Tänään iltapäivästä postitimme anopin ja mieheni siskon takaisin kotiinsa. Me kiirehdimme taasen lääkäriin ottamaan muutamia verikokeita tässä kuussa toivottavasti aloittamiamme lapsettomuushoitoja varten. Sieltä sitten kotiin ja ehdin jo levähtää sohvalle lepäämään ja nauttimaan yksinolosta, kun mieheni puhelin soi. Eikös se vaan ole mieheni sedän tyttö, joka asuu Hollannissa ja jota en ole koskaan tavannut, ilmoittamassa että saapuu meille huomenna perheensä kanssa pitkälle vierailulle. Apua!!
Tykkään kyllä vieraista mutta viimeisen kuukauden aikana vieraita on ollut aivan liikaa. Mulla on pinna kireenä ollut viimeisen viikon ajan jo muutenkin, johtaen kunnon limanuhaan joka ei vieläkään ole parantunut. En ymmärrä miten kaikki vieraat pakkaantuu näin yhteen nivohkaan. Kahden kuukauden päästä on Kurban Bayram (uhrijuhla) jolloin taas odotamme vieraita ulkomailta, sitä ennen mieheni täti (joka asuu myös Hollannissa) voi saapua vierailulle. Pari päivää sitten puhelimessa niin kertoili. Siihen väliin sitten lapsettomuushoidot jotka vie mut työkyvyttömäksi viikon ajaksi. Tässä kyllä pinnaa ja hermoja koetellaan kunnolla...
Kaiken lisäksi tänä iltana meidän asuntolan keskusalueella on Sanliurfalaisten kurdien hääjuhla (mistä tunnistan: vieraiden kimaltelevista vaatteista sekä erityisestä urfalaisten käyttämästä huivista), eli kurdilainen musiikki pauhaa korkealla volyymilla. Telkkaria saa huudattaa kuullakseen jotain....argh....
Ainoa pakokeino tänä iltana taitaa olla lasillinen punaviiniä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti