Arkielämää suomalais-turkkilaisesta perheestä aurinkorannalta Mersinissä, Turkissa. Pohdintaa monikulttuurisen avioliiton ja elämän arjesta, juhlasta, iloista ja suruista.
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
Turkkilaista musiikkia sunnuntain iloksi...
Näin tämän videon eilen uutisissa ja heti jäi mieleen todella hauskana. Unohtamatta tietenkään laulua joka on mahtava...just hyvä bailubiisi. Varmasti ensi kesänä soi useassakin baarissa...
Videossa näytetty häät sekä sünnet (ympärileikkaus) juhlat on 90-luvun tyyliin tehty. Turkkilaista kulttuuria ja diskomusaa, all in one :)
Heille jolla ei youtube näy, alla oleva video toimii. Alussa muutaman sekunnin mainos.
perjantai 28. marraskuuta 2008
Yhden sanan haaste: only in English ladies...
Pakenin taas hetkeksi tänne blogimaailmaan teitä viihdyttämään. Blogitse haastoi minut tähän haasteeseen. Haaste aiheutti minussa aluksi hilpeyttä koska sana meme itsessään tarkoittaa tissiä turkiksi....hihih. Lapsettaa :) Mutta huomasinkin että kysely on aika vakava.
Here we go!
The most difficult part of this meme is, that you can only answer the questions with
a single word.
1. Where is your cell phone? Table
2. Where is your significant other? Sofa
3. Your hair color? Natural
4. Your mother? Helpful
5. Your father? Traveller
6. Your favorite thing? Chocolate
7. Your dream last night? Weird
8. Your dream/goal? Richness
9. The room you’re in? Living
11. Your fear? Snakes
12. Where do you want to be in 6 years? Peace
13. Where were you last night? Home
14. What you’re not? Fat
15. One of your wish-list items? Horse
16. Where you grew up? Finland
17. The last thing you did? Showered
18. What are you wearing? Clothes
19. Your TV? On
20. Your pet? Birds
21. Your computer? Mini
22. Your mood? Relaxed
23. Missing someone? No
24. Your car? Great
25. Something you’re not wearing? Bra :P
26. Favorite store? Clothing
27. Your summer? HOT
28. Love someone? Yes
29. Your favorite color? Red
30. When is the last time you laughed? Evening
31. Last time you cried? Yesterday
The other part of the challenge is to nominate five people to take up the challenge on their own blogs. Eli seuraajani tälle tiss.....siis memelle ovat seuraavat bloggaajat:
1. Elegia
2. Sateenkaari
3. Ekku
4. Itkupilli
5. eurabia
Onnea voittajille ja toivon mukaan meme hölskyy pian myos heidan blogeissaan :)
torstai 27. marraskuuta 2008
Kyllä on ollut kiireitä!
Tämä päivä on ollut aamusta asti yhtä menoa ja meininkiä. Tuntuu että siivoaminen tai jonkun paikan järjestely ei koskaan lopu. (Itkupilli, seuraava kohta sinua varten :D) Tänään olen aamusta klo yhdeksästä lähtien pessyt parvekkeet, järjestellyt vieraiden huoneet sekä petaamaalla valmiiksi heidän petinsä, tein ruokaa, pesin vessat, laitoin kaikki pöytäliinat ja viltit koneeseen, tiskasin, imuroin, pyyhin pölyt, putsasin lintujen häkit ja vaihdoin kanarian alustan kokonaan koska alakerran linnut syövät sanomalehtien läpi :) Tuolla välillä pystyin lepäämään n. 45 minuuttia kunnes mieheni soitti Adanasta että ovat tulossa. Mieheni tänään meni siis Adanaan hoitamaan meidän lapsettomuusraporttia sekä joitain auton huoltoja. Huollot tehtiin nopeasti mutta tietenkin, valtionsairaalan tavoin, taas tuli ongelmia raportin saamisessa!
Kuulema mieheni pitää käydä urologin puheilla ennen kuin raportti voidaan virallistaa. Ja tätähän ei tietenkään kukaan muistanut kertoa ekalla kerralla. Ja kaikkein parasta tässä kaikessa on se, että sairaalan urologien kaikki ajat vuodelle 2008 ovat täynnä joten vasta tammikuussa voidaan ehkä saada aika varattua. Mutta lääkärit, kun viekkaita ovat, keksivät tähän ratkaisun: yksityisvastaanotto, eli jos on kiire saada raportti niin maksa 125 YTL eli noin 60 EUR niin pääset heti vastaanotolle. Uskomatonta!!! Tammikuussa on ilmaista, tietty. Me aiotaan odottaa tammikuulle sitten mutta ärsyttää että tää koko homma venyy ja venyy.
Tänä iltana anoppi ja käly saapuivat joten seuraava viikko on kiireinen. Pahoittelen jo nyt jos en ehdi vastailla kaikkiin kommenteihin tai en postaile useasti. Välistä kyllä mun on pakko karata blogimaailmaan :) Hyvää viikonloppua jo nyt kaikille!! Minä lähden silittämään.
tiistai 25. marraskuuta 2008
Päivä on lähtenyt käyntiin..
Meillä on ollut pari päivää ongelmia telkkarin kanssa. Kaikki ulkomaalaiset kanavat on hävinnyt ja ongelmaa ratkaistaan kyl, mutta se kestää. Olenkin käyttänyt pari päivää TEHOKKAASTI kodin puunaukseen.
Tämän päivän tarina:
Mies lähti kouluun klo 9.00. Ajattelin katsella vähän aikaa jotain viihdyttävää tv-ohjelmaa (turkkilaista, kun vaihtoehtoja ei ole) ja asetuin taas telkkarin ääreen. *Klik* telkkari auki, jaahas joku keskusteluohjelma jossa vieraana Itä-Turkin naisia. Mistä he keskustelevat? Kunniamurha näyttää olevan pääosassa, sivuosissa vahvaa osaa näyttelevät moniavioisuus, virallinen henkilöllisyyden puute (eivät ole näemmä rekisteröitujä kansalaisia), 10 lasta, avioero. Aha, yksi naisista sekosi ja rupesi hakkaamaan muita.. 5 minuuttia riitti, liikaa yhteiskunnallisia ongelmia yhtä aikaa. Seuraavalla kanavalla näyttää olevan Seda Sayan, itsensä Turkin suosituimmaksi keskusteluohjelman vetäjäksi julistanut plastikkakirurgian ihme, ikinuori nelikymppinen. Mistä hänen ohjelmansa tänään puhuu? Istanbuliin ennustettu maanjäristys, ahaa, mielenkiintoista. Mutta mitä ihmettä??!! Asiantuntijoilta esitetyt kysymykset: Voivatko naiset tuntea herkemmin maanjäristyksen? Miten kasvit ennustavat maanjäristyksen? Ei hemmetti mitä tämä on taas, huuhaata! *Klik* Telkkari kiinni ja töihin!
Aamusta asti olenkin päässyt kunnolla työn makuun: pesin kaikki ikkunat, kaksi koneellista pyykkiä on jo kuivumassa, kolmas pyörii, puhdistin lintujen häkit sekä illaksi valmistin vanukaskakun. Kakun teko on todella helppoa. Tarvitset vain pussin vanukasta, 750 ml maitoa, petibör - keksejä ja päälle jotain koristeltavaa kuten esimerkiksi kookoshiutaleita tai pähkinärouhetta. Keksit toimivat pohjana ja välilevyinä kakussa. Pohjaksi levitin kaksi kerrosta petibör keksejä sopivaan reunalliseen astiaan, sen päälle kerros vanukasta. Toinen kerros keksejä (tällä kertaa vain yksi kerros riittää), taas vanukasta, kerros keksejä ja päälle vielä vanukasta. Anna vanukkaan jäähtyä hiukan itsekseen ja sitten jääkaappiin kylmään. Ennen tarjoilua päälle koristeet ja voila, todella maukas ja helppo kakku on valmis :) En tiedä onko Suomessa pussivanukkaita myynnissä, en ole kiinnittänyt huomiota. Toivon mukaan :)
Ruokaa ennen pitäisi käydä vielä kaupassa ja illalla silitän. Huh huh, työtä riittää mutta ihanaa kun koti on puhdas!! :)
Aurinkoista tiistaita!! :)
maanantai 24. marraskuuta 2008
Suomalaiset outoudet :D
Ritva haastoi minut kertomaan suomalaisista tavoista joita ollaan pidetty outona uudessa kotimaassani. Tässä tulee :)
Mun tavat pyörii aika paljon ruoan ympärillä kun ei lapsia vielä ole. Parhaimmat shokit on siis vasta tulossa :D En pysty odottamaan niitä kauhistuneita ilmeitä kun lapsi viedään rattaissa parvekkeelle nukkumaan talvella, jopa SATEESSA! :D
1. Salaatit ja salaattikastikkeet. Mieheni suku ja ystavani ovat olleet ihan puukalikalla lyotyja kun olen heille esitellyt itsetekemia salaatinkastikkeita jossa on yrtteja, oljya, hunajaa, balsamicoa seka monia muita mausteita. Hunaja erityisesti on heidan mielestaan todella outoa! Samoin esimerkiksi laitan yleensa aina porkkanasalaattiin appelsiinipaloja seka puristan appelsiinimehun sen joukkoon, tai kaytan joskus omenia vihersalaatissa. Ei ne ymmarra etta HEDELMIA voi kans kayttaa salaatissa.
2. Se etta voin olla kotona 24 h ja että minulla on vain kourallinen ystäviä joita en halua tavata joka päivä, kuten mieheni omia ystäviään. En myöskään ole kovin usein omaan sukuuni yhteydessä. Olen siis vähän sisäänpäin kääntynyt ja tämä on kait suomalainen ongelma. Mieheni on tosi sosiaalinen ja haluaa kokoajan mennä jonnekin, minä en. Parhaani mukaan kyllä yritän aina myötäillä mieheni haluja.
3. Kala. Syön joka viikko pari-kolme kertaa kalaa, yleensä tonnikalaa. Tämä on miehelleni todella outoa ja aina kysyy että TAASKO syöt kalaa :) Rakastan sitä ja pyrin tekemään myös miehelleni useasti jotain kalasta. Suomessa vieraillessani syön myös JOKA päivä jotain kalaa. Sitä on niin helposti saatavilla ja todella maukasta. Suomi on ehdottomasti kalan maa.
4. Vaatimattomuus rahan käytössä. Tämä on kait yksi asia jonka olen huomannut itse verratessani tuntemiini turkkilaisiin naisiin. Se että en ostele vaatteita kun n. 1 vaate/kk ja käytän kaikkia vaatteitani vuosia, vaikka raha ei ole ongelma, on outoa monen naisen mielestä. En myöskään käy kampaajalla kuin kerran pari vuodessa. Minun asemassani oleva turkkilainen nainen käyttää huomattavasti enemmän rahaa omaan ulkonäköönsä kuin minä, mieheni ei kyllä valita :D Mielummin säästän rahat johonkin muuhun.
5. Kirpparit! Täällä Turkissa ei kirppareita ole missään, on melkein jopa häpeä pitää päällään jonkun toisen pitämää vaatetta tai käyttää käytettyä tuotetta. Yleensä köyhille jaetaan vanhoja vaatteita, koska heillä ei ole varaa niitä itse ostaa. Suomessa käydessäni käytän suurimman osan rahoista kirppareilla vaatteisiin ja kodintekstiileihin/välineisiin. Todella moni vaatteistani onkin käytettyä, samoin jotkut keittiön välineet. Apua jos joku saisi tietää!! :D Täällä Turkissa vaikenen visusti ostamieni tuotteiden alkuperästä ja kerron että ne on kaikki mun vanhoja vaatteita jotka jäi Suomeen. Minulle ja monelle suomalaiselle normaali asia, turkkilaisille todella outo.
Sateinen maanantai, kurjuus!
Koko viikonlopun sade ei näemmä riittänyt vaan se levittäytyi viikollekin. Yöt, päivät on nyt satanut kivasti h2o:ta joten kadut tulvii, ihmiset murjottaa ja muutenkin, elämä on ihanaa :D
No jaa, eipäs kuitenkaan liioitella. Tällä viikolla on taas säpinää! Torstaina mieheni menee Adanaan palauttamaan meidän kaikki tarpeelliset laput lapsettomuusraporttia varten. TOIVON että ne eivät keksi jotain lisättävää tai väärää niistä (ei olisi eka kerta). Sitten on viela joitain autoon liittyviä tarkastuksia, jonka takia päätin etta en viitti mukaan lähteä. Kotiintullessaan tarkoitus olisi etta mieheni nappaa mukaansa anopin ja kälyn jotka tulisivat bussilla Adanaan. Ihanaa taas päästä saman katon alle anopin kanssa. Onneksi lauantaina on tulossa mieheni isoveli vaimoineen jotka ovat MAHTAVIA, muuten ei pää kestä. Mieheni marmariksessa asuva veli on myös kutsuttu b*tch vaimonsa sekä lastensa kanssa, mutta en usko että he pystyvät tulemaan. Heille on joka vuosi tullut "yllätyksenä" uhrijuhla, eikä rahoja ole saatu koottua kasaan. Harmi, sillä veli työskentelee aamu viidestä keskiyöhön asti koko kesän ja talvisin sitten koko päivän maalaustöissä.
Eipä siinä mitään, en ole kovin innokas haluamaan sitä veljen vaimoa tänne. Se ei tee YHTÄÄN mitään, valittaa lapsistaan (joita ei koskaan hoida), ei tehnyt meille kertaakaan ruokaa kun olimme KUUKAUDEN hänen kotonaan, jos jonnekin yhdessä mennään niin lapset on MEIDÄN hoidettavina, hän istuu eikä edes välitä jos joku lapsista kaatuu ja naama on verillä (tapahtui Marmariksessa, minä lopulta putsasin lapsen nassun ja tyynnyttelin kun itki), ei kiitosta, ei hyvää huomenta tai hyvää yötä. Siis täysi B*TCH! Voi tästä tekisin vielä ison listan mitä kaikkia loukkauksia hän on mieheni perheelle tehnyt, mutta antaa olla. Kaiken lisäksi hän väittää kaikille kuinka on niin hyvä muslimi, rukoilee 5 kertaa päivässä ja on niiiiin hyvä kaikille. Joo, nähtiin. Hänen kotiinsa tulleet vieraat jopa me vastaanotimme (ekaa kertaa tavattiin), tarjoiltiin teet sekä ruoat, kun hän oli vaan keittiössä tai omassa huoneessaan "nukkumassa".
Eilen, mä lähdin heti aamusta vierailulle ystävieni luokse. He olivat kutsuneet joitain talossa asuvia naisia teelle joten minä päätin mennä auttamaan sekä olemaan vähän "isosiskona" heille. Vieraat olivat todella viihdyttäviä ja aika meni rattoisasti. Iltapäivästä mieheni haki minut ruoka-ostoksille Carrefouriin. Ostimme isot määrät juomista ja ruokaa. Isot hypermarketit on hyviä juuri silloin kun ostat isoja määriä. Heillä on usein tarjouksia isoista juomista (2,5 l ja 3 l) sekä kuivaruoasta sekä pesuaineista (oma valikoima). Saimmekin todella hyvällä voitolla ostettua kaiken tarvittavan. Tietenkin vähensimme tästä auton polttoainekulut.
Yleensä kaiken muun me ostamme alakerran BIM:stä joka on myös ns. halpaketju. Heillä on omat tavaramerkkinsä joita myyvät jopa puoleen hintaan isoista merkkituotteista (esimerkiksi juomat). Olenkin aina huomannut että BIM on tasaisesti halpa, samoin Şok (toinen halpaketju). Heidän tarjouksiaan seurailen hyvin useasti. Me ollaan kiristetty vyötä tästä kuusta lähtien, koska oma asunto on tosiaan haaveissa. Sen takia kaikki turha kuten vaatteet, tekniikka, herkut, ulkonasyömiset jäävät kokonaan pois seuraavaan kesään asti. Tietenkin aina kaikki tarpeet tyydytetään, mutta jos ei tarvetta ole, sitä ei osteta.
Tänään on myös opettajien päivä. Mieheni lähtikin siis hyvillä mielillä kouluun. Kaikille opettajille hyvää opettajien päivää (vaikka siellä Suomessa ei sitä juhlita) :)
lauantai 22. marraskuuta 2008
Häpeäpilkku
Säännöt:
Laita blogiisi kuva ja selitys siita paikasta/asiasta kodissasi mista et pida. Mika sinua arsyttaa/havettaa/ mihin haluat muutoksen. Sen jalkeen haasta 5 muuta blogia esittelemaan heidan arsytyksiaan.
Minun valitettavasti ISO häpeäpilkkuni on seuraava:
Meillä on yksi huone jota me emme juuri käytä. Se on ns. varastohuone jonne kerääntyy kaikki tarpeeton ja tarpeellinen odottamaan käyttöään "sitten joskus". Matkalaukut ovat täynnä vaatteita, kuihtuneita kodintekstiilejä (mieheni mukaan niitä ei heitetä pois, ei), peittoja, kenkiä, hattuja, ties mitä. Laukkujen takana on kaikkea mahdollista tyynyistä isoihin säilytyspusseihin sekä mieheni paperivarasto. Edessä on lintujen vanhat häkit, aina valmis piknik kori ja vielä kaiken lisäksi pyykkikori odottamassa pyykkejä jotka kuivatan näin sateisina päivinä tuossa samaisessa huoneessa. Ylimääräisiä kaappeja ei ole (kaikki aivan täynnä) eikä säästöbudjetilla uusia ostella, etenkään vuokrakämppään, joten kaikki on heitteillä. Tänään vielä pahensin tilannetta päättämällä ottaa härkää sarvista ja etsiä talvivaatteet sekä peitot/lakanat jo esillle tuon rykelmän sisästä (se on yhtä etsimistä välillä). Tämä päivä on pahin ja parhain hetki ottaa kuva haastetta varten :) Yleensä kun olen tavarat taas saanut johonkin järjestykseen peitän koko homman kauniilla peitteellä joten koko häpeäpilkku katoaa. Out of sight out of mind, eikö? :D Mutta kyllä hävettää......*posket punaisena*
Eilinen ilta
Joskus annamme vieraille ylitsejäävästä ruoasta paketin kotiinvietäväksi esimerkiksi jos perheestä ei joku ole päässyt tulemaan. Eilen tytötkin saivat ison kasan ruokaa seuraavalle päivälle syötäväksi :) Sunnuntaina on minun tarkoitukseni mennä heille kylään.
Saimme myös eilen uutisia siitä että mieheni Hollannissa asuva vanhin veli on viikon päästä tulossa tänne vaimonsa kanssa kahdeksi viikoksi. He ovat todella hauskoja ja suosikkisukulaiseni koko mieheni puolelta joten olen todella iloinen että he pääsevät taas tänne lomailemaan. 8. joulukuuta alkaa uhrijuhla jolloin meidän on yhdessä tarkoitus mennä taas mieheni kotikaupunkiin yhdeksi tai kahdeksi päiväksi (kuinka kauan pää kestää). Kuitenkin tätä ennen meillä on 10 päivää aikaa lomailla Mersinissä, tosin mieheni on töissä joten minä pääsen sitten kierrättämään taas vieraita ympäriinsä. Sopii :)
Täksi päiväksi meillä ei ole mitään ohjelmaa. Taitaa mennä aika rennosti vaikkakin ulkona on upea auringonpaiste. Mieheni nukkuu vielä sikeitä ja minä odottelen hänen heräämistään jotta päästään aamupala syömään.
Hyvää lauantaita kaikille :)
torstai 20. marraskuuta 2008
Hei kurkkijat, tässä teille kurkittavaa!
Ekaksi aloitan makkarista. Kuvat on otettu illalla.
Sitten kylppäriin, jossa meidän kaapisto on aika surkea. Tällä tasolla jossa me pidetään kosmetiikkatuotteita ei ole yhtä ovea.
Alatasolla on vasemmalla mieheni tuotteet, oikealla minun.Takaosalla sitten kaikkea mahdollista. Ei ole mitenkään esteettinen mutta toimii meillä. Toimituksen huomio, mulla on makkarissa oma meikkipöytäni jossa pidän omat meikkini yms voiteet. Kylppärissä mulla on ainoastaan piilolinssijutut sekä hammasharja.
Tässä suljettuna. Puuttuvan oven tilalle tein tuollaisen verhon. Ovennapissa taasen roikkuu tuoksupussi :D
Ja finaalissa: jääkaappi.
Markkinoiden takia kaappi pursuaa taas tavarasta.
Ylähyllyllä pidän aina aamupalajuttuja kuten juustoja, voita ym. nopeasti tarvittavia eineksia. Sen alapuolella on ruokatavarat sekä säilykkeet. Mieheni suosikit. Kahdella alimmalla hyllyllä on sitten hedelmät, vihannekset ja muutamat juomat sekaisin. Samoin vihanneslaatikot ovat täpötäynnä! Ovessa on meidän pahat tavat: Smirnoff, punaviinipullo (avattu, vähän jäljellä) sekä alatasolla salmiakkikossua :D Hyi meitä!
Meillä on oikeastaan kaksi jääkaappia. Toinen kaapeista on huomattavasti pienempi ja käytimme sitä ennen uuden ostoa Istanbulissa. Se on mieheni muisto opiskeluajoiltaan joten kaappi on jo mahtavat 15 vuotta :D Mitään ongelmia ei kuitenkaan siinä ole, toimee moitteettomasti. Se sijaitsee tämän vieressä mutta pidämme sitä päällä ainoastaan kesäisin kuumiin aikoihin jolloin Mersinissä on pakko suojata kaikki kuiva-aineet kuten jauhot keitot jauheet, jääkaappeihin. Muuten kosteus ja ötökät valtaavat ne (kokemusta on). Tällä hetkellä se on telakalla ja toimii normaalina kaappina.
HUH...helpotuksen huokaus...
Aamulla me herättiin jo klo 7, kiitos Luonto-Äidin joka päätti että ukkosmyrskyn aloituspaikka on JUST se meidän makkarin viereinen sähkötolppa! Voi luoja mikä räjähdys! Siis aivan kuin viereinen talo olisi romahtanut räjähdysten kera. "Kiva" herätys!! Kummatkin hypättiin kauhuissamme sängystä ulos, mieheni juoksi jo ikkunaan. Mitään ei tietty näkynyt ja pari uutta salamaa vähän kauempaa kertoi että Luonto-Äidin herätyskello oli siis hälyttänyt. Kiitos tuon tehokkaan herätyksen, sain hirveän hedarin joka kesti koko aamupäivän.
Tapaaminen pormestarin luona oli klo 13.30 ja olimmekin paikan päällä hyvissä ajoin. Meidän lisäksi oli ainakin 9 muuta paria saapunut kuulusteltavaksi joten pelkäsimme että tää koko juttu kestää koko päivän. Isot kihot saapuivat ja show alkoi. Liukuhihna tyyliin muita pareja alettiin kutsumaan sisään kokoushuoneeseen jossa komissio istui. Sisällä ei näemmä viihdytty kuin pari minuuttia per pari. Aloin jo miettiä että onpas tämä helppo juttu, kunnes vuoro tuli minulle.
Komission kysymykset olivat aivan naurettavan helppoja. Mistä olet kotoisin, kuinka kauan olette olleet naimisissa, missä asutte, käyttekö ulkona syömässä, missä kouluja olet käynyt ja voila, se oli ohi! Lopuksi kaikki isot kihot nöykyttelivät tyytyväisinä joten luulen että kaikki meni hyvin. Ainakin vastasin kaikkiin kysymyksiin ihan ok, tosin jännitin niin paljon että pari kielioppivirhettä vilahti joukkoon :) Kuitenkin yksi isoista kihoista sanoi että puhun parempaa turkkia kuin he :D Odotin kyllä jotain kysymystä Atatürkistä mutta näemmä tämä ei ollut tärkeää heidän mielestään. Huokaisin helpotuksesta kun pääsin ulos sieltä salista ja naamani oli kuin aurinko. Kaikki on nyt siis ohi!!
Kokouksen jälkeen kävimme kirjakaupassa vaihtamassa vanhoja kirjojani uusiin. Vielä sitten kotiin saavuttuamme kävimme markkinoilla täydentämässä jääkaappia, joka tällä hetkellä onkin aivan täynnä. Seuraavassa postauksessa aionkin tyydyttää kurkkijoiden tarpeita kolmella kurkittavalla: jääkaappi, makkari ja kylppärin kaappi :)
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Merhaba taas kaikille! :)
Pari viime paivaa on mennyt kotioloissa, koska ulkona on KYLMA! Tai no...alle 20 astetta, mut öisin se laskee jopa 12 asteeseen. Apua! Piti jo se farkkutakkikin kaivaa kaapista, vai olisikohan untuvatakki jo sopiva...jaa.
Näitä kysymyksiä ja muita olen näinä päivinä miettinyt. Olen myös huomannut että vuosi täällä Mersinissä on muuttanut minun käsitystäni kylmästä (yllä esimerkki) sekä vastustuskykyäni kylmään. Nuhaa on minulla ja miehella jo vaikka maataan kahden superlämpimän peiton alla öisin ja päivisin on jo paksut sukat seka lämpimät sisätossut käytössä. Viime talvena (meidän eka talvi, Istanbulin kylmien talvien jälkeen) me naureskeltiin ja heitettiin huulta muille paikallisille koska he 10 asteen lämpötiloissa kävelivät Michelin-miehen tavoin ulkona paksuissa untuvatakeissa ja housuissa! Taitaa tänä vuonna pilkka osua omaan nilkkaan...
Huomenna on myös tärkeä haastattelu edessä, se viimeinen osa kansalaisuushakemuksessa. Olen jo miettinyt kuumeisesti mitä laitan päälle. Olisiko Turkin maajoukkueen pelipaita sopiva vai pitäisikö hillitysti tyytyä Suomi - t-paitaan, enhän halua olla liian innokas :D Ehkä kuitenkin tyydyn vain mustiin housuihin ja siistiin neuleeseen. Atatürk on myös takataskussa, kansallislaulun kanssa. Vaikka ei kysyttäis niin kyllä aion sen siellä lirauttaa perkele! Ehkä saan säälipisteitä huonosta lauluäänestä.
Ruokapuolella on köykissä tällä viikolla ollut ahkera kokki. Tuoreista papuista tein kasvispaistoksen, yhtenä iltana söimme hampurilaisia, tänään tein taas "happamia lihapullia" (turkiksi eksili köfte, suora suomennus). Hämmästeleville lihapullat on tehty bulgurista sekä täysin rasvattomasta jauhelihasta. Ne sekoitetaan mausteiden kanssa keskenään, pyöritetään pieniksi palloiksi jonka jälkeen ne keitetään vedessä. Yleensä niitä tehdään paljon yhdellä kertaa ja suurin osa pakastetaan tulevaisuutta varten. Mekin tänään söimme viimeiset pakkasessa olevista. Onneksi Uhrijuhla lähestyy taas jolloin anoppi ja käly pääsevät töihin. Pitääkin vähän antaa kaasua anopille kuinka hyviä ne olivat että kuinka niitä taas kaipailen... :D
Kodin sain myös kuntoon ja siivottua. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Ja mitä eniten rakastan talvessa on se että voi ilman erikoista syytä käpertyä rakkaani kainaloon milloin vaan :)
Kerron huomenna kuulumisia haastattelusta. Pitäkää peukkuja!
P.S Maamaa, Ebrufin ja Sateenkaari ovat lähiaikoina avanneet ovensa kotinsa huoneisiin ja kaappeihin, ehkä minäkin uskallan vielä tehdä saman tempun.
maanantai 17. marraskuuta 2008
Jotain vanhaa, jotain lainattua...
Löysin taas nettiä selatessani mahtavan sivuston jolta lainasin muutaman kuvan puhumastani vanhasta Mersinistä. Vanha Mersin tarkoittaa siis aluetta jossa ensimmäiset Mersinin rakennukset on rakennettu ja siitä lähtien niiden ympärille on rakentunut ostos - ja asuinalueita. Nykyään nuo ensimmäiset rakennukset on sekoittunut uusien rakennusten sekaan ja ovat aika epäsuosittuja koska niiden pohjasuunnitelmat on todella epäkäytännöllisiä verrattuna uusiin taloihin, joissa myös pinta-alaa jokaisella asunnolla on huomattavasti enemmän. Asukkaiden köyhyydestä (meidän alueella asuu korkeintaan keskitason väkeä) ja innottomuudesta johtuen vanhatkin talot ovat todella huonossa kunnossa. Kaupunki kyllä vuosittain muutaman talon restauroi entiseen kuntoonsa.
Näissä kuvissa vanhoja taloja näkyy vain parissa kuvassa, mutta saatte ainakin kuvan alueesta, jossa me asumme ja kävelemme useasti viikossa. Nämä kaikki vanhat alueet ovat jo ränsistyneitä ja aika kuluneen näköisiä mutta ovat tärkeä osa Mersiniä. Rantakadut, uudet upeat rakennukset, puistomaiset asuinalueet ovat kaikki huomattavasti kauniimman näköisiä ja niistä olen jo aikaisemminkin kuvia tänne lisännytkin. Pohjakuvani tässä blogissa kuvaa myös pääosiltaan tätä uutta puolta.
Tekemäni kansion löydätte täältä.
Ja alkuperäinen sivusto, josta löytyy 80 000 kuvaa kaikkialta Turkista löydätte täältä.
Omaa tuotantoani aion lisätä vielä tämän viikon sisällä kun VIHDOIN menen pormesterin haastateltavaksi kansalaisuushakemukseni johdosta!! Jippii!! Pormestarin virkarakennusta ympäröi vanhimmat talot koko Mersinissä ja aionkin niistä pari kuvaa teille näpsätä.
Hyvää alkuviikkoa kaikille! Mä rupean tenttaamaan kansallislaulua ja Atatürkin elämänkertaa :D
lauantai 15. marraskuuta 2008
Tervetuloa talvi!
Täällä Turkissa (puhun nyt erityisesti Mersinistä) on tapana että syksyisin lattioiden paljaat pinnat peitetään mahdollisimman tiiviisti matoilla talven kylmyyden varalle. Suomessakin sama tapa on, mutta ei niin perusteellisesti kuin täällä. 95 % taloissa ei ole lattialämmitystä tai minkäänmoista erillista lämmitysjärjestelmää talveksi. Suurissa osissa asuntoja on kyllä ilmastointilaite/laitteita jolla saa huoneet lämpimäksi mutta kovin moni niitä ei koko päivää pidä päällä koska sähkö on kallista. Muina lämmityksen keinoina täälläpäin on infrapuna lämmitin (ns. UFO) tai puilla/hiilillä lämpeävä hella, joka asennetaan aina syksyisin ja puretaan keväisin. Istanbulissa mahdollisuutena on vielä maakaasulämmitin joka lämmittää kodin patterit ja käyttöveden maakaasulla. Tänne Mersiniin ei vielä maakaasuverkostoa ole tuotu mutta kovasti lupailevat seuraavien parin vuoden sisällä tämänkin tapahtuvan (kunnallisvaalit lähestyvät, tyhjiä lupauksia satelee).
Takaisin mattoihin. Tänään mekin otimme härkää sarvista ja vaihdoimme talvimattoihin. Kunnon mattopesurin avulla lattioistakin saatiin putipuhtaat joten nyt kelpaa taas asustella! Ainakin seuraavat pari päivää jonka jälkeen pöly on jo peittänyt kaiken. Mulle jäi vielä makkarin mattojen vaihto ensi viikolle, sekä verhojen ja muiden peitteiden pesu. Tässä on meidän lopputulos:
Olkkari näyttää nyt tältä
Ja keittiö
Tervetuloa vaan kylmät ilmat, teitä ei täällä pelätä :)
Hyvää viikonloppua kaikille!
perjantai 14. marraskuuta 2008
Päivän lopputulos
Koko päivän uurastuksen jälkeen lopputulos oli tämännäköinen:
(huono kuvanlaatu, olen pahoillani)
Ruokana oli siis tomaattikeittoa, uunissa lihapullia vihannesten kanssa sekä jälkiruoaksi suklaa-chilikakkua. Kakku lässähti vähän, joten kuva ei ole parhaimman näköinen mutta maku oli hyvä :)
Lopputuloksena oli hyvin tyytyväinen mies joka kyllä vieläkin kyselee että oliko tänään joku erikoinen päivä kun tälläistä tein. Ei hänelle tule mieleen edes mikään merkkipäivä :D
Ohjeita:
Tomaattikeitto
1 rkl oliiviöljyä
2 kpl valkosipulinkynttä
1 kpl sipuli
500 g tomaattia
1 kpl kasvisliemikuutio
1⁄2 tl sokeria
1⁄2 tl mustapippuria
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua timjamia
1 tl suolaa
8 dl vettä
- Kuullota murskatut/paloitellut valkosipulinkynnet ja pieneksi silputtu sipuli oliiviöljyssä.
- Lisää sekaan pieneksi kuutioidut tomaatit (poista kova keskusta) , mausteet ja vesi.
- Anna kiehua hiljalleen 20-25 minuuttia
- Valmiin keiton käytin vielä blenderissä jolloin siitä tuli ihanan täyteläistä.
Suklaa - chilikakku (mudcake)
200 g tummaa suklaata (käytin maitosuklaata)
200 g voita
200 g sokeria
4 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2-3 tl chilipippuria (jauhetta)
1. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa, lisää chilijauhe ja sekoita tasaiseksi.
2. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi ja lisää suklaa-voiseos, siivilöi joukkoon vehnäjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu.
3. Kaada taikina irtopohjavuokaan (halk. 24 cm), jonka pohjalla on leivinpaperi.
4. Paista kakkua 150 asteessa 15 minuuttia ja sen jälkeen 200 asteessa 10 minuuttia.
5. Kakun sisuksen pitää jäädä kosteaksi ja meheväksi. Pinnalle voi ripotella tomusokeria koristeeksi.
6. Kakun voi tarjota myös vatkatun kerman kera (3 dl kuohukermaa).
Afiyet olsun!
Perjantai...
Pari päivää olen ollut todella laiskalla päällä ja oikeutetusti sain sitten eilen mieheltän piiskaa aiheesta kokkaaminen. En ole kovin jaksanut mitään erityistä vääntää ja mieheni ehdottomasti halusi eilen dolmia. Mulla ei vaan eilen ollut pinnaa niiden pitkään valmistamiseen. Lupasin kyl tehdä niitä ensi viikolla. Kutsun ystäviä apuun :D
Tänään päätin sitten todistaa että en ole laiska, tai no, hirveen laiska! Aamulla annoin kuitenkin itselleni luvan laiskotella mutta jo klo 12.00 (vau!) päätin lähteä markettiin ostamaan illaksi ruoka-aineita. Kuitenkin kauppa oli kiinni juuri 12-12.30 välisen ajan joten jouduin lampsimaan kiroillen takaisin kotia.
Suutuksissani sitten tein hätäsiivouksen (mopilla vaan sieltä ja täältä) ja nyt koti tuoksuu turhankin voimakkaasti "puhtaalle". Minulla kun on joku outo luulo että mitä enemmän pesuainetta siivouksessa käytän, sitä paremmalta koti tuoksuu ja sitä puhtaampi tulos on. Tänään kyl tein ylilyönnin. Mietin jo linnuille pelastussuunnitelman jos ne rupeaa orsilta pyörtymään tässä ihanassa "tuoksussa". Tuuletus päällä!!
Illaksi aion myös tehdä KUNNON ruokaa. Alkupalaksi tomaattikeittoa (ihan ite teen), pääruoaksi uunissa lihapullia vihanneksilla ja jälkiruoaksi suklaa-chilikakkua jonka reseptin yhdeltä rakkaalta ystävältäni sain. Jos tämän päivän jälkeen saan kuulla olevani laiska niin jo on!!! Perkele!!
Lähden uudestaan kokeilemaan josko kaupan sedät päästäisi jo sisälle. Sen jälkeen alkaa keiton ja kakun valmistus.
Tässä on muuten kuva meidän asuntolasta tai sitestä jossa asutaan, jos kiinnostaa.
torstai 13. marraskuuta 2008
Ihana alku päivääni
Säännöthän ovat tälläiset:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.
Minä valitsen seuraavat blogit :)
1. Ehdottomasti, oma suosikkini, anatolian ajatuksia meille postaava Ebru
2. Toinen lempparini, mainiosti Turkista ja omasta elämästään Bosporin rannalla meitä kaikkia valistava Eloveena
3. Kolmas lempparini, Amerikan ihmemaasta todella mielenkiintoisia kirjoituksia kirjoittava, kyynelkaasua levittävä Itkupilli
4. Neljäs ehdokas on upeita novellimaisia kirjoituksia, tärkeitä asioita blogissaan pöydälle nostava, kaksikulttuurisesta elämästä kertova Eurabia
5. Viides mutta ei mitenkään viimeinen, monikulttuurisista suhteista kirjaa kirjoittava, vaikeita asioita sivuillaan käsittelevä ja asian todellinen asiantuntija, Italian Marchesta kirjoittava Paperivuorineuvos
Kiitos teille kaikille että olette piristämässä päivääni!
tiistai 11. marraskuuta 2008
Adanan reissu
Oletko koskaan tuntenut olevasi natsien vankileirillä? Sain eilen kokea tämän "kunnian" ihan omakätisesti Adanan reissullamme.
Jotta me saataisiin seuraavat hoidot käyntiin pitää meidän hakea raportti että olemme sopivia koeputkihedelmöitykseen (eli olemme läpikäyneet 3 inseminaatiota, olemme sopivan ikäisiä jne). Näitä raportteja myöntävät ainoastaan valtion sairaalat. (Tästä lisää kommenteissa)
Eilen päätimme siis aamusta hoitaa ensimmäiseksi raportti Adanan Cukurovan yliopistollisessa sairaalassa. Myöhemmin meidän oli tarkoitus mennä tapaamisiin lapsettomuussairaaloiden kanssa.
Koko megakokoinen yliopiston sairaala oli kuin the Cube. Käytäviä joka puolella, ei viittoja, ei mitään hajua minne täytyy mennä. Jokaisen oven takana tuntui olevan uusi mysteeri, joidenka ratkaisemisessa oli auttamassa turkkia huonosti puhuvat, vielä vähemmän tietävät muut "asiakkaat". Siellä sitten antoisan vartin harhaillessamme ja juostessamme löysimme oikean osoitteen, jossa alkoi sitten se tuttu valtionsairaaloiden värssy: Ei täältä vaan tuolta X huoneen ovelta. Kiersimme siis ovelta ovelle yrittäessämme saada edes TIETOA mitä meidän pitäisi tehdä. Vihaiset lääkärit huitoivat meitä ulos ja odottelimme tunnin verran ovien ulkopuolella jos joku voisi edes VÄHÄN olla avuksi. Huom! Sinun itse piti kokoajan roikkua lääkäreiden hihoissa että he jotain sanoisivat. He eivät TODELLAKAAN kerro mitään oma-aloittesesti.
Saimme kaiken tarpeellisen tietää juuri ennen kuin lounastauko alkoi. Kyllä, valtion toimilaitoksissa/pankeissa on lounastauko 12.30 - 13.30 välillä jolloin MITÄÄN ei tehdä. Tietenkin tämän tietojen annon aikana nämä lääkärit murensivat viimeisetkin toivot nopeasta toiminnasta sanomalla että meidän inseminaatiot on tehty "väärässä" sairaalassa ja että niitä ei hyväksytä (tämä tieto oli väärää onneksi, ylilääkäriltä saimme hyväksynnän, eikä meidän tartte uudestaan inssejä tehdä). Samoin hormonitestejä pitäisi tehdä, tuhat ja yksi erilaista paperia tuoda ja heti tänään olisi tehtävä ultraäänitutkimus. Voi luoja!!
Mekin pidimme lounastauon romanttisesti autossa parkkipaikalla. Olin kotona jo valmistanut voileipiä sekä hedelmiä syötäväksi. Sairaalan pihat olivat täynnä ihmisiä kaikkialta, jotkut olivat jopa pystyttäneet telttoja pihalle. He varmaan olivat jonkun pitkäaikaisemman sairaan läheisiä jotka majoittuvat sairaalassa ollakseen omaisensa lähellä.
Näytös 2: Ultraäänitutkimus. Lounastauon jälkeen minun oli tarkoitus päästä ultraääneen. Tauon aikana koko osasto oli täyttynyt taas ihmisistä ja sama odottelu sekä ovillä kyttäily alkoi siis. Noin tunnin odottelun ja hihoissa roikkumisen jälkeen saimme tietää että meidän on avattava kansio sairaalaan ja sen jälkeen vasta pääsemme tutkimuksiin. Hampaita kiristellen sitten kansio tehtiin ja annettiin asianomaisille. "Me kutsutaan teidät sitten, me mennään jono järjestyksessä" oli sanat jotka kuulimme kun ojensimme kansion lääkärille. Sitten se alkoi, 1 tunti, ei mitään, 2 tuntia ei mitään! Meidän muut tapaamisajat olivat jo todella lähellä eikä kukaan kutsunut mihinkään tutkimukseen! Huom, odottelen yhä edelleen tutkimushuoneen oven vieressä jotta saan heti sanottua jotain lääkärille jos onnekkaasti hänet näen. "Meillä on jonoa, odottakaa" oli aina vastaus.
Vihdoin sitten 2 tunnin odotuksen jälkeen pääsin ultraääneen mutta minkälaiseen ultraääneen??!!?? Meitä kutsuttiin 8 henkeä yhtä aikaa ultrattavaksi. Pienessä ultraäänihuoneessa oli kahden MIESlääkärin lisäksi 5 naista, muut odottivat oven takana koska eivät huoneeseen mahtunut. Huoneessa oli pikkuruinen pukukoppi jossa meidän pitäisi alaosat ottaa pois ja lakana kääriä ympärillemme. Yksi kerrallaan meidät ultrattiin siinä kaikkien silmien edessä ja kaikilta kysyttiin koko naistauti/lapsettomuus-historia, kaikkien edessä. Olin jo aikaisemmin nähnyt kun samassa vastaanottohuoneessa jossa odotin lääkäriä 3 muun naisen kanssa, yhdelle naiselle taka-alalla tehtiin inssi! Koko toimenpide oli hyvin nähtävissä meille kaikille. Häntä vielä hyvin avoimin sanoin meidän kaikkien edessä sitten neuvottiin mitä seuraavina päivinä tehtäisiin. Käytävillä myös avoimesti kaikkien edessä keskusteltiin hoitojen kulusta potilaiden kanssa. Siis järkyttävää! En ole koskaan tuntenut itseäni niin arvottomaksi kun eilen tuolla sairaalassa. Aivan kuin olisimme jotain karjaa, joille liukuhihnatyyliin sitten hoitoja tehtiin. Vaikka lääkärit olisivat hokeneet "Heil Hitler" kokoajan, en olisi yhtään hämmästynyt. Sairaalasta puuttui ainoastaan kaasukammiot, muu rekvisiitta oli valmis kidutushuoneineen.
Saimme loppujen lopuksi, yhteensä 3,5 tunnissa, ultraäänitutkimuksen suoritettua jotta pääsimme jatkamaaan muihin sairaaloihin. Yhteensä vietimme sairaalassa aikaa lähemmäs 5 tuntia!!! Ainoastaan valmiin listan hakemisessa ja ultraäänitutkimuksen suorittamisessa.
Nämä yksityiset sairaalat olivatkin onneksi aivan oma lukunsa. Vaikka olimme reippaasti myöhässä palvelu pelasi ja lääkärit olivat kaikki mukavia. Odotushuonet olivat valoisia ja isoja, varustettuna isoilla plasma telkkareilla jossa pyöri jokin leffa tai yhdessä paikassa national geographic. Juotavaa oli tarjolla samoin lukemista. Mahtavaa.
Mutta monilla näistä yksityissairaaloiden lääkäreista tuntui olevan aivan eri käsitys hoitojen kulusta ja tarvittavista toimenpiteistä. Jokaisella vastaanotolla kuulemassani esittelyssä tuntui olevan pääteemana kolmen-neljän kirjaimen yhdistelmien viljely mahdollisimman useasti jolloin koko toimenpide alkoi kuulostaa avaruusteknologialta: MOH, ISCI, USCI, HIH, HÖH, blaaahh.....
Varmaan tällä tekniikalla he sitten 'hurmaavat' asiakkaansa (vau, osaa näin paljon ulkomaalaisia sanoja, varmasti hyvä!). Miten ne jaksavatkin hymyillä sitä tekohymyään ja kertoa niitä samoja juttuja aamusta iltaan. Me käytiin vaan kolmessa sairaalassa mutta meidänkin tekohymy alkoi lopussa hiipua. Tämä on varmaan sitten sitä "ammattitaitoa" jota lääkärit täällä tarvitsevat. Kuka pitää parhaimman shown? Kenellä on valkoisin hammasrivistö? :)
Kun väsyneenä pääsimme kotiin myöhään eilen illalla ja saimme syötyä kunnolla ensimmäisen kerran koko päivänä, meille jäikin arvuuteltavaksi kenen säihkyhymy oli se parhain ja kenelle olemme valmiit maksamaan mittavia summia että haaveemme toteutuisi? Se selviänee seuraavien viikkojen aikana.
P.S Päivän parhain kohta oli kun mieheni toi aamulla minulle ruusuja. Niitä illalla rättiväsyneenä katsellessani onnellinen mieliala tuli taas takaisin :)
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Isänpäivän kuulumisia
Suomessa vietetään isänpäivää ja tietty heti ekaksi herättyäni minäkin kilttinä tyttönä pirautin isälleni onnittelupuheen. Kortinkin lähetin (nettikortin, nykyaikaa :P) mutta kuulema on nyt mökillä joten ens viikolla kotiin palattuaan lukee sit. Hyvää isänpäivää näin blogin välitykselläkin kaikille Suomen isille :)Turkissahan isänpäivää on jo tänä vuonna aikaisemmin vietetty.
Muuten päivät on mennyt vauhdikkaasti eteenpäin. Me vietettiin eilen illalla taas ystävien kera cig köfte/elokuva-ilta. Eli tehtiin ekaksi turkkilaisten herkkua cig koftea (ns. raakoja lihapullia, mutta tehty bulgur-jyvistä, mausteista ja raa´asta jauhelihasta). Ruoan jälkeen alkoi elokuvamaratoni. Katsoimme kaksi leffaa peräjälkeen: Andromeda Strain ja turkkilainen leffa Takva . Tuo Andromeda Strain oli ihan hyvä, jännittävä. Leffan näyttelijäkaarti oli myös kovin nimekäs: Benjamin Bratt, nam :) Takva taasen oli pettymys. Se oli pari vuotta sitten täällä Turkissa suurikin hitti leffateattereissa mutta meistä kukaan ei siitä tykännyt. Leffan suoraan sanottuna oli tylsä ja kokoajan odotin että milloin jotain mielenkiintoista tapahtuisi. Noh, vietettiin iltaa muuten vaan ja juotiin/syötiin kunnolla. Ystävät lähtivät kotiin yhden aikoihin yöllä ja ensi viikolle ollaan suunniteltu myös uusi tapaaminen :)
Huomenna meillä on tiedossa reissu Adanaan lääkärin/lääkärien luokse. Heti aamusta automme siis suuntaa naapurikaupunkiimme jossa toivottavasti saamme meidän hoidot käyntiin (Mersinissä ei ole yhtään ivf-hoitoihin erikoistunutta sairaalaa). Kolmessa yksityisessä lapsettomuussairaalassa tullaan vierailemaan sekä yliopiston sairaalasta haetaan raportti. Tämän päälle auto viedään vielä huollettavaksi joten koko päiväksi on toimintaa. Adana on vielä niin hitsin suuri paikka joten hieman lisäjännitystä päivään on luvassa suunnistaessamme paikasta toiseen. Kaikein inhottavinta on se että jos huomenna asiat ei suju halutulla tavalla niin hoitojen aloittamiseen joudumme taas odottamaan pari kuukautta (ensi kuussa on tähän aikaan kurban bayram: uhrijuhla). Pitäkää peukkuja!
Meidän uusi kanaria sai myös nimen: Muro! Muro on suomeksi siis corn flakes tai rice crispies, ne ainakin tulee mulla ekaks mieleen sanasta muro. Nuo murot ovat samanvärisiä kuin meidän lintukin joten siitä sopivuus. Turkissa Muro taasen on yhden suositun tv-sarjan sympaattinen ja koominen gansteri :) Mieheni kun halusi linnulle jonkun miehisen nimen :D Ekaks vaihtoehtona oli Abdullah tai Sehabettin (todella kovia miesnimia). Päätin sitten lopuksi murtaa tuota kovuutta löytämällä nimen jolla on myös kovuutta mutta pehmeyttä :) Muro laulaa kyllä aivan upeasti! On tässä pari päivää mahtavia aarioita lirutellut orreltaan. Toivon mukaan liruttelu lisääntyy seuraavien päivien aikana. Alakerrassa undut taasen mököttävät kun heidän häkistään on 40 % viety :D Olen niitä lahjonut herkuilla pari päivää ja tänään rupes nekin olemaan entisillään. Tästä se lähtee :)
Ei kait tässä mitään muuta kerrottavaa ole. Pitäkää peukkuja huomiseen. Seuraavissa postauksissa varmaan nää lapsettomuusasiat on enempi esillä joten koettakaa kestää. Tulisipa se positiivinen tulos niin vaihtuis sekin aihe vauvakeskusteluksi :D
torstai 6. marraskuuta 2008
Batman on huijari!
Turkissa on kaupunki nimeltään Batman. Tuossa kaupungissa on älykäs kaupunginjohtaja. Batmanin älykäs kaupunginjohtaja huomasi vääryyden ja aikoo haastaa hyvätuloisen kaimansa, Batman-sarjakuvahahmon oikeuteen. Batman - sarjakuvahahmo on kuulema käyttänyt kaupungin nimeä laittomasti. Totuushan on että Batman-kaupunki syntyi ennen Batman-sarjakuvahahmoa.
Älykäs kaupunginjohtaja tällä hetkellä miettii haastaako Batmanin oikeuteen Amerikassa vai Turkissa. Varmana pitämänsä oikeusvoiton tulot (osa Batman-sarjakuvahahmon saamista tuloista) älykäs kaupunginjohtaja tulee käyttämään Batman-kaupungin lasten ja naisten elinolojen parantamiseen.
Nähtäväksi jää saapuuko Batman itse puolustamaan kantaansa oikeudessa. Batman-kaupunki on vihainen. Kuulitte sen ensimmäiseksi minulta.
Tämän uutisen takia mieltämäni Turkin koulutuksen huono taso teki uuden pohjaennätyksen.
Uutinen turkiksi
http://www.haberturk.com/haber.asp?id=106945&cat=200&dt=2008/11/06
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Perheen uusi tulokas :)
Tuoreita kuvia uudestan kanarian linnustamme
Hintaa oli korkeat 35 YTL eli 17,5 EUR (kiitos AkiVee). Saatiin kaupan päälle myös ruokaa puol kiloa sekä ruoka - ja juomakipot.
Vielä se ei ole lauleskellut, mutta pientä piipitystä silloin tällöin häkin suunnalta kuuluu. Todella suloinen :) Huomenna valmistellaan sitten sen uusi penthouse-sviitti meidän nykyisen jättihäkin yläosaan. Nimi on vielä työn alla. Olisiko teillä ehdotuksia?
Tänään on hyvä päivä
Omassa elämässäni ei ole pahemmin mitään erityistä viime päivinä tapahtunut. Tällä viikolla olemme metsästelleet sitä haluamaamme kanarianlintua, mutta vielä ei olla hinnasta päästy mihinkään sopuun. Pari viikkoa sitten he sanoivat 30-40 YTL per lintu, mutta kertoivat myös että uusia lintuja tulee nyt marraskuun alussa. Niitähän tuli häkkikaupalla mutta hintakin muuttui: 75 YTL! Ei tule kauppoja!! Tuolla hinnalla (ja jopa halvemmalla) saatais jo neitokakadu tai 6 uutta undulaattia, en suostu maksamaan yhdestä sintin kokoisesta kanariasta noin paljoa! Sanoimme pet shop tädille (pet shop setä ei ollut siellä silloin) että kun setä tulee niin jutellaan uudestaan. Tänään mennään taas uudestaan ja jos he eivät hintaa alenna niin me vaihdetaan pet shoppia. Huomenna miehelläni on vapaapäivä joten ehdittäis häkinkin kanssa puuhastella. Yksin häkin jako kahtia plus uusien orsien lisääminen ja sommittelu on aika vaikeaa. Meidän undutkin on selvästi tylsistyneitä koska toinen niistä on palannut vanhaan lempipuuhaansa: toisen häntäsulkien nyppimiseen. Uhrille tämä ei tietenkään ole hauskaa vaan selvästi kivuliasta. Niille pitää saada lisää virikkeitä joten häkin uudelleen järjestely plus pari uutta lelua luulisi tuovan vaihtelua.
Tänään valmistin myös omenapiirakkaa. Meidän naapurit toivat kotikaupungistaan tuliaisksi kulhollisen omenia joista sitten valmistin helpon piirakan. Tosin en ole vielä maistanut tekelettäni, ajattelin antaa miehelleni kunnian maistaa ensimmäiseksi. Toivottavasti onnistui. Puolet ajattelin viedä naapureille kiitokseksi vaivannäöstään.
Meillä myös odotellaan tällä hetkellä jotain tapahtuvan. Mun kansalaisuusasioissa pormestarilta pitäisi tulla minä päivänä hyvänsä kutsu siihen viimeiseen isoon haastatteluun, kuulema kaikki paperit on ollut siellä jo 3 viikkoa. Sitten odotellaan menkkoja että päästäis aloittamaan taas lapsettomuushoidot. Niidenkin pitäisi alkaa minä päivänä tahansa. Nyt onneksi saan toivottavasti uuden linnun kanssa hiukan puuhailla että pysyy mielikin virkeänä, mulla on ollut viikon verran veto aivan lopussa. Varmasti jonkun syyspöpön olen saanut.
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Blogin uusi ulkoasu
Olen pari päivää tehnyt blogiini hienosäätöjä ja näemmä vastanneiden kesken uusi ulkoasu on ollut enimmäkseen mielletty hienoksi, toiseksi eniten oli hyvä-vaihtoehtoa käytetty, muutama no jaakin löytyi :) En sano että tämä olisi lopullinen blogini. Varmasti mielialojeni mukaan voin vielä vaihdella ulkoasua, jopa radikaalisti. Mutta olisi kiva kuulla teiltä, rakkaat lukijani, ehdotuksia mitä voisin parantaa?
Sininen väri on minulle läheinen koska se kuvaa merta, jota rakastan; Suomen taivasta, joka on minulle kaunein asia maailmassa, sekä rakastan sinisen kontrastia valkoisen kanssa. Se tuo mieleen niin Suomen lipun, puolipilvisen kesätaivaan ja valkoiset talot sinisillä ikkunaluukuilla, jotka auttamattomasti yhdistyvät mielessäni aurinkoon, lämpöön ja mereen :)
Taustalla on kuva Mersinin upeasta rantaviivasta. Kuva ei todellakaan näytä siltä Mersiniltä jota koen joka päivä, mutta auttaa minua aina muistamaan että Mersin tosissaan on myös näin upean näköinen kun oikeasta näkökulmasta katsoo. Aivan kuten elämä muutenkin.
Uusi kotini täällä netissä näyttää siis tältä.
lauantai 1. marraskuuta 2008
Lauantain ihanuus
Lauantai on ensimmäinen viikon lomapäivistä ja tänään tämän kunniaksi luontoäiti valmisti upean kesäsään meidän nautittavaksemme. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpötila oli taas 30 kieppeillä. Auringonsäteet hellivät viime päivien kylmettyneitä poskia meidän seikkaillessa lempipaikassamme, Mezitlissä*.
Mersinin pitkä ja upea rantaviiva - jatkuu silmänkantamattomiin
Rantapuiston kauniita "koristeita"
Tietenkin Turkin lippu liehuu salossa
Müftü-joki joka virtaa vuorilta kohti merta, halkaisten kaupungin
Tämän joen "siltojenaluset" ovat olleet kuuluisia naiskaupastaan,
ei tosin enää :)
Mezitlin juurivalmistunut rantakatu
* Mezitli on Mersinin jälkeinen "kaupunki" joka mielletään enemmänkin kaupunginosaksi sillä se on aivan kiinni Mersinin kaupunginrajassa.
Kotiin Kipan kautta, josta matkaan ei tarttunut tällä kertaa mitään erikoista. Ruokaa, juomaa sekä ihania vastaleivottuja leipiä sekä leivonnaisia jotenkin kummallisesti kuitenkin ilmestyi kärryihin :P
Illalla koin sitten Suomi-hetken. Mieheni illalla leikki vähän meidän kotiteatterilaitteella. Tarkoitus on ollut jo päiviä liittää meidän telkkarinkin ääni laitteisiin niin että voitaisiin kuunnella digiboxissa olevia radioita sekä tietty lempparisarjoja huomattavasti paremmalla äänellä. Mieheni lähti ruoan jälkeen asukkaille järjestettyyn kokoukseen ja jäin kotiin yksin. Rupesin sitten vähän sekoittelemaan radiokanavia ja mitä näinkään: ylesat 1 ja ylesat 2. Kämmenet hikoillen valitsin yhden niistä ja kauittimista rupesi soljumaan suomea. Vau! Siinä jotain vanhaa suomalaista kappaletta kuunnellessani valui silmistä muutama kyynel. Oli se niin mahtava tunne. Ihanaa tietää että voin kuunnella tästä lähtien Yleä milloin vaan haluan. Hömppä minä....