokin vaikutus tällä oli sillä urologi sanoi että joutuu kysymään tästä ylilääkäreiltä, jos he sanovat kyllä niin sitten hän allekirjoittaa todistuksen. Perjantaina kuulema saisimme tietää tuloksen. Eli perjantaina jos saamme positiivisen vastauksen, tarkoittaa se sitä että meidän raportti pitäisi valmistua tän kuukauden sisällä ja parhaimmillaan ensi kuussa pääsemme aloittamaan hoidot. Taas kuukausi odottamista, mutta ei tässä voi mitään. Kiukuttaa vaan niin HITOSTI!!!

Sairaalan jälkeen kiertelimme hiukan Adanassa. Mieheni kiehui kiukusta ja minä sitten yritin parhaani mukaan keksiä meille parempaa tekemistä. Vierailimme upeassa Sabanci moskeijassa hakemassa voimaa sekä kävelimme sen viereen valmistetussa upeassa puistikossa. Se vähän rauhoitti meitä molempia. Lisään kuvia tästä myöhemmin kunhan ehdin siirtää ne tietokoneelle.

Illalla palatessamme vierailimme taas M1- ostoskeskuksessa josta emme paljon mitään ostaneet mutta söimme illallisen. Löysimme myös aivan ihania tuoreita hillomunkkeja jotka hotkimme heti suihimme kotiin päästessämme :D

Tänään olemme paremmalla tuulella...

Kävin aamulla kampaajalla leikkauttamassa hiukseni, kohta lähden ulos etsimään tuliaisia Istanbuliin sekä muuten vaan kävelylle koska ilma on aivan mahtava! Miehelläni on kädet täynnä töitä ja viettää tietokoneen äärellä 12-13 tuntia päivässä :( Eilen hän huomasi että hänen toinen silmänsä on huononäköisempi kuin toinen, johtuen liiasta tietokoneen käytöstä (tapahtui ennenkin). Ennen Istanbulia miehelläni on tehtävää aivan kamalasti: nettisivuja 2 kpl, vuosiraportti Istanbulin työnantajalleen sekä kokouksessa tehtävän esityksen valmistelu. Toivon mukaan tämän jälkeen työtempo hiukan vähenee ja silmäkin lepäisi. Huomenillalla meille tulee vieraita, samoin perjantaina. Mullakin pyykkikoneet pyörii koko ajan, tänään pitäisi siivota kunnolla sekä tehdä vielä hilloja Istanbulin tuliaisiksi. Kiirettä pitää mutta palkaksi on tietty Istanbulin reissu :)

Hyvää viikonjatkoa kaikille ihanille lukijoilleni! :)

Tulinen valkosipulipippurilevite/tahna :)

2009-01-24T11:40:00.006+02:00

Näin tämän tahnan eilen telkkarissa yemekteyiz-ohjelmassa ja päätin sitä heti kokeilla aamupalalle, koska mieheni rakastaa juuri tämäntyylisiä levitetteitä.
Sitä voi käyttää leivän päällä tai mausteena ruokalautaselle, antamaan jymyä ruoalle :)

Tarvitset (tätä voi tietenkin tehdä vähemmän):

* 2 dl tulista punaista pippuria (jauhetta) (kirmizi pul biber)
* noin 1,5 dl öljyä (mieluiten auringonkukkaöljyä, aycicek yag)
* Maun mukaan 6-8 valkosipulinkynttä hienoksi silputtuna
* Lisäys: pieni loraus balsamicoa. Tämä oli alkuperäisessä reseptissä mutta koska meillä ei ollut balsamicoa niin en sitä lisännyt. Balsamico lisätään ennen öljyä seokseen ja sekoitetaan uudelleen.

Laita pippuri astiaan ja ripottele päälle valkosipulisilppu. Sekoita. Kuumenna öljyä hieman hellalla. Lisää lämmin öljy asteittain astiaan, sekoitellen seosta välillä. Lämmin öljy edesauttaa valkosipulin tuoksun ja maun leviämisen koko seokseen. Valmis tarjoiltavaksi :) Ja oli kyllä tosi hyvää!! Jopa minäkin tykkäsin! :)

Tätä käytetään pieninä määrinä, mutta seos säilyy hyvin huoneenlämmössä myöhemmäksikin :)

Afiyet olsun! :)

Tänään alkoi loma

2009-01-23T18:43:00.004+02:00

Tänään oli mieheni vika päivä koulussa pariin viikkoon. Todistukset jaettiin ja päivä päättyikin jo puoleltapäivin. Kahden viikon lomapätkä siis alkakoot :)

Olen pari päivää miettinyt että mitä tässä nyt kirjoittaisi, koska ei elämässä kovin paljoa mitään ole tapahtunut. Eilen käytiin pitkästä aikaa markkinoilla (viime kerrasta kaksi viikkoa) ja ostettiin ensi viikon ruoka-aineisto. Samalla markkinoiden vaate/krääsä-puolelta ostimme tuliaisia Istanbulissa asuvien ystävien lapsille: muovailuvahaa, leikkiauto, hiuslenkkejä sekä ihana fleece-puku ystävämme alle vuoden ikäiselle tyttöselle :) Vielä pitäisi ostaa muutamia "aikuisten" lahjoja ystävillemme kuten koristeita kotiin (ajattelitte varmaan jotain muuta, ehei :D). Aiomme kaikille tutuillemme viedä paketit cezerye-makeista, joka on Mersinin kuuluisin herkku.

Cezerye on tehty keittämällä raastettua porkkanaa sokerissa pitkään jonka jälkeen siitä muodostuu pehmeä toffeentapainen herkku. Valmistaessa massaan lisätään myös joko hasselpähkinää tai pistasio pähkinää. Massasta yleensä tehdään iso dönerin muotoinen pala josta sitten dönerin tapaan viilellään annoslevyjä. Levyt vielä viimeiseksi kierrätetään yleensä kookoshiutaleissa. Levyjä päällystetään myös pähkinöillä, jolloin siitä tulee oikea pommi :) Hinta per kilo on noin 3 EUR eli kalliista herkusta ei ole kyse. Cezerye-kauppoja löytyykin joka kulmasta Mersinissä :)

Ensi viikko on siis valmistelua Istanbulia varten ja toivottavasti parin Istanbulista tulleen ystävän tapaamista. Meillä on myös pienenä ongelmana Istanbulin lentojemme aikataulua, sillä koneen lippuja ostaessamme oli tarkoitus lähteä klo 19.30, mutta lähtöaika muuttuikin 21.30:een. Tämä tarkoittaa että olemme Istanbulissa, Sabiha Gökcenin lentokentällä, Aasian puolella, klo 22.30 - 23.00. Sieltä on bussikuljetus Taksimille, Euroopan puolelle, mutta sen jälkeen ollaankin vähän sormi suussa koska "yleisten" viimeiset vuorot lähtevät klo 24.00. Me emme suurella todennäköisyydellä ehdi millään Taksimille ennen viimeisiä vuoroja. Tarkoituksena olisi ottaa sitten taksi, vaikkakin onkin yöaikaan kallista plus että Istanbulissa harvoin törmää rehelliseen taksikuskiin. Matkustajia kierrätetään sekä käännytään "vahingossa" väärään suuntaan, jolloin saadaan lisää liksaa taksimittariin. Vältämmekin takseja viimeiseen tippaan asti, koska kokoajan pitää olla kyydissä varuillaan, korvat höröllä ja katse tiukasti taksimittarissa. Unohtamatta tietenkään että toisen silmän pitää tarkasti myös seurata missä mennään.

Olen jo vähän suunnitellut mitä tekisin Istanbulissa. Päivät tulevat olemaan kiireisiä. Miehelläni on pariksi päiväksi omaa ohjelmaa joten pari päivää pystyn seikkailemaan vapaasti. Ajatuksissa olisi käydä ainakin massivisilla katumarkkinoilla ja IKEA:ssa, Otogar:in (ison bussiaseman) vieressä. Se on lähellä meidän majapaikkaa :) IKEA:ssa en olekaan vielä käynyt kertaakaan, joten varmasti sekoan paikan päällä kun pääsen hipelöimään kaikkea "tuttua". Järki lähtee viimeistään ruokaosastolla :D Olenkin varautunut matkaan tilavilla matkalaukuilla joita en aio pahemmin vaatteilla täyttää.

Yhtenä päivänä aiomme myös vierailla Avcilar-kaupunginosassa asuvan serkun luona, joka odottaa kaksosia! :) Siellä suurella todennäköisyydellä yövymme yhden yön ja matkustamme suoraan lentokentälle (tällä kertaa Atatürkin lentokenttä Euroopan puolella). Yhtenä päivänä aion myös mahduttaa joukkoon vierailun vanhassa toimistossani tervehtimässä työkavereitani ja juoruilla viimeiset kuulumiset :) Ehkä samalla reissulla käytän hyväkseni myös Taksimin alennusmyynnit. Niin vähän aikaa, mutta todella paljon shoppaamista *huokaus* :D

Tää viikonloppu otetaan rennosti. Tännepäin on luvattu sadetta taas, joten uloskaan ei kovin tee mieli lähteä. Ensi viikolla lämpötilat nousevat jo yli kahdenkymmenen asteen! Ei se kesä ole kovin kaukana enää :)

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Elokuvavaroitus!!!

2009-01-21T14:46:00.003+02:00

ÄLKÄÄ katsoko elokuvaa "Marley and Me" jollette halua itkeä tuntikaupalla!

Elokuva (perustuu Josh Groganin samannimiseen kirjaan) on hyvin tavallinen kertomus pariskunnasta joka ottaa avioliittonsa alussa perheeseensä koiranpennun. Koira kasvaessaan osoittautuu erikoiseksi tapaukseksi mutta kuitenkin varastaa heidän sydämensä ja on lojaali kumppani vuosien ajan. Elokuva kertoo lemmikin omistamisen vuosien varrella muuttuvista iloista, suruista, elämästä ja kuolemasta ilman sankaritarinoita tai ihmeitä. Elokuva naurattaa paikoin, mutta itkettää yhä enemmän.

Kaikilla niillä joilla on ollut oma lemmikki joskus tämä elokuva voi olla liikaakin. Itsekin itkin vielä tunteja elokuvan loppumisen jälkeen.

"A dog has no use for fancy cars or big homes or designer clothes. Status symbol means nothing to him. A waterlogged stick will do just fine. A dog judges others not by their color or creed or class but by who they are inside. A dog doesn't care if you're rich or poor, educated or illiterate, clever or dull. Give him your heart and he will give you his.

Turkin hullujen päivät :)

2009-01-19T14:51:00.001+02:00

Istanbulissa eräs uusi turkkilaista tuotantoa myyvä vaateketju nimeltään MOL ilmoitti avaavansa ensimmäisen myymälänsä 90 % alennuksin. He hehkuttivat telkkarissa hintojen kanssa tuotteidensa laatua sekä alennuksen paljoutta. Kuulema myöhemminkin yllätyksiä tulee ja alennukset ovat kestäviä.

Noh, mitä tapahtui. Liikkeen avautumisen piti tapahtua klo 24.00 ja hullu tarjous kestää klo 06.30 asti.

Suuret ihmismassat kuitenkin MURSIVAT liikkeen oven joten ovet jouduttiin avaamaan jo 22.00.

Sen jälkeen hulluus alkoikin. KAIKKI tuotteet kahmittiin 1,5 tunnissa, monet varastivat tuotteita maksamatta repien irti hintalaput sekä turvalaitteet. Jopa vaatemannekiinit sekä kukkaruukut lähtivät ryöstelijöiden matkaan. Mukana oli vanhuksia, lapsia ja vauvoja jotka litistyivät massojen alle. Yksi henkilö sai epilepsia kohtauksen kahakassa.

Mitä ihmiset eivät tienneet oli että tämä 90 % alennus koski vain ENSIMMÄISTÄ ostamaansa tuotetta. Toinen tuote oli normaalihintainen, tämä vauhditti tietenkin lisää ihmisten ryöstelyä :)

Video tapahtuneesta (ei sovi herkkähermoisille):

Toinen vaihtoehtoinen videolinkki niille joilla ei Youtube toimi:

http://video.haberturk.com/Video.aspx?v_ID=38291

Lopputulos:

Kaiken kaikkiaan liikkeen avajaisiin oli tullut arvioiden mukaan yli 45 000 ihmistä, suurin osa heistä ei edes päässyt liikkeeseen asti. Tiet kauppakeskukseen olivat illalla tuntikaudet tukossa.

Myymälä sai runsaasti ilmaista mainontaa ja tuhannet ihmiset mielenkiinnolla jäävät seuraamaan seuraavaa alennusta.

Vetää hiljaiseksi

2009-01-19T11:49:00.001+02:00

Olen tarkoituksella ollut hiljainen blogialalla viime päivinä. Kuultuani blogiystävien blogeihin tehdyistä ala-arvoisista hyökkäyksistä, oma blogaaminenkin piti laittaa suurennuslasin alle. Toivon mukaan tälläiset tyhmät hyökkäykset eivät jatku vaan jokainen arvostaisi blogaajan yksityisyyttä sekä mielipidettä. Jokainen voi perustaa blogin jossa tuoda esiin omia mielipiteitään vapaasti. Turha ruveta toisten blogeja sotkemaan. Raukkamaista.

Uusi viikko alkoi ja aika rauhallisesti ollaan menty muutenkin. Viime viikolla mieheni sai vähän lisätöitä joten lisäeinestiä tiedossa :) Olemme käppäilleet ulkona joka päivä ja nauttineet yllättävänkin lämpimästä ilmasta.

Pari viikkoa vaan jäljellä Istanbulin matkaan. Tuliaisia muille ei olla ostettu yhtään mutta itselleni olen niitä löytänyt kivasti :D Yhdessä kaupassakin sain suoraan sanottuna pitää kynsin ja hampain kiinni yhdestä valitsemastani vaatteesta, koska 3 ihmistä sitä käsissäni hipelöi ja kehui kuinka kaunis se olisi heidän päällään/tyttärensä päällä. Uskomatonta! Vielä kassalla yksi otti sen kassan tiskiltä käsiinsä ja kyseli onko näitä muita. Sanoin vain kassaneidille että mun pitää ostaa se tosi nopeasti koska pian en tule sitä näkemään. Se on mun! Mä näin sen ensin! :D

Ensi viikolla ollaan vähän kiireisiä koska tännepäin on tulossa pari ystäväperhettä joiden kanssa tapaamme. Ensi tiistaina menemme myös Adanaan toivon mukaan aloittamaan hoidot nyt kunnolla. En aio tällä kertaa kovin paljoa hoidoista kirjoitella, koska pelkään niin paljon että "nazar" (paha silmä) vesittää koko jutun. Sanon vain nyt että kahden seuraavan kuukauden sisällä voi jotain tapahtua, lopputuloksen kyllä ilmoitan :)

Ruokapuolella en ole kovin erikoiselle linjalle lähtenyt. Viime viikon erikoisuus oli paistinpannulla tehty margarita pizza, jonka reseptin näin Martha Stewartin ohjelmassa. Se oli tosi helppo, yllättävän nopea ja maukas iltaruoka, suosittelen.

Ohjeen löydätte täältä (videon kanssa, englanniksi): Simple Suppers Margherita Pizza

Toivon kaikille hyvää alkuviikkoa :)

Keskiviikko keskellä viikkoa

2009-01-14T14:53:00.002+02:00

Viikonloppuna ei tapahtunut mitään kovin erikoista. Ainoa mainittava asia on että törmäsimme mieheni serkun mieheen, jotka ovat olleet meille yli vuoden "suuttuneita" syystä, joka ei edes minuun ja mieheeni liity. Mainitaakseni tämä ongelma on myös aikoja sitten asianomaisten ohelta ratkaistu sekä serkut itse ovat tehneet monia anteeksiantamattomia virheitä, mutta näiden serkkujen vihanpito meitä kohtaan vain jatkuu...hohhoijaa. Juttelimme asiasta serkun miehen kanssa sitten ja ilmaisimme kantamme selvästi. Eipä ole sen jälkeen heiltä mitään kuulunut. Ei sen puoleen, eipä ole minulla kovin paljon intoa pitää yhteyttä ihmisten kanssa jotka voivat omien virheidensä takia olla vihaisia meille näin pitkän ajan.

Viikko jatkui yhtä rauhallisesti. Olemme vain olleet kotona. Huomenna olisi tarkoitus käydä poliisilaitoksella hakemassa mun oleskelulupani, samalla ehkä kipaistaan kipassa :D Tänään tuli myös sähkölasku: 150 TL eli 75 EUR, talvilämmitys on kallista :(

Uutispimento jatkuu ja olen todellakin kyllästynyt telkkarissa sodan uhreilla mässäilyllä. Joka kanavalla näytetään päivittäin uhreja, pommeja, itkeviä lapsia ja naisia. Siis todella ahdistavaa. Eikä tässä nyt oikein ole mitään tehtävissä kun vain katsoa. Eilen myös 10 Gazassa loukkaantunutta palestiinalaista lennätettiin Ankaraan hoidettavaksi. Enemmänkin olisi haluttu tuoda mutta neuvotteluissa ei myönnetty kuin 10 loukkaantunutta.

Tässä haluankin kysyä teiltä että mikä on teidän mielestänne kaikkein tehokkain tapa jolla palestiinalaisia voitaisiin auttaa? Miten yksilö voi vaikuttaa tähän konfliktiin? Rahalahjoitukset? Rauhanmarssit? Mielestäni rauhanamarssit ovat aivan turhia, niistä ei pahemmin ole ollut apua niin Irakin sodassa kuin tässäkään konfliktissa. Israil viisveisaa kansainvälisestä mielipiteestä. Rahalahjoitukset taasen tuntuvat olen turhia kun Israil pommittaa myös apujärjestöjen sairaaloita sekä turvapaikkoja sekä vaikeuttaa apujärjestöjen toimintaa. Olemme tästä huolimatta antaneet pienen summan eräälle avustusjärjestölle.

Boikotista ollaan myös puhuttu monella palstalla. Me olemme mieheni kanssa jo pitkään boikotoineet israliliaisia ja amerikkalaisia tuotteita/yhtiöitä kuten Coca-Cola company (Fanta, Sprite, Damla), Pepsi, McDonalds, Burger King. Samoin Nestle, Nescafe, Danone (hyvästi rakastamani Activia), Shell sekä British Petrol ovat boikottilistalla. Jos tällä on jonkinlainen vaikutus, edes pienoinen Amerikan tai Israilin talouteen niin olemme tyytyväisiä. Monet eivät tunnu uskovan boikotin vaikutuksiin mutta mielestäni se on parasta mitä voimme tehdä. Onneksi Turkissa on todella monia turkkilaisia tuotteita, joilla voidaan helposti korvata ylläolevien yritysten tuotokset ja samalla tietenkin tuetaan turkkilaista tuotantoa.

Facebookissa on perustettu ryhmiä joihin sadat tuhannet ihmiset ovat liittyneet. Auttavatko nämä? Pystymmekö vaikuttamaan mitenkään? Uskon että monen toiveet on Obamassa, mutta en usko että hän mitään pystyy tekemään. Amerikka on niin juutalaiskorruptoitunut että Amerikalla ei ole varaa olla Israilia vastaan.

Katsokaa sivustoa : http://www.ifamericansknew.org/

Mistä on talvi tehty....

2009-01-12T14:46:00.001+02:00

Lämpötilan tarkkailusta...

Narsissien lumoavasta tuoksusta...

Kasoista C-vitamiinia....

Luonnon uudestisyntymästä...

Ja hyvästä mielestä..... :)

Aurinkoinen perjantai

2009-01-09T21:26:00.003+02:00

Viikon viimeinen päivä oli taas upean auringonpaisteen säestämä vaikka en mitään erikoista tehnytkään. Maailman ja Turkin tuoreet uutiset alkoivat ahdistaa luettuani koko päivän eri nettilehtiä. Minulla välistä nousee ahdistuessani verenpaine joka sitten aiheuttaa esim hirveetä nälkää ja närästystä. Tämä päivä meni siis ahmiessa ja sulatellessa. Onneksi on kivennäisvettä tarjolla, se auttaa :) Samoin pari närästyslääkettä.

Ennen Turkkiin muuttoani minulla oli pelkästä koulu - ja työkiireistä johtuva korkea verenpaine, jonka takia sain ravata terkkarilla tarkastuksissa. Täällä Turkissa kun olen pistänyt ruokavalion remonttiin (kotona tehtya ruokaa, paljon he/vi:ä, ei koskaan fast-foodia), rentoutunut ja elämä on muutenkin rauhoittunut, on myös verenpaine pysynyt normaalina todella pitkään. Tulee kuitenkin vastaan tälläisiäkin päiviä, valitettavasti.

Iloisemmissa merkeissä, tänään on myös isäni 60-vuotissyntymäpäivä! Hän viettää sitä arvokkaasti ulkomailla, Kuubassa asti :) Olenkin yrittänyt useasti soittaa mutta ei taida päivänsankari päivystää puhelimen vieressä. Me aiotaan mieheni kanssa järjestää juhlat sitten kun isäni taas tänne vierailulle tulee toukokuun alussa. Kyllähän noita pyöreitä vuosia tulisi juhlia koko vuoden läpi, eikö? :) Paljon onnea sinulle isä syntymäpäivänäsi! :)

Mieheni myös jätti hakemukseni oleskeluluvan pidentämiseen. Maanantaina kuulema on valmis. Ihanan nopeata toimintaa :) Hän käväisi myös pormestarin luona muuttamassa kunnallisvaaleja varten omat osoitetietonsa vaalirekisteriin. Sekin on kuulema maanantaina valmista.

Mieheni on vankka äänensä käyttäjä joka vaaleissa, hän haluaa EHDOTTOMASTI äänestää vaikka sairaspediltä. Hän myös patistaa äitiään ja siskoaan äänestämään, vaikka eivät pahemmin politiikasta tajua. Hänen mielestään on kuitenkin tärkeää oppia vaikuttamaan maan tilaan, äänestämällä mitä tahansa kannattamaansa puoluetta. Itsekin haluan aina äänestää Suomen vaaleissa, kunhan siihen on mahdollisuus. Harmitellen joudun kuitenkin täällä Mersinissä tyytymään olooni ilman äänestysmahdollisuutta, sillä vain Suomen konsulaateissa Istanbulissa ja Ankarassa voi ääntä käyttää. Turkin kansalaisena varmasti tulen äänestämään joka vaaleissa. Se on minulle myös tärkeää, olla demokraattisesti vaikuttamassa asumani maan tulevaisuuteen.

Tällä hetkellä seurataan Acunia Show TV:llä ja haaveillaan mitä huomenna voitaisiin tehdä :)

Oikein mahtavaa viikonloppua kaikille !!! :)

Tämä päivä MAHTAVA :)

2009-01-08T20:23:00.003+02:00

Tämä päivä oli lähellä täydellistä. Aamulla nukuin pitkään eli yli kymmeneen. Ulkona paistoi AURINKO!!! Vieläpä pilvettömältä taivaalta. Voi että kun se teki hyvää. Koti täyttyi taas valosta ja lämmöstä. Parvekkeen ovet piti heti pistää auki ja tuulettaa. Aamupalakin syötiin nautiskellen lämpimällä leivällä ja ihanilla juustoilla.

Aamupalan jälkeen lähdimme markkinoille jotka tuntuivat pursuilevan taas herkullisia hedelmiä. Täytettiin kärryt täyteen kaikkea mitä mieli teki. Naurettiin myös hinnoille sillä ostettiin yhteensä 11 kg sitrushedelmiä (appelsiini, mandariini, sitruuna, greippi) kahdella eurolla!! Mieheni heti rupesi puristamaan mehua niistä :)

Markkinoiden jälkeen meillä oli tekemistä kaupungilla. Kävimme pormestarin (valilik) luona hakemassa papereita mun oleskelulupaa varten, kalamarkkinoilla ostamassa kalaa sekä kopioimassa mieheni kokeita koulua varten. Auringonpaisteessa tuntui että olisi kesä tullut. Katsottiin myös että auringossa olisi ollut 25 astetta :)

Kotiin tullessamme valmistin meidän illallisen: paistoin pannulla ostamamme hamsi-kalat sekä tein runsaan vihersalaatin.

Ruoan jälkeen pääsin sitten suihkuun ja voi että kuinka aurinkoenergia oli lämmittänyt veden: se oli kiehuvaa!! Nautin pitkät ajat kuumassa suihkussa ja pesin koko viime päivien harmauden pois.

Illalla olemme katsoneet telkkaria ja nauttineet iltakahvit/glögit (mieheni kun tykkää sitä juoda). Nyt seuraan uutta tv-sarjaa nimeltään "Yabanci gelin" eli ulkomaalainen morsian. Ohjelma on ns. reality-ohjelma jossa 10 ulkomaalaista tyttöä ja heidän sulhasehdokkaansa sekä sulhasten äidit (anopit siis) asuvat BB-tyyliin samassa kodissa. Tutustuvat toisiinsa ja tietty tulevalle anopille pitää sitten tuleva morsio hyväksyttää :) Suurin osa tytöistä on Venäjältä/ex-NL-maista ja Turkin naapurimaista tulleita, jotenkin "yllättäen" kaikki ovat malleja :D Yksi raukkaparka on myös norjalainen... saas nähdä minkälaisen kuvan ulkomaalaisista naisista/morsiamista tämä ohjelma antaa. Päävoittona (voittajaparille) on 50000 EUR.

Lämpöä mieliin ja sydämiin

2009-01-08T12:04:00.001+02:00

Laitan tähän reissuillamme ottamiamme kuvia ympäri Turkkia lämmittämään meidän kaikkien mieltä :)

Vene Ayvalık-rantakaupungin edessä Balikesirin läänissä.

Hiekkaranta jossain välillä Ayvalik - Foca

Izmirin iltanäkymä Kordon-rantakadulta

Pamukkale (puuvillalinna) loistaa kesäisessä ilta-auringossa

Fethiye (sateenkaari, tämä on sinulle)

Ölüdeniz - kuuluisa hiekkaranta, maailman kolmanneksi kaunein ranta

Kappadokia- kivimuodostelmien ja historian aarrearkku. Muodostelmat muistuttavat kyllä jotain tiettyä juttua... (K-18)

Ahh, tule kesä suloinen....

Talvi jatkuu

2009-01-08T00:18:00.002+02:00

Enpä ole taas pitkään aikaan kirjoitellut kuulumisia. Eipä niitä erikoisesti ole. Tämä viikko alkoi maanantain sähkökatkoksella. Sen jälkeen onneksi on sähköt pysyneet päällä mutta talvinen arki, harmaus ja tylsyys on hiipinyt sisään. Ulkona sataa koko ajan tai pienillä väliajoilla. Kadut tulvii ja on kylmä.

Kotona meillä on käytössä olkkarissa infrapuna-lämmitin ja makkarissa normaali ilmastointilaite, eikä tuo olkkarin lämmitin välistä tunnu riittävän edes. Sen käyttöä vaikeuttaa tietty myös se, että jos sen avaa todella isolle, menee koko kodin sähköt :) Tää asunto on kyl niin hienosti sähkötetty että bravo vaan suunnittelijalle. Pistorasioita on vain yksi tai kaksi per huone. Plus että sulakkeita on tosi vähän verrattuna asunnon kokoon. Tämän takia pitää kokoajan olla varuillaan että mitä sähkölaitetta käyttää milloinkin. Uunia en voi käyttää minkään muun sähkölaitteen kanssa keittiössä, samoin kylppärin vedenlämmitintä ei voi pitää päällä samaan aikaan muun kuin telkkarin kanssa. Meneeköhän Suomessa asunnoista koskaan sulakkeet?

Tällä viikolla ollaan myös puuhailtu mun oleskeluluvan kanssa. Se meni jo umpeen 29. joulukuuta mutta mulla on vielä 15 päivän lisäaika anoa lupaa uudestaan. Kansalaisuudesta ei ole vielä mitään kuulunut, joten joudun pidentämään oleskelulupaani eli maksamaan lisää maankäyttövuokraa siitä että täällä saan tallustella :) Ajattelimme pidentää vain kahdeksi kuukaudeksi. Olen positiivisellä mielellä että tämän seuraavan kahden kuukauden sisällä se kansalaisuus sieltä tipahtaa :) Parhaimmissa tapauksissa se on tipahtanut parissa kuukaudessa meidän poliisilaitoksen ulkomaalaisosaston mielestä, joten laskelmieni mukaan tän kuun lopulla voisi jo se kirje tullakin :)

Mieheni on myös ollut kiireinen omien koulujuttujensa kanssa. Tällä viikolla hän pitää tämän lukukauden (1. kausi päättyy tammikuun lopulla) viimeiset kokeet joiden valmisteleminen vie aikansa. Huomenna miehelläni on vapaapäivä ja sekin on jo suunniteltu aivan täyteen kaikkea menoa. Pitää käydä pormestarin luona hakemassa papereita minua ja miestäni varten, sitten kopioimaan koepaperit valmiiksi sekä pitäisi vielä käydä markkinoilla ostamassa ens viikon ruoat. Ja vielä lupasivat sadetta....

Yritän lisätä jotain piristystä talven harmauteen...

Me, myself and I

2009-01-07T13:23:00.003+02:00

Tämän haasteen nappasin mukaani Sateenkaaren blogista :)

OLEN: Heli, ex-stadilainen, tuleva turkin kansalainen.

TEEN: mitä haluan. Enimmäkseen kuitenkin kotitöitä :)

OSAAN: olla kärsivällinen, kuunnella ja auttaa.

KYTTÄILEN: kaikkia mahdollisia blogeja, naapureita sekä tietty miestäni :D

SALAILEN: omia ja muiden salaisuuksia.

KÄYTÄN: tietokonetta

OLEN HAKA: etsimään tietoa asioista. Oppimaan uutta.

OLEN PARHAIMILLANI: ennen parasta ennen- päiväystä (kait se tulee vastaan joskus 50 vuoden päästä, mieheni tietää paremmin :D).

OLEN SURKEA: kirjoittamisessa.

TOIVEAMMATTINI: lapsuudessa haaveilin delfiinien kouluttajasta, ratsastuksenopettajasta ja nyt varmasti, kotiäidistä jolla delfiinejä ja hevonen :)

MIKÄ VIHANNES OLISIN: Peruna. Peruna on pyöreä, peruna on soikea. Peruna on ruoka ihan oikea :)

EKA KERTA: Elämä on täynnä ekoja kertoja, monia siis vielä edessäpäin.

MINNE ET HALUAISI JOUTUA: keskelle sotaa.

MINNE HALUAISIT JOUTUA: paratiisisaarelle luksus hotelliin koko loppuelämäksi.

MINKÄ MAALAISEKSİ SINUA LUULLAAN: Englantilaiseksi, venäläiseksi, saksalaiseksi, ruotsalaiseksi (otin tämän loukkauksena) ja parhaimpana, serbialaiseksi (siis täh?!).

MIKÄ OLIT EDELLISESSÄ ELÄMÄSSÄ: kun kysymyksessä on MIKÄ niin vastaan aasi. Itsepäisyys ja laiskuus periytyvät varmasti sieltä. Osaan tietty olla myös söpö :D

MITEN HOROSKOOPPISI OSUU KOHDALLEEN: Sekoittelen niitä sillä olen kaksoset/rapu. (syntynyt juuri rajalla) Aika hyvin osuu kuitenkin.

IHANNEMIEHESI/NAISESI:menin hänen kanssaan naimisiin/Kuningatar Rania.

MITÄPÄ TEET SEURAAVAKSI: imuroin kämpän

MISSÄ MENEE RAJA: Järjellisen ja järjettömän välillä.

INTOHIMOSI: Fazerin suklaa

ONKO MATTI JA MERVI YHDESSÄ: Elämän suuria kysymyksiä. Haloo iltalehdet päivitystä!!

MAINITSE KOLME SUOMEN PARASTA PAIKKAA: Mummola, Hietalahden kirpputori, marketin karkkikäytävä.

ERIKOISIN PAIKKA,MISSÄ OLET NUKKUNUT: Lapsena maton alla :)

OLETKO OLLUT HIRVEÄSSÄ JIIRISSÄ: Humalassa? En onneksi, kohtuudella kaikkea :)

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT PULAAN: lapsena monestikin, nykyään en.

OLETKO ITSE ALASI TYYPILLINEN EDUSTAJA: Olen kait, täällä on paljon kotirouvia.

OLETKO TILANNUT TV-SHOPISTA: En vaikka ne sata kertaa sanoisivat "Eikä tässä vielä kaikki".

KUULUISIN IHMINEN,JONKA OLET TAVANNUT: Täällä Turkissa tapasin/kättelin silloista Matkailuministeriä, Atilla Kocia sekä Turkish Airlinesin pääjohtajaa Temel Kotilia.

TYPERIN ASIA,JOSTA OLET KILPAILLUT: On näitäkin varmasti, mutta en muista. Lyön kyllä vetoa tyhmistä asioista, kuten voiko pussillista vettä lämmittää kaasuhellalla niin ettei pussi halkea. Vastaus on ei :D

PISIN MATKA,JONKA OLET KÄVELLYT: Istanbulissa varmasti käveltiin 20 kilometriä kierrellessämme paikkoja turistien tapaan.

MIHIN KUNINGASPERHEESEEN HALUAISIT KUULUA: Niihin jolla on eniten rahaa ja vähiten velvollisuuksia tietenkin!

TYPERIMMÄN NÄKÖINEN TRENDIVILLITYS,JONKA MUISTAT: Ne 80-luvun ilmavat pussihousut :) Plus Crocsit!!!!

KUINKA SYVÄLLÄ/ALHAALLA OLET KÄYNYT: En muista nimeä, mutta jossain kaivoksessa on tultu käytyä lähellä Lohjaa?

KOSKA KÄVIT VIIMEKSI LENKILLÄ: En syö lenkkimakkaraa.

MITÄ ASENNEVAMMOJA SINULLA ON: En voi sietää kieroilijoita sekä ihmisten väärinkäyttäjiä. Asennevamma löytyy myös työuraa kohtaan, olen laiska :D

KEIHIN SUHTAUDUT ENNAKKOLUULOISESTİ: Kaikkitietäviin ja politiikkoihin.

ONKO TV-LUPA MAKSETTU: Ei onneksi ole tätä murhettä Turkissa.

MINKÄ MERKKISILLÄ AUTOILLA OLET AJANUT: Toyota forever! :)

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT TOSITILANTEESEEN JA JOS NIIN MISSÄ: Viimeisin Marmariksen Akyakassa jossa emme löytäneet lankoni puolison kanssa lankoni poikaa korkea-aaltoisesta merestä pariin tuntiin. Ilmoitettiin jo sotilaspoliiseille, mutta poika löytyikin kunnossa.

MITÄ HALUAISIT TUNNUSTAA MUILLE TÄSSÄ JA NYT: Jätin AMK:n kesken vieläpä vikana vuoten...iiikss...*nolottaa*

Haastan tähän meemiin Ebrufin:in, Maamaa:n ja Itkupilli:n :) Kaikki muutkin halukkaat olkaa hyvä, napatkaa mukaanne :)

Tänään oltiin pimennossa

2009-01-05T19:53:00.004+02:00

Meillä oli tänään koko päivän kestävä sähkökatkos. Alkoi klo 8.30 ja päättyi noin puoli tuntia sitten. Ei ollut kivaa värjötellä kylmässä kämpässä peittojen alla, kun ei oikein mitään voinut tehdä. Kotona oli järjesteltävää, ne järjestelin ja siistin paikkoja. Sen jälkeen alkoikin tuntien odotus :) Ruoka syötiin romanttisesti kynttilänvalossa. Illaksi suunniteltiin jo karkumatkaa jonnekin ostoskeskukseen, mutta sähköt sitten lopulta tulivat. Pyykkikone pyörii, tee hautuu ja vihdoinkin pääsen suihkuun! :D

Eilen Marmariksessa, tänään Mersinissä, meneeköhän ne aakkosjärjestyksessä? :)

Sunnuntaishoppailua :)

2009-01-04T17:57:00.002+02:00

Eilen oltiin vain kotona, joten tänään päätettiin tehdä jotain. Sää oli todella huono: kylmä, sateinen, harmaa. Mitä tälläisenä päivänä tulee tehdä? No tietenkin shoppailla :D

Me söimme aamupalan ja aamupalan jälkeen valmistin illallisen etukäteen että kotiintullessamme olisi heti valmis ruoka pöytään :) Tänään me syötiin nohut (kikherne)-ruokaa, joka on hyvin yksinkertainen mutta herkullinen. Ekaksi lihakuutiot kypsennetään kattilassa ja lisätään joukkoon silputtu sipuli. Sipulin pehmennettyä joukkoon lisätään 2-3 rkl tomaattipyreeta tai paprikapyreeta (tulista tai mietoa), sen jälkeen vähän kuumaa vettä, kiehauta. Lisää haluamasi mausteet (chili, mustapippuri, suola, lihaliemikuutio). Anna vielä hetken kiehua. Lisää kikherneet ja sekoita. Lisää kuumaa vettä niin että kikherneet ovat peittyneet. Keitä painekattilassa 25 minuuttia, normaalissa kattilassa 45 minuuttia. Syödään säilykepippurien (tursu) ja riisin kanssa.

Suuntasimme autollamme ensimmäiseksi Forum-kauppakeskukseen, jossa vietimme pari tuntia. Mitää ei tullut ostettua, sillä hinnat ovat vielä kalliita. Parin kuukauden päästä kaikki talvivaatteet ovat loppuunmyynneissä, jolloin todella halvalla löytää hyvää tavaraa :) Mielessä on myös tietty Istanbulin katumarkkinat, joita varten aion säästää rahaa. Kärsivällisyys on siis valttia :) Oli kuitenkin kiva hypistellä kaikkea kivaa uutta ja haaveilla mitä voisin sitten myöhemmin ostaa.

Forumista lähtiessämme mieleeni muistui Ebrufinin blogista lukemani Kipan 1 ja 2 TL:n päivät, joten eikun suuntaus kohti Kipaa. Siellä olikin sitten sotatanner valmiina ihmisten etsiessä kuumeisesti alennustuotteita ja tapellessa viimeisistä kappaleista :D Me hiljaisesti sivulta seurailimme tapahtumia ja teimme löytöjä. Oli kyllä todella halpaa! Taas tuli ostettua aivan liikaa, etenkin herkkuja :) Tuolla on kaapissa odottamassa pari palaa suklaakakkua sekä kermavaahdolla täytettyjä suklaakuorutettuja munkkeja, nam :P

Seuraavalle viikolle meillä ei ole mitään erikoista suunnitteilla. Pikkuhiljaa täytyy ruveta ostamaan tuliaisia Istanbulin tutuille ja ystäville. Ruokalistaa erityisesti mietin. Maanantaina teen taas täytettyjä paprikoita, loppuviikosta mieheni haluamia hampurilaisia. Yhtenä päivänä on ehdottomasti hamsia tehtävä. Opin muuten wikipediasta että hamsi on sardiini :) Enpä olisi Suomessa asuessani pystynyt kuvittelemaan että joskus rakastaisin sardiineja :)

Hyvää alkuviikkoa kaikille :)

Uusi vuosi lähtenyt käyntiin hienosti

2009-01-02T16:52:00.000+02:00

Meidän uusi vuosi lähti käyntiin todella mukavasti. Eilen oli mieheni vapaapäivä ja aurinkokin paistoi joten lähdettiin heti aamupalan jälkeen ulos. Köpöttelimme meren rannalle asti jutellen niitä näitä. Mieheni myös soitti pari puhelua ystävilleen Istanbulissa ilmoittaen että ollaan tulossa. Löydettiin siis lopulta jotkut joiden luokse mennä asumaan :)

Tilasin myös meille parin viikon koejakson Today´s Zaman sanomalehteä, joka alkoi tulla eilen. On ihanaa taas lukea aamupalalla kotiintuotua sanomalehteä. Myöhemmin ehkä tilaamme sen pariksi kuukaudeksi jos vaan rahatilanne/lehden laatu meitä miellyttää.

Meidän kesästä asti itsetuhoinen ja selvästi masentunut sitruunapuumme on myös virkistynyt jopa että kaksi selvää nuppua on nähtävillä :) Myös oksista on alkanut kasvaa uusia varvuja joista toivon mukaan kehkeytyy taas upea pikku puu. Olenkin koko syksyn pitäytynyt tarkasti anoppini antamassa elvytyspaketissa, johon on kuulunut vitamiinit, teenjätösten sekoittaminen multaan sekä hempeät puheluhetket :) Olen pariin kertaan kyllä näyttänyt puulle lipokasta ja manannut että rupeaisi jo pikkuhiljaa kasvamaan tai loppu ei ole hyvä :D Ehkä tästä johtuen se sitten piristyi. Olen kuitenkin iloinen sillä sitruunoiden lisäksi kesäisin sen kukat ovat upean tuoksuisia :)

Tänään on taas perjantai ja viikonloppu edessä :) Ei tässä vielä oikein tiedä mitä tekisi, ehkä mennään piknikille jonnekin taas. Ehkä maataan vain kotona. Tänään siivosin kämpän taas tiptop kuntoon ettei viikonloppuna tarvitse nostaa pikkusormeakaan. Tänään aurinkokin paistoi joten päästään suihkuun, jee! Jos joku miettii asiayhteyttä niin meidän vesi lämpenee aurinkopaneeleilla, joten tänään on siis lämmintä vettä tarjolla :) Muina aikoina ollaan käytetty sofbenia eli vesilämmitintä suihkussa, mutta se ei lämmitä vettä yhtä hyvin kuin aurinko.

Ja illaksi teen meille spagettia kasviskastikkeella ja päälle tietenkin juustoa :P Nam! Nyt keittiöön puuhastelemaan.

Hyvää vuoden ensimmäistä viikonloppua kaikille! :)

Uusi vuosi ja uusi raha: Türk Lirasi

2009-01-02T16:03:00.004+02:00

Uusi vuosi toi myös turkkilaisten elämään uuden rahan: Türk Lirasin = TL:n. Sanoimme hyvästit siis entiselle YENI (uusi) Türk Lirasi:lle ja palasimme vanhaan, normaaliin Türk Lirasiin eli turkin liiraan.

Uudet setelit ovat erikokoisia ja näköisiä kuin vanhat. Uutuutena on 200 Liiran seteli.
Kolikot ovat arvoiltaan 1, 5, 10, 25, 50 Krs ja 1 liira. Vuoden 2009 loppuun asti voi vielä vanhoja YTL-rahoja käyttää.

Uusia rahoja voi ihailla tässä osoitteessa:
http://fotogaleri.ntvmsnbc.com/detay.aspx?categoryID=9&galleryID=1664&picID=0&dp=1

Näitä uusia rahoja on kritisoitu siitä että Atatürkin kuvaa ei ole kuin yhdellä puolella. Vanhoissa rahoissa suurimassa osassa Atatürk oli kummallakin puolella seteliä. Voi luoja mitä palvontaa!!

Turkin rahayksiköt olivat vuotta 2005 ennen todella pitkän ajan tuhansia ja miljoonia, jonka takia vielä todella monet puhuvat rahoista "miljoonina" eikä yksikössä, kuten pitäisi. Etenkin Mersinin markkinoilla on vielä KAIKKI hinnat vanhoissa yksiköissä. Niistä olen jo huomauttanut pari kertaa mutta hekotellen selitellään että kaikki on näihin vanhoihin numeroihin tottuneet. Mitä siis vaihtamaan. Niinpä... välistä on helppo ymmärtää miksi Turkki ei kehity mihinkään suuntaan.

Vielä ei ole meidän käsiimme löytynyt uusia rahoja, vaikka niitä olisi pitänyt jo eilisestä lähtien automaateista saada. Täällä Mersinissä me saatiin vielä vanhoja rahoja. Onko joku saanut jo hipelöidä näitä uutuksia? :)

Uteliaisuus vei voiton..

2009-01-01T17:37:00.002+02:00

Miten te juhlitte uutta vuotta? Tuliko tehtya lupauksia uudelle vuodelle? Onko ne jo rikottu? :D

Vuoden ensimmäiset tunnit

2009-01-01T16:59:00.001+02:00

Meillä meni eilinen ilta aika rennosti. Mieheni on ollut pari päivää pienoisessa nuhassa joten hän ei ollut kovin juhlatuulella. Minä sen sijaan pyrin tekemään illasta hyvän jotta "seuraava vuosikin alkaisi yhtä hyvin". Uurastin keittiössä pari tuntia taas iltaruoan parissa. Listalla oli kasviskeittoa, kisir-salaattia (mieheni suosikki), uunissa paistettua curry-kastikkeista kukkakaalia, kanasnitzelia sekä jälkiruoaksi uunissa tehtyä sütlac-jälkiruokaa, joka on myös mieheni suurin herkku.

Ilta jatkui sitten telkkarin ääressä punaiset alkkarit jalassa. Seurasimme Ota tai Jätä-ohjelman turkkiversiota (Var misin yok musun) viinia siemaillen, mieheni juodessa kuumaa vodka-glögia (nuhanenälle oiva juoma) :) Ohjelmassa oli vieraana Kenan Doğulu joka on yksi lempparilaulajistani. Hän oli myös siellä Suomessa edustamassa Turkkia Euroviisuissa. Oli todella viihdyttävää.

Keskiyön jälkeen kodin ulkopuolella alkoi tapahtumaan. Kaupunkicowboyt (lue: idiootit) räiskivät aseillaan ilmaan autoistaan pitkin katuja. Olkoot tämä sitten jonkinlainen "ilotulitus", mutta minua ei huvittanut yhtään. Mieheni muistuttikin että olet turvassa niin kauan kunnes et työnnä päätäsi ulos ikkunasta tai hyppele parvekkeella katsomassa mitä tapahtuu. Eli tässä toimii sananlasku: Uteliaisuus se vie kissankin hengen. Tai jotain tollaista :D Pysyin visusti sisätiloissa.

Eilen pienessä hiprakassa ostimme myös lentoliput Istanbuliin. Lentolippujen osto alkoholin jälkeen netistä onkin todella kinkkistä, ovat varmaan suunnitelleet nettisivut kännikala-turvallisiksi. Monta kertaa jouduin aloittamaan alusta kun sivut jotenkin "mystisesti" sulkeutuivat (lue: itse ne jotenkin aina suljin). Loppujen lopuksi meidän matka on siis vahvistettu (ainakin niin uskon/muistelen). Lähdetään illalla tiistaina 3. helmikuuta ja tullaan takaisin aamupäivästä 8. helmikuuta eli meillä on Istanbulissa 4 täyttä päivää shopp... siis tapailla tuttuja ja kierrellä paikkoja :) On ollutkin ikävä Sultanahmetin nähtävyyksiä, Taksimin ihmisvilinää, Zeytinburnun bulvaria, katumarkkinoita ja tietty ystäviä. Tarkoituksena olisi myös käydä tervehtimässä vanhoja työkavereita toimistolla.

Meille uuden vuoden aatto ei ole aina täyttä juhlimista. Kaksi vuotta sitten uuden vuoden aattona mieheni isä menehtyi joten sen takia eilenkin mieheni kotona Pazarcikissa luettiin otteita koraanista sekä rukoiltiin. Tästä saatu hyve päätyy kuolleen sielulle, eli apilleni.

Hyvää alkanutta uutta vuotta :)

Vuoden 2008 viimeinen postaus

2008-12-31T11:08:00.005+02:00

Tästä lähtee nyt tämän vuoden viimeinen postaus.

Näin vuoden vaihteessa on tärkeää myös miettiä mitä viime vuosi toi tullessaan ja tehdä toiveita/lupauksia ensi vuodelle.

Minulle viime vuosi oli aika lailla merkittävä. Aloitin blogini, jonka takia olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin ympäri maailmaa ja Turkkia. Kiitos kun olette olemassa!! :) Ensi vuonna lupaan lukea ja kommentoida teidän blogejanne enemmän :D

Viime vuosi oli myös todella kiireinen. Vieraita tuli ja meni kuin liukuhihnalta. Heidän kanssaan tuli vietettyä mahtavia ja muistorikkaita hetkiä, joiden toivon myös jatkuvan ensi vuodelle.

Viime vuosi oli myös meidän parisuhteen kannalta merkittävä. Lapsettomuushoidot, stressi, vieraiden kanssa sumpliminen, Mersiniin kunnolla asettuminen sekä pitkä kesäloma Marmariksessa lähensivät minua ja miestäni vieläkin enemmän. Yhdessä ollaan oltu jo 6 upeaa vuotta eikä loppua näy. E, seni cok cok seviyorum.

Toivon ensi vuoden tuovan mukanaan meille vihdoin sen kauan kaivatun käärön sekä oman asunnon! Vaikka näitä ei tulisikaan, toivon suhteemme ja kotimme pysyvän yhtä rakkauden täyteisenä ja onnellisena kuin se tämän vuoden myös oli. Lupaankin tehdä tämän eteen vielä enemmän töitä.

Lupaan myös soittaa ja muistaa enemmän sukulaisiani koti-Suomessa. Te olette aina mielessäni vaikka en aina soitakaan.

Lupaan myös olla hartaampi ja olla kiitollinen kaikesta mitä minun elämässäni jo on.

*********************************************

Toivon kaikille blogiani lukeville, tutuille ja tuntemattomille, oiken hyvää, antoisaa, onnellista ja rakkauden täyttämää vuotta 2009!!!

******************************************

Hilloa, hilloa ja vielä enemmän hilloa

2008-12-29T21:34:00.005+02:00

Tänään tein sen jota olen suunnitellut jo pitkään: lisää hilloja! Listalla oli mandariini sekä mandariini-appelsiinihillot.

Aloitin urakan klo 11 lasipurkkien keittämisellä, mandariinien kuorimisella, valkoisten kuitujen poistamisella, palojen erottelulla ja ahh, kaikkein ihaninta, siementen poistamisella. Jokaisessa hemmetin mandariinipalassa oli varmasti kolme siementä. Niitä sitten yksitellen yrität siististi poistella....ja mandariineja oli jonossa 16 kappaletta plus 2 jättikokoista appelsiinia! Arghhh, suomalaista sisua... :P Vannon että voin poistamillani siemenillä kasvattaa tarpeeksi puita koko Turkin mandariinitarpeita varten.

Tuo urakka loppui klo 15 jonka jälkeen alkoi työn muut osuudet, mandariinikuorien keittäminen, sokeriliemien valmistelu etc. Hiki valui, hillot kiehuivat ja välistä hermotkin. Valmistin nimittäin niin paljon hilloa ettei mulla ollut tarpeeksi isoja kattiloita. Suurin kattila oli jo käytössä ja toista sai kokoajan valvoa ettei se kiehu yli. Tottakai niin tapahtui ja hella odottaakin puhdistusta. Täydellistä.

Lopulta klo 17.30 valutin ensimmäisen kattilan hillot purkkeihin ja tuloksena tämän päivän hilloilusta oli 7 upean näköistä hillopurkkia ja vähän aikaa sitrushedelmistä kauas pysyvä emäntä :)

Muita päivän tapahtumia: näemmä uuden vuoden vietämme keskenämme koska kavereillamme on jo aikaisemmin sovittuja suunnitelmia siksi päiväksi. Ei haittaa, viinia ja vodkaa on yhä edelleen. Nyt jaa enemmän meille juotavaksi :D Istanbulin reissu on myös aika lailla varmistettu. Tänään mieheni sovitti työnantajansa kanssa että helmikuun alku sopii heille myös. Tällä hetkellä oltaisiin menossa vain 4-5 päiväksi korkeintaan. Nyt pitäisi vain löytää joku jonka luona asua tuolloin :)

Hyvää alkuviikkoa kaikille :)

Aika kuluu vaikka en mitään tee...

2008-12-27T20:53:00.008+02:00

Viime päivät olen ollut täysin muissa maailmoissa kun netissä törmäsin yhteen mielenkiintoiseen pokeripeliin (onneksi pelataan leikkirahalla :D) jota olenkin sitten synnillisisen paljon pelannut. Eilenkin meni aivan yömyöhään ennen kuin vasta "pääsin" jotenkin nukkumaan. Pelissä on paljon minuun iskeviä asioita: heppoja, miehekkäitä miehiä vastustajina, matkustelua ja tietenkin mahdollisuus olla koko maailman kunkku.. :D

Pari päivää sitten valmistin taas hamsi-kalaa. Päivällä käytiin kävelyllä rannalla ja päätimme vierailla myös lähellä olevalla kalamarkkinoilla. Hamsi oli 4 YTL/kilo perattuna joten ei paha. Olivat vielä isoja ja todella maukkaita.

Koin taas ihanan kalakomedian kun seurasin mieheni liikkeitä kalaa ostettaessa. Mieheni kun ei voi millään tavalla koskettaa kalaa tai halua sitä lähelleen, koska inhoaa sen hajua. Kalakauppiaalta minä sitten sain ottaa heti kalapussin sekä vaihtorahat, mieheni irvaillessa inhosta vierestä. Kuulema ne kolikotkin on saastuneita kalan hajusta :D Kotiin asti kala pysyy visusta uloimmaisessa kädessäni, en saa nostella sitä mitenkään hajuetäisyydelle. Heti kalan paiston jälkeen minun on pakko desinfioida koko keittiö hajun poistamiseksi. Ylläni olevat vaatteet menee tietty vaihtoon sekä kalanjätteet lähtevät HETI ulkoroskikseen. Koko illan pitää luonnollisesti tuulettaa keittiötä jottei mitenkään jäisi selväksi että talossa on ollut kalaa :D Mieheni mielestä kala pitää myös "naamioida" erilaisen marinoidien sisään ettei se kalan maku olisi vahva, sillä hänhän ei sitä silloin söisi. Tietty :D Kyllä on välistä vaikeata asua tuollaisen inhokin kanssa... :D

Mukavia asioita on myös tapahtunut....

Ensi viikolla vaihtuu vuosi ja päätimme kutsua meidän ystäviä uuden vuoden aatoksi meille "juhlimaan". Tänään ostettiin jo vähän suolaista naposteltavaa, kotona on viiniä ja vodkaa. Vielä ehkä ajattelin ostaa bingo-pelin (perinteisesti pelataan aina uutena vuotena täällä) sekä pienet lahjat. Turkissa tulee yleensä uuden vuoden aattona todella hauskoja ohjelmia telkkarista joita on yhdessä kiva seurata. Turkkilaisten (kait?) tapojen mukaan uuteen vuoteen pitää siirtyä punaiset pikkarit jalassa, ne kuulema tuottaa onnea tulevalle vuodelle :D Täällä onkin punaista pöksyä myynnissä jokaisessa kadunkulmassa. Pöksyjen lisäksi on punaista yöpukua, alusvaatesettiä, rintaliivejä, kaikki tietenkin punaista :) On ainakin varma että ne tuovat onnea naimisissa olevien naisten aviomiehille ;)

Tammikuun lopulla, mieheni lomalla, suunnittelemme menoa Istanbuliin muutamaksi päiväksi. Miehelläni olisi siellä pari työasiaa ja samalla tavattaisiin ystäviä. Mitä parasta, minäkin pääsen Istanbulin kauan kaipaamilleni katumarkkinoille, joten täytyy varmaan isoin matkalaukku ottaa mukaan :D Ollaan jo alustavasti päätetty että lähdetään mutta tietty asiat pitää sopia ekaks mieheni työn suhteen sekä ystävien, joiden luokse oltais menossa oleskelemaan. Voi olla että jotkut lähtevät muualle lomaksi, suurin osa kun opettajia ovat. Mieheni työnantaja Istanbulissa (lisätyöt, interet-juttuja) on tarjoamassa lentolippuja miehelleni, joten ehkä me joudutaan vaan maksamaan minun lippuni. Seuraavien päivien aikana kaikki varmasti selviää :)

Tässä muutama meidän ottamamme kuva rakkasta Istanbulistamme:

Istiklal-kadun ihmisvilinää

Sultanahmetin moskeijan ovelta kuvattu Hagia Sophian museo

Lempikahvilastamme (oli joku lähetystyökahvila) Istiklal kadulla ylimmässä kerroksessa otettu valokuva

Mitä tapahtui tänään?

Tänään heräiltiin vasta klo 12, joten aamupalan jälkeen klo oli 13.30! Nopeasti lähdettiin ulos, ajettiin ihan Mezitlin rannalle asti, jossa kävelimme hiekkarannoilla. Seurasimme kalastelijoiden puuhia, söimme eväitämme ja puhuimme suhteestamme. Aivan ihanaa oli! :) Paluu tehtiin Kipan kautta, josta taas lähti mukaan aivan liian paljon kaikkea :) Illalla syötiin manti-ruokaa ja syötiin täytekakkua, joka kipasta ostettiin. Taivaallista. Huomenna on taas lomaa, en jaksaisi odottaa :)

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille. Minä katoan suihkuun..

Kasvislasagne/Mousaka

2008-12-24T20:11:00.004+02:00

Tämän ohjeen keksin aikalailla päästäni. Tehty lasagne ajatuksella mutta lasagne-levyt on korvattu munakoisolla.

Tarvitset:

* 3 isoa ja pitkää munakoisoa

Tomaattikastiketta varten (tomaattikastikkeen voi tehdä aivan kuten haluaa, oma versioni alla)
* 5-6 tomaattia
* 1 sipuli
* 4 valkosipulinkynttä (maun mukaan vähemmän tai enemmän)
* 2-3 vihreää paprikaa (biberiä)
* 1 rkl tomaattipyrettä
* mausteita maun mukaan: chilipippuria, mustapippuria, suolaa, kuminaa, hippu currya.

Besamel kastiketta varten
* 2 rkl voita/margariinia
* 2 rkl vehnäjauhoja´
* 3 vesilasillista (6 dl) maitoa

Kuorrutukseen:
juustoraastetta (parmesan, edam, emmental, maun mukaan)

Pese ja leikkaa munakoisot pituussuunnan mukaan pitkiksi paloiksi. Liota niitä suolavedessa ainakin 30 minuuttia jotta munakoison katkeruus häviäisi. Huuhtele ja kuivaa ne talouspaperilla. Paista munakoisolevyjä öljyssä todella kuumalla pannulla noin minuutti kunnes kumpikin puoli on saanut väriä.

Valmista tomaattikastike. Pehmitä pilkotut sipuli, paprikat ja valkosipuli pannulla öljyssä. Lisää paloitellut tomaatit. Anna hautua vähän aikaa ja lisää kuumaan veteen liotettu tomaattipyre. Sekoita kunnolla. Mausta. Hauduta kannen alla noin 15 minuuttia.

Valmista besamelkastike. Sulata voi/margariini pannulla ja lisää joukkoon jauhot. Sekoita. Sekoitellen anna jauhojen hiukan paistua voissa. Lisää sekoittaen maito ja kiehauta, edelleen kokoajan sekoittaen. Kiehuessaan kastike sakenee. Voit lisätä mausteita kuten mustapippuria, currya tai chilipippuria, mitä vain haluat.

Sitten kokoamaan. Uunivuokaan asetellaan ekaksi pohjalle kerros munakoisolevyjä. Niiden päälle tomaattikastiketta, tomaattikastikkeen päälle besamelkastiketta. Tämä toistetaan vielä toisen kerran niin että päällimäiseksi jää besamelkastiketta. Besamelkastikkeen päälle ripottelet juustoraastetta ja se on valmis uuniin. 175 astetta noin 20 min tai kunnes juusto on sulannut ja ruskistunut.

Kakkujen ohjeet laitan lähipäivinä. Nyt seuraan Avrupa Yakasi-komediasarjaa :)

Hehkutusta!! :)

2008-12-23T22:46:00.003+02:00

Heti piti paasta tannekin hehkuttamaan: Liput Suomeen on nyt varattu! :)
Lähtöpäivä olisi vasta 21 toukokuuta mutta who cares, heti rupesi kintuissa tutisemaan. Suomi-päiviä olisi tiedossa runsaat 19!!! Eli paluu takaisin 9 kesäkuuta. Ehtii tapailla kavereita ja sukulaisia runsaasti.
Ja hinta oli vielä tosi halpa, Istanbul - Helsinki Frankfurtin kurvilla yhteensä 185 EUR meno-paluu. Päihitti jopa superhalvan airbalticin jonka halvin lippu keväälle maksoi yhteensä 223 EUR (unohtamatta tietenkään että he eivät tarjoile mitään syömistäkään lennoilla). Eli nyt pitäisi vaan värkätä jotenkin itseni Istanbuliin mutta se ei ole kait ongelma koska bussit kulkee viime hädässä :) Vertailun vuoksi Adanasta Helsinkiin (2 lentoa) Turkish Airlinesilla maksaa yhteensä 445 EUR tällä hetkellä, eikä varmasti halvene.
**********************************************************
24.12.2008 EDIT:
Liput on nyt ostettu. Pitkän nettisivuilla surffailun ja kokeilun jälkeen löysinkin aivan uudet päivät/lennot Lufthansalta suoraan. Maksoin niistä yhteensä 390 YTL eli 183 EUR.
Lähden vasta 27. toukokuuta aamu- tai päivälennolla Istanbuliin (en ole vielä ostanut). Istanbulista sitten Frankfurtin kautta illalla Helsinkiin jonne saavun klo 1.30 yöllä (heh heh, toivottavasti joku tulee hakemaan).
Takaisin 12. kesäkuuta aamulla lähtö Hesasta Munchenin kautta Ankaraan jonne saavun iltapäivästä klo 15 aikoihin. Sieltä sitten suora lento Adanaan Anadolujetillä illalla ja Adanaan saavun lähemmäs keskiyötä.
Reissaamista tulee mutta hinta on tosi halpa. Anadolujetin Ankara - Adana maksaa 25 EUR eli ainoastaan jää nyt huoleksi Adana - Istanbul lento mutta tällä hetkellä sopiva lento Türk hava yollarilla maksaa 50 EUR, joten ei paha. Onur Air ei ole vielä edes aloittanut kesän myyntiä.
Loppujen lopuksi hintaa tälle matkalle tulisi pahimmassa tapauksessa 260 EUR yhteensä kaikkineen lentoineen. IHANAA!!!! Suomi kutsuu!! :)

Nyt vaan ilmoittelemaan huomenna ilouutisia lähimmäisille kun soitan :)

Joulutervehdys

2008-12-23T18:45:00.001+02:00

***********************************************************************

Vaikka täällä emme joulua juhlikaan haluan silti toivottaa kaikille tutuille ja tuntemattomille blogini lukijoille HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA! Toivon että kaikki saisivat nauttia valkoisesta joulusta läheistensä kesken, ilman murheita ja huolia.

Joulu tuo tullessaan ison ilon,

ja ehkäpä myös muutaman lisäkilon.

Mutta ei huolta nyt asiasta tästä,

vaan nautitaan elämästä!

***********************************************************************

Olen viime päivät ollut kiireinen etenkin kyökin puolella. Eilen kuitenkin puunasin kodin ja sisustelin olkkariin pientä joulutunnelmaa. Joulupukkeja, joulukoristeita tai muuta jouluun kuuluvaa ei meidän kotiin osteta, mutta kivaa punaista väriä on aina kiva laittaa esille lämmittämään näin talven vesisateiden keskellä. Täällä on jo kolme päivää satanut vettä yhtä mittaan. Ilma on viileää mutta ihanan raikasta :) Istanbuliin luvattiin huomiseksi jopa lunta. Turkin keski- ja itäosissa on jo lumikerrokset ollut pitkään.

Tänään mieheni lähti kouluun poikkeuksellisesti vasta klo 10 joten nukuimme pitkään ja nautimme herkullisen aamiaisen. Mieheni lähdön jälkeen annoin itselleni luvan vielä laiskotella sängyssä kahteentoista asti, jonka jälkeen oli pakko päästä työn ääreen. Kävinkin ekaksi kaupassa ostamassa materiaalit illan menua varten joka koostui kasvislasagnesta (enemmänkin lasagne/mousaka sekoitus) sekä tiramisusta sekä suklaa-rusina-kookos-vanilja (toisin sanoen "mitä kaapista löytyy") kuivakakku :) Mieheni tykkäsi kasvislasagnesta valtavasti ja aionkin ottaa sen ruokalistalle useamminkin. Oli muutenkin aivan onnesta pyöreänä kun näki mitä olen tehnyt. Mieheni rakastaa myös tiramisua ;) Lasagnen vierellä syötiin tähteet eilisestä brokkoli-salaatista (keitettyä brokkolia, tilkka oliiviöljyä sekoitettuna puolen sitruunan mehuun sekä puristettuun kahteen valkosipulinkynteen, sekoita keskenään). Oli hyvää! :) Teen kakuista ynnä muista erillisen postauksen ohjeiden kanssa.

Nyt vain odottelemme teen hautumista että päästään tiramisua syömään. Mieheni hyppii kahta jalkaa eikä jaksais odottaa enää :D

Mandariinihillo

2008-12-19T16:15:00.003+02:00

Päätin tänäkin vuonna panostaa hillojen valmistukseen (mieheni rakastaa sekä tulee todella halvaksi tehdä itse) ja heti ekaksi vuorossa oli siis mandariinihillo. Viime talvena kälyn kanssa tehtiin sitä pari purkkia jotka menivät heti parempiin suihin. Tehtävänä olisi vielä greippihilloa (kyllä, greipistäkin voi tehdä hilloa), appelsiinihilloa sekä appelsiini-mandariinihilloa. Myöhemmin kesää lähestyessä pakolliset mansikkahillot sekä toivon mukaan myös aprikoosihillo on tehtävä. Viime vuonna en ehtinyt aprikoosihilloa tehdä sillä matkustimme parhaimpaan aprikoosiaikaan juuri Marmarikseen.

Mandariinihillo:

Tästä ohjeesta tulee noin 8 dl valmista hilloa.

Tarvitset

* 5-6 suurikokoista mandariinia (mieluiten siemenettömiä)

* 1 kg sokeria

* 500 - 600 gr vettä (vähän vajaa litran laitoin minä)

* 1 sitruunan mehu

Aluksi mandariinit pestään ja kuoritaan. Kuoria keitetään vähäisessä vedessä noin 5-10 minuuttia jonka jälkeen ne pienennetään pienen pieneksi silpuksi/mössöksi joko monitoimikoneessa tai haluamassasi silppurissa.

Mandariinien palat erotetaan toisistaan ja jos sisällä on siemeniä, ne tulee poistaa rikkomatta palan muotoa. Valkoiset kuidut palojen ympäriltä tulee myös puhdistaa mahdollisimman hyvin.

Valmista sokeri-vesiseos. Lisää kattilaan vesi ja sokeri. Keitä noin 15 minuuttia kunnes seos on vähän paksuntunut.

Lisää sokeriveteen mandariinin palaset sekä hienonnetut kuoret. Sekoita kunnolla ja anna seoksen kiehua liedellä kunnes hillon koostumus on sopiva (voi kestää lähemmäs tuntia). Testaan koostumuksen tipauttamalla pisaran hilloa pieneen astiaan jonka pistän pakastimeen pariksi minuutiksi. Jos viilennettyään hillo on paksuuntunut sopivasti, tarkoittaa se sitä että hillo on valmis.

Lopuksi sekoita joukkoon sitruunamehu ja anna vielä kiehua minuutin verran.

Kaada valmis hillo kuumana puhtaisiin säilytyspurkkeihin ja anna jäähtyä. Jäähdyttyä sulje kannet.

.....ja eikun syömään!! :)

Hiljaisuus valtasi talon

2008-12-17T14:04:00.003+02:00

Rannalta keräämäni simpukankuoret kuivumassa auringossa

Vieraiden lähdettyä taloon on jäänyt iso tyhjyys. Kotona on hiljaista ja suoraan sanottuna tylsää :) Iltaohjelmaan kuuluu ainoastaan telkkari ja/tai leffa, ruoan ja teen jälkeen. Kuulema hourailen myös unissani että missä kaikki ovat, missä on anoppi ja käly :) Mieheni on sitten uniselle minälleni selittänyt että kaikki ovat omissa kodeissaan nukkumassa :) Huh huh, kylläpä sitä ehtii tottua vieraisiin. Nyt näyttää ainakin vieraskannalla hiljaiselta helmikuuhun asti, jollei sitä ennen anoppi tule tänne toipumaan guatr-leikkauksesta (jonkun kaulassa olevan rauhasen toiminta häiriintynyt, guatr sairaudet ovat todella yleisiä Turkissa, miehelläni myös guatr-kasvain joka pitäisi leikata). Saas nyt nähdä.

Sain vihdoin koko vieraiden jälkipyykin pestyä ja lattiat luututtua kuntoon. Vielä pitäisi isot täkit säilöä kaappien päälle. Olenkin viettänyt pieniä lomapäiviä tämän alkuviikon. Päivisin imuroin netistä leffoja tai lempisarjojeni jaksoja joita iltaisin sitten katson mieheni kanssa tai yksin. Olen katsonut seuraavat leffat: X Files I want to believe (keskitasoa), The Strangers (tylsä), Transporter 3 (oli kyllä hyvä) ja aloittanut Eagle Eye:ta (jännä). Tänä iltana ehkä siirryn kyllä uusimpaan Keanu Reevesiin eli The Day the World Stood Still. Ei kuulema ole kovin hyviä arvosteluja saanut mutta who cares, jos leffassa on Keanu Reeves niin se on varmasti hyvä ;)

Ruokapuolella on myös hiljaista koska vasta eilen päästiin markkinoille ostamaan hedelmiä ja vihanneksia. Lempihedelmäni appelsiinit olivat taas todella halpoja: 5 kiloa 1 YTL eli 0,50 EUR. Myös ihmetyksekseni markkinoilla oli tuoreita herneitä myynnissä!! :) Ostin niitä yhden kilon (1,5 YTL/kg) ja voi että kun olivat makeita. Tuli aivan kesä mieleen.

Ei sinänsä, säiden puoleen täällä on kovinkin kesäistä. Joka päivä aurinko paistaa pilvettömällä taivaalla ja mittarien lukemat nousevat aina 20 asteeseen. Auringossa jopa 30 asteeseen. Uskomatonta kun ajattelee että ollaan jo yli joulukuun puolivälin! Iltaisin tietenkin ilma viilenee nopeasti mutta yhä edelleen voi pelkällä kevyellä takilla olla ulkona.

Joulu lähestyy myös uhkaavasti ja minulle tiedossa on joka jouluinen traditioini eli riisipuuron keitto :) Se onkin ainoa tapa jolla juhlistan vanhoja perinteitä. Ehkä nyt joulun aikaan voisin myös alkaa juomaan kotiin kerääntynyttä glögivarastoa. Mieheni rakastaa glögiä ja juokin sitä vuoden ympäri. Minulle se menee alas ainoastaan juuri kylminä talvi-iltoina.

Kuukauden päästä olisi miehelläni kahden viikon loma taas tiedossa (opettajana olo on ihanaa), eikä meillä ole hajuakaan mitä silloin tehtäisi. Mieheni kotikaupunki ei kovin houkuttele kylmine ilmoineen ja lumineen, jota varmasti siihen mennessä on satanut. Viime vuonna käytiin Alanyassa, joka on kyl aivan liian pitkän ajomatkan takana (7 tuntia). Lähimailla ei oikein ole kiinnostavaa paikkaa joka olisi houkutteleva myös talvisin. Kappadokiassa kävimme myös pari kesää sitten, todella mahtava paikka, kesäisin! Vaihtoehdoiksi jäävätkin sitten idän ihmeet eli Urfa, Mardin, ehkä Hatay/Antakya. Nekään ei oikein talvella houkuttele. Pohjois-Kypros on myös lähellä mutta vaatii passia mieheltäni (uurastusta ja rahan menoa) sekä varmaan viisumia minulta, who knows. Eikä siellä varmaan ole myöskään mitään talvisin?! Luultavasti olemme siis vain kotona.

Rauhallista joulunalusaikaa kaikille täältä lämmöstä! :)

Joulukuinen Mersin

2008-12-13T19:58:00.001+02:00

Tässä kuussa ottamiamme kuvia Mersinin "talvesta". Lämpötila ei vielä ole päivisin laskenut montaa kertaa alle 20 asteen. Yöt tosin ovat jo viileitä. Jotkut polttavat hellassa puuta, hiiliä tai mitä vaan käsiinsä saavat kotiansa lämmittääkseen joka johtaa koko kaupungin peittävään savupilveen. Tänä talvena erityisesti tämä savu tuntuu olevan todella kitkerä ja voimakkaan hajuinen. Auta jos vaan unohtuu pyykit ulos illaksi => uudestaan pesukoneeseen. Olenkin hoputtanut miestäni ikkunoiden ja ovien tiivistämisessä jottei se savun haju tule sisälle asti.

Tässä esimerkki:

Iltaisin ulosmeno on siis pyhä mahdottomuus. Voih, kunpa muuttaisimme nopeasti alueelle jossa näitä "savuttajia" olisi vähemmän....

Mutta nyt sitten lämpimimpiä kuvia:

Mersinin kuuluisaa rantapuistikkoa

Minä ja Hollannin sukulaiset rannalla

Keräsimme lankoni vaimon kanssa pari kiloa rannalle ajautuneita simpukankuoria. Niistä tulee hienoja koristeita kylppäriin kunhan ne saan vain pestyä :)

Välistä ihmettelimme myös notkuvaa sitruunapuuta isossa puutarhassa. Sitrushedelmien kausi on parhaimmillaan ja joka paikassa näkyy appelsiini, greippi- tai sitruunapuita.

Muita kuulumisia, vieraiden jälkeen tänään siivosin ja pyykkäsin koko päivän. Vielä on ainakin 3 koneellista pestävää jäljellä. Kodin joka huone on tällä hetkellä täynnä kuivuvaa pyykkia :) Ruokapuolella on ollut hiljaista vaikka pakastin on täynnä lihaa eri muodoissa. Ei oikein nappaa syödä joka päivä lihaa sillä uhrijuhla on ainoastaan lihansyöntiä aamusta iltaan :)

Olen myös ilokseni huomannut, asiasta kolmanteen, että täällä Mersinissä käy SUOMALAISIA. Viime viikolla törmäsin Forum-kauppakeskuksessa kolmeen suomalaiseen (yhdellä oli turkkilainen poikaystävä mukanaan) sekä eilen suomalaiseen perheeseen; kaksi lasta sekä äiti. VAU! En keskustellut heidän kanssaan mutta myhäilin tyytyväisenä vieressä :) TOSI HIENOA nähdä suomalaisiä myös täälläpäin Turkkia ja vielä tähän vuoden aikaan :) Tervetuloa vaan lisää!

Mieheni toi vieraita meille illaksi joten minä tästä lähden valmistamaan teetä heille :)

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

Vuoden 2008 ikimuistoinen uhrijuhla

2008-12-12T15:11:00.001+02:00

Tämän vuoden matka anoppilaan jäi muistoihini erityisesti tapahtumiensa takia. Aloitan alusta.

Lähdimme lauantaina kohti Pazarcikia jonne meidän ei ollut tarkoitus kiirehtiä ollenkaan, vaan rauhallisesti ajaa pysähdellen sekä matkasta nauttien. Pysähdyimmekin kerran tien reunalle vihreän pellon vierelle.

Huomasimmekin että olimme pysähtyneet kuuluisan Adanan Incirlikin sotilastukikohdan viereen, josta esim. USA pommittaa/on pommittanut Irakia. Sinne laskutui juuri iso sotilaskone, josta päättelimme sen olevan tuo tukikohta.

Hsss...näitä sotilastukikohtia ei saisi valokuvata, mutta otimme riskin. Älkää kertoko kenellekään :D

Anoppilaan saapuessamme koimme yllätyksen: mieheni Marmariksessa asuva veli ja "ei terve" vaimonsa olivat tulleet lastensa kanssa yllätyksenä myös anoppilaan. Siinä sitten puitiin tätä yllätystä koko ilta, koska tämä myös tarkoitti sitä että lapsiperhe nukkuu ainoassa lämmitetyssä huoneessa. Yhteen huoneeseen sai UFO:n eli infrapuna lämmittimen, mutta yksi perhe joutui nukkumaan ihan ilman mitään. Anoppini ja kälyni nukkuvat aina kylmässä huoneessa joten heitä tämä ei niin haitannut. Jos olisimme tienneet että he ovat tulossa olisimme ottaneet mukaan Mersinistä meidän oman lämmittimen, täten kaikki olisivat lämpimiä. Parin todella kylmän nukutun yön jälkeen (siellä lämpötilat oli öisin lähellä nollaa, päivisin about 15), saimme sumplittua huoneet ja lämmittimen niin että kaikki olivat tyytyväisiä. Me saimme lämmittimen :D

Sunnuntai menikin sitten valmisteluissa sekä uhrattavan pässin ostossa. Me sekä Hollanista tullut lankoni uhrasivat tänä vuonna koska Marmariksessa asuvalla langolla ei ole kuulema yhtään rahaa (vaikka olemme kuulleet monelta taholta aivan muuta). Tapansa mukaisesti lankoni "ei terve" vaimo ei nostanut kättään missään vaiheessa auttaakseen edes yksinkertaisimmissa uhrijuhlan valmistelussa tai edes katsonut lastensa perään. Meitä kaikkia ärsytti.

Tässä meidän poppoo (paitsi mieheni joka kuvasi) syömässä illallista: raakoja bulgurpullia, ns. yoğurma köfte, kaikkien paitsi minun suosikki, mutta söinkin vanhoja ruokia :)

Uhrijuhlan ensimmäinen päivä, maanantai. Aamulla söimme kunnon aamupalan jonka jälkeen anoppini varaamat miehet tulivat uhraamaan uhrimme. Tätä tehdessä en koskaan katso rituaalia vaan pysyttelen tiiviisti sisätiloissa. Tänä vuonna Pazarcikin katuja ja etenkin markkinoita kävellessäni, joissa näitä eläimiä myydään, rupesin ensimmäisen kerran voimaan pahoin. Ajatus jo siitä että ne ovat nyt täällä mutta huomenna kuolevat (silloin oli sunnuntai) oli kuvottava. Onneksi sain tämän tunteen nopeasti tukahdettua, muuten juhla ei olisi kovin onnistunut.

Pässit teurastettiin, pilkottiin paloihin ja sisäelimet pestiin, sekä pakattiin. Heti teurastuksen yhteydessä jaettiin lähimmille naapureille heidän osansa ruhoista, muut tuotiin kotiin jossa yhteisvoimin luut eroteltiin sekä liha erotettiin hyvään rasvattomaan ja jauhettavaan rasvaiseen lihaan. Lankoni "ei terve" vaimo pakotettiin pyytämällä tekemään lihan paloittelua, mutta jo parin tunnin työn päästä hän tuli taas hellan viereen valittamaan kuinka väsyttää sekä päätä särkee, sekä nukkui. Haa, haluan myös mainita sen että lankoni on ainoa joka lasten perään katsoo, hän syöttää, nukuttaa, leikittää, käyttää vessassa, komentaa ja opettaa. Lankoni muutenkin työskentelee koko kesän 18 h päivässä ja kotona hänellä on vielä lapset katsottavana: öisin hän jopa herää lasten itkuun ja heitä lohduttaa. Kahdessa vuodessa lankoni hiukset olivat muuttuneet aivan harmaiksi sekä polvet ovat jo alkaneet pettää. Kaikkia taas ärsytti.

Työt saimme kolmin voimin, minä, kälyni sekä Hollannin lankoni vaimon kanssa loppuun lähemmäs klo 20.00. Lihat pussitettiin ja pakastettiin. Miehet grillasivat lihoja jo aikaisin päivällä joten illalla töiden lomassa me sitten uudestaan syötimme ja juotimme ihmiset, "ei terveen" nukkuessa lämpöisen hellan vieressä.

Toinen päivä alkoikin sitten tapahtumarikkaasti. Oli tarkoitus että kolme veljestä: mieheni, Hollannin lankoni vaimoineen sekä Marmariksen lankoni anopin kanssa kiertäisivät sukulaiset Gaziantepissa sekä appini kotikylässä, Evrissä. Autoon ei olisi koko poppoota lapsineen edes mahtunut. Täten päätimme että minä, "ei terve" lapsineen sekä kälyni jäävät kotiin kun muut sukuloivat. Minulle tämä oli kiva yllätys koska en oiken tykkää kierrellä sukulaisia, siellä on aina hirveä tungos ja päpätys. Syötetään ja juotetaan väkipakolla kunnes olet ähkyssä unohtamatta tietenkään naisten juorupiirit, joihin minunkin odotetaan osallistuvan.

"Ei terve" ei ottanut uutista kotiinjäämisestä hyvin ja pakkasikin kimpsunsa ja kampsunsa ennen ketään muuta lähtiäkseen oman äitinsä kotiin, koska myös he asuvat Pazarcikissa. Sinne hän sitten lähti lasten kanssa mitään sanomatta tai toivottamatta, kuten tapaansa kuuluu. Tämä taisi olla miehelleni viimeinen pisara ja hän sitten räjähti. Hän ekaksi vaati isointa Hollannin veljeään puuttuman tilanteeseen jotenkin, koska vanhimmalla veljellä on suurin vaikutusvalta perheessä. Mieheni vaati että joku kertoisi langolleni ("ei terveen" miehelle) kuinka huonosti "ei terve" käyttäytyy eikä tämä ole hyväksyttävää. Loppujen lopuksi, puolitoista tuntisen matkan sukulaisten luokse, koko autossa ollut poppoo, anoppi sekä veljekset sekä veljen vaimo, antoivat piiskaa "ei terveen" miehelle. Kertoivat kaikki huonot kokemukset ja mitä "ei terve" on sanonut, tehnyt ja ollut tekemättä, niin Pazarcikissa kuin Marmariksessa viime kesänä. Kuinka istuu vain kun muut tekevät töitä. Kuinka epäkunnioittavasti hän käyttäyttyy niin lankoani itseään kuin muita sukulaisiamme kohtaan. Marmariksen lankoni istui koko matkan hiljaa, ei sanonut mitään. Läksytys oli pakko tehdä sillä koko asia oli jo karannut käsistä.

Jäimme kälyni kanssa kaksistaan, tiedottomina autossa käytävästä keskustelusta. Saimme täten rentouduttua koko päivän ilman lapsia ja mököttävää "ei tervettä". Siivosin kodin kaikki huoneet, veimme jauhettavat lihat jauhettavaksi, pussitimme jauhelihat sekä pakastimme ne. Loppupäivän katsoimme yhdessä telkkaria ja nautimme rauhallisuudesta. Tietty pari kertaa tuli myös tuttuja vierailulle toivottamaan hyvää uhrijuhlaa joten heidän kanssaan rupattelimme. Muutenkin päivä sujui rattoisasti, siihen asti kunnes sukuloivat saapuivat kotiin. Marmaris lankoni oli aivan hiljaa, kaikki muutkin selvästi hiljaisia. "Ei terve" ei ollut tullut kotiin lastensa kanssa vaikka kello oli jo 23 joten anoppini todella vihaisesti vaati Marmaris lankoni hakemaan vaimonsa vaikka väkipakolla takaisin kotiin. Täällä Turkissa on tapana aina että naimisiin mennessä erityisesti juhlien aikaan anoppila on tärkeämpi kuin oma perhe, etenkin jos järjestetystä avioliitosta on kyse. Anoppilassa autetaan, otetaan vastaan vieraita sekä syödään. Morsian ns. siirtyy häiden aikana kotoataan anoppilaan, jonka jälkeen anoppi pitää huolta hänestä. Äidin sekä oman perheensä kanssa voi tietenkin tavata, keskustella ja vierailla, mutta yöt kuuluu olla siellä missä aviomieskin on eli anoppilassa.

Lankoni haki lapset sekä vaimonsa kotiin, he selvästi olivat tapelleet matkalla. Kaikki leikkivät vähän lasten kanssa, tuntui että jää alkoi sulaa.

Seuraavana aamuna (meidän viimeisenä aamunamme) huomasimme parannuksen "ei terveen" käytöksessä. Hän alkoi tulla keittiöön etsimään jotain tehtävää, mutta ei aktiivisesti tietenkään. Aloimme myös itsekin olemaan positiivisempia "ei tervettä" kohtaan, koska täten palkitsimme hänen parannustaan. Juttelimme normaalisti ja selvästi päivän mittaan käytös parani. En tiedä sitten onko tämä minkälainen enne mutta olimme kaikki tyytyväisiä. Toivon mukaan Marmaris lankoni saa asiat kuntoon vaimonsa kanssa ja hänen käyttytymisensä paranee HUOMATTAVASTI.

Me suuntasimme Hollannin lankoni ja vaimonsa kanssa takaisin kohti Mersiniä tuona samaisena päivänä (keskiviikkona). Ennen lähtöä Hollannin lankoni läksytti vielä erikseen "ei tervettä" käytöksestään ja toivoi hänen parantavansa sitä. Ainakin "ei terve" tuli meidän perään vilkuttamaan, joka ei ollut tavanomaista :D

Saavuimme perille myöhään illalla ja söimme nopean illallisen. Eilinen päivä oli taas kiireinen mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa, kuvia tiedossa :)

Tässä siis meidän uhrijuhlan raportti. Tapahtumarikas ja TODELLA mielenkiintoinen juhla siitä tuli. Toivon mukaan kaikesta huolimatta tästä tulee käännnekohta "ei terveen" ja lankoni keskinäisessä suhteessa sekä suhteessaan muita kohtaan.

Kotona taas

2008-12-11T22:58:00.003+02:00

Eilen tultiin takaisin kotiin mutta olen vielä kiireinen lankoni sekä vaimonsa kanssa ainakin huomiseen asti. Tämän takia raportti meidän todella mielenkiintoisesta ja tapahtumarikkaasta uhrijuhlasta on tiedossa vasta huomenna, jos ehdin kirjoitella :)