perjantai 26. maaliskuuta 2010

Home Alone

 

Kuukausi sitten Anoppi Oy päätti lähteä kotiin joten olen ollut yksin vauvojen kanssa. Kun pääsin eroon anopin jokapäiväisestä neuvomisesta sekä kälyn joka asiasta valittamisesta, pystyin hengähtämään ja VIHDOIN nauttimaan vauvoista täysillä. On se ihme kun ei koko 3 kuukauden täällä olon aikana anopilta irronnut yhtäkään positiivista kehua tai kannustetta. Lähtiessään vielä kertoi kuinka hänen sydämensä ei kestä kun hän joutuu ajattelemaan näiden lasten olotilaa kun olen yksin. Kiitos ja näkemiin sanon minä!  DSCF1796

Vauvat ovat jo nelikuukautisia ja eilen aloiteltiin jo vellien syöminen. Turkissa tämä kiinteiden aloittaminen on aika erilaista verrattuna Suomeen. Monet lääkärit ehdottavat ekaksi pariksi viikoksi vaan hedelmistä itse puristettua mehua. Sitten sormenpäällä jugurttia (joka sekin täytyy itse valmistaa tietenkin) sekä kuukauden päästä kerran päivässä vellejä, unohtamatta mainitsen että niidenkin pitää olla mieluiten itsetehtyä. Turkissa on hysteriaa siitä että valmiit purkkiruat sekä vellit ovat kuin suoraan paholaiselta. Niitä ei voi lapselle syöttää jollei halua hänelle vähintään syöpää! No on totta etta Turkissa on tuoreita vihanneksia ja hedelmiä tarjollakin, mutta etenkin viime vuosina on kauhisteltu kaikkea sitä hormoonien ja torjunta-aineiden määrää mitä näistä tuotteista on löytynyt. Siinä sitten mieti kumpi on pahempi.

Turkissa on myös lääkäreitä jotka väittävät että mitä enemmän makuja maistatat vauvalle 4 kuukautisena, sitä laajemmalla kirjolla hän tulee myöhemmin syömään erilaisia ruokalajeja. Jaahas, kukahan tätä on tutkinut? On myös äitejä jotka antavat jo kolmikuukautisina vauvan maistaa kaikkea mitä HE syövät, sisältäen säilykekurkkujakin!

Kaksosten kanssa on vaikeaa mutta en anna sen lannistaa. Pyrin tekemään kaikkea mitä yhdenkin vauvan kanssa tehdään. Vauvat nukkuvat päivisin parvekkeella ja käymme muutenkin useasti lenkillä rannalla. Olemme käyneet myös koko perheen voimalla ulkona syömässä, kauppakeskuksessa ostoksilla sekä useasti markkinoilla. Meidän mottona onkin että vauvojen tulisi tottua meidän elämään, ei meidän heidän elämäänsä.

DSCF1800

Minkäläistä elämä Turkissa on kaksosten kanssa?

* Kaksosten kanssa liikkuminen on suuri yleisönähtävyys. Kaikki vastaantulevat katsovat ja mainitsevat että hei, tuossa menee kaksoset! Jotkut ovat työntämässä käsiään rattaisiin joten joudun kohteliaasti pyytämään henkilöä pitämään näppinsä omalla reviirillään. Vielä kun olen itse vaaleahiuksinen niin jokaista kiinnostaa tietenkin ovatko lapsetkin blondeja. Voi tätä turkkilaisten uteliaisuutta!

* Lastenvaate/tavarakaupassa olet kuningas. Kun kerrot että sinulla on kaksoset rupeavat rahankuvat killumaan myyjän silmissä:tarvitsethan jokaista tarviketta x2. Saan aina palvelua myymäläpäälliköstä lähtien usealta työntekijältä unohtamatta tietenkään tukkualennuksia sekä tuotteiden erikoistilauksia ainoastaan SINUA varten. Seuraavalla kerralla sinut varmasti muistetaan ja ollaan heti tarjoamassa virvokkeita sillä aikaa kun he esittelevät sinulle haluamiasi tuotteita.

* Olet valitettavasti myös kateuden kohteena. Olethan synnyttänyt KAKSI lasta yhden sijaan. Kaikkein kateellisia ollaan juuri minun tilanteelleni: yksi tyttö ja poika eli perhe on täysi heti ekalla kerralla. Monet ystävät ovat hävinneet kun kuulivat että synnytin kaksoset.

 

Viikon lainaus:

Kaksi naista kävelivät takanani kadulla ja näkivät minut työntämässä rattaita.

- Kylläpä noi venäläiset synnyttävät paljon kaksosia!

26 kommenttia:

5ennie kirjoitti...

Hei Heli, en muista mistä löysin blogisi osoitteen, mutten ole tainnut ennen kommentoida. Monet ajatuksesi tässä postauksessa kuulostaa niin tutuilta, vaikka omat monikkoni ovat jo 11-vuotiaita.. Onnea kaksosistasi ja iloa ja onnea arkeenne - niin haastavaa kuin se onkin tuplien kanssa <3

ii kirjoitti...

Voihan Venäjä! :D

Osaan niin kuvitella tuon loppumattoman uteliaisuuden ja sormilla törkkimisen. Miehellekin saan aina selittää ja taas selittää, ettei saa mennä koskemaan vieraita vauvoja/lapsia, ainakaan täällä Helsingissä... kumma ettei mene päähän.

Jaksamista arkeen! :)

Yaelian kirjoitti...

Kiva kuulla susta taas ja että kaikki on ok.Huh,onneksi anoppisi palasi kotiinsa;voin ihan kuvitella että ei ollut helppoa kun ei edes kannustettu.Hyvä periaate tuo,että vauvojen tulee tottua teidän elämäänne,eikä teidän vauvojen.

Sateenkaari kirjoitti...

İhanaa,etta tulit esille.Olen niin kaivannut,mutta tiesin,etta jossain vaiheessa postaat.
Uskon,etta,vaikka työmaarasi on suurempi anopin lahdettya,niin kuitenkin elama on helpompaa,kun saa olla vapaasti.
İhanaa,etta nukutat vauvoja parvekkeella.Anoppi varmaan sanoi siihenkin sanansa.En ole ikina nahnyt,etta joku turkkilainen vauva nukkuisi parvekkeella.Ja jos maaliskuussa viedaan ulos,niin rattaitten kuomu suojataan tiukasti liinalla.Ei ihme,etta takalaiset vauvat sitten sairastelevatkin tosi paljon.Monessa kodissa kun viela poltetaan sisalla tupakkaa,niin lapsiraukat eivat raitista ilmaa paljoa saa.Teidan vauvoilla on toisin.Oikea asenne,etta lapset ovat mukana ostoskeskuksissa ja ulkona syömassa.Nain sitten tottuvat,ja ei ole vaikeaa parin vuoden paasta.
Kun minun vanhemmat lapset ovat syntyneet,niin silloin Suomessakin aloitettiin appelsiinimehulla ja kahden viikon ikaisena.Velli oli seuraava.
Venalaisia ja saksalaisiahan me kaikki ollaan.HİH!
Lammin halaus,ystava,ja voimia paiviin.
İhanaa,kun on kevat.

MaaMaa kirjoitti...

Uskomatonta, että ovat niin kateellista sakkia että jopa ystäviä on hävinnyt sulta ... no eivät sitten ole ystävyyden arvoisia jos eivät osaa olla puolestasi iloisia!

Ihanaa, että sait anopin pois määräilemästä ja puuttumasta joka asiaan. Osaahan nyt äiti lapsistaan huolta pitää! :) Ja pienistä näkee että kaikki on enemmän kuin hyvin -- niin suloisia ja hymyileväisiä! :)

Ja mun mielestä myös loisto motto, että lasten pitää tottua teidän elämään eikä toisinpäin :) Vaikka varmasti on kovin rankkaa, niin hyvin tunnut pärjäilevän ja saaneen uudesta arjesta kiinni. Tsemppiä edelleen ja kivaa kun ehdit käydä kertomassa meille juttuja! :)

haliterkut!
<3

Anonyymi kirjoitti...

Heippa Heli!
En ole ennen tainnut kirjoittaakaan, mutta haluan toivottaa teiden perheellä onnea ihanien lasten johdosta ja Sinulle jaksamista muksujen kanssa!
Minullakin on turkkilainen mies, mutta lapsia ei vielä ole. Olethan onnellinen? Vielä kovasti pohdin ja puntaroin josko lasten saaminen ja kasvattaminen olisikin paljon helpompaa Suomessa. Meilläkin alkaa pian olla ajankohtaista tämä lapsiasia... Ja täällä Turkissa mekin tällä hetkellä asustellaan. Koitetaan me Suomitytöt kestää tätä joskus niin ah ihanaa turkkilaista hulluutta!

Johki kirjoitti...

Apua, olet kyllä hirvittävän pitkäpinnainen kun olet noin kauan jaksanut anopin kanssa! Itse olin ihan viulunkielenä toisen päivän jälkeen ja se loppuikin siihen...eikä kyse edes ollut liiasta neuvomisesta tms. mutta haluan vain että omassa kodissa on rauhaa ja voi olla vapaasti, ihan samaan ei pääse jos anoppi on talossa ;)

Lasten purkkiruoat tuskin juu ovat paholaisesta, mutta Egyptissä EN olisi antanut vauvalle/lapselle niitä, niissä oli kaikissa lisättyä sokeria - jopa suolaisissa ruoissa! Lisäksi valikoima oli ERITTÄIN onneton, joten lapsiparan ruokavalio olisi jäänyt hyvin yksitoikkoiseksi. Eivätkä ne kovin hyviltäkään näyttäneet. Tein itse kaiken, mutta pienelle se onkin helppoa; esim. vihanneksia kattilaan hetkeksi ja viuh, sauvasekoittimella soseeksi. Ei vie kauaa. Samalla päivän ruoat teki kuin omatkin ruoat.

Egyptissä on myös tuo puhtausongelma, eli monia peltoja ja viljelyksiä kastellaan jätevedellä. Siksi alettiin siellä pojalle syöttämään jossain vaiheessa luomua (niissä oli enemmän makuakin) ja samaa pyrin jatkamaan täällä Suomessakin vaikka luotan kyllä ihan "tavallisiinkin" antimiin täällä kotomaassa.

mizyéna kirjoitti...

Ihanaa kun postailet välillä.

Mukavaa kevättä ihanien lapsiesi kanssa ♥♥

ebrufin kirjoitti...

Silloin kun omani olivat vauvoja taalla "onneksi" ei ollut purkkiruokia. Vaansin kaikki sörsselit itse, ja varmasti luomusta:)

Kiva kuulla kuulumisia pitkasta aikaa.

Siivetön kirjoitti...

Moikka Heli!

NYT tiedät varmasti sen tunteen mikä minulla oli 5 kk anopin ja vauvan kanssa saman katon alla. Monesti oli itkussa pitelemistä kun asiat olisi pitänyt tehdä niin kuin anoppi oikeaksi katsoi. Hormoonit pinnassa huulta purtiin jatkuvasti. Onneksi välit ovat sentään säilyneet :) ja ikäväkin jo on. Aika kultaa muistot ;)

Turkissa vauvoja ei nukuteta ulkona, mikä on ihan ymmärrettävää kuumina kesäkuukausina ja mekin aloitettiin vaunu-unet vasta kun tultiin Suomeen. Ja suoraan nukkumaan ihanaan pakkasilmaan :)Nyt siellä on kuitenkin ihan sopiva ilma ulkona nukkumiseen :)

Olipas kurjaa lukea tuosta kateudesta. Muista nazar... ;)

Varmasti raskastakin mutta nyt vapaata, ja kyllä se arki lähtee juoksemaan vauvan tuoksuisena ihan oman perheen keskenkin! :) Niin se teki meilläkin, kun oman perheen keskeinen elämä VIHDOIN alkoi poitsun ollessa 5 kk...!

Halaus ja toivottavasti nähdään syyskuussa! <3

Vihreatniityt kirjoitti...

Olet kyllä kärsivällinen, kun anoppia ja kälyä jaksoit noinkin pitkään.
Nauti vauvoista ja tee asiat niin kuin itsestä tuntuu. Joka maassa luullaan, että juuri se heidän tapa on se ainut oikea.

Meltem kirjoitti...

Mukava kuulla kuulumisiasi. Varmasti on rentouttavaa olla ihan oman ydinperheen kesken.

Kylla on taallakin totuttu anopin ainaisiin valituksiin milloin mistakin esim. kun mulla rintamaitoa riitti ja annoin sita tytölle 2 v. asti, niin olihan se kamalaa kun heidan uskomuksiensa mukaan minun olisi pitanyt lopettaa se jo 1 1/2 vuotiaana. Nyt on anopilla kova stressi kuivaksi opettelemisen suhteen... Neuvoja satelee muttei apuja :) Valikoiva kuulo on hyvaksi taalla Turkissa niin monessa paikassa. Kommentteja kun satelee niin tutuilta kuin ventovierailtakin odottamattomissakin tilanteissa.

Ikavaa tuollainen kateus, luulisi etta olisi mukava seurata sivusta lasten kehitysta ja olla ehkapa auttamassa tuoreita vanhempia. Tosiystavat ovat olemassa tilanteessa kuin tilanteessa.

Kovasti tsemppia ja luota omiin aidinvaistoihin seka rutkasti energiaa vauva-arkeen!

BLOGitse kirjoitti...

4 kk ikaisia...kylla aika menee nopeasti!
Hienoa kun saat vihdoin olla itsellinen aiti.

Meilla on muutto keskiviikkona.
Uusi maa ja uudet kujeet!

Voi(kaa) hyvin!

BLOGitse

Anonyymi kirjoitti...

Todella kiva lukea kuulumisiasi, ihan pakko kommentoida kun voin kuvitella milta tuo anopin ja kalyn kanssa oleminen tuntuu. Kerroit etta Anoppi Oy nimenomaan PAATTI lahtea kotiin, niinhan se on taallakin etta tulevat milloin haluavat ja lahtevat silloin kun niin paattavat tehda. Ei minulla saa olla siihen mitaan sanomista vaikka tama onkin minun kotini. Varmaan tuttua kaikille Turkissa asuville?

Kun kalyt ovat meilla, en voi rentoutua yhtaan. He tarkkailevat ja kommentoivat koko ajan kaikkea ostosten tekemisesta poydan pyyhkimiseen. Siita vasta tuleekin numero jos mieheni yhtaan tulee auttamaan minua keittiossa, heidan mukaansa miesten ei kuulu tehda kotona yhtaan mitaan eika varsinkaan auttaa vaimoaan. Tosin hekaan eivat kotitoihin osallistu, paiva kuluu rattoisasti shoppaillessa ja TV:n aaressa. Sitten tullaan valmiiseen poytaan ja kommentoidaan kylla jos on jotain huomautettavaa.

Kauhukseni kalyt suunnittelevat ehka meille pysyvasti muuttamista, toistaiseksi ovat meilla vain valilla. Siis asuvat kuin kotonaan mutta silti ovat vieraina, joita minun taytyy kestita. Ja tottakai taalla kaikki mehutkin joka aterialle pitaa itse vaantaa, eihan kaupan mehuja tai mitaan muutakaan valmista VOI syoda tai juoda.

Nyt kun olen yksin kotona, elama on niin ihanaa mutta aina on pelko etta milloin kalyt tulevat taas ja miten silloin jaksan.. Viimeksi masennuin mutta heista paastyani toivuin nopeasti :) Mietin vain, mika ihme siina on etta anoppien ja kalyjen on taalla aina valitettava ja tehtava toisen olo kurjaksi? Onko se jokin ihmeen koston kierre, jos he ovat nuorina hierarkian alimmaisina joutuneet aikanaan samoin kohdelluiksi ja nyt sitten ovat tyytyvaisia kun paasevat pomottamaan miniaa? Ei voi ymmartaa.

Ehka minakin opin ajan kanssa olemaan piittamatta ja antamaan valituksen menna toisesta korvasta sisaan ja toisesta ulos. Ja niin todella rukoilen etta kalyt menisivat vihdoin naimisiin ja saisivat oman elaman etta olisi muutakin ajattelemista kuin minun kiusaamiseni.. Koska silta se valilla tuntuu. Kaikkea hyvaa teille ja jaksamista!

Anonyymi kirjoitti...

Oi voi...kuulostaa ihan kamalalle! Minun miehelläni ei ole yhtään siskoa, joten kälyiltä minä vältyn. Anoppi on ainakin vielä erittäin mukana! Aina laittaa minulle jotain tuliaisia mieheni mukana. Millaisia kokemuksia teillä muilla on anopista ennen lasten syntymää? Mietin myös, että kun mieheni on anoppini vanhin poika, mitenkähän hanakasti hän aikoo katsoa miniän perään, ettei vain mene poika piloille tai kaltoin kohdella... Apuaaaa! :D

Aurora kirjoitti...

Ihanaa kun kirjoitit kuulumisianne. :) Hienoa että saatte nyt elää rauhassa omaa perhe-elämää. Mahtavasti olet jaksanut kahden turkinpippurin kanssa. <3

Tuo kateusasia veti hiljaiseksi, voiko tosiaan olla noin... huh huh!

Tsemppiä, haleja ja jaksamisia sinne!

marja-leena kirjoitti...

Tsemppiä, Heli!

Jos sinulla ei ole vielä kotiapulaista niin ota itsellesi hyvä sellainen. Siivoaa, pesee pyykit, silittää. Jää aikaa tärkeimpään. :-)

Follow your dreams kirjoitti...

Moikka

Löysin blogiisi juuri tänään kirjoitin musiikista ja Turkkilaisista joista on muistoja:).

Onnea kaksosten johdosta
jos et pahastu lisään omaan blogiini
sinun blogisi myös:).

Jamelia Hollannista

White Lily kirjoitti...

Minähän tietenkin löysin sinut jamelian blogista ja tulin uteliaana katsomaan! Onnea paljon kaksosten kanssa ja toivottavasti anoppi pysyttelee hajumatkan päässä...ainakin jonkin aikaa:)

Anne kirjoitti...

Heissan! Toivottavasti teidän elämä vauvojen kanssa sujuu hyvin. :)

Anonyymi kirjoitti...

Olisi kiva kuulla kuulumisianne vaikka muutaman rivin verran nyt kun miehesikin varmaan kotona lomalla opettajan työstä ja ehkä pikkuisen paremmin pääset koneelle kun apua kotona. ihanaa kesää!

Siru kirjoitti...

Ihanat vauvat! :) Mielenkiintoinen blogi, taidan tulla uudestaan tänne.

jenni kirjoitti...

hei. löysin juuri blogisi. mukava lukea, onnittelut vauvojen johdosta.

toivottavasti voit tulevaisuudessa välttää pidempiä sukulaisten vierailuja, kai mieskin siihen jotain voi sanoa kauan sen äitee jne on vieraana?

pitäähän ihmisellä oma koti kuitenkin olla paikka missä on hyvä olla eikä kukaan ole neuvomassa jne etenkin mitä sanoi lapsiisi liittyen niin huh huh, sun miehen pitäs sanoa sille että kunnioittaa sen lasten äitiä hiukan!

mut joo, kimmastuin tosta anoppi-asiasta ja nyt mietin kauhuissan kun en ole vielä omaa anoppia edes tavannut että mitä sieltä tulee...

tervisiä istanbulista.

Anonyymi kirjoitti...

Jenni, tama kaikki riippuu niin paljon miehen perheesta. Yleista on ettei sukulaisvierailuja voi kieltaa, ei saa edes vihjata mitaan sen suuntaistakaan, etteivat ihmiset miehesi mukaanlukien suutu sinulle. Myoskaan ei saa kysya, kauanko he aikovat viipya. Oli tama aika sitten viikkoja tai useita kuukausia...

Tallainen kotikasite taitaa olla joillakin hyvin erilainen. Jotkut ovat tottuneet asumaan koko suku yhdessa eika talloin tosiaan ole mitaan kotirauhaa tai yksityisyytta. Uusin tulokas eli minia eli sina joutuu tekemaan kotityot, ruoat ja tarjoilemaan miehen perheelle ja tottelemaan heita.

Tallainen voi olla suomalaiselle todella yllattavaa ja joskus kay niinkin etta tama johtaa eroon. Miehelle hanen aitinsa ja oma perheensa on yleensa vaimoa tarkeampi ja han saattaa tehda heidan mielensa mukaisesti, jos he eivat vaimoa tai taman kasityksia omasta kodista hyvaksy.

Toivon todella etta miehesi perhe on mukava ja hyvaksyy sinut eika heidan tapoihinsa kuulu tallainen.. Mutta keskustelkaa tasta huolella jo nyt, ettei tule sitten taytena yllatyksena.

Maria

jenni kirjoitti...

joo, kiitos Maria. pitänee käydä detaili-tasolla läpi koska olen aika paljon yksinäisyyttä arvostava ja tahdon tehdä oman pääni mukaan...eli tässä potentiaalinen ISO ongelma :D alustavasti vaikuttaa hyvältä... miehen äiti olisi halunnut tulla käymään nyt, mutta mies itse sanoi äidille ettei nyt oo hyvä tms. sanoin että voishan se nyt tulla, keitän kahvit tms. ,mutta mies sanoi että se on sit vähintään 3 päivää eli ei hyvä. olen samaa mieltä...meillä on nyt niin vähän tilaakin. vaikuttaa ihan ok-asenteelta siis mutta voi tietysti muuttua jos ja kun saman katon alla ollaan... pitää selvittää....:)

Anonyymi kirjoitti...

Kylla vain, kannattaa ehdottomasti puhua tasta asiasta yksityiskohtaisesti jo etukateen! Vierailut ja valit sukulaisiin eivat todellakaan ole sellaiset joita suomalainen voi pitaa itsestaanselvyytena. Ei tulla vaan kahville, vaan asetutaan asumaan vaikka kuukausiksikin eika sinulla saa olla siihen mitaan sanomista. Eli jos arvostat yksinaisyytta ja haluat tehda itse paatoksia kodissasi niin voi tulla aika vaikea tilanne jos tulee vieraita kuukausiksi ja joudut olemaan heidan kanssaan koko hereilla olo aikasi, mahdollisesti he myos maarailevat sinua ja vahtivat joka tekemistasi. Kylla yksi jos toinenkin alkaa luhistua jo parissa viikossa jos ei kertakaikkiaan tallaisesta tykkaa.

Jotkut ajattelevat niin ettei se ole sinun ja miehen koti, vaan miehen ja hanen perheensa koti jossa sina olet uusi tulokas joka pitaa opettaa tavoille. Ja lisaan viela etta alkuvaiheessa tama ei viela valttamatta nay millaan tavalla: sitten kun olette olleet pari kuukautta naimisissa niin kaikki voi tosiaankin muuttua, vasta sitten opit tuntemaan miehesi perheenjasenet ja vasta silloin kohtaat kaikki realiteetit.

Voi tulla yllatyksena etta miehesi ei puolustakaan sinua vaan pitaa aina oman perheensa puolta ja uskoo heita, jos se on sinun sanasi heidan sanaansa vastaan. Valintatilanteessa menee oma perhe yleensa vaimon edelle. Ja kannattaa miettia myos silta kannalta, etta vaikka nyt asuisittekin kahdestaan, niin tilanne voi muuttua. Joku sukulainen saattaa tarvita apua, tai jos jollekin sattuu jotakin esim. sairastuminen niin silloin han muuttaa teidan luokseen ja hanesta pidetaan huolta.

En sano etta tama olisi huono asia ollenkaan, on ihanaa etta ihmiset ovat laheisia ja valittavat toisistaan, mutta se tarkoittaa myos kommuunissa asumista ja kaiken jakamista. Ja jos jostakin syysta joku tarkea sukulainen, vaikka anoppi tai sisarukset, eivat kertakaikkiaan pysty tulemaan toimeen kanssasi tai eivat sinua hyvaksy niin yleensa he odottavat etta sina lahdet eivatka he.

Tassa mainitsin aariesimerkkeja jotka kuitenkin kannattaa ottaa huomioon, naita on sattunut kylla. Hyvin menee yleensa niilla jotka eivat joudu asumaan miehen perheen kanssa ja joiden mies antaa heidan maarata omassa kodissaan, ja sitten niilla jotka sopeutuvat ihan kaikkeen kuten vaikkapa vaikean anopin kanssa elamiseen. Tai sitten niilla jotka muuttavat miehensa kanssa Suomeen, heidan ei tarvitse naista asioista huolehtia.

En halua pelotella mutta ihan oikeasti kannattaa selvittaa tallaiset perinpohjin.. Tama saattaa muodostua isoimmaksi ongelmaksi jota parin valilla tulee olemaan. Erittain tarkea asia ihan kaikille tahan maahan muuttaville... Tsemppia.

Maria

>