Taas Adana ja TAAS pettyminen

 

On se vaan ihmeellistä ettei Turkin valtionsairaaloissa KOSKAAN saa asioita hoidettua. Eilinen oli meille täysi tyrmäys. Sama paikka kuin viimeksikin.

Me oltiin odotettu jo 2,5 kuukautta meidän eiliselle varauttua aikaa urologille, koska urologin myös pitää allekirjoittaa se hiton raportti, jolla me saadaan valtiontuki näissä vaikeissa hoidoissa. Tää aika oli eka vapaa joka me saatiin. Olimme Adanassa kaikkien kommellusten jälkeen (piti käydä myös mieheni koululla hakemassa lähete koululta sairaalaan, kun miehelleni tämä tuli viime hetkellä mieleen) vasta klo 10. Pelkäsimme että taas tää koko ruljanssi venyy iltapäivälle.

Onneksemme vuoromme tuli ennen lounastaukoa, mutta onnemme loppuikin tähän. Tämä KIROTTU urologi päättikin sitten teetättää AIVAN turhia kokeita, jotka mieheni on jo aikaisemmin teettänyt sekä niiden tulokset oli meillä mukana. "Ei nämä kelpaa täällä" oli vastaus. Näitä kokeita varten meidän pitäisi odottaa vielä MAALISKUUN puoliväliin sekä kuulema VASTAUKSIA vartenkin pitää uusi aika varata kokeen jälkeen joten koko ruljanssi venyy ehkä tämän vuoden loppuun, siltä näyttää. Tuolloinkaan en kyllä ihmettelisi että lääkäri sitten sanoisi että teidän nää kaikki kokeet ja paperit on vanhentuneita, tuokaa uudet. Koko samperin laitos on perustettu asioden vaikeuttamiseen.

Itkimme kiukusta molemmat. Seikkailimme 4 tunnin ajan tuossa labyrinttimaisessa kaupungin kokoisessa  sairaalassa eri lääkärien puheilla, sekä kävimme myös siellä yksityissairaalassa jossa päätimme hoidot aloittaa, ei apua. Lopulta päätimme tehdä kirjallisen valituksen sairaalan johdolle kyseisen urologin toimista. Tämä urologi oli myös sanonut 2,5 kk sitten että jos maksatte 120 TL (60 EUR) niin pääsette heti vastaanotolle ja asiat näin helpottuvat (ei tarvitse odottaa 2,5 kk). Mutta ei kyllä silloin sanonut että jos ette maksa niin teen kaiken mahdollisen jota vain pystyn että kidutte näillä sairaalan käytävillä mahdollisimman paljon!  Ei meillä ollut tuolloin varaa maksaa lisämaksuja, joten päätimme odottaa. Mikä virhe!!!

Teimme kirjallisen valituksen sairaalan PR-työntekijän kanssa, kopioimme kaikki meidän tulokset sekä haluttujen kokeiden tulokset. Päätimme vielä ennen valituksen virallista luovuttamista käydä uhkailemassa (hävetti oikein että tähän meidät oli pakotettu) tätä urologia että korjaisi virheensä tai me teemme virallisen valituksen. Mieheni tunki itsensä lääkärin luo ja teki asian selväksi. Näemmä jokin vaikutus tällä oli sillä urologi sanoi että joutuu kysymään tästä ylilääkäreiltä, jos he sanovat kyllä niin sitten hän allekirjoittaa todistuksen. Perjantaina kuulema saisimme tietää tuloksen. Eli perjantaina jos saamme positiivisen vastauksen, tarkoittaa se sitä että meidän raportti pitäisi valmistua tän kuukauden sisällä ja parhaimmillaan ensi kuussa pääsemme aloittamaan hoidot. Taas kuukausi odottamista, mutta ei tässä voi mitään. Kiukuttaa vaan niin HITOSTI!!!

 

Sairaalan jälkeen kiertelimme hiukan Adanassa. Mieheni kiehui kiukusta ja minä sitten yritin parhaani mukaan keksiä meille parempaa tekemistä. Vierailimme upeassa Sabanci moskeijassa hakemassa voimaa sekä kävelimme sen viereen valmistetussa upeassa puistikossa. Se vähän rauhoitti meitä molempia. Lisään kuvia tästä myöhemmin kunhan ehdin siirtää ne tietokoneelle.

Illalla palatessamme vierailimme taas M1- ostoskeskuksessa josta emme paljon mitään ostaneet mutta söimme illallisen. Löysimme myös aivan ihania tuoreita hillomunkkeja jotka hotkimme heti suihimme kotiin päästessämme :D

Tänään olemme paremmalla tuulella...

Kävin aamulla kampaajalla leikkauttamassa hiukseni, kohta lähden ulos etsimään tuliaisia Istanbuliin sekä muuten vaan kävelylle koska ilma on aivan mahtava! Miehelläni on kädet täynnä töitä ja viettää tietokoneen äärellä 12-13 tuntia päivässä :( Eilen hän huomasi että hänen toinen silmänsä on huononäköisempi kuin toinen, johtuen liiasta tietokoneen käytöstä (tapahtui ennenkin).  Ennen Istanbulia miehelläni on tehtävää aivan kamalasti: nettisivuja 2 kpl, vuosiraportti Istanbulin työnantajalleen sekä kokouksessa tehtävän esityksen valmistelu. Toivon mukaan tämän jälkeen työtempo hiukan vähenee ja silmäkin lepäisi. Huomenillalla meille tulee vieraita, samoin perjantaina. Mullakin pyykkikoneet pyörii koko ajan, tänään pitäisi siivota kunnolla sekä tehdä vielä hilloja Istanbulin tuliaisiksi.  Kiirettä pitää mutta palkaksi on tietty Istanbulin reissu :)

Hyvää viikonjatkoa kaikille ihanille lukijoilleni! :)