sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Tunteet valloillaan viime päivinä

Tunteet ovat myrskynneet pari päivää ekaa kertaa elämässäni näin voimakkaina.

Neljän päivän kirjamaratonin aikana tunteilin lukemieni tarinoiden (romantiikkaa tietenkin) kanssa. Pää on täynnä vaaleanpunaisia päiväunelmia. Musiikkia kuunnellessa rupeaa kyyneleet valumaan, ei väliä mitä musiikkia kunhan vaan vähän melodia minua miellyttää. Onko kukaan itkenyt kuunnellessaan heavy rock-musiikkia?? Onkohan koko juttuun pääsyyllinen se että on taas "se aika kuusta"? Tiedä sitä, mutta koko viikonloppu meni ihan pieleen nenäliinojen kanssa nyyhkyttäen.

Vatsassa on perhosia, kylmät väreet hiipivät selkärangassa, iho kananlihalla, onnellisuus ja suru vyöryvät sisälläni. Mitä ihmettä tämä on? Toivon mukaan tämä on vain vaihe joka menee ohi pian...Kuka älykäs sanoi että lukeminen kannattaa? Olen koukussa...

Huomenna alkavat hoidot (aivan varmasti, paperiasiat kunnossa)...

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!

15 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Paljon paljon onnea hoidoille, pidän peukkuja!

susadim kirjoitti...

Joskus niitä nessuja kuluu muunkin kuin flunssan takia... onneksi nuo kuvailemasi tunteet yleensä menee nopeasti ohi. Taitaa vähän jänskättää ja mietityttää nuo hoidotkin? Tsemppiä ja onnenpotku!

hihhih, vai itketti hevimusa... :)

sateenkaari kirjoitti...

hyva se on valilla paastaa tunteet valloilleen. hyvin useinhan juuri tallaisen reaktion saa aikaiseksi jokin elokuva,taikka nahtavasti sinulla nyt,lukeminen. ja minulle ainakin tulee tallaisia purkauksia aina valilla aivan ilman syyta.nyt nama ovat harventuneet.joten olen ajatellut johtuvan sopeutumisesta uusiin elinoloihin. kun muutimme turkista suomeen,niin siella alkoi sama. ja taytyy sanoa,etta suomeen takaisin sopeutuminen olikin paljon vaikeampaa,kuin tanne turkkiin.
ja ehkapa sinua hieman jannittaa nuo tulevat hoidot,ja tulevaisuus niissa puitteissa muutenkin.onhan se suuri asia.ja tunneherkka myös.
suuri halaus sinulle.ja tsemppia hoitoihin teille molemmille!

sateenkaari kirjoitti...

unohdin sanoa,etta minullakin on ollut tippa silmassa kuunnellessani hevimusiikkia.johtuen siita,etta lapsenlapseni sita soittaa ja laulaa.on oma orkka.

Nazlican kirjoitti...

Hei, Onnea hoitoihin.
Taitaa jännittää aika paljon ;)

Heli kirjoitti...

Yaelian: Kiitos :)

susadim: Kiva kuulla etta en ole ainoa! Tietenkin nama hoidotkin pelottavat tai ehka enemmankin niiden lopputulos. Se etta tuleeko vihdoin se lapsi vai ei. Ja jos tulee niin olenko valmis? Lapsen tulo tarkoittaa monien haaveiden menettamista tai ainakin niiden lykkaantymista...

sateenkaari: Tunteet on mulla ekaa kertaa nain voimakkaina valloillaan. Eilen illalla paatin lopettaa kirjojen lukemisen nyt ainakin pariksi paivaksi jotta rauhottuisin tai ainakin niin kauan etta nama "naistenpaivat" menisivat ohi. Miesparkanikin on ihan ihmeissaan etta mita tehda...ehka sopeutuminen, ehka vaan hormonit. Toivon mukaan tama menee ohitse todella pian :)
Vau! Lapsenlapsesi on lahjakas!! :)

Nazlican: Kiitos paljon :)

sepi kirjoitti...

jees kohta pääsee lapsenlasta hoitamaan

ebrufin kirjoitti...

Tsemppia hoitoihin:)

Eilen taalla piipahtaessa ensin ajattelin onnitella raskaudesta...sitten lopussa oli tuosta hoitojen alkamisesta;)

Hevimusa saa liikuttumaan minutkin.

Hyvaa uutta viikkoa:)

Sevda kirjoitti...

Kyllä tuo varmaan menee ohi. Olosi on ihan ymmärrettävä, varsinkin kun on jännät paikat edessä.
Niin, toki lapsi vaatii "uhrauksia"... Mutta varmasti myös monet haaveet käyvät toteen lapsen myötä, eikö?
Ei kai sitä koskaan voikaan olla täysin valmis, lapsi kasvaa ja te kasvatte mukana. :)
Minäkin olen (liian) tunteellinen, välillä vihaan sitä piirrettä itsessäni. Mutta se on myös rikkaus. Toki tuollainen "myrskyisä" olo ottaa voimille...

Haleja täältäkin! :)

BLOGitse kirjoitti...

herkistaa, herkistaa...ei ole vaarallista ja yleensa menee ohi jos ei ole taipumus olla koko ajan herkkis! :)

Kaikkea hyvaa.................

MaaMaa kirjoitti...

Sama kuin ebru, ma aattelin etta olet tullut nyt raskaaksi kun niin tunteet ailahtelee :)
Mutta ei siis ihan viela... :)
Pidan kanssa peukkuja taalla dublinissa taysilla!!! Tsemppia hoitoihin!!!

Ma oon varsinainen itkupilli ollut aina. Lahes mika tahansa tunnekuohu, oli se sitten ilosta, surusta, suuttumuksesta tai ihan mista vaan, niin saa mulle kyynelet silmiin. Hani on jo tottunut, etta voi loytaa mut yhtakkia sohvalta nyyhkimasta kesken aamun/paivan/illan. Se aina vahan kattoo ymparilleen josko loytais syyn mun kyyneliin (yleensa syy on TV: musiikki, tarina tai kuva). Joskus ei syyta nay, eika sita aina varmaan olekaan. Kuhan nyyhkytti :D
Saan aina karhuhalin ja se lohduttaa (ja joskus se itkettaa vaan lisaa!) :D

sateenkaari kirjoitti...

kiitos heli: toivottavasti tunnekuohusi on jo tasaantunut viikon alkaessa.
tama lapsenlapseni myös tekee itse musiikkia. veljensa soittaa rumpuja samassa orkassa. perheessa on 5 lasta,ja kaikki ovat musikaalisia. isa myöskin soittaa orkassa harrastuksekseen.kaksi nuorinta lasta harrastavat kilpatanssia. aiti ja isa myös.perheen aiti on siis minun tyttareni.

Meltem kirjoitti...

Mina itken kanssa hyvin helposti. Siskoni kanssa nuorempana aina havettiin, kun Aitimme itkee ihan kaikesta. No, nyt ymmarramme hanta taysin. Itkemme samalla tavalla. Kiusallistakin joskus esim. kun tuntuu etta tulee itkettya enemman kuin henkilö jota jokin asia henk.koht. koskettaa. Seka yleisilla paikoilla....mutta ei katso aikaa eika paikkaa :)

Varmasti hoidot jannittavat sinua. Kovasti onnea ja tsemitysta! Lasten mukana tulee elamaan oma varinsa niin huolineen kuin etenkin iloineen :)

Jonna kirjoitti...

Paljon onnea ja voimia hoitohin!

Heli kirjoitti...

ebrufin: Joo raskautta ei viela ole mutta kylla esimakua olen saanut ihan riittamiin :) Kiitos toivotuksistasi :)

Blogitse: Harvoin herkistelen mutta kun herkistelen niin se tulee liioitellusti :) Vaihe nayttaa menevan kylla ohi, eilen en enaa itkeskellyt :)

Maamaa: Ihana herkistelija olet :) Mulla on just samanlaisia tunnelmia ollut kun sulla naemma normaalisti ja sohvan perukoilla nenaliinojen kanssa vietettiin aikaa. Onneksi naemma vaihe on menossa ohi :) Toivon mukaan sitten raskaana ollessani ihan samanlaista vuoristorataa ei mentaisi, ottaa voimille :)

sateenkaari: Tuo musikaalisuus on mielesani kaikkein hienoin lahja jota ihminen voi saada. Se etta on korvaa ja pystyy soittamaan musiikkia on hienoa! Mahtavaa etta koko perhe on samalla linjalla...kaikkea hyvaa heille :)

Meltem: Tosiaan, kait tassa ian myota rupeaa tunteet nousemaan pintaan helpommin kun aikaisemmin :) Varmasti lasten kanssa viela enemman. Kylla se helpottaa kun saa kaikki tunteet ulos kun etta pakkaa ne sisalleen :)
Kiitos paljon toivotuksistasi ja hyvaa viikon jatkoa :)

Jonna: Kiitos :)

>