sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Isänpäivän kuulumisia

 

Suomessa vietetään isänpäivää ja tietty heti ekaksi herättyäni minäkin kilttinä tyttönä pirautin isälleni onnittelupuheen. Kortinkin lähetin (nettikortin, nykyaikaa :P) mutta kuulema on nyt mökillä joten ens viikolla kotiin palattuaan lukee sit.  Hyvää isänpäivää näin blogin välitykselläkin kaikille Suomen isille :)Turkissahan isänpäivää on jo tänä vuonna aikaisemmin vietetty.

Muuten päivät on mennyt vauhdikkaasti eteenpäin. Me vietettiin eilen illalla taas ystävien kera cig köfte/elokuva-ilta. Eli tehtiin ekaksi turkkilaisten herkkua cig koftea (ns. raakoja lihapullia, mutta tehty bulgur-jyvistä, mausteista ja raa´asta jauhelihasta). Ruoan jälkeen alkoi elokuvamaratoni. Katsoimme kaksi leffaa peräjälkeen: Andromeda Strain ja turkkilainen leffa Takva . Tuo Andromeda Strain oli ihan hyvä, jännittävä. Leffan näyttelijäkaarti oli myös kovin nimekäs: Benjamin Bratt, nam :) Takva taasen oli pettymys. Se oli pari vuotta sitten täällä Turkissa suurikin hitti leffateattereissa mutta meistä kukaan ei siitä tykännyt. Leffan suoraan sanottuna oli tylsä ja kokoajan odotin että milloin jotain mielenkiintoista tapahtuisi.  Noh, vietettiin iltaa muuten vaan ja juotiin/syötiin kunnolla. Ystävät lähtivät kotiin yhden aikoihin yöllä ja ensi viikolle ollaan suunniteltu myös uusi tapaaminen :)

Huomenna meillä on tiedossa reissu Adanaan lääkärin/lääkärien luokse. Heti aamusta automme siis suuntaa naapurikaupunkiimme jossa toivottavasti saamme meidän hoidot käyntiin (Mersinissä ei ole yhtään ivf-hoitoihin erikoistunutta sairaalaa). Kolmessa yksityisessä lapsettomuussairaalassa tullaan vierailemaan sekä yliopiston sairaalasta haetaan raportti. Tämän päälle auto viedään vielä huollettavaksi joten koko päiväksi on toimintaa.  Adana on vielä niin hitsin suuri paikka joten hieman lisäjännitystä päivään on luvassa suunnistaessamme paikasta toiseen.  Kaikein inhottavinta on se että jos huomenna asiat ei suju halutulla tavalla niin hoitojen aloittamiseen joudumme taas odottamaan pari kuukautta (ensi kuussa on tähän aikaan kurban bayram: uhrijuhla). Pitäkää peukkuja!

Meidän uusi kanaria sai myös nimen: Muro! Muro on suomeksi siis corn flakes tai rice crispies, ne ainakin tulee mulla ekaks mieleen sanasta muro. Nuo murot ovat samanvärisiä kuin meidän lintukin joten siitä sopivuus. Turkissa Muro taasen on yhden suositun tv-sarjan sympaattinen ja koominen gansteri :)  Mieheni kun halusi linnulle jonkun miehisen nimen :D Ekaks vaihtoehtona oli Abdullah tai Sehabettin (todella kovia miesnimia).  Päätin sitten lopuksi murtaa tuota kovuutta löytämällä nimen jolla on myös kovuutta mutta pehmeyttä :)  Muro laulaa kyllä aivan upeasti! On tässä pari päivää mahtavia aarioita lirutellut orreltaan. Toivon mukaan liruttelu lisääntyy seuraavien päivien aikana.  Alakerrassa undut taasen mököttävät kun heidän häkistään on 40 % viety :D Olen niitä lahjonut herkuilla pari päivää ja tänään rupes nekin olemaan entisillään. Tästä se lähtee :)

Ei kait tässä mitään muuta kerrottavaa ole.  Pitäkää peukkuja huomiseen. Seuraavissa postauksissa varmaan nää lapsettomuusasiat on enempi esillä joten koettakaa kestää. Tulisipa se positiivinen tulos niin vaihtuis sekin aihe vauvakeskusteluksi :D

10 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Mukavalta kuulosti nuo sinun illanistujaiset. Sellaisia minulla on oikeastaan ikävä. En ole aikoihin jaksanut osallistua mihinkään, mutta ehkäpä tässä talven tullen vähän virkistyisi.

Pitelen molemman käden peukkuja sinulle tuossa lapsiasiassa!!! Muuta en oikein osaa kuin sanoa, mutta kovasti olen hengessä mukana. Muro on muuten oiva nimi! Onnittelut hyvästä valinnasta :)

Heli kirjoitti...

Elegia: Suosittelen illanistujaisia. Kavereiden kanssa ainakin unohtuu kaikki murheet ja mieli virkistyy.

Kiitos myos tsemppauksestasi. Se on tarpeen :)

Johanna kirjoitti...

Moikka Heli! Olen jo jonkun aikaa seurannut blogiasi täältä Istanbulista käsin, mutta kommentoimiset ovat vaan jääneet, anteeksipyyntö siitä.

Vaikutat oikein mukavalta "jalat maassa"-ihmiseltä. Pidän teille peukkuja huomiselle ja toivotan muutenkin onnea lapsettomuushoitoihin. Mun gynekologi ystäväni lähti sinne Adanaan tämän vuoden alussa erikoistumaan noihin lapsettomuushoitoihin. Tiedä vaikka olisit hänen luoksensa menossa;o) Ufuk on ystäväni nimi ja nainen siis kyseessä.

Johanna

Heli kirjoitti...

Terve Johanna! Tervetuloa blogiani lukemaan ja ihanaa myos etta kommentoit! :)

Usko tai ala mutta olen jutellut yhden Ufuk Hanimin joka on toissa Turan Cetinin lapsettomuussairaalassa Adanassa. Nettisivun mukaan han on myos aloittanut aivan viime kuukausina. Olisikohan kyseessa ystavasi? Ollaan huomenna myos tuohon sairaalaan menossa joten voin vieda terveisesi :)

Johanna kirjoitti...

Heli, koitan olla ahkerampi kommentoija tästä eteenpäin ;o)

Kurkkasin tuon Turan Cetinin sivuja ja mun ystävänihän se siellä on :o). Kerro ihmeessä terkkuja. Onkin yhteydenpito ollut huonoissa kantimissa viime aikoina.

Vielä kerran tsemppiä huomiseen. Odotan hyviä uutisia sieltä suunnasta!

Johanna

Heli kirjoitti...

Johanna: Kyllapa maailma on todella pieni :D Ei sita voisi koskaan uskoa etta tamankin blogin kautta voisi tallaisia yhteyksia loytaa. Jos jutellaan huomenna ystavasi kanssa niin sanon terveisia. Hyva tietaa etta ainakin yksi henkilo sairaalassa on suomalaispositiivinen ;)

Kiitos paljon kannustuksesta!! :)

Johanna kirjoitti...

Heli; Ufuk on todella mukava ja erittäin avarakatseinen ihminen. Toivottavasti saat tavata hänet livenä.

Taas kerran tuli todistettua, että maailma on pieni;o)

Johanna

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä lapsiasiaan myös täältä Eteläisestä Hämeestä, Olen myös jo kauan seurannut blogiasi, mutta kommentit ovat aina jääneet kirjoittamatta. Itsellä takana 5 vuoden vauvanodotus ja melki kahden vuoden hoidot nyt vihdoin takana, nyt onnellisesti viikolla 32 raskaana. JOTEN OLEN TODELLAKIN HENGESSÄ MUKANA JA PIDÄN PEUKKUJA.
Mustan pilven takana on kuitenkin aina aurinko :)

-Sari-

Heli kirjoitti...

Sari: tervetuloa blogiini! Ihana tietaa etta blogillani on myos monia 'takapirujakin' :D Toivottavasti kommentoit myohemminkin! Ainakin sinun kokemuksesi valoi minuun uskoa etta jotain hyvaa voi tulevaisuudessa olla. Kiitos paljon ihaniasta, kannustavista sanoistasi!

Tamanpaivainen Adanan reissu ei mennyt ihan nappiin ja oli suoraan sanottua yhta helvettia. Siita kerron huomenna lisaa kunhan tama raivo sisallani laantuu :)

Johanna: valitettavasti emme tavannet Ufukia tanaan. Saavuimme heidan sairaalaansa niin myohaan etta suurin osa (lue kaikki) tyontekijoista olivat jo lahteneet.

Johanna kirjoitti...

Huomenta!
Kurjaa kuulla, että Adanan reissu ei mennyt niin kuin olitte suunnitelleet. Jään odottamaan uutta postaustasi eilisestä. Toivottavasti tänään olisi parempi päivä!

Johanna

>