keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Sisko ja sen veli saapuivat :)

25.11.2009 klo 18.10 ja 18.13 pieni prinsessa ja pieni prinssi saapuivat raskausviikolla 35+2 keisarinleikkauksella maailmaan. 3 minuutin erolla isosiskon roolin otti siis tyttö, hyvä näin. Girl power :) Tyttö painoi 2500 grammaa ja poika 2300 grammaa. Kokoeroa siis oli hiukan ja on edelleenkin, mutta poika on osoittautunut sisupakkaukseksi ja syö nyt enemmän kuin siskonsa :)

Synnytykseen johtaneesta matkasta:
Viime tiistaina lääkäri oli määrännyt meidät tarkkaan ultraääneen sairaalaan. Samalla matkalla mitattiin myös supistukset. Ultraäänessä kaikki oli ok, mutta supistukset olivat selvästi lisääntyneet. Vasta myöhään illalla pääsimme kotiin ja lääkärimme kutsui meidät heti seuraavana aamuna juttusille. Jotenkin sisälläni tiesin että en selviäisi enää yhdessä kasassa uhrijuhlan (Kurban bayram, 27-30 marraskuuta) yli. Lääkärimme oli suunnitellut että viimeistään 1. joulukuuta keisarinleikkaus tehtäisiin. Yöt olivat vaikeita, supistuksia tunsin ympäri vuorokauden sekä selkäkipuakin alkoi olla jo.

Keskiviikkoaamuna lähdimme heti aamupalan jälkeen taas lääkärin juttusille. Lääkärin mukaan viimeisimpien testitulosten perusteella tänään olisi parhain päivä tuoda lapset maailmaan. Olin jo saanut tupla-annoksen vauvojen keuhkoja kehittävää kortisonia raskausviikoilla 31 ja 32 joten lääkäri oli hyvin toiveikas että lapset olisivat jo hyvässä kunnossa. Nopean keskustelun aikana sovimme mitä tehtäisiin jos lapset kuitenkin tarvitsisivat tehohoitoa. Lääkäri määräsi meidät heti sairaalaan valmistelemaan ja illalla keisarinleikkaus tehtäisiin kun hänen poliklinikka vuoronsa päättyisi.

Keisarinleikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa, vaikkakin olisin halunnut täyden nukutuksen. Lääkärin mukaan minun ja lasten parhaimmaksi olisi kuitenkin spinaalipuudutus, joten luotin lääkärini valintaan. Hän sanoi että ei ole koskaan nähnyt niin rauhallista raskaanaolevaa kuin minä joten mitään pelättävää ei ole :) Spinaalipuudutuksen ansiosta myös mieheni pääsi mukaan synnytykseen ja näki livenä lapsiensa syntymän. Kumpikin lapsista parkaisivat voimakkaasti heti synnyttyään ja heidän itkunsa täytti koko huoneen. Hoitajat hihkuivat että nämähän ovat kummatkin vaaleahiuksisia :) Lastenlääkäri tarkasti heidän kuntonsa ja teki arvion mitä tehdä. Keskoshoitoa ei tarvittu, ainoastaan ne lähtisivät tarkkailtaviksi pieneksi hetkeksi keskososastolle, siksi aikaa kunnes minut vietäisiin huoneeseen. Koko leikkaus meni tosi hyvin, koko hoitotiimi lääkäreineen (oma lääkärini sekä lastenlääkäri) pitivät huolen että leikkaussalissa oli hauskaa ja viihtyisää. Koko leikkaus oli ohi 30 minuutissa ja pääsin heti toipumaan huoneeseemme. Tietysti alaraajoja en tuntenut moneen tuntiin leikkauksen jälkeen mutta se myös tarkoitti ettei kipuakaan ollut ja pääsin nauttimaan vauveleista :)

Ekana yönä ei paljon tullut nukuttua sairaalassa. Hoitajien avulle koetettiin saada lapsia imemään mutta se ei oikein hyvin onnistunut, olivat vielä niin pieniä. Heitä sitten ruiskulla ja tuttipulloilla imetimme ekojen tuntien ajan. Yöllä minut myös pakotettiin ylös sängystä kävelemään ja voi että kun se teki kipeää. Yön aikana kävelin niin paljon kuin mahdollista, sillä se nopeuttaa toipumista. Täällä Turkissa on tapana että kun äidin suolisto on lähtenyt taas toimimaan on hän valmis lähtemään kotiin. Meidän kotiutus tapahtui seuraavana päivänä illansuussa kun olimme saaneet kaikki verikokeet yms. annettua.

Siitä lähtien anoppi ja käly pitävät huolen kodin pyörityksestä sekä ovat apuna lastenhoidossa, kun minä vaan makoilen ja yritän parantua leikkauksesta. Lapset syövät ja nukkuvat suurimman osan päivästä. He siinä välissä myös yrittävät tutustua meihin ja me niihin. Aivan ihanaa aikaa, vaikkakin raskasta. Lapsista poika muistuttaa isäänsä, tyttö äitiä. Meille täyden kympin vauvat ja olemme onnemme kukkuloilla :)

40 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen lukenut blogiasi jo pitkään, mutten ole uskaltanut aiemmin kommentoida. Olen kuitenkin ollut todella innoissani näistä pienokaisista! En voi muuta toivoa kun parasta teille neljälle, ja tuhannesti onnea pienokaisten johdosta! Tie vanhemmiksi ei liene ollut se helpoin, mutta sitäkin enemmän luulen teidän osaavan arvostaa ja rakastaa pientä prinsessaanne ja prinssiänne.
Hyvää jatkoa ja paljon jaksamista sinne Turkkiin!

Ps. Aiotteko opettaa lapsille yhtään suomea vai tuleeko heistä täysin turkinkielisiä?

- Inni

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa kuulla etta lapset ovat syntyneet ja etta kaikki on mennyt todella hyvin! Masha Allah! :)

Maria

Anonyymi kirjoitti...

Paljon Onnea!!!

Aika "hurjaa" touhua sielläpäin maailmaa. Täällä Suomessa on keisarinleikkauksen jälkeen kipulääkepumppu on vielä seuraavan vuorokauden. Sitten pumppu pois ja noustaan varovasti istumaan, jos se sujuu noustaan ylös ja vasta sitten kävellään. Särkylääkettä saa yksilöllisen tarpeen mukaan. Yleensä kait vasta 5. päivänä pois sairaalasta kun tikit on otettu. Noin se ainakin oman kokemukseni mukaan sujui.

Uskon, että se käveleminen on sattunut! On kuitenkin hienoa lukea miten hyvin teillä sujuu. Vauvat ovat aina ihania :)

-INJ

Hilkka kirjoitti...

Onneksi olkoon, olen varmaan melkein vuoden seurannut blogiasi ja jännittänyt raskauden kulkua.

Olisi kiva jos ehtisit jatkossakin kertoa kuulumisiasi.

t. Hilkka Yli-Iistä

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi olkoon!!

Susadim kirjoitti...

Halirutistus Heli! Ihana uutinen, ONNEA koko perheelle!! Voikaa hyvin!

Johki kirjoitti...

Onnea, siitä se työrupeama alkaa vaikkakin vielä ihan näin pieninä nukkuvat paljon, sekin helpottaa. Minä muistan ihan pikkuvauva-ajan suht rauhallisena juuri runsaan nukkumisen vuoksi, mutta meillä onkin vain yksi kipale!

Anonyymi kirjoitti...

Paljon Onnea koko perheelle! Olen uskollinen lukijasi ja olen joka päivä käynyt katselemassa joko olisi uutisia vauvoistanne. Teille tuli ihana vauvantuoksuinen joulu. Onnea vielä kerran ja jaksamista.
Terveisin! Suvi

Sateenkaari kirjoitti...

İhanaa Heli!
Valtavan suuri halaus sinne teille kaikille!
Ja seka vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset ONNİTTELUT.
Minulla oli eilen jotenkin sellainen tunne,etta vauvat ovat syntyneet.

ekku kirjoitti...

Onnea Heli tätäkin kautta.Oli kiva lukea tuntemuksiasi.Voimia tulevaan,koska vauvoja on kaksi ja varmasti sitä tarvitset.Onnea myös isukille.<3

mizyéna kirjoitti...

Oi ihanuutta, masha Allah!! Sylintäydeltä sinauksia teille!!

Aika nopeasti tosiaan kotiin laittoivat niin noin aikaisin syntyneet kuin leikatun äidinkin mutta onneksi voitte hyvin.

Suomessakin laitetaan kävelemään sektion jälkeen jopa samana päivänä. Mulla ei ikinä mitään kipupumppua ollut ja kotiin 3. päivänä.

Toivottavasti välillä jaksat ja ehdit päivitellä meille kuulumisia. Olisi ihana lukea miten arki lähtee kulkemaan. :)

Suzhouren kirjoitti...

Olihan täällä aivan ihana vauvantuoksuinen päivitys.. Onnea koko perheelle!

Anonyymi kirjoitti...

Sydämelliset onnittelut prinsessan ja prinssin syntymän johdosta!!
Siunausta ja voimia koko perheelle!
-Uppis_

MaaMaa kirjoitti...

Sylin täydeltä onnea tätäkin kautta Heli! Ja koko PERHE! Mielenkiintoista oli lukea synnytyskokemus, toivottavasti toivut pian kokonaan leikkauksesta!

Olen niin onnellinen teidän puolesta, että kauan odotetut pikkuiset ovat nyt onnellisesti maailmassa! Ja ovat niiiiiiiin megasulosia!!

ISO HALI, TSEMPPIÄ ja ONNEA!!!

Meltem kirjoitti...

Oikein paljon ONNEA vauveleiden syntyman johdosta koko perheelle!!!

Hienoa kun kaikki meni hyvin ja nyt voitte rauhassa levata ja tutustua uusiin perheenjaseniinne.

Inka kirjoitti...

Onnea onnea ja tuplasti vielä onnea!! Aivan ihania uutisia!!

Jaana kirjoitti...

Paljon onnea ja voimia teille kaikille!

ii kirjoitti...

Tuhannesti onnea! Ajatella, sekä tyttö että poika :D

Vihreatniityt kirjoitti...

Näitä uutisia täällä on jo odoteltukkin. Oikein paljon onnea sinulle ja miehellesi. Toivottavasit ehdit tulevaisuudessakin päivättää blogiasia ja kertoa mitä itsellesi ja vauvoille kuuluu!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea, onnea ja jaksamista! T. Seija (minullakin on kakoset, joten tiedän että jaksamista tarvitset jossain vaiheessa!)

Anonyymi kirjoitti...

Oikein paljon onnea koko perheelle! Ihanaa aikaa elätte, saattee hoitaa ja tutustua uusiin pienokaisiin. Ja hienoa, että saatte apuakin kotona.

Olivia

Yaelian kirjoitti...

Mahtavan paljon onnea koko perheelle! Raskauttasi ja sitä ennenkin yritystä tulla raskaaksi on ollut mielenkiintoista ja mukavaa seurata ja ihanaa,että se päättyi näin mukavasti:-)

Jonna kirjoitti...

Tulihan ne vaavit maailmaan. Hurjasti onnea!

Minäkin olen Meksikossa kävellyt jo leikkauspäivänä, kuljetin tippatankoa (vai mikä nyt onkaan) siinä vieressä. Kotiin pääsin kahden sairaalapäivän jälkeen.

Annu kirjoitti...

Vauvojenne syntymä oli vuoden paras ja tärkein blogiuutinen minulle. Voikaa hyvin koko perhe. Nyt sitten jännitämme kumpi kasvaa isommaksi veli, vaiko jo valmiiksi tuhti sisko ?
Terveisin Annu

Anonyymi kirjoitti...

Täällä myös yksi anonyymi, innokas blogisi lukija toivottaa onnea koko perheelle!! Mielenkiinnolla olen seurannut matkaasi tähän pisteeseen asti. Toivottavasti postaukset jatkuvat :)

Heli kirjoitti...

Kiitos paljon onnentoivotuksistanne! :) Lammittaa sydanta kun teita on taalla niin monta onnittelemassa :)

Vauva-arki on alkanut kivasti, vaikkakin on uuvuttavaa. Pienestakin aivastuksesta tai tuhinasta olen heti herkimmillani. Kerran en jopa saanut nukuttua kun tyton kakka oli hiukan vetista...(jep, ne kakkajutut alkavat :D)

Kiitos viela teille kaikille! :) Varmasti kuulumisia kirjoittelen myohemminkin. Ainakin niin kauan kun anoppi ja kaly ovat taalla apuna.

Paperivuorineuvos kirjoitti...

Yhdyn minäkin onnittelijoiden kuoroon

Siivetön kirjoitti...

Paljon Onnea vielä kerran!!!

Meillä on niin samantapainen tuo synnytyskertomus. Tiedän tarkalleen nuo tuntemukset, paitsi minä olin nukutuksessa ja mies ei päässyt leikkaussaliin. Käveleen hoputettiin myös jo samana iltana ja seuraavana päivänä kotiin.

Kuinka imetys on lähtenyt käyntiin nyt kun olette kotona? Saatko nukkua tarpeeksi? Nukkuvatko vauvat jo omassa huoneessa? Paljon kysymyksiä :D

Olen täältä tukena kaikessa ja mitä vaan saa kysyä kun omat synnytyskokemukset Turkin maalla ovat vielä tuoreessa muistissa.

Pakko vielä kysäistä että tikattiinko sinulla leikkausarpi umpeen vai annetaanko umpeutua itsestään? Itselläni tuo jälkimmäinen toteutettiin ja siisti tuli :)

Paljon jaksamisia vauva arkeen ja pidetään yhteyttä! <3

anumorchy kirjoitti...

Onnittelut!! Kuviakin olisi kiva nahda. Milloin siella annetaan nimet, onko joku tilaisuus?

Sevda kirjoitti...

Upeaa! Paljon onnea koko perheelle!

Nina kirjoitti...

No vihdoinkin!
Oikein paljon onnea koko perheelle!
Todella hienoa, että teillä on siellä apua, eikä sinun tarvitse ressata mistään turhasta, vaan saat keskittyä tytön ja pojan hoitamiseen heidän alkutaipaleellaan :-)

*iTkUpiLLi* kirjoitti...

Ihanaa! Onnea koko perheelle. Tama oli kylla todellinen ilouutinen. :))))

tarjuska kirjoitti...

Onnea teille ja pienokaisille!!! Minäkin lueskelen välillä blogiasi :)

Marizu kirjoitti...

Heipsan!
Oon lukenut blogiasi jo todella pitkään ja ollut taustalla odotuksessa mukana, ihana että oot nyt saanut pienokaisesi maailmaan ja onnea kovasti teille <3
Kaikkea hyvää tuoreelle perheelle<3

Marika kirjoitti...

ONNEA! <3<3
Hyvinhän se meni sitten lopulta!

Voikaa hyvin ja nauttikaa käsitöistä !

Sirokko kirjoitti...

Voi ihanaa kun kaikki päättyi hyvin!
Rutistuksia ja sylillinen onnea!

Anonyymi kirjoitti...

Oikein paljon onnea! :)

~Pegasus

Anonyymi kirjoitti...

Olisi ihan nähdä kuva "pikkuisista" :)?!

Nazlican kirjoitti...

Tuplasti Onnea teille <3
Ihanaa. :)
Voi olen todella onnellinen teidän puolestanne. Ihana kuulla että kaikki on mennyt hyvin.

Pippuri kirjoitti...

Paljon onnea! Aivan ihania uutisia!

Nyt kun aaton kynnyksellä ollaan, niin toivottelen myös oikein ihanaa joulua koko perheelle!

>