Väliaika raportti

Näin Istanbulin tarinan välissä ajattelin kirjoitella viimeaikaisia kuulumisiakin.

Istanbulin jälkeen on ollut vaikeaa taas päästä arjesta kiinni. Ekat päivät meni aivan ihmetellessä sitä että taas ollaan kotona :) Eilen onneksi vähän reipastuin ja siivosin kämpän samoin kun lintujen häkit.

Mieheni niska jumiutui heti maanantai-iltana, tällä kertaa en tiedä mistä tarkalleen jumiutuminen johtui. Ehkä sunnuntaina meidän toilailusta, sillä mieheni ajoi vahingossa auton päin koroketta ja auto jäi alta kiinni korokkeen päällä olevaan metallitangonpalaseen. Siinä sitten mieheni sekä kymmenen avuliasta ihmistä rakensivat autolle rampin sekä nostivat yhteisvoimin auton ramppien avulla pois tangon päältä. Selvisimme vain säikähdyksellä sillä autoon ei onneksi tapahtunut mitään suurempaa naarmuja suurempaa vahinkoa. Kyllä se Toyota kestää mitä vaan :D

Tuolloin ilma oli tosi viileä ja mieheni vain puvuntakilla liikkeellä. En siinä kuitenkaan viittinyt miesten keskellä ruveta piipittämään lämpimästä pukeutumisesta kun selvästi hätä oli toisenlainen. Onneksi jumiutuminen oli lievä ja eilen se oli jo parautunut. Meillä on kotona lieviä lihaksia rentouttavia tabletteja sekä vakavampaan jumiutumiseen piikitettävää lääketta :) Viime talvena mieheni selkä jumiutui niin pahasti että sain pari kolme päivää piikittää aamuin illoin lääkkeet...alussa se aina hurjistuttaa, sillä piikki on tosi iso. Mutta mieheni on onneksi saanut sairaanhoitajankoulutuksen joten hän neuvoi ja opetti tosi hyvin minut piikkien saloihin :)

Tänään olisi tarkoitus käydä markkinoilla sekä vähän ehkä ulkoilemassa ulkona. Yöllä oli taas satanut mutta nyt näyttää aurinkoiselta, joten täydellinen ulkoiluilma tiedossa :) Ostoksia pitäisi myös tehdä sillä jääkaappi on täysin tyhjä. Ruoanlaitto vähillä aineksilla on ollut vaikeaa, mutta kuitenkin yllättävän monipuolisesti ollaan syöty. Istanbulissa joka paikassa meille syötettiin lihaa (silloin kun vieraat on pidettyjä yleensä aina tarjoillaan lihaa), joten lihaa en tällä viikolla tule syömään yhtään! Yököttää jo pelkkä ajatuskin. Kun olin kipeänä koko päivän suussani oli edellisen illan lihapyöryköiden maku, joten sain siitäkin tarpeekseni. Ehkä tänään ostamme ja syömme kalaa.

Linnuilla on ollut joku älytön elämöinti meneillään siitä lähtien kun me tultiin. Joko he protestoivat sitä että jätimme ne (taas kerran) yksin tai sitten niillä on joku kevätpöpö meneillään. Ne vaan rääkyvät aamusta iltaan vuorotellen, ekaks toinen, sitten toinen. Ruoat, juomat ja alukset on vaihdettu joten mistään nälästä tai muusta hädästä ei ole kyse. Jos kiljunnan ohessa menen häkille katsomaan tulee heti murinaa vastaan: "älä tule lähelle". Toisaalta taasen kun kävelen häkin ohitse ihan normaalisti niin heti ne seuraavat mua häkin toisesta laidasta toiseen laitaan ihan kuin että "hei, mekin tullaan sinne". Kokeilin pistää häkkien ovet auki, sillä ehkä he haluavat tulla ulos. Kaksi tuntia kesti ja siellä ne nökötti vaan orsilla. Ei niitä vaan ymmärrä! On se kumma tää eläinmaailma....

Ystävänpäivä lähestyy. Miten aiotte viettää ystävänpäivää? Onko se teille romanttinen päivä rakkaanne kanssa vai ystävien keskinen juhla? Vai ehkä kumpikin? Täällä Turkissa päivää vietetään rakastavien päivänä. Meillä on jo illalle suunnitelma valmiina, lahjatkin jo ostettu ja vaihdettu :) Istanbulin matkakin oli meille yhtä juhlaa.