Bayram sitten tuli ja meni ohi nopeammin kuin ajattelinkaan. Lähdimme kohti mieheni kotikaupunkia viime maanantaina aamuhämärässä klo 5, minä heräsin jo klo 3 valmistelemaan laukkuja. Edellisenä päivänä meillä oli vieraita jotka lähtivät vasta klo 22. Heidän lapsensa tietenkin olivat täysiä rasavillejä ja mylläsivät kodin ylösalaisin yhdessä päivässä. Pöydät, tuolit, koristeet, telkkari ja tietokoneet olivat koko ajan vaarassa. Hermot meni! Siinä sitten yömyöhään rupesin paikkoja järjestelemään ja siivoamaan, vaikka olin jo puolikuollut koko päiväisestä lasten perässä juoksemisesta ja ruoan laittamisesta. Nukuin noin pari tuntia jonka jälkeen tien päälle...
Haimme mieheni veljen Gaziantepin lentokentältä matkan varrelta ja saavuimme kaikki yhdessä Pazarcikiin klo 10. Aamupalan jälkeen nukuimme vähän ja lepäsimme ensimmäisen päivän vaihdellen kuulumisia ja kylän juoruja. Seuraava päivä olikin sitten jo bayram ja kiertäminen alkoi. Kiertelimme koko aamupäivän Pazarcikin tuttujen ja sukulaisten luona. Sen jälkeen vierailimme Gaziantepissa mieheni sedän luona. Illalla sieltä takaisin Pazarcikiin ja vielä viimeiset vierailut. Bayramin toisena päivänä lähdimme heti aamusta mieheni isän kotikylään, Evriin. Jossa minäkin olen kirjoilla :) Siellä asuu tällä hetkellä mieheni suvun iso osa, joista tärkein on setä perheineen. He ovat aina ystävällisesti ottaneet meidät vastaan eikä tämä kerta ollut poikkeus. Söimme siellä lounaan ja illallisen, kiersimme kylän muilla sukulaisilla sekä vierailimme appini haudalla. Hauskaa oli ja jätimme Evrin illansuussa taaksepäin. Suuntasimme koko konkkaronkka (mieheni veli, sisko, anoppi ja me) kohti Mersiniä.
Täällä olemme sitten viimeiset kolme päivää yrittäneet keksiä ohjelmaa. Miehet tosin ovat keksineet itselleen jo pariksi päiväksi rantaloman ohjelmakseen ja me naiset kiersimme kauppoja. Ekana päivänä mekin olimme rannalla mutta tulin pienoiseen flunssaan joten päätin etten vaaranna terveyttäni enää toisena päivänä. Nyt olo on jo parempi.
Tänä iltana lähetämme mieheni veljen armeijaan. Hän tekee ns. Bedelli askerligi:n eli maksullisen armeijan. Hän maksaa tietyn (mittavan) summan ja armeija kestää vain 21 päivää. Monet ulkomailla asuvat turkkilaiset tekevät näin koska Turkin armeija voi kestää jopa 15 kuukautta ja olla todella rankka. Sen jälkeen anoppi ja sisko jäävät vielä varmaan viikoksi tänne meille. Mersinissä alkaa nimittäin konserttifestivaali. Özcan Deniz, Funda Arar, Ibrahim Tatlises ja Ebru Gündes ovat vain muutama ilmaiskonserttilaisista :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti