perjantai 14. marraskuuta 2008

Päivän lopputulos


Koko päivän uurastuksen jälkeen lopputulos oli tämännäköinen:




(huono kuvanlaatu, olen pahoillani)


DSCF8920



Ruokana oli siis tomaattikeittoa, uunissa lihapullia vihannesten kanssa sekä jälkiruoaksi suklaa-chilikakkua. Kakku lässähti vähän, joten kuva ei ole parhaimman näköinen mutta maku oli hyvä :)


Lopputuloksena oli hyvin tyytyväinen mies joka kyllä vieläkin kyselee että oliko tänään joku erikoinen päivä kun tälläistä tein. Ei hänelle tule mieleen edes mikään merkkipäivä :D


Ohjeita:


Tomaattikeitto


1 rkl oliiviöljyä


2 kpl valkosipulinkynttä


1 kpl sipuli


500 g tomaattia


1 kpl kasvisliemikuutio


1⁄2 tl sokeria


1⁄2 tl mustapippuria


1 tl kuivattua basilikaa


1 tl kuivattua timjamia


1 tl suolaa


8 dl vettä



  1. Kuullota murskatut/paloitellut valkosipulinkynnet ja pieneksi silputtu sipuli oliiviöljyssä.

  2. Lisää sekaan pieneksi kuutioidut tomaatit (poista kova keskusta) , mausteet ja vesi.

  3. Anna kiehua hiljalleen 20-25 minuuttia

  4. Valmiin keiton käytin vielä blenderissä jolloin siitä tuli ihanan täyteläistä.

Suklaa - chilikakku (mudcake)


200 g tummaa suklaata (käytin maitosuklaata)
200 g voita
200 g sokeria
4 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2-3 tl chilipippuria (jauhetta)
1. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa, lisää chilijauhe ja sekoita tasaiseksi.
2. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi ja lisää suklaa-voiseos, siivilöi joukkoon vehnäjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu.
3. Kaada taikina irtopohjavuokaan (halk. 24 cm), jonka pohjalla on leivinpaperi.
4. Paista kakkua 150 asteessa 15 minuuttia ja sen jälkeen 200 asteessa 10 minuuttia.
5. Kakun sisuksen pitää jäädä kosteaksi ja meheväksi. Pinnalle voi ripotella tomusokeria koristeeksi.
6. Kakun voi tarjota myös vatkatun kerman kera (3 dl kuohukermaa).


Afiyet olsun!

14 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Näyttää todella tunnelmalliselta ja jopa romanttiselta. Viettäkää hauska ilta!

Heli kirjoitti...

Heippa elegia :D Kiitos paljon!

*iTkUpiLLi* kirjoitti...

Oi miten tunnelmallisen näköistä ja eihän mikään voita toki kotiruokaa.

Tein oman mieheni tietoiseksi siitä, että en osaa kokata ja välillä olen patalaiska. Eli hänen ei passaa valittaa. Mutta mun on tosi helppo kyllä yllättää hänet iloisesti, koska jokainen pikku panostukseni tulee kyllä huomatuksi. ;)

Heli kirjoitti...

Itkupilli: Minakin olen toitottanut miehelleni etta olen laiska ja kokkaustaitoja ei ole mutta ei se naemma riita :D Kyl oon tehnyt monia outojakin ruokia joista mies ei ole osannut sanoa mitaan esim pinaattilettuja. Onneksi mulla on toi 'suomiruoka' valttikortti taskussa. Jos oikein laiskottaa niin eikun kortti esiin ja jotain nopeasti hossaan jonka jalkeen sanon etta se on 'suomiruokaa' :D Teetko sa muuten koskaan suomalaisia sapuskoja siella vai turvaudutteko amerikkalaisiin?

irene kirjoitti...

Hyvältä näyttää!!

Minä en myöskään voi prassailla emännän taidoillani ja tein sen selväksi alussa :-D Kummasti kyllä tässä vuosien saatossa on taidot parantuneet ja ne suomiruoat jäänyt vähälle (töissä ja hoidossa nautitaan niitä). Mies ei suomiruokia ole tottunut syömään, no, jotkut karjalanpaistit, grilliherkut, kalat menee, mutta ei mitkään muna-maito jutut...onneksi on kotoisin 3 naisen perheestä ja tottunut myös itse ruoanlaittoon ja kotihommiin :-D

Heli kirjoitti...

irene: Nuo muna-maito jutut menee kyl munkin miehelta aivan yli. Kaikenmoiset letut kuten pinaattiletut, kasvisletut, normaalit letut (tein niihin kerran myos suolaiset taytteet) ei mene jakeluun, veriletuista puhumattakaan (ovat mieheni mielesta KAMALIA en itsekaan kylla tykkaa). Mieheni ei ymmarra etta Suomessa voidaan syoda pelkka normaali munakas lounaaksi, taallahan se on aamupala! :) Puurot menee myos yli ymmarryksen :D Mutta ainakin voin hyvalla omalla tunnolla sanoa etta suomalaiset ruoat ovat terveellisia! Siten ne menee alas miehellenikin, joten kuten.

Nuo kalat ja grilliherkut on myos mieheni suosikkeja.

Sulla on kyl hyvin pullat uunissa jos miehesi osaa itsekin kokkailla :) Minun mieheni osaa tehda pari kolme ruokaa, muuten turvautuu heti lahimman kebab-ravintolan puhelinnumeroon :)

irene kirjoitti...

Tuo kokkaus juttu on sekä hyvä, että huono. Hyvin usein meidän perhe syö eri ruokia, koska muksu ei syö miehen laittamia ruokia (kuten naudan sydän- ja maksaruoat)ja miehen ruokavalio sisältää niin paljon enemmän lihaa ja merenantimia (katkaravut, mustakalat, simpukat) kuin meidän :-D Pöydässä siis usein kippoa ja kappoa jokaiseen makuun... Mies kyllä aina kokkaa myös Turkissa ollessa, luottaa vain omaan osaamiseensa ruoan suhteen :-D :-D

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Ihana kun laitoit tuon chilisuklaakakun ohjeen, olen sitä jossain saanut ja kaipaillut ohjetta.. :) t. Pirre Kivat nämä sinun sivut, käyn aina lueskelemassa kun uutta ilmestyy, mutta olen vähän laiska kommentoimaan ;)

Heli kirjoitti...

irene: Vautsi vau, kyllapa teilla nuo ruokajarjestelyt on tehty hyvin. Ketaan ei siis pakoteta syomaan sita mista ei tykkaa? Kunpa mullakin olis voimaa tuollaista tehda :) Sulla onneks sentaan miehesi auttaa ruoanlaitossa joten se on plussaa. Muuten taytyy kyl udella etta eiko tuollainen jarjestely kay voimille? Saas nahda miten meidan toivottavasti tulevaisuudessa (INSALLAH) lapset kokee suomalaisen ja turkkilaisen keittion erot :)

Pirre: tervetuloa blogiini ja kiva kuin kirjoitit :) toivon mukaan kakku onnistuu sinulla paremmin kuin minulla. Tuon reseptin mukaan kyl maku on tosi hyva ja chili jaa just kivasti kitalakeen polttelemaan jalkikateen :) Jos tykkaa enemmasta polttelusta, suosittelen lisaamaan chilia.

AkiVee kirjoitti...

Turkkilainen tyttöystäväni (kihlattuni) on ruoanlaiton mestari, missä ei sinänsä liene ihmeteltävää, mutta siinä oli kyllä hänellä kummasteltavaa, kun minä ryhdyin ruoanlaittoon heti suhteemme alkutaipaleella. "Avis" on todella otettu niistä päivistä kun kokkailemaan ryhdyn varsinkin iltasella. Aamupalan sucuk-munakkaineen tosin teen ehkä useammin kuin hän:)

Ja minun "menu-listaltani" löytyy pitsaa, pastaa, täytettyjä lettuja, kana-riisi -miksauksia, kalaa jne...Seher:ille ne ovat olleet hienoja kokemuksia ja opetinpa häntä myös pitsanvalmistuksen mystisiin saloihin. Aluksi toki täytetyt letut olivat suuren ihmettelyn aihe: "miten muka voi laittaa jopa kalaa (tonnikala) jonkun suolaisen letun täytteeksi????". Niin, ja aamupuurot saan syödä ihan itse, yhden kerran kokeilu kuulemma oli enemmän kuin tarpeeksi:))))

Seher ei tosin juurikaan syö aamupalaa, eikä lounastakaan (paitsi viikonloppuisin), kun "linjoista pitää huolehtia".

Niin, aluksi oli hänelle outoa, että ylipäätään OSAAN ja HALUAN kokkailla ja JOPA TISKAAN ASTIAT ja MUUTENKIN SIIVOAN hänen kanssaan. Ei ole kuulemma juuri sellaista turkkilaista miestä tavannut:))) Isä ja velikin ne vain odottavat "naisten hoitavan naisten roolit":)))

Heli kirjoitti...

Akivee: Teilla nayttaa olevan todella onnellinen ja tasa-arvoinen elamansuhde :) Uskon etta se on ollut aika iso yllatys tyttoystavallesi etta otat osaa noin monessa asiassa kodin askareisiin :) Sama juttu se on varmaan monelle turkkilaisellekin miehelle kun suomalaiset naiset odottavat etta miehetkin myos auttavat aina kotitoissa. Onneksi nykyaan todella monet turkkilaiset miehetkin osallistuvat kodin askareisiin ihan pyytamattakin. Tosin ainakaan jos mieheni jotain auttaa/tekee niin han ei halua etta muut tutut ja ystavat tietaa asiasta :D Vannottaa etta et sitten varmaan kerro kenellekkaan :) Varmaan joku macho-juttu.

Kuitenkin kiva kuulla toistakin osapuolta, eli miestakin naissa jutuissa :)

irene kirjoitti...

Meillä on vähän yliherkkä lapsi ruoan ja tuoksujen suhteen. Kun hän oli kaksi vuotta, ei maustebasaariin ollut asiaa ilman varavaatekertaa. Ja kälyt eivät pystyneet halimaan ja suukottelemaan (ei ollut helppoa ei!!), jos olivat syöneet mausteista ruokaa. Lääkkeetkin oli annettava suppoina tai pistoksina aina viime kesään asti (4 vee). Syytä ei sen kummemmin ole löytynyt, herkkä mikä herkkä :-D Pide, kuru fasilye ja muut perusjutut maistuu :-D Sama ongelma siis ollut myös suomalaisen ruoan kanssa.

Auski kirjoitti...

Mulla jäi sellainen mielikuva, että tuon kakun pitääkin "lässähtää". Sen pitää olla ihan tiivis sisältä. Ainakin se kakku, mitä söin, näytti ihan samanlaiselta. :)

Tomskukeiton ohjeen otin talteen, kuulostaa hyvältä. Nammm. Ihanan romanttiselta illalliselta näyttää kuva... <3

Heli kirjoitti...

irene: yliherkkyys on varmasti todella vaikeata. En osaa edes kuvitella mita se joka paivainen hajusteiden ja mausteiden miettiminen on. Toivottavasti se ian myota haviaa kokonaan.

auski: Kiitti lohdutuksesta :D Harmittelin jo monta paivaa etta se kakku niin lassahti mut hyva kuulla etta sen pitaakin olla niin. Mieheni piti kakusta todella paljon joten teen sita viela uudestaan :) Kiitos viela kerran reseptista!!

>