Kolmas ja neljäs päivä Istanbulissa

 

Kolmannen ja neljännen päivän lyhyesti kirjoitan näin yhdessä viestissä sillä päivät menivät pääosin ystävien luona. Te ette varmaan halua nähdä kuvia meistä kymmenen eri ystäväryhmän kanssa :)

Kolmas päivä, eli perjantai.

Meidät oli kutsuttu aamupalalle erään opettajaystävämme ja hänen perheensä luo. Hänen vaimonsa on hyvin kuuluisa keittiötaidoistaan ja herkullisista ruoista eikä tämäkään aamupala jättänyt meitä kylmäksi.  Vaimo, Özlem, oli herännyt taas kukonlaulun aikaan valmistakseen meille aamiaista eikä meidän suitsutuksesta meinannut tulla loppua. Ruoka oli aivan suussasulavaa!

Tarjolla oli kaikkea mahdollista itsetehdyistä hilloista, ranskalaisiin perunoihin (Turkissa niitä syödään etenkin myöhäisillä aamiaisilla). Pöydästä löytyi myös kananmunia, lihankäristystä (aivan mahtavaa, itsekasvatetulla oreganolla ja punaisella pippurilla maustettua), perunapiirakoita, tuoreita vihanneksia, erilaisia levitteitä sekä tietty uunituoretta leipää :) Olin juuri ekaa kertaa nälkäisenä sairastumisen jälkeen ja söin navan täyteen! Mahtava tarjoilu! Kuvassa ystäväperheemme sekä minä.

Aamupalan jälkeen tarjoilu ei loppunut siihen. Vuorollaan tuli kahvia suklaan kanssa, sen jälkeen jälkiruokana sokeriliemessä keitettyä kurpitsaa pähkinöillä. Suoraan sanottuna olimme ähkyssä :)

Sieltä suoraan matkustimme toisen ystäväperheemme luo jotka asuivat Bağcılarissa. He ovat vähän rennompia ja meillä on aina tosi hauskaa yhdessä :) Söimme illallisen yhdessä (joka oli taas, yllätys yllätys, lihaa) jonka jälkeen vierailimme Otogarin viereisessä IKEA:ssa (Bayrampaşa).

Ekaa kertaa IKEA:ssa vierailu oli jännää ja ostin sieltä pussiklipsejä sekä tiskiharjoja. Ruokakaupasta ostin heti pari pakettia Daimeja, jotka on jo aikoja sitten tuhottu :D Olisin halunnut ostaa vaikka mitä, mutta raahaaminen takaisin Mersiniin olisi ollut vaikeaa. Etenkin keittiötuotteet jäivät mieleen. Ehkä vielä joku päivä IKEA:an tieni johtaa... :)

Neljäntenä päivänä meidän oli tarkoitus matkustaa (tosiaankin matkustaa sillä matkaa oli ainakin 50 km) mieheni serkkutytön luokse. He ennen asuivat Avcilarissa, mutta olivatkin muuttaneet vielä kauemmaksi, Büyükçekmeceen.  Sinne meno meiltä olisi julkisilla kestänyt varmasti kolmisen tuntia, mutta ystävämme vaati viedä meidät autolla. Onneksi!

Aamulla teimme sotasuunnitelman: halusin ehdottomasti käydä Bakirköyn markkinoilla ennen serkkutytön luo menemistä. Ystävämme työskenteli klo 17.o0 asti joten me lähdimme mieheni kanssa markkinoille. Nopeasti kiertelin markkinat läpi ja haaviin tarttui paljon todella halpoja paitoja, verkkareita, toppeja. Rahaa oli kourassa 50 TL eli noin 25 EUR ja se meni melkein kaikki. Mieheni pyöri markkinoiden ulkopuolella kunnes olin valmis. Lopputuloksena (osa vaatteista):

 Miehelleni löysin alakulman valkoisen hupparin ja verkkarit (yhteishinta 8,5 TL eli 4 EUR). Kaikki muut onkin sitten minulle :D Hinnat vaihtelivat 2,5 TL (1,25 EUR): stä 3,5 TL (1,75 EUR):een. Kallein oli tuo huppari 5 TL (2,5 EUR) sekä ostin myös lahjaksi serkulle neuleen 6 TL eli 3 EUR. 

 

Tämän jälkeen matkustimme dolmuksella Bakirköyn keskustaan, jossa kävelimme vanhoissa maisemissa muistellen menneitä :) Teen tästä erillisen kuvapostauksen.

Illalla matkustimme viideksi ystävämme työpaikalle, josta pikaisimme autolla heidän kotiinsa hakemaan tavarat sekä muu perhe ja matkamme kohti Büyükçekmece:ä kohti alkoi. Olimme siellä yllättävän nopeasti vain tunnissa sillä käytimme moottoritietä eikä ruuhkaa ollut (ihme!) . Serkku on raskaana neljännellä kuulla ja odottaa kaksosia. Hän oli kokannut aivan fantastisen illallisen, jonka söimme suurella ruokahalulla. Juttelimme todella antoisasti myöhään yöhön asti tai siihen asti kun meidän silmät eivät enää pysyneet auki :)

Seuraavana aamuna olikin aikainen herätys (klo 8) edessä koska lentokone nousisi klo 11.15. Söimme aamupalan ja serkun mies heitti meidät sateessa autolla 15 minuutissa kentälle, jossa olikin tungosta. Viekkaana chekkasin meidät lähtöselvitysautomaatilla sisään ja heitimme vain laukut online chekkauksen tehneiden tiskille, vältimme täten pitkät jonot :)

Lento lähti ajoissa, ja vastoin kuin Sunexpressillä, saimme jopa kuulla pahoittelut siitä että jouduimme odottamaan lentoonlähtöä jonossa. Tullessa emme kertaakaan kuulleet pahoitteluja myöhästymisestä.

Meillä oli paikat vikalla rivillä. Lauantaina oli juuri alkanut satamaan ja tuulemaan taas navakasti. Myöhemmin kuulimme että tuuli oli yltänyt myrskylukemiin merillä sekä monet laivavuorot oli peruttu. Meidän lentomme olikin yhtä turbulenssiä pitkän matkaa. Lentokone heittelehti välistä todella reilusti ja kapteeni 5 minuutin välein pahoitteli tilannetta kauittimista. Vikassa rivissä tietty turbulenssi tuntuu vielä kamalammalta joten rukoilin ja pidin silmiä kiinni koko rynkytyksen ajan :) Mieheni vain nautti rauhallisesti tarjoilusta vieressä vaikka juomat läikkyivät minne sattuu, ihme tapaus :D Hengitin vasta kun koneen pyörät osuivat maahan Adanassa :)

Hyvää perjantaita 13. päivää kaikille! Toivon että vältytte pahalta onnelta.