perjantai 31. lokakuuta 2008

Kun rumuus menee vielä rumemmaksi

Kaikkihan varmaan tuntevat nämä suomalaiset kansallismonot eli crocsit. Niitä on viime kesä kauhisteltu jopa täällä Mersinissä, jossa niitä kenkäkaupoissa varmaan jouduttiin antamaan ilmaiseksi koska ne ei vaan menneet kaupaksi. Mieheni sisko olikin keksinyt niille oivan käyttötarkoituksen: alaturka-vessan vessatohvelit. Siellä "ainutlaatuiselle mukavuudelle" onkin enemmän käyttöä. En ole kenenkään jalassa niitä täällä kaupunkikuvassa nähnytkään.

Asiaan, tänään selailtuani nettiä tormäsin crocsien evoluution seuraavan vaiheeseen: TALVI-crocseihin! Eli turkkivuorisiin niihin samoihin hirvityksiin. ARGH! Eikä tämä ollut vielä kaikki. Crocseista on kehittynyt aivan mielettömästi erilaisia versioita ja muotoja.

Maistiaisia "ihanasta" tarjonnasta plus niiden lyövät mainoslauseet (sain kyllä naurut):

mammoth_m_blk_side_basic

Mammoth- huippusuosittu Talvi-crocs (siis suosittu muuallakin kuin Suomessa??doubt it) Eihän kenenkään tulisi luopua crocseista edes talven ajaksi, ei ei.

nadia_w_cot_pair

Nadia - Ihana ja tyylikäs (Anteeks???!!!) talvijalkine

viking_m_brw_pair

Ja viimeiseksi, Viking - menevälle miehelle (sopii kuulema "täydellisesti kaupungilla hengailuun")

Näitä ja monia muita rumeluksia voi jokainen ihalla osoitteessa www.crocs.fi .

torstai 30. lokakuuta 2008

Blogi telakalla vähän aikaa

 

Aion muutella blogin sisältöä vähän seuraavien parien päivien ajan. Tämän takia blogin toimivuus ja ulkonäkö voivat olla vähän heikomman puoleisia, antakaa anteeksi. Kun kaikki on taas OK jatkan kirjoittelua normaalisti :) Paremman blogin puolesta.

Senmoro pitkästä aikaa

Blogger avautui, tasavallanpäivä ja grillijuhlat. Tässä onkin viime päivien tärkeimmät tapahtumat. Tämän lisäksi ollaan vaan "oltu". Miehelläni oli eilen puolipäivää koulusta lomaa ja tänään hänellä ei ole tunteja muutenkaan joten pari päivää on ollut pieni viikonloppufiilis. Eilen, tasavallanpäivän kunniaksi, kutsuimme muutamat ystävistämme meille grillijuhliin :) Grillattiin lihaa, kanaa, vihanneksia sekä sucuk-makkaraa. Olin tehnyt myös kolmea erilaista salaattia ruoan seuraksi: denizkizin ezme salaattia (http://denizkizi.vuodatus.net/blog/1390625), yrteillä maustettua normaalia tomaatti-kurkku-sipulisalaattia sekä tietenkin kaikkien grilliruokien ykkössalaatti: sipuli-persilijasalaattia ison kulhon :) Suurin osa ruoista menikin nopeasti alas vieraiden vatsoihin.

Jälkkäriksi söimme vieraiden tuomaa kurpitsajälkiruokaa (kurpitsa ensin kuivatettu, sen jälkeen liotettu sokeriliemessä kunnes sokeri on imeytynyt siihen, oli erikoisen makuista) sekä minun tekemiäni karammellisoituja omenia/päärynöitä. Vatsat tuli täyteen jokaisella, ainakin niin toivon :)

Ensi viikolla sovittiin että mennään tyttöjen kanssa hamamiin yhdessä. En ole koskaan vielä hamamissa käynyt, siis KUNNON hamamissa. Vierailemani hotellien haaleat hamamit eivät ole lähimaillakaan oikean hamamin tunnelmasta. Tarkoitus olisi tietenkin ottaa myös se kuuluisa "kese" eli kunnon ronski vaahtopesu, lihavien naisten toimesta :D Paikat puhdistuu ja lihakset pehmenee. Täydellinen hoito ennen talvea. Illalla meidän menulta löytyy grillattua kanaa salaatin ja keiton kanssa. Jälkkäriksi eilistä kurpitsajälkkäriä sekä pikkuleipiä :) Markkinoillekin pitäisi mennä...

maanantai 27. lokakuuta 2008

Adressi Blogspotin avaamisen puolesta

Alla olevalla sivulla kerätään adressia blogspot käyttäjistä jonka tukemana taistellaan oikeuden sulkemispäätöstä vastaan.

Tehtävänäsi on ainostaan lähettää blogin osoitteesi ja nimesi sähköpostilla sivun ylläpitäjille jotka sitten lisäävät sen sivuille. Tällä hetkellä on jo 158 blogia.


http://blogspotacilsin.wordpress.com/

Tällä sivustolla on enemmän nimiä jo listassa: yli 380. Täytä vain lomake sivun alalaidalla ja osallistut vastarintaan.

http://www.bloghareketgunu.com/imza/bloguma-dokunma/index.php

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Jotain kivaakin: Ayna kävi Suomessa

Eilen illalla Samanyolu-kanavalla esitettävä Ayna-matkailuohjelma (TODELLA laadukas dokumenttisarja) oli käväissyt Suomessa. Sain tietenkin kuulla tästä vasta tänä aamuna (kiitos mieheni hyvän muistin) mutta onneksi ohjelma tulee uusintana tiistaina klo 00.30. Myöhemmin kaikki jaksot ladataan aina internettiin samanyolu-kanavan omille nettisivuille (www.samanyolutv.com) sekä Ayna ohjelman omille nettisivuille www.aynaprogrami.com .

Ohjelmassa ollaan naäemmä käyty jossain puistossa ihmettelemässä koirapuistoja, kauppatorilla ihmettelemässä litran käyttöä, lemmikkieläinten hautausmaalla (varmaan turkkilaisille outoa), jollain museosaarella (olisiko suomenlinna?) sekä Tampereella, siellä etenkin Vakoilumuseossa. Ohjelma aina esittelee myös kohdemaassa asuvien turkkilaisten oloja ja vierailevat joko turkkilaisessa koulussa tai joidenkin henkilöiden kotona. Suomessa he ovat tutustuneet tatar-turkkilaisten elämään.

Ohjelma kyllä tarjoaa mielenkiintoisen kuvan Suomesta turkkilaisille. Koti-ikävään varmasti hyvä väliaikainen helpotus :)

lauantai 25. lokakuuta 2008

Rantareissulta kuvia







Nämä kuvat ehdin tallentaa ennen kuin sensuuri iski. Löysin ne kirjoituksia selaillessani ja kokeilin julkaisua.

Viime päivien raportti

Torstaina olimme varmasti viimeisen kerran tänä vuonna rannalla. Vaikka viime aikoina oli sadellut aika paljonkin torstaina (ja siitä lähtien) aurinko taas paistoi ja lämpömittari singahti 30 asteeseen. Aamupalan jälkeen kävimme markkinoille ja sen jälkeen automme suuntasi kohti Ayasin rantaa. Aavistustemme mukaisesti rannalla ei ollut yhtään ketään, paitsi todella rumia rapuja. Ne kuulema ei ole vaarallisia mutta mitä sille voi kun isolla koollaan ja hirvittävällä ulkonäöllään aiheuttavat turhaa käsien hikoamista allekirjoittaneelle. Silmä tiukasti niitä seuratessa (jos ne vaikka lähestyisikin) otimme sitten aurinkoa toinen käsi valmiina kaappaamaan kaikki kamat kainaloon ja toisessa jokin väline niiden nujertamiseen: aurinkorasvapullo tai lipokas. Olin varmasti aika hurja näky koska pelättyä höykkäystä ei syntynyt :)

Uimme myös ja nautimme lämmöstä muutaman tunnin jonka jälkeen lähdimme takaisin kotiin. Teimme myös pikavisiitin Kipaan matkan varrella josta koriin lähti mukaan rantavarjo 9,90 YTL eli 5 EUR, uusi suihkuverho 3 YTL eli 1,5 EUR sekä paljon herkkuja kuten tiramisua :P nam! Kaikenpuolin onnistunut päivä.

Eilen olin pääosin kotona. Tein pari tuntia Erzurumista kotoisin olevaan jälkiruokaa: kadayif dolmasia. Kuva:http://up.negatif.com/fotolar/384/48384/9f55fe0dd6da4b7a4bc9cfa718695b61.jpg
Ne sisältävät hasselpähkinää joita sitten aamulla pari tuntia mursin ja hienonsin. Huh huh. Oli työtä. Päivällä kirosin bloggerin kanssa ja iltapäivällä tein kadayif dolmasit valmiiksi.
Illalla meidät oli kutsuttu ystävien luokse syömään joten veimme valmiit dolmat heille sitten tuliaisksi. Söimme ja joimme navat täyteen ja juttelimme taas kaikesta syvällisestä kuten lapsuudenmuistoista sekä markkinoinnista :)

Tänään päivä alkoikin ihan kivasti, nukuin pitkään ja söimme kunnon aamiaiset. Mieheni lähti hoitamaan muutamia autoon liittyviä asioita ja minä käytin tilaisuuden hyväksi siivoamalla koko kämpän. Muuta ohjelmaa meillä ei oikein ole viikonlopuksi. Olemme varmasti aika paljon kotona tai menemme kävelemään jonnekin.

Hyvää viikonloppua kaikille :)

Blogger on tosiaan bannattu Turkissa

Eilen sitten Turkin oikeuslaitos teki odottamattoman siirron ja päätti kokonaan sensuroida bloggerin. Turkin tietokoneilta ei siis pääse blogspotin tai bloggerin sivuille. Tämä sivusto on siis jatkoa sille pitkälle jo aikaisemmin bannattujen sivustojen listalle. Minulla rupesi jo hermot menemään koko touhun kanssa mutta onneksi tänään sitten löysin keinon päästä taas tänne kirjoittelemaan. Kuvia tai mitään sellaista en pysty lisäilemään joten saatte nyt kestää kuivaa tekstia vähän aikaa :)
Toivon kuitenkin että tuo bannaus päättyisi mahdollisimman pian.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Päivän luontokuvia


Tälläistä luonnon räiskintää olemme tämän päivän kokeneet täälläpäin. Aamu viidestä asti ollaan oltu hereillä kuunnellen sitä mahtavaa jyrähtelyä välähdyksen saattelemana.






Turkin TV-raadista päivää

Täytyy ekaksi myöntää että en ole turkkilaisen television ystävä. Olen seurannut vain muutamaa turkkilaista sarjaa alusta loppuun.
On kuitenkin pari ohjelmaa joita seuraan ihan huvin vuoksi ja jotka ovat viihdyttäviä omilla tyyleillään.

Avioliitto-ohjelmat (Flash, Star, Fox-kanavat)

Nämä hauskuuttavat ohjelmaformaatit ovat viime vuoden hittejä. Ideana on että kaikenikäiset (niitä ollaan myös nähty) naimattomat, eronneet, lesket tai muuten vaan puolisoa etsivät voivat ilmoittautua ohjelmaan. Heitä sitten studiossa tentataan kiperin kysymyksin koskien halutun henkilön kriteerejä, käydään läpi heidän elämäntarinansa ja tietenkin joka välissä tanssitaan.
Miehet ovat kriteereissään vähän joustavampia kun taas naisten toiveet ovat tiukkoja! Miehellä pitää olla ehdottomasti (90 % tapauksissa) oma asunto, hyvä ammatti, rahaa, pituutta ja komeutta. Turkin taloustilanteessa oma asunto ja hyvä ammatti ovat käsitteitä jotka vain harva mies omistaa, etenkin nuorista miehistä (ehkä 10 % kaikista nuorista). Naiset odottavatkin prinssejä jotka valkoisella hevosellaan ratsastaisi studioon ja veisi heidät palatsiinsa Bosporinsalmen rannalle. He eivät taida tajutakkaan että ainoa joka heitä tulee hakemaan on se hevonen, prinssejä he eivät tule elämässään näkemään J Ja sitten ei tietenkään näistä tulleista hevosista tykätä vaikka kaikki pääkriteerit on kohdallaan: asunto ja hyvä työ sekä muuten ollaan kunnollisia. Kun pitää olla just se Brad Pitt/Johnny Depp. Taattua viihdettä milloin tahansa kanavalle eksytkin!
Viime aikojen suosikkini, ”yemekteyiz” eli ”olemme syömässä” (Show-kanava)

Ohjelman formaatti on kait tullut Turkkiin Euroopasta jossa etenkin Englannissa se on voittanut parhaan ohjelman palkinnon. Ohjelman idea on että joka viikko 5 uutta kilpailijaa (mahdollisimman erilaisilla taustoilla) vuorotellen vierailevat toistensa luona syöden illallista. Vuorossa olevan kilpailijan tulee säväyttää vieraansa upealla ja erikoisella (itsetehdyllä) illallismenulla sekä hyvällä viihdyttämisellä. Illan päätteeksi vieraat antavat pisteitä 1-10 välillä.
Ohjelma on vasta toisella viikollaan mutta kilpailijoiden ärsyttävä käyttäytyminen ja ällöttävät luonteet sekä ohjelman kiinnostava formaatti on pitänyt minut telkkarin ääressä joka arkipäivä klo 16.15 alkaen. Ruokaa ja emäntää/isäntää haukutaan päin naamaa ruokaa syödessä, arvostellaan pikkutarkasti kaikkea (kuten veitsen paikkaa kattauksessa, oliivien kokoa) sekä vieraille ostetaan valmista ruokaa kaupasta, laitetaan se esille ja väitetään että se on itsetehtyä. Illan päätteeksi naureskellaan kameralle kuinka vieraat menivät täysin lankaan ja uhkutaan voittoa! Siis mahtavaa viihdettä! :)

tiistai 21. lokakuuta 2008

Zekeriya Beyaz


Jo vuosien ajan ehdottomasti eniten rakastamani turkkilainen "merkkihenkilö" on Zekeriya Beyaz joka on Marmara-yliopistossa töissä oleva islamin sanansaattaja ja professori. Hän kiertelee säännöllisesti telkkariohjelmissa ja on jokaisen turkkilaisen nuoren uskontoon liittyvien kinkkisten ongelmien ratkaisija (esim. onko masturbointi syntiä, onko naisen rintojen katseleminen syntiä). Hän on tunnettu monista hassuista selityksistään, sarjakuvahahmo-tyylisestä ulkonäöstään höystettynä kierosilmin sekä skandaaleista johon hän on elämänsä aikana sekaantunut. Hänet on tavattu katsomassa "vahingossa" aikuisviihdettä, lukemassa aikuisviihdettä sekä selailemassa aikuisviihdettä netissä, jonka takia hän sai nuhteita muilta islamin oppineilta :) Zekeriya hoca on hyvin rehellinen, puhdas ja hyvällä asialla oleva kulttihahmo ja suloinen tekele :) Yritän yhä miettiä että mitä sarjakuvahahmoa hän eniten muistuttaa...joku muppet hahmo?

tai se toinen tästä kaksikosta? :)

maanantai 20. lokakuuta 2008

Kısır



Tästä ohjeesta tulee alkupalat 5 hengelle ja jos haluatte niin tätä voi syödä myös pääruokana, silloin se riittää 3 hengelle (kahdelle isonälkäiselle) :)


Ainekset:


7-8 ruohosipulia

puolikas nippu persiljaa

4 valkosipulinkynttä

1 sipuli

1 ruokalusikallinen tomaattipyreetä

1 ruokalusikallinen paprikapyreeta (biber salcasi)

2 juomalasillista kuumaa vettä

1 teelusikallinen suolaa

2 juomalasillista hienoa bulguria (köftelik bulgur)

1 ruokalusikallinen minttua

2 ruokalusikallista punaista chiliä (maun mukaan voi olla vähemmänkin)

1 ruokalusikallinen mustapippuria

puoli desia sitruunamehua

puoli desia oliiviöljyä

muutama tuore mintunlehti

tomaattiviipaleita koristeluun


1. Ruohosipulien valkoiset osat halkaistaan keskeltä kahtia ja vihreiden osien kanssa ne pilkotaan hyvin hienoksi silpuksi ja laitetaan sopivaan astiaan. Persilija, valkosipulinkynnet ja sipuli myös hienonnetaan pieneksi silpuksi ja lisätään ruohosipulien sekaan. Sekoita ja peitä kannella (hajun välttämiseksi).


2. Liota yksi ruokalusikallinen tomaattipyreeta ja ruokalusikallinen paprikapyreeta yhteen juomalasilliseen kuumaa vettä niin että ne ovat täysin liuenneet. Levitä bulgur leveän astian pohjalle ja lisää tämä liuos bulgurin päälle. Lisää perään toinen juomalasillinen kuumaa vettä ja teelusikallisen suolaa. Sekoittele bulguria välistä kunnes se on imenyt kaiken nesteen itseensä. Tämä voi kestää 10-15 minuttia.


3. Kun kaikki neste on imeytynyt bulguriin lisää siihen aikaisemmin valmistamasi persilja-valkosipuli-ruohosipuli-sipuli sekoitus ja sekoita.


4. Lisää järjestyksessä ensimmäisenä mausteet, sitruunamehu, oliiviöljy ja tuoreet mintun lehdet (jos haluaa) sekä sekoita kunnolla.


5. Asettele tarjoiluastiaan ja koristele reunat tomaattiviipaleilla. Halutessa voit myös lisätä päälle kurkku -ja sipuliviipaleita.


Afiyet olsun :)


sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Viikonloppu: mielenosoitusten ja päätösten aikaa

Pari päivää Mersinissä on ollut levottomuuksia johtuen PKK:n kannattajien jatkuvista yrityksistä "sekoittaa pakkaa" eli provosoida valtaväestöä. Perjantaina PKK:laiset lahjoivat eräässä köyhälistöalueella pikkulapsia (suurin osa alle 10 vuotiaita) marssimaan kaduilla huutaen terroristijärjestön kannatuslauseita sekä kivittämään heitä hillitsemään tulleita poliiseja. Sanoin lahjomalla koska miten muutenkaan näin pienet lapset ymmärtäisivät mitä todella tekevät. Vanhempia ei tietenkään ollut lähimaillakaan: he joko ovat kotona tietämättä missä lapsensa on tai he myöskin kannattavat heidän toimiaan. Uutiskamerat oli saanut kuvattua kun eräät isommat nuoret ohjasivat pieniä lapsia ryntäämään poliisia kohti kivien kanssa. Onneksi poliisi ei käyttänyt heitä vastaan voimaa vaan vesitykeillä piti huolen siitä että lapset katoaisivat näkyvistä. Se oli se.

Tänään vain noin kilometrin päässä meidän kodista oli DTP:n (eduskunnassa istuvan kurdipuolueen, joka avoimesti kannattaa PKK:ta) kokous jossa taas yritettiin lietsoa ihmisiä hallitusta vastaan. DTP:n jäsenet ovat kuuluisia käyttämällä terroristeista sanontaa sissi/kapinallinen (gerilla), eivätkä tänäänkään tätä käytäntöään muuttaneet. Yleisö (kurdeja suurin osa) hurrasi ja tanssi musiikin tahdissa, mutta suureksi onneksi mitään mellakkaa ei syntynyt. Kävelimme puoleltapäivin kaupungilla jossa poliisi oli jo aloittanut mittavat turmatoimet. Joka kadunkulmassa oli partio vahtimassa ohikulkevia, samoin joitain teitä oli suljettu. Kokouksen osaanottajat saatettiin pois alueelta poliisiketjussa.

Positiivisemmin:


Päätimme vihdoin myös että ostamme seuraavien parin viikon sisällä kanarian linnun :) Kävimme tänään taas meidän tutussa pet shopissa katselemassa valikoimaa. Kanarioita on niin monia eri rotuja ja monen värisiä sekä kokoisia että valinta on vaikeaa. Halvimmat kanariat maksavat 35 YTL kappale ja vähän isommat, harvinaisemmat 45 YTL ylöspäin. Meille tuo hinta ei ole tärkeää kunhan se vaan laulaa nätisti ja on kivan värinen :D Uusia kanarioita on kuulema tulossa parin viikon sisällä jolloin varmasti jonkun kivan löydämme. Neitokakadu on vähän liian "työläs" meidän elämäntilanteeseen. Kanaria on myös kaunis ja helppohoitoinen, upea lirkuttaja. Kanarian kaunis laulaminen voi jopa tarttua meidän unduihin joten sitä parempi vain :)



Päätimme myös mennä rannalle ensi torstaina jolloin miehelläni on koulusta vapaapäivä. Ilmat on yhä täällä päivisin yli 30 asteen joten mikä parhain keli lähteä loikoilemaan :) Tänään oli vielä erityisen kuuma päivä, aivan kuin keskikesällä. Välistä on kyllä ripotellut vettä ja viime viikolla yhtenä yönä oli kunnon myrskykin. Tuntui että koko talo irtoaa liitoksistaan kun tuuli niin kovaa. Kaikki parvekekalusteet piti pelastaa sisälle nopeasti samoin pyykit muuten ne olisi kadonneet aamuun mennessä. Keskellä yötä ravasin yhtä mittaan katsomassa jokaisen kolauksen jälkeen onko paikat vielä kunnossa (ties mitä siellä tuulessa lenteli, vaikka ihmisiäkin:)). Muutenhan ei tuulen vinkunassa saanut unta ollenkaan. Seuraavana päivänä sitten otin itselleni oikeuden nukkua pitkään :)


Tänään myös illalla grillasimme kotona. Grillilistalla oli lihakebabeja sekä kanaa, jotka kummatkin olivat aivan mahtavia. Seurana oli sipuli-persiljasalaattia sekä grillattuja vihanneksia: tomaattia ja vihreitä bibereitä. Vatsa tuli täyteen ja kanaa jäi vielä huomiseksikin :) Miehelleni grillattiin myös täytettyjä herkkusieniä jotka nekin katosivat nopeasti pöydästä. Valmistin myös "kisir"-nimistä ruokaa joka on tehty bulgurista. Laitankin sen ohjeen seuraavaksi tänne.

Hyvää alkuviikkoa kaikille :) Paljon positiivisiä ajatuksia lähtee Turkkiin ja Suomeen.
Pahoitellen myos listasta unohtunutta Amerikan ihmemaata seka muuta maailmaa jonne lahtee myos sylikaupalla hymyja ja positiivista energiaa :)

torstai 16. lokakuuta 2008

Muita arkisia höpinöitä

Tämä viikko on kaikkien vieraiden jälkeen ollut kun aikaa jossain hoitolassa :) Ollaan ladattu akkuja kunnolla ja tehty ihan mitä vaan halutaan. Ruokapuolellakin innostuin tänään vääntämään jopa pizzaa pitkästä aikaa. Perusajatuksena oli että leipäuunista hain leipätaikinan, levitin sen uunia kestävään, voideltuun, astiaan (tällä kertaa käytin seraamista uuniastiaa jonka ostimme Kappadokiasta). Päälle sitten maun mukaan täytettä ja koko juttu sitten taas takaisin leipäuuniin jossa he paistoivat sen puolessa tunnissa ihanan rapeaksi :) Kyllä oli hyvää. Syy miksi ostan valmiin leipätaikinan (75 yKr kpl eli 37 senttiä) on että olen toivottoman huono taikinan valmistamisessa. Kaikki tekemäni leivonnaiset eivät, syystä tai toisesta, oikein onnistu halutulla tavalla. Valmiilla taikinalla minulle jää sitten, ehjien hermojen lisäksi, helpoin osuus eli täytteiden lajittelu :)



Pitkästä aikaa markkinakuulumisia:

Olimme aika tehokkaasti viime viikolla imuroineet jääkaapin hevi-puolen nollalukemiin joten täydennystä tarvittiin kipeästi! Markkinoille saapuessamme huomasimme että koko hiton kaupunginosan naiset, lapset ja miehet olivat päättäneet tehdä ostoksensa samaan aikaan: hirveä tungos! Etanavauhdilla sitten etenimme ostoksia tehden. Monet talven hedelmistä olivat saapuneet tiskeille kuten hurma (2 YTL/kilo) ja greippi (0,5 YTL/kilo). Turkissa yhä yleistyvissä määrissä markkinoilta löytyy myös kiiwia, mangoa, ananasta sekä avokadoa. Yksi vanha papparainen tänäänkin työnteli kärryä joka oli täynnä ääriään myöten avokadoja. Vielä muutama vuosi sitten nämä hedelmät olivat "luksusta" eikä varmasti markkinoille eksynyt. Nykyään niitä löytyy mutta nyt ongelmana on ihmiset jotka eivät tiedä mistä hedelmistä on kyse :) Monet kerrat olen joutunut selittämään mikä ananas on ja että mangoa ei tarvitse keittää tai paistaa ollenkaan eikä sitä syödä liharuoissa:D Meidän onneksemme nämä eksoottiset hedelmät ovat aika edullisia joten niitä voidaan syödä jopa säännöllisesti (ananas 1,5 YTL/kpl, avokado ja mango 0,5 YTL/Kpl sekä kiiwi 1 YTL/kilo). Löysimme yhdeltä tiskiltä minun herkkuani eli vihreitä omenia (niitä happamia). Mieheni kyseli myyjältä, samalla kun valitsin omenia pussiin, että mistäpäin nämä omenat olivat tulleet. Myyjä vastasi että ulkomailta johon sitten mieheni tokaisi: "hyvä, sillä vaimoni ei varmasti syö hedelmiä jotka eivät ole matkustaneet lentokoneessa" :D Viitaten siihen että tykkään vähän kalliimmista hedelmistä kun hän, esim nämä matkustaneet omenat maksoivat 1 YTL/kilo kun normaalit punaiset ja vihreät, makeat omenat maksoivat 0,50 YTL/kilo. Minkäs sille voin kun maku on tälläinen :P

Täytimme taas meidän "markkina-automme" (pazar arabasi, vieressä) täyteen hedelmiä ja vihanneksia sekä tällä viikolla bonuksena pähkinöillä (findik) sekä manteleilla (minun lemppareitani). Hintaa tuli 24 YTL yhteensä eli noin 12 EUR. Halpaa oli.




Talouskriisistä.....



Täällä Turkissa talouskriisi ei ole vielä niin syvä kuin Euroopassa. Pörssi sekä valuuttakurssit ovat tästä huolimatta laskussa. Vielä eilen 1 EUR oli 1,83 YTL tänään sen arvo oli yli 2 YTL:tä! Maan johto yrittää positiivisilla puheillaan valaa uskoa sijoittajiin ja talousmarkkinoille...onneksi mikään pankki ei ole vaikeuksissa eikä apupaketeista ole keskusteltu. Enemmänkin täällä seuraillaan Euroopan tilannetta huolestuneena.



Meidän elämäämme talouskriisi ei ole mitenkään vaikuttanut enkä ole huomannut mitään eroa hinnoissa tai muutenkaan ihmisten kulutustottumuksissa Mersinissä: ihmisiä on ostoksilla saman verran kuin aina ennenkin. Toivon tietenkin ettei tuo kriisi pahenisi ja toisi myös vaikeuksia tänne Turkkiin. Me ainakin varomme seuraavien viikkojen ajan olla tekemättä isoja ostoksia ja odotella markkinoiden tasaantumista. Ainoa hyvä asia joka tästä kriisistä voi syntyä on se että asuntojen hinnat voivat laskea ja täten pystymme ostamaan asunnon helpommalla kuin suunnittelimme, jopa ilman lainaa.

Uusi lemmikkilintu?

Olen viimeisen kahden kuukauden ajan yrittänyt manipuloida mieheni uuden perheenjäsenen ottamisesta eli meidän lintusaldomme kasvattamisesta. Ajatuksissani on jakaa meidän iso uusi häkki keskeltä kahtia niin että syntyisi kaksi asuntoa: ylä ja alakerta. Linnuille tärkeintä lentämiseen ei ole korkeus vaan leveys ja leveys meidän häkissä on riittävä niin vanhoille kun uusillekin linnuille hyvää elämää varten.

Minulla onkin kaksi ongelmaa jäljellä: mikä lintu olisi sopiva ja saanko mieheni suostumuksen asiaan? Näistä ongelmista jälkimmäinen on ratkaistu eli olen saanut jo mieheni myöntymyksen asiaan "palkkana" ahkerasta viime aikojen emännöinnistä vieraille :D Tosin tämä myöntymys voi myöhemmin taas muuttua. Minulle suurempi probleema onkin minkä linnun ottaisin? Kolme vaihtoehtoa: 2 uutta undulaattia jolloin häkkiä ei tarvitse puolittaa, tai vaihtoehtoisesti 1 kanarian lintu tai 1 neitokakadu.

Kaikilla vaihtoehdoilla on hyviä ja huonoja puolia.

2 uutta undua (yhteensä kolme undua aiheuttaa tappeluita eli undut ostetaan parettain):

+ meidän undut saa uutta seuraa, undut ovat parvilintuja
- isossa unduparvessa kesyyntyminen ei ole mahdollista
- neljä lintua on ehkä liikaa?









1 kanarian lintu

+ laulaa kauniisti
+ väritykset upeita
+ mieheni suosikki
- Ei kesyynny eli ei ole ihmisläheinen mitenkään.
- Pidettävä häkissä aina.



1 neitokakadu


+ minun suosikkini
+ kesyyntyy, on leikkisä, vilkas, ihmisläheinen
+ oppii laulamaan ja joitain sanoja
- voivat elää yli 15 vuotiaksi eli vaatii pitkää sitoutumista



Olen jo alustavasti kierrellyt lemmikkieläinkauppoja seuraillen minkälaisia lintuja on näinä päivinä myytävänä. Minua joka kerta sävähdyttää nuo neitokakadut koska nekin ovat upean värisiä ja hauskan näköisiä, mutta myös mieheni puolesta kanarianlinnut ovat olleet mielessäni. Tosin haluaisin linnun jonka kanssa pystyisi puuhailemaan eikä kanarianlintu tähän oikein sovellu. Se hyvin harvoin sietää edes ihmisen kättä lähellään joten häkistä ulostulo tai leikkiminen linnun kanssa on mahdotonta. Mieheni taasen rakastaa kanarian lintujen laulua aivan mielettomästi, itselleni lintujen laulu ei ole se tärkein tekijä.


Meille myös yksi ongelma on matkustelu. Jos mitään erikoista elämäntilanteessamme ei tapahdu seuraavan vuoden aikaan, on taattua että tulemme ensi vuonna matkustelemaan ainakin Marmarikseen sekä mieheni kotikaupunkiin. Sinne olemme taas menossa muutenkin parin kuukauden päästä muutamaksi päiväksi mutta lintujen yksinolo pari-kolme päivää kotona ei ole ongelma, viimekin kerralla pärjäsivät mainiosti yksin. Pitempi poissaolo on ongelma. Meidän viime kesänä lintuja hoitanut pet shop setä ottaa varmasti linnut uudestaan hoiviinsa, mutta tällä kertaa häkkejä tulee olemaan kaksi eli tuplasti hoidettavaa sekä tuplasti kuluja. Mahdollisesti neitokakaduja voi myös kuljettaa mukana koska ne ovat kestävämpiä matkustajia kuin esim undulaatit. Kanarianlintuja ei suositella ollenkaan siirtelemästä paikasta toiseen.

Monia ongelmakohtia on siis tiedossa. Paljon mietittävää ja pohdittavaa. En halua ostaa jotain lintua vaan hetken mielijohteesta sillä siihen eläimeen sitoudun moneksi vuodeksi eteenpäin. Katsotaan mitä seuraavat päivät ja viikot tuovat tullessaan :)

tiistai 14. lokakuuta 2008

Pelottava uutinen

Tänään luin uutisen Taraf-lehdestä joka nosti ihokarvat pystyyn. Laajassa raportissaan lehti hyvin vakuuttavin todistein (sateliittikuvin sekä armeijan sisäisin raportein) paljasti viime viikon Aktütün valvontapisteeseen kohdistuneen terroristien hyökkäyksen olleen jo kuukautta ennen Turkin armeijan johdon tiedossa ja hyökkäystä seurattiin jopa suorana lähetyksenä armeijan päätoimistosta! Monta päivää ennen hyökkäystä monta tiedusteluraporttia tulevasta terroristien hyökkäyksestä oli myös laadittu ja lähetetty.

Hyökkäyksen aloittamisesta kesti 3,5 tuntia ennen kuin Turkin armeija lähetti apua alueelle. Tuota ennen 15 sotilasta sai surmansa, 2 myöhemmin vielä sairaalassa...

Tässä on Taraf-lehden reportaasi (turkiksi) ja tässä Today´s Zaman-lehden englanninkielinen artikkeli.

Samanlainen tilanne tapahtui aikaisemmin myös Daglican hyökkäyksessä jolloin 12 sotilasta kuoli.

Mihinkä Turkin armeija on menossa? Olen jo monesti itsekin miettinyt että PKK:n olemassaolo sekä sitä vastaan käytävä terroristisota on yksi syy miksi armeijan asema Turkissa on niin vahva. Jos PKK:ta ei olisi, ei armeijankaan asema ole niin ihailtu ja tärkeä. Uskon että armejia myös itse rahoittaa PKK:n toimintaa saadaakseen itselleen oikeutuksen uusiin asehankintoihin, hyökkäyksiin, oman politiikansa toteuttamiseen.

Armeija on Turkin henki ja elämä puolustaessaan Turkin kansalaisia pahuutta vastaan. Miehille armeijassa käynti on yksi elämän tärkeimmistä asioista ja he tuntevat tekevänsä tärkeää asiaa puolustaessaan maataan. Turkissa kansallistunne ja oman maan "pyhyys" ovat todella tärkeitä arvoja! Armeija on näiden arvojen tärkein puolustaja. Onhan armeija tehnyt jopa vallankumouksen joten joissain tapauksissa armeijaa pidetään jopa politiikan yläpuolella olevana voimana. Voimana joka johtaa Turkkia ja tätä voimaa ihannoidaan sokeana, etenkin nuorten (turkkilaisten) miesten toimesta.

Armeijan kritisoiminen tai armeijan mustamaalaaminen ovat todella herkkiä aiheita Turkissa. Armeijan tiedetään aina tekevän oikein eikä koskaan erehtyvän. Tänään edellämainitun uutisen levittyä tiedotusvälineissä ovat jo suurin osa kansanedustajista ja poliitikoista väittäneet uutista valheeksi, armeijan edustusto on taasen ollut hiljaa. Miksi siis armeijan johto ei toiminut ajoissa??
Pelottavaa ajatella että Turkin armeijakin on näin kieroutunut että oman sotilaan ja kotimaan arvo on yhtä nollan kanssa...

************
Päivitys 15.1o klo 20.55

Tänään armeijan ylikenraali (tai joku muu ylin johtaja, en ole oikein perillä noista arvoista) sitten ilmestyi lehdistön eteen ja ilmoitti olevansa "vihainen että joku taho voi armeijaa vastaan hyökätä tälläisellä ala-arvoisella väitteellä. Turkin armeija on mahtava ja ei tee virheitä ym ym." Ei mitään selvitystä raporteissa esitetyistä kuvista tai raporteista. Ei mitään puolustusta väitteisiin. Ainoastaan he uhkailivat julkaisevaa lehteä lakitoimilla. Myöhemmin he myös määräsivät koko asiaan liittyvien raporttien, tv-uutisten tai kommenttien esityskieltoon koko mediassa. Tämähän on sitten parhain tapa osoittaa olevansa syytön! Kielletään koko asiasta keskustelu! Moni juuri tälläisen ylimielisyyden takia ei enää usko armeijan oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen. Minä olen yksi näistä. Armeijaan ei voi luottaa.

Ruokapuolelta: lämpimät tonnikalaleivät



Nämä leivät ovat omia suosikkejani ja syönkin niitä liiankin paljon :) Todella nopea ja helppo valmistaa. Tonnikalan ystävälle kelpaa varmasti!

Huom! Resepti on tehty oman makuni mukaan. Voit tietenkin lisätä muutakin leipien päälle kuten tomaattia tai chiliä.

Tarvitset kaksi viipaletta haluamaasi leipää (jos käytät ruis/monivilja yms leipää ruoasta tulee täyttävämpi), purkin tonnikalaa, sipulia, haluamaasi juustoa (itse käytän kasar juustoa eli edam tyylistä mietoa juustoa) sekä teelusikallisen tomaattipyreeta.


Aseta kaksi leipäviipaletta mikroa kestävälle lautaselle. Pilko sipulista haluamasi määrä rinkuloita jotka sitten asettelet leipien päälle. Lisää pieneen kulhoon teelusikallinen tomaattipyreeta. Näiden päälle lisää valutettu tonnikala ja sekoita niin että tomaattipyreetä on joka paikassa.


Leipien päälle sitten levität tämän tonnikalaseoksen tasaisesti peittäen kummatkin leivät. Päälle pari juustoviipaletta per leipä ja sitten koko tekele mikroon noin minuutiksi. Valmiiden leipien päälle voit lisätä oreganoa.


Hyvää ruokahalua :)

maanantai 13. lokakuuta 2008

Hottia tällä hetkellä :)

Tämän hetkinen urosten (tietenkin oman mieheni jälkeen) kolmen kuuma ovat:

1. Michael Bublé, upea ääninen nuori jazz/soul/blues laulaja jolla on enkelimäiset kasvot. Suosittelen hänen albumejaan kaikille romantikoille. Etenkin kappaleita Feeling good, You and I ja You are everything. Tuovat varmasti hyvän mielen kuuntelijalle :)


2. Jon Damm, Mad Men sarjan komea Don Draper. Tänään alkaa juuri Mad Menin toinen tuotantokausi täällä Turkissa e2-kanavalla joten muutaman kuukauden ajan saan ihailla tätä komistusta. Miehet puvussa on minulle yksi heikkouksistani. Onnekseni miehelläni on töissä pukupakko joten silmänruokaa on tarjolla joka aamu ;)




3. Josh Holloway. Kestosuosikkini. Lostin uusiin jaksoihin on vielä 4 kuukautta aikaa, en jaksaisi odotella. Perusteluja miksi Josh on listalla ei varmasti tarvitse kovin mainita, eikö? :)


sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Siirrytäänpä jääkaappien uumeniin

Tänään jääkaappia putsaillessani mietiskelin että mitkä ovat ne tärkeimmät 5 tuotetta jota aina löytyy meidän kaapista.

Minun listani on seuraavanlainen:

1. Täysjyvä tai moniviljaleipä: ilman sitä aamupala ei ole aamupala
2. Jugurtti: aina pitää olla valmeus mieheni ayran tai tsatsiki himoa tyydyttämään :) Kelpaa myös leivän kanssa syötynä pahimpaan nälkään.
3. Tomaatit: aamupalalla, ruoissa, salaateissa "must" juttu. Markkinoilta ostan joka viikko ainakin 3 kg tomaatteja, viime viikolla 5 kg. Kaikki menee aina alle viikossa.
4. Juustot: mieheni aamupalojen kruunaaja. Yhtä tai kahta juustolajia pitää olla aina tarjolla. Tänään kaapista löytyy Antep-juustoa (se paloitellaan pieniksi paloiksi ja ennen ruokailua liotetaan kiehuneessa vedessä noin 5 min jolloin se pehmenee), kasar-juustoa (edam tyyppistä juustoa) sekä gouda-juustoa joka saapui meille Ruotsista.
5. Sucuk-makkara: toastien pääaines sekä munien kanssa pannulla paistettuna mieheni suosikki. Pidämme aina yhden "rinkulan" jääkaapissa siltä varalta että vanhentuneita leipiä alkaa kerääntyä liikaa tai mieheni haluaa sucuklu yumurta:a :)

Mitkä ovat teidän 5 tärkeintä asiaa jääkaapissa?

lauantai 11. lokakuuta 2008

Vihdoin!

Tänä iltana tapahtui sitten se jota olin odottanut jo viime päivät: ovi sulkeutui viimeisen vierään perään. Tästä lähtien muutamia iltavierailuja lukuunottamatta ei ole vieraita tulossa nyt vähään aikaan. Meillä olikin koko ilta täynnä sitten omaa aikaa ja omaa kivaa :) Se on ihmeellistä kuinka voi kaivata vain sitä sylikkäin oloa rakkaan kainalossa :)

Ehkä saan nyt seuraavien päivien aikana myös ravistettua tämän ällöttävän limaflunssan pois.

Turkissa uutiset ovat pääosin terrorismia täynnä. Tänään Istanbulissa jäi kiinni itsemurhapommittaja (nainen!!!) jolla oli 9 kiloa räjähteitä piilotettuna vaatteitensa alle. Onneksi tämä pommittaja ei ehtinyt toteuttaa iskuaan. Taas olisi moni syyton siviili kuollut ihan turhan takia. Muutenkin Turkin koko media ja ihmiset ovat olleet ärhäkkäinä PKK:ta vastaan viime viikon terrori-iskujen jälkeen. Turkin lippuja liehuu monen kodin parvekkeella vastalauseena iskuille. Turkin armeija on aloittanut sotatoimet taas pohjois-Irakissa, samalla aikaa kun Presidentti Abdullah Gül suunnittelee aloittavansa keskustelut Pohjois-Irakin johtajan kanssa yhteistyöstä PKK:n kitkemisestä alueelta.

Elämä jatkuu siis tästä lähin vähän hiljaisemmin. Nyt minulla on aikaa ruveta kiinnostumaan taas kodinhoidosta. Minulla on haaveena seuraavien kuukausien varalle uudistaa olkkarin verhot. Täällä Mersinissä on parikin kangaspalakauppiasta ("parcaci"), joka myy ylijäämä kangaskappaleita sekä valmiita verhoja murto-osalla normaalihinnoista. Olen esimerkiksi ostanut sieltä keittiöön yhden päiväverhon 7 YTL:llä (3 metriä), monia tyynynpäällisiä 0,50 YTL per kpl sekä jalkapyyhkeitä kylppäriin 1 YTL kappale. Viime kerralla kauppiaalla vieraillessani löysin aivan mahtavan pieniruutuisen valkosinisen kangaspalasen (1,5 YTL) josta aion tehdä pöytäliinan. Annoin projektin anopilleni joka lupasi sen kotonaan ompelukoneella ommella. Muutenkin pitäisi vähän valkata käyttämättömiä/kuluneita/pieneksi jääneitä vaatteita ja lajitella ne mieheni kotikaupunkiin meneväksi. Siellä on paljon niitä tarvitsevia, varattomia ihmisiä joita autan mielelläni. Annoin jopa hääpukuni sitä tarvitsevalle ihan ilmaiseksi. Minulle on tärkeää muistaa myös huono-osaisia ja auttaa heitä mahdollisuuksien mukaan. Uskon että se apu tulee aina jollain tavalla sinulle takaisin. Mielestäni on aina tärkeätä jäädä ihmisten mieleen positiivisessä mielessä, ei koskaan negatiivisessä.

Kello lähenee jo keskiyötä..on aika kömpiä tuonne makuuhuoneen puolelle. Huomenna on taas uusi päivä :)

perjantai 10. lokakuuta 2008

Onnea Ahtisaarelle

Onnea Martti Ahtisaarelle Nobel-rauhanpalkinnon johdosta. Mielestani hienosta tyosta saatu palkinto joka on hyvinkin merkittava myos Suomelle. Taman paivan sotaisessa maailmassa on hienoa saada tallaisia rauhastakin muistuttavia uutisia.

Elämän koulussa tärkeä matemaattinen kaava

Punaviini + kuukautiset = iso päänsärky

torstai 9. lokakuuta 2008

Kyllä näinä aikoina koetellaan ja kunnolla...

Tänään iltapäivästä postitimme anopin ja mieheni siskon takaisin kotiinsa. Me kiirehdimme taasen lääkäriin ottamaan muutamia verikokeita tässä kuussa toivottavasti aloittamiamme lapsettomuushoitoja varten. Sieltä sitten kotiin ja ehdin jo levähtää sohvalle lepäämään ja nauttimaan yksinolosta, kun mieheni puhelin soi. Eikös se vaan ole mieheni sedän tyttö, joka asuu Hollannissa ja jota en ole koskaan tavannut, ilmoittamassa että saapuu meille huomenna perheensä kanssa pitkälle vierailulle. Apua!!

Tykkään kyllä vieraista mutta viimeisen kuukauden aikana vieraita on ollut aivan liikaa. Mulla on pinna kireenä ollut viimeisen viikon ajan jo muutenkin, johtaen kunnon limanuhaan joka ei vieläkään ole parantunut. En ymmärrä miten kaikki vieraat pakkaantuu näin yhteen nivohkaan. Kahden kuukauden päästä on Kurban Bayram (uhrijuhla) jolloin taas odotamme vieraita ulkomailta, sitä ennen mieheni täti (joka asuu myös Hollannissa) voi saapua vierailulle. Pari päivää sitten puhelimessa niin kertoili. Siihen väliin sitten lapsettomuushoidot jotka vie mut työkyvyttömäksi viikon ajaksi. Tässä kyllä pinnaa ja hermoja koetellaan kunnolla...

Kaiken lisäksi tänä iltana meidän asuntolan keskusalueella on Sanliurfalaisten kurdien hääjuhla (mistä tunnistan: vieraiden kimaltelevista vaatteista sekä erityisestä urfalaisten käyttämästä huivista), eli kurdilainen musiikki pauhaa korkealla volyymilla. Telkkaria saa huudattaa kuullakseen jotain....argh....

Ainoa pakokeino tänä iltana taitaa olla lasillinen punaviiniä...

tiistai 7. lokakuuta 2008

Turkkilainen anoppini

Nyt sitten nostetaan kissa pöydälle ja puhutaan anopeista! :)

Olen ollut onnekas mieheni perheen suhteen sillä he ovat kaikki ottaneet minut vastaan avosylin ilman ennakkoluuloja. Itsekin olen vuosien mittaan oppinut heidän tavoilleen ja pitämään heitä omana perheenäni. Miehelläni on 3 veljeä jotka ovat kaikki naimisissa. 2 perheen miniöistä on turkkilaisia, 2 ulkomaalaisia. Mieheni isosisko asuu anoppini kanssa joten he matkustavat kaikkialle yhdessä.

Yleensä tykkään heidän kanssaan olemisesta ja joka päivä keksimme yhdessä paljon tekemistä. Useasti (90 %) nämä tekemiset liittyvät ruokaan, muun ajan kierrämme sitten markkinoilla tai kaupungilla. Mieheni on perheen pienin joten anoppi sen mukaan sitten hössöttää ja lellii. Joka päivä tulee olla mieheni lempiruokia. Muutenkin heidän elämänsä pyörii erilaisten ruokien ympärillä. Kotona valmistetaan kaikkea omasta jugurtista, säilykkeitä, tomaatti ja pippuripyreitä (domates ja biber salcasi), hilloja etc. Samaa he myös sitten odottavat meidän kotoa. Jugurtit pitäisi tehdä itse, hillot samoin. Keittiössä minun pitäisi viettää aikaani ainakin 3-4 tuntia päivässä valmistaen mieheni lempparijuttuja. He sitten myös hämmästelevät jos en ole niin tehnyt. Itse kun olen koko elämäni kaiken valmiina ostanut tälläinen hössöttäminen välistä alkaa potuttamaan. Kodin kaapit pitäisi ainakin kerran parissa viikossa käydä läpi ja "tuulettaa" jotkin kuivatuotteet kuten dövme, tarhana ja bulgur. He täällä ollessaan ottavat keittiön ohjat käteensä ja kaikki paikat koluavat etsien jotain epäkohtia joita sitten korjata ja joista minua läksyttää.

Mitään ei saa myös heittää pois! Sehän on "günah" eli synti. Kaikki pitää erikseen uudelleen käsitellä tai niistä pitää valmistaa jotain ruokaa. Esimerkiksi vanhoja leipiä ei saa koskaan heittää pois, niistä tehdään aina tosteja tai kuivatetaan korppujauhoksi. Tämän minä ymmärrän ja yleensä toimin juuri näin. Mutta on asioita joita en ymmärrä. Esimerkiksi viime viikolla olin vaihtamassa jugurttia pienempään astiaan ja laitoin käyttämäni lusikan pesualtaaseen pestäväksi. Siihen sitten anoppini saapuu juuri keittiöön ja mainitsee että tuossa lusikassahan on vaikka kuinka paljon jugurttia (noin puolikas teelusikallinen) että se pitää heti lisätä jugurttiastiaan. Meni kyllä yli!

Muita asioita joita en jaksa vaan kuunnella enää on heidän ylinpalttinen mainostuksensa kuinka terveellistä heidän ruokansa ovat. Tietenkin myös anoppini ja mieheni sisko ovat huomattavan ylipainoisia, joten näkyy selvästi kuinka "terveellistä" se on. En ole koskaan pystynyt syömään, vaikka yritin monia kertoja, maustamantonta jugurttia (siis suorastaan oksennan siitä mausta ja hajusta), säilykkeitä, oliiveja tai feta juustoa sellaisenaan (samat syyt kuin jugurtin kanssa). Anoppini kuitenkin jaksaa yhä edelleen viiden vuoden jälkeen jokaisessa aamupalapöydässä itkeskellä kuinka en syö jugurttia, juustoa tai oliiveja... ärsyttää. Olen jo monta kertaa sanonut että mitä syön on minun asiani. Samoin mieheni on suoraan sanonut että anoppini ei pitäisi sekaantua minun syömisiini. Vieraillessamme jossain anoppini aina erityisesti ottaa minut silmätikukseen ja yleensä "nolaa" minut ruokapöydässä vaatien että isäntäperhe tekisi tai toisi minulle jotain muuta syötävää koska "gelin (miniä) ei syö tätä ruokaa". Sanon kyllä aina ennen ruokailua yksityisesti anopilleni että aion syödä tätä ruokaa, maistoin sitä ja se on hyvää. Kuitenkin anoppini ei varmasti halua uskoa minua vaan nolaa minut täten ja minä sitten, isäntäperheelle aiheutuvan turhan työn takia, mulkoilen vihaisesti anoppiani. Isäntäperhekään ei tietenkään kuuntele minun "ei kyllä minä syön tätä ruokia"-huutojani, koska anoppini on se perheen vanhin, "hän tietää parhaiten".

Lisäten näihin ärsytyksiin on jatkuva äänekäs toivominen lapsista. Telkkarissa jos näkyy vaaleita lapsia niin sitten heti sanotaan että "toivottavasti teidän lapsestanne tulee tuon näköinen", kadulla lapsia kohdatessani "Insallah teillekin tulee lapsia", vihjailut kalliista yrttihoidoista ja ties muista poppakonsteista, kuten kuppaaminen ja uusimpana ties mikä selän "teippaaminen" (itsekin en oikein tajunnut koko juttua). Niillä on kuulema joku tutun tuttu tullut raskaaksi. Just! Itse kuitenkin luotan mieluiten lääketieteeseen kun mihinkään noitatohtoreihin. En uskalla edes kuvitella kuinka paljon he sitten sekaantuvat lapsenhoitoon jos sellainen pienoinen meille joskus siunaantuu. Olen muita miniöitä seuraten huomannut että lapsenhoitoon sekaannutaan ärsyttävästi: esimerkiksi ruokien sisältöön, valmistustapaan, imetykseen (lapselle ei missään tapauksessa saisi antaa lisäruokia kun vasta lähemmäs vuoden ikää). Valmiit lastenruoat on heidän mielestään myös myrkkyä eikä pitäisi koskaan antaa, samoin äidinmaidonkorvikkeet. Heillä on myös joitain älyttömiä uskomuksia, joita ovat kuullet joltain kylässä asuvilta, joita minullekin tuputtavat.

Tänä vuonna erityisesti olemme viettäneet anoppini kanssa pitkän ajan saman katon alla. Se alkaa jo tuntumaan pääkopassa selvästi. En enää jaksa kuunnella anopin kaikkia sekaantumisia, vaikka tiedän että anopillani ei ole mitään pahoja taka-ajatuksia. Toisesta korvasta sisään toisesta ulos.

He muistavat kertoa kaikille kuinka paljon minusta tykkäävät ja pitävät minua perheen yhtenä tyttönä eikä miniänä. Samoin he auttavat paljon kotitöissä sekä ovat tukena pahoina aikoina. Päiviimme sisältyy paljon myös naurua ja huumoria. Olen täten onnekas että minun anoppi ongelmani rajoittuvat vain tälläisiin pinnallisiin, pieniin asioihin.

Haluaisinkin nyt kuulla teiltä muilta miten teidän anoppinne teihin suhtautuu? Onko teillä huonot suhteet? Ärsyttääkö jotkut anoppienne piirteistä tai sekaantumisista teitä?

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Bayram tuli ja meni

Bayram sitten tuli ja meni ohi nopeammin kuin ajattelinkaan. Lähdimme kohti mieheni kotikaupunkia viime maanantaina aamuhämärässä klo 5, minä heräsin jo klo 3 valmistelemaan laukkuja. Edellisenä päivänä meillä oli vieraita jotka lähtivät vasta klo 22. Heidän lapsensa tietenkin olivat täysiä rasavillejä ja mylläsivät kodin ylösalaisin yhdessä päivässä. Pöydät, tuolit, koristeet, telkkari ja tietokoneet olivat koko ajan vaarassa. Hermot meni! Siinä sitten yömyöhään rupesin paikkoja järjestelemään ja siivoamaan, vaikka olin jo puolikuollut koko päiväisestä lasten perässä juoksemisesta ja ruoan laittamisesta. Nukuin noin pari tuntia jonka jälkeen tien päälle...

Haimme mieheni veljen Gaziantepin lentokentältä matkan varrelta ja saavuimme kaikki yhdessä Pazarcikiin klo 10. Aamupalan jälkeen nukuimme vähän ja lepäsimme ensimmäisen päivän vaihdellen kuulumisia ja kylän juoruja. Seuraava päivä olikin sitten jo bayram ja kiertäminen alkoi. Kiertelimme koko aamupäivän Pazarcikin tuttujen ja sukulaisten luona. Sen jälkeen vierailimme Gaziantepissa mieheni sedän luona. Illalla sieltä takaisin Pazarcikiin ja vielä viimeiset vierailut. Bayramin toisena päivänä lähdimme heti aamusta mieheni isän kotikylään, Evriin. Jossa minäkin olen kirjoilla :) Siellä asuu tällä hetkellä mieheni suvun iso osa, joista tärkein on setä perheineen. He ovat aina ystävällisesti ottaneet meidät vastaan eikä tämä kerta ollut poikkeus. Söimme siellä lounaan ja illallisen, kiersimme kylän muilla sukulaisilla sekä vierailimme appini haudalla. Hauskaa oli ja jätimme Evrin illansuussa taaksepäin. Suuntasimme koko konkkaronkka (mieheni veli, sisko, anoppi ja me) kohti Mersiniä.

Täällä olemme sitten viimeiset kolme päivää yrittäneet keksiä ohjelmaa. Miehet tosin ovat keksineet itselleen jo pariksi päiväksi rantaloman ohjelmakseen ja me naiset kiersimme kauppoja. Ekana päivänä mekin olimme rannalla mutta tulin pienoiseen flunssaan joten päätin etten vaaranna terveyttäni enää toisena päivänä. Nyt olo on jo parempi.

Tänä iltana lähetämme mieheni veljen armeijaan. Hän tekee ns. Bedelli askerligi:n eli maksullisen armeijan. Hän maksaa tietyn (mittavan) summan ja armeija kestää vain 21 päivää. Monet ulkomailla asuvat turkkilaiset tekevät näin koska Turkin armeija voi kestää jopa 15 kuukautta ja olla todella rankka. Sen jälkeen anoppi ja sisko jäävät vielä varmaan viikoksi tänne meille. Mersinissä alkaa nimittäin konserttifestivaali. Özcan Deniz, Funda Arar, Ibrahim Tatlises ja Ebru Gündes ovat vain muutama ilmaiskonserttilaisista :)

Uusi blogi!!

Päätin pitkän harkinnan jälkeen vaihtaa blogiani vuodatuksesta tänne googlenin bloggeriin. Ulkoasu on paljon parempi ja käyttäjäystävällisempi.

Vanhan blogin löydätte osoitteesta: helike.vuodatus.net

Tervetuloa lukemaan tänne uuteen osoitteeseen kuulumisia.
>