lauantai 1. marraskuuta 2008

Lauantain ihanuus

Lauantai on ensimmäinen viikon lomapäivistä ja tänään tämän kunniaksi luontoäiti valmisti upean kesäsään meidän nautittavaksemme. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpötila oli taas 30 kieppeillä. Auringonsäteet hellivät viime päivien kylmettyneitä poskia meidän seikkaillessa lempipaikassamme, Mezitlissä*.

IMAGE_00426

Mersinin pitkä ja upea rantaviiva - jatkuu silmänkantamattomiin

IMAGE_00429

Rantapuiston kauniita "koristeita"

IMAGE_00434

Tietenkin Turkin lippu liehuu salossa

IMAGE_00435

Müftü-joki joka virtaa vuorilta kohti merta, halkaisten kaupungin

Tämän joen "siltojenaluset" ovat olleet kuuluisia naiskaupastaan,

ei tosin enää :)

IMAGE_00439

Mezitlin juurivalmistunut rantakatu

* Mezitli on Mersinin jälkeinen "kaupunki" joka mielletään enemmänkin kaupunginosaksi sillä se on aivan kiinni Mersinin kaupunginrajassa.

Kotiin Kipan kautta, josta matkaan ei tarttunut tällä kertaa mitään erikoista. Ruokaa, juomaa sekä ihania vastaleivottuja leipiä sekä leivonnaisia jotenkin kummallisesti kuitenkin ilmestyi kärryihin :P

Illalla koin sitten Suomi-hetken. Mieheni illalla leikki vähän meidän kotiteatterilaitteella. Tarkoitus on ollut jo päiviä liittää meidän telkkarinkin ääni laitteisiin niin että voitaisiin kuunnella digiboxissa olevia radioita sekä tietty lempparisarjoja huomattavasti paremmalla äänellä. Mieheni lähti ruoan jälkeen asukkaille järjestettyyn kokoukseen ja jäin kotiin yksin. Rupesin sitten vähän sekoittelemaan radiokanavia ja mitä näinkään: ylesat 1 ja ylesat 2. Kämmenet hikoillen valitsin yhden niistä ja kauittimista rupesi soljumaan suomea. Vau! Siinä jotain vanhaa suomalaista kappaletta kuunnellessani valui silmistä muutama kyynel. Oli se niin mahtava tunne. Ihanaa tietää että voin kuunnella tästä lähtien Yleä milloin vaan haluan. Hömppä minä....

5 kommenttia:

Paperivuorineuvos kirjoitti...

Hei, Heli, tervehdys Italiasta. Tiedän tuon tunteen. Itse olen jo vuosikaudet kuunnellut varsinkin aamuisin yleeensä Yle 1:n ohjelmia. Enkä voisi enää olla ilman sitä.
Hauskoja hetkiä Sinulle suomalaisten radio-ohjelmien parissa.

PS. http://ritviecav.wordpress.com.

Elegia kirjoitti...

Kauniita kuvia! Nuo maisemat kelpaisivat minullekin ja tuo lämpötila myös :D

Aika hieno yllätys tuo, että löytyi Ylen kanavia! Kielirakkaana voin ymmärtää, että on mukava tunne, kun tietää saavansa kuunnella halutessaan suomalaista radiokanavaa.

Heli kirjoitti...

Paperivuoroneuvos: Kiitos! Suomessa en koskaan kuuntelisi Ylea mutta nain ulkomailla Ylen kuunteleminen on jotenkin taivaallista :) Siihen tarvitaan siis parituhatta kilometria ennen kun tallaisia asioitakin rupeaa arvostamaan.

Elegia: Tervetuloa vaan tanne lampimaan :P Tuo kanavien tarkeys juuri kielen takia on asia josta minakin olen iloinen. Tulevaisuudessa jos lapsia siunaantuu niin suomen kielen kuuleminen/puhuminen tulevat olemaan ykkosjuttuja. Nyt ainoastaan oman koti-ikavan lievittamiseksi mahtava keino :)

Yaelian kirjoitti...

Mersin näyttää uudelta ja tosi siistiltä, onko siellä vanhaa kaupunkia?

Heli kirjoitti...

yaelian: Mersin on aika lailla kontrastien kaupunki. Paljon on aivan uutta rakennusta mutta myos idasta tulleiden ihmisten mukana on tullut koyhyytta ja hokkelitaloja. Aion tuotakin puolta kuvata joku paiva. Eri kaupunginosien valilla on todella isoja eroja, niin rakennusten kun ihmistenkin suhteen. Koulutetut ja kouluttamattomat ovat jakautuneet omille alueilleen.
Mersinissa on vanha kaupunki, jossa on muutama sata vuotta vanhoja rakennuksia. Nykyaan suurin osa niista on valtion rakennuksina. Niitakin toivottavasti esittelen myohemmin :) Alueen vanhempi historia raunioineen sijaitseekin sitten 30 km paassa Tarsuksessa seka 60 km paassa Kizkalesin alueella.

>