Tällä viikolla on ollut kaikki hyvin :)

 

Tämä viikko on lähtenyt käyntiin mainiosti!

Eilen tuli postissa ilmoitus siitä että vihdoin olen saanut kansalaisuuden ja nyt ainoaksi työksi jää vain henkilökortin hakeminen :) Jippii!! :) Pitkä odotus on siis ohi .

Tänään käytiin myös ultrassa taas ja siellä pienenpienet kaksi sydäntä sykkivät :) Raskausviikko 8 on meneillään eli 7 + 2 oli tänään mittarissa. Lääkäri määräsi minut jatkamaan lepolomaani sillä keskenmenon riski on yhä edelleen suuri. Kuitenkin sydänäänien kuuleminen oli hienoa :) Valitettavasti olin menettänyt pari kiloa painostani vaikka syön todella useasti ja paljon  enemmän kuin ennen. Enkä tee muuta kuin makaan päivät. Lääkäri määräsikin minut pakkosyöttöön niin kauaksi aikaa kunnes pahoinvointia ei ole. Eikä sitä ole ollutkaan vielä yhtään. Parina päivänä etoi hiukan mutta johtui kait syömästäni ruoasta enemmänkin kuin raskaudesta.  Toivon mukaan koko pahoinvointia ei tule. *rukoilee*  Ei oikein ole ollut muutakaan raskausoiretta kun nälkä ja väsymys. On kuitenkin ihana tietää että vatsassa kaikki on hyvin.

Viime viikko oli täynnä säpinää. Torstaina isäni saapui tyttöystävänsä kanssa. He onneksi ymmärsivät tilanteeni hyvin ja kiertelivät itsekseen päivisin ostoksilla. On hyvä että he tuntevat kaupungin jo ennestään :) Sain isältäni lahjaksi ihanan enkelikaulakorun (plus tietty ison läjän muita ihania tuliaisia)  jonka aion pitää kaulassani koko raskauden ajan. Toivottavasti se tuo onnea :)  Kiitos vielä kerran isä kun tulit ja toivottavasti tulette taas uudestaan pian!! :)

Viime viikolla mieheni tietokone myös hajosi ja hän vei sen korjattavaksi. Korjaus kestikin koko viikon ajan sillä kone saatiin takaisin vasta maanantaina. Viime viikon mieheni käytti siis suurimman osan päivästä minun tietokonettani. Täten oma tietokoneaikani oli aika vähäistä mutta oli rattoisaa olla välistä erossakin siitä :)

Tällä hetkellä kotona on käly, anoppi ja mieheni täti jotka huolehtivat ruoka – ja huoltopuolesta täydellisesti :) Päivät minulla menee telkkaria katsellessa sekä heidän kanssaan rupatellessa. Mahdollisimman vähällä stressillä :)  Mieheni täti jatkaa matkaansa ensi viikon lopulla kohti Kahramanmarasia jossa hänellä on myös paljon sukua. Käly ja anoppi jäävät meille ainakin kesäkuun loppuun asti. He ovat jo hiljalleen keskustelleet keskenään että ottaisivat minut mukaansa takaisin Pazarcikiin, mutta en todellakaan aio lähteä sinne käristelemään pallomahan kanssa. Täällä olo on turvallisempi mieheni kanssa :)

Mutta tulipa paljon taas tekstiä. Hyvää loppuviikkoa kaikille teille ihanat ystäväni! :)