Istanbul - 1.päivä

Ensimmäisen päivämme vietimme Aasian puolella Çamlıca:ssa sekä Floryassa, joka sijaitsee Euroopan puolella aivan lentokentän edessä. Tämän päivän kuvasaldo oli yksi parhaimmista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilma oli pilvinen mutta mieli aurinkoinen :)

Upea näkymä Euroopan puolelle, jossa nousee korkeat pilvenpiirtäjät. Etualalla Aasian puolista Istanbulia. Keskustaa halkaisee Bosporin salmi.

Rahtilaivan yläpuolella näkyy Istanbulin kuuluisimmat hotellit: valkoinen Swissotel, sen vasemmalla puolella jykevä Ritz-Carlton jonka vasemmalla puolella taasen pikkuruisen näköinen The Marmara hotelli. Tämän lähemmäksi Taksim-aluetta en päässytkään koko reissulla. Se harmitti.

Istanbul tuntuu jatkuvan silmänkantamattomiin. Harmi että tuona päivänä oli juuri pilvistä, muuten näkymät olisivat olleet huomattavasti paremmat. Matkaa ja kokoa voitte miettiä tällä: Vasemmalla näkyvien pilvenpiirtäjien korkein on korkeudeltaan antennin kanssa 261 metriä ja on koko Euroopan korkein rakennus. Täältä se näyttää mitättömän pieneltä :)

Matka jatkuu Aasiasta Euroopan puolelle....

Kotona Mersinissä!! :)

ISO MERHABA KAIKILLE!!

Kotona ollaan! Tultiin eilen alkuillasta kotiin, syötiin, levättiin, herättiin uuteen päivään ja tänään aloitimme taas normaalin arjen.

Mersinin sumuinen aamunäkymä

Miten Istanbulin matka meni?!?

Yhdellä sanalla: UPEASTI! Valitettavasti matkaan mahtui myös hiukan vastoinkäymisiä, mutta sitäkin enemmän upeita hetkiä ystävien kanssa aamusta iltaan. Välistä aikataulu oli tiukkaa ja jouduimme jopa nukkumaan eri kodeissa, sillä kaikki ystävämme repivät meitä paikasta toiseen. Kaikki halusivat ehdottomasti tavata meidät ja viettää aikaa kanssamme niin paljon kuin mahdollista. Yhtenä iltana jopa lirautin kyyneleitä katsellessani ystäväryhmäämme jonka kanssa jaoimme upeita hetkiä Istanbulin vuosinamme. Nauru, hyvä mieli ja lämpö oli mukana jokaisessa tapaamisessamme, aivan kun emme koskaan olisi lähteneet.

Aloitan alusta...

Te myös varmaan mietitte mitä siellä sairaalassa tapahtui tiistaina. Vastaus on että suoranainen IHME! Saimme KAIKKI asiat hoidettua vain noin 3 tunnin odotuksella ja raportti on nyt valmiina! Sairaalasta kuulema vielä lähettivät sen meidän yksityissairaalamme, jossa hoidot aloitamme. Kyllä olimme yhtä hymyä sairaalasta lähtiessämme :) Ei olisi voinut olla parempaa alkua Istanbulin matkallemme ollut.

Koneemme nousisi meille ilmoitetun aikataulun mukaan vasta 21.30 ja työmme sairaalassa päättyi klo 16.00. Meillä olisi siis reilut 4 tuntia aikaa ennen kuin lentokentälle meno tulisi ajankohtaiseksi. Ekaksi päätimme etsiä autollemme parkkipaikan matkamme ajaksi joka löytyikin todella helposti: lentokentän oven heti ulkopuolelta. Lentokentän sisällä hinta oli 17 TL/päivä, tuolla parkkipaikalla 7 TL/päivä, 24 h vartioidulla alueella ja he myös kuljettavat sinut lentokentälle sekä hakevat palatessasi. Mahtavaa!

Kiertelimme sitten pari tuntia paikallisessa vakkarikauppakeskuksessa, söimme illallisen (mieheni jopa söi cig köfteä, joka osottautui mainioksi valinnaksi myöhemmin) sekä vedimme jopa pienet tirsat autossa parkkipaikalla :D

Lentokentällä meitä odottikin yllätys: lentomme oli myöhässä vielä 80 minuuttia! Eli laskettu lähtöaika olikin 23.00. Saatiin sitten odotella pari kolme tuntia saunanomaisessa, täyteenahdetussa odotustilassa. Onneksi olimme syöneet hyvän illallisen, sillä ruokaa ei pahemmin ollut tarjolla: kaikki myyty loppuun. Koko illan kaikki lennot olivat nimittäin myöhässä. Samana päivänä lähtijöiden joukossa oli myös tuttuja: mieheni vanhoja opettajaystäviä joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan :)

Lento sujui hyvin, vaikkakin lentoyhtiön töykeän käytöksen takia emme aio enää Sunexpressiä käyttää. He eivät kertaakaan pyytäneet anteeksi myöhästymistä, joka muuten venyi vielä lentokoneessa odottellessamme puolella tunnilla.

Lennon myöhästymisen takia ongelmaksi syntyi myös missä yöpyä, sillä aikomuksemme oli mennä euroopan puolelle ystäväperheemme luokse. Myöhästymisen takia saapuisimme sinne vasta parhaimmillaan kolmen aikaan yöllä, joka ei tietty ole kovin hyvä aika pikkulasten vanhemmille. Teimme siis nopean päätöksen jäädä aasian puolelle, toisen ystävämme luokse, Ümraniyeen. Ystävällämme oli myös auto jolla haki meidät kentältä ja saavuimmekin kotiin klo 2 yöllä. Nukkumaan pääsimme vasta kolmelta :)

Istanbulin matka voikin siis alkaa....kuvia ja kertomusta lisää seuraavien päivien aikana....

TO BE CONTINUED!

Blogikatkos

Huomisesta lähtien täällä blogissa on hiljaista aina sunnuntaihin/maanantaihin asti.

Aiomme huomenaamulla lähteä aamusta aikaisin Adanaan, taas sairaalaan hoitamaan meidän asioita. Saimme tämän kirotun urologin puhelimitse kiinni ja hän sitten sanoi että allekirjoittaa mitä vaan haluamme, kunhan vaan tuomme hänelle tarvittavat paperit. Toisesta numerosta sitten vahvistettiin että urologille tosiaan olisi pitänyt joku paperi vain viedä allekirjoitettavaksi, kokeita ei olisi tarvinnut. KIVA!!! Ja näistä asioista on TAAS valaistu meitä tosi hyvin. Ainoa asia joka meille alusta asti sanottiin on että teidän täytyy käydä urologin tutkittavana. Uskotte varmaan että hermot on taas kireällä ja huomenna varmasti tapahtuu murh(i)a jos me ei saada näitä asioita mitenkään hoidettua!

Sairaalan jälkeen meillä on aikaa iltamyöhään asti kierrellä Adanassa. Meidän olisi tarkoitus pistää auto jonnekin autoparkkiin (maksulliseen) lähelle lentokenttää koska lentokentän oma parkkialue on sikakallis (17 TL/ 7 EUR/päivä). Pienellä riskillä lähdetään mutta ei voi mitään, tää sairaalareissu on vain tehtävä ja sinne ei kyllä laukkujen kanssa lähetä bussilla söhläämään. Kone nousee klo 21.30 kohti Istanbulia (Sunexpress) ja paluu sunnuntaina klo 12.55 Adanaan (THY).

Laukut on 90 % täynnä tuliaisia, joista viimeiset ostettiin tänään. Kaksi laukkua menevät ruumaan, kolme laukkua tulevat mukanamme koneeseen (joista yksi on tietokonelaukku, ei kuvassa). Tullessa saa nähdä kuinka täynnä ne ovat "omia tuliaisia" :D

Tämä päivä menikin suurimmilta osin pakatessa, kotia siivotessa, lintujen häkkiä siivotessa, pyykkiä pestessä sekä tuliaisten ostamisessa. Vielä pitäisi käydä suihkussa (tänään aurinko paistoi, vesi lämmintä, jee!) sekä syödä. En ole vielä mitään tehnyt, joten en tiedä mitä me syötäis. Jääkaappi ammottaa tyhjyyttään. Taidetaan turvautua alakerran ravintolan kebab-tarjontaan :)

Olen muuten lentopelkoinen ja jännitän aivan hirveesti lentämistä etukäteen. Yleensä joudun ottamaan rauhoittavaa ennen lentoa jotta pääsen koneeseen yhtenä palana. Olen kuitenkin lentänyt kymmeniä kertoja, varmasti lähemmäs sataa, koko elämäni aikana mutta tuntuu että mitä enemmän lennän sitä enemmän pelkään. Mut kaksin matkustaessa en kuitenkaan pelkää niin paljon kun yksinollessani. Otan kuitenkin aina käsimatkatavaroihin rauhoittavat :)

Nähdään viimeistään maanantaina (Inşallah)!! :) Lupaan ottaa paljon kuvia Istanbulista :D

Sunnuntai - enää kaksi päivää Istanbuliin

Viime päivinä on taas kiireita ollut. Vieraita on ollut kahtena päivänä peräkkäin ja eilen olin aamusta iltaan asti todella rakkaan ystäväni kanssa kaupungilla.

Leivoin torstaina pullia sekä valmistin sütlacia, uunissa. Ruokana meillä oli lahmacuneja (turkkilaisia pizzoja), jotka onneksi meidän luotettava leipäuunimme valmisti :) Minä ainoastaan valmistin täytteen. Pullista ei taaskaan tullut minkäännäköisiä, en vain ymmärrä mikä siinä valmistamisessa on niin vaikeata ettei se onnistu. Mulla ei tietty ollut koneita joilla vaivata taikinaa joten käsipelillä sitä mentiin. Raskasta oli ja monet kirosanat lensi sen kolmen tunnin uurastuksen aikana. En halunnut pelotella vieraita mun ronskilla kielenkäytölläni vaan kiroilin keittiössä suomeksi :D

Perjantaina ystävämme Istanbulista vierailivat meillä. Heidän lapsensa oli heidät jättäessämme vasta 3 kuukautinen joten oli mahtavaa nähdä kuinka paljon tyttönen oli kasvanut tässä puolessatoista vuodessa. Tyttö ei vierastanut yhtään, sain juosta perässä korjaillen paikkoja koko ajan. Illan päätteeksi typykkä mäjäytti naamaani kunnon nyrkkilyönnin. Kiitos vaan ja tervetuloa uudestaan :D

Eilen aamulla aamupalan jälkeen tein suunnitelmia erään toisen Istanbulista tutun ystävämme kanssa ja lähdimmekin heti kaupungille ostoksille. Me kiersimme monet kaupat ja kauppakassiin tarttui monta hiusjuttua kuten pantoja, solkia sekä pinnejä. Välistä lepyttelimme väsyneitä jalkojamme kahvittelemalla ja eikun jatkettiin. En kuitenkaan uskaltanut ostaa kovin paljoa mitään sillä Istanbulissa valikoimat ovat huomattavasti paremmat. Löysin kuitenkin 140 TL (75 EUR) arvoiset upeat mustat nahkasaappaat, joita jäin himoamaan mutta hinnan takia en kyllä pysty niitä ostamaan...

Ostin kyllä vihdoin kauan etsimäni ruskean jättiolkalaukun 15 liiralla eli noin 7,5 EUR:lla. Oli halpa ja nahka ihanan pehmeää. Nyt ainakin mahtuu tavaraa mukaan tarpeeksi.


Tänään olisi tarkoitus levätä ja vähän pakkailla sekä tietenkin pyykkiä pestä. Aurinkokin paistaa joten ehkä ulos menen vähäksi aikaa. Huomenna taas käväisen ystävän luona kylässä samoin kun teen viimeiset ostokset Istanbulia varten.



Laitoin myös kyselyn pohjalta vihdoin tuohon viereiseen palkkiin musiikkiboxin halukkaille. Musiikki on turkkilaista :) Painakaa siis play-näppäintä jos haluatte kuunnella.

Seassa on pari Barış Mançonin kappaletta. Tänään on hänen kuolemansa 10. vuosipäivä. Barış Mançoa pidetään tärkeimpänä turkkilaisen rock - musiikin luojana ja edelläkävijänä. Hänen uransa alkoi 70 luvun vaihteessa ja kesti melkein kuolemaansa asti, jona aikana hän sävelsi yli 200 laulua. Jotkut näistä kappaleista hän esitti myös muilla kielillä kuten arabiaksi, kurdin, japanin sekä ranskan kielillä. Manço teki myös 10 vuotta lastenohjelma TRT:llä, joka ainakin oli mieheni lapsuuden tärkein tv-ohjelma. Hänet nähtiin myos Euroviisuissa Turkin edustajana vuonna 1983. Yhä edelleen hänen laulujaan rakastetaan suuresti ja kuunnellaan laajalti.

Ei musiikkia

Viereisessä palkissa olevan lopputuloksen mukaan lukijani ovat 50-50 kannalla musiikin puolesta joten päätin olla laittamatta mitään soimaan. Ehkä silloin tällöin kokeilen pikkaisella turkkilaisella musiikilla (joka tuntuu olevan yksipuolisesti halutuin) piristää blogini tunnelmaa :)

Kiitos kaikille vastaajille!

Mulla taas loppui vieraiden kestitys ja nyt pääsen nostamaan jalat sohvalle sekä rentoutumaan telkkarin ääressä :)

Adanasta muutama kuva

Sabanci Merkez Moskeija, rakennettu 1988, on Adanan kuuluisimpia nähtävyyksiä. Ulkonäöltään se rakennettiin ottomaanien aikaiseksi muistutten ulkopuoleltaan Sinista Moskeijaa (Istanbul) ja sisäpuoleltaan Selimiye Moskeijaa (Edirne). Moskeijalla on 6 minareettia, joka on hyvin harvinaista koska moskeijat rakennetaan yleensä 4 minareettisiksi.

Sisälle mahtuu samaan aikaan 20 000 ihmistä rukoilemaan. Moskeijan rakentamisen kuluista puolet tuli keräysten avulla, puolet Turkin kuuluisimmalta yrittäjäsuvulta, Sabanci-perheeltä, etenkin Haci Sabancilta. Sabanci-perheen avokäteisyyden takia moskeijan nimeksi tuli virallisesti Sabanci Merkez (keskus) Camii.

Moskeijassa on useita upeita yksityiskohtia kuten nämä ovet, jossa on hienoa kultakirjailua sekä posliinilaattoja.

Moskeijan vieressä on massiivinen ja upea puisto jossa kävely oli todella rentouttavaa.

Taas Adana ja TAAS pettyminen

 

On se vaan ihmeellistä ettei Turkin valtionsairaaloissa KOSKAAN saa asioita hoidettua. Eilinen oli meille täysi tyrmäys. Sama paikka kuin viimeksikin.

Me oltiin odotettu jo 2,5 kuukautta meidän eiliselle varauttua aikaa urologille, koska urologin myös pitää allekirjoittaa se hiton raportti, jolla me saadaan valtiontuki näissä vaikeissa hoidoissa. Tää aika oli eka vapaa joka me saatiin. Olimme Adanassa kaikkien kommellusten jälkeen (piti käydä myös mieheni koululla hakemassa lähete koululta sairaalaan, kun miehelleni tämä tuli viime hetkellä mieleen) vasta klo 10. Pelkäsimme että taas tää koko ruljanssi venyy iltapäivälle.

Onneksemme vuoromme tuli ennen lounastaukoa, mutta onnemme loppuikin tähän. Tämä KIROTTU urologi päättikin sitten teetättää AIVAN turhia kokeita, jotka mieheni on jo aikaisemmin teettänyt sekä niiden tulokset oli meillä mukana. "Ei nämä kelpaa täällä" oli vastaus. Näitä kokeita varten meidän pitäisi odottaa vielä MAALISKUUN puoliväliin sekä kuulema VASTAUKSIA vartenkin pitää uusi aika varata kokeen jälkeen joten koko ruljanssi venyy ehkä tämän vuoden loppuun, siltä näyttää. Tuolloinkaan en kyllä ihmettelisi että lääkäri sitten sanoisi että teidän nää kaikki kokeet ja paperit on vanhentuneita, tuokaa uudet. Koko samperin laitos on perustettu asioden vaikeuttamiseen.

Itkimme kiukusta molemmat. Seikkailimme 4 tunnin ajan tuossa labyrinttimaisessa kaupungin kokoisessa  sairaalassa eri lääkärien puheilla, sekä kävimme myös siellä yksityissairaalassa jossa päätimme hoidot aloittaa, ei apua. Lopulta päätimme tehdä kirjallisen valituksen sairaalan johdolle kyseisen urologin toimista. Tämä urologi oli myös sanonut 2,5 kk sitten että jos maksatte 120 TL (60 EUR) niin pääsette heti vastaanotolle ja asiat näin helpottuvat (ei tarvitse odottaa 2,5 kk). Mutta ei kyllä silloin sanonut että jos ette maksa niin teen kaiken mahdollisen jota vain pystyn että kidutte näillä sairaalan käytävillä mahdollisimman paljon!  Ei meillä ollut tuolloin varaa maksaa lisämaksuja, joten päätimme odottaa. Mikä virhe!!!

Teimme kirjallisen valituksen sairaalan PR-työntekijän kanssa, kopioimme kaikki meidän tulokset sekä haluttujen kokeiden tulokset. Päätimme vielä ennen valituksen virallista luovuttamista käydä uhkailemassa (hävetti oikein että tähän meidät oli pakotettu) tätä urologia että korjaisi virheensä tai me teemme virallisen valituksen. Mieheni tunki itsensä lääkärin luo ja teki asian selväksi. Näemmä jokin vaikutus tällä oli sillä urologi sanoi että joutuu kysymään tästä ylilääkäreiltä, jos he sanovat kyllä niin sitten hän allekirjoittaa todistuksen. Perjantaina kuulema saisimme tietää tuloksen. Eli perjantaina jos saamme positiivisen vastauksen, tarkoittaa se sitä että meidän raportti pitäisi valmistua tän kuukauden sisällä ja parhaimmillaan ensi kuussa pääsemme aloittamaan hoidot. Taas kuukausi odottamista, mutta ei tässä voi mitään. Kiukuttaa vaan niin HITOSTI!!!

 

Sairaalan jälkeen kiertelimme hiukan Adanassa. Mieheni kiehui kiukusta ja minä sitten yritin parhaani mukaan keksiä meille parempaa tekemistä. Vierailimme upeassa Sabanci moskeijassa hakemassa voimaa sekä kävelimme sen viereen valmistetussa upeassa puistikossa. Se vähän rauhoitti meitä molempia. Lisään kuvia tästä myöhemmin kunhan ehdin siirtää ne tietokoneelle.

Illalla palatessamme vierailimme taas M1- ostoskeskuksessa josta emme paljon mitään ostaneet mutta söimme illallisen. Löysimme myös aivan ihania tuoreita hillomunkkeja jotka hotkimme heti suihimme kotiin päästessämme :D

Tänään olemme paremmalla tuulella...

Kävin aamulla kampaajalla leikkauttamassa hiukseni, kohta lähden ulos etsimään tuliaisia Istanbuliin sekä muuten vaan kävelylle koska ilma on aivan mahtava! Miehelläni on kädet täynnä töitä ja viettää tietokoneen äärellä 12-13 tuntia päivässä :( Eilen hän huomasi että hänen toinen silmänsä on huononäköisempi kuin toinen, johtuen liiasta tietokoneen käytöstä (tapahtui ennenkin).  Ennen Istanbulia miehelläni on tehtävää aivan kamalasti: nettisivuja 2 kpl, vuosiraportti Istanbulin työnantajalleen sekä kokouksessa tehtävän esityksen valmistelu. Toivon mukaan tämän jälkeen työtempo hiukan vähenee ja silmäkin lepäisi. Huomenillalla meille tulee vieraita, samoin perjantaina. Mullakin pyykkikoneet pyörii koko ajan, tänään pitäisi siivota kunnolla sekä tehdä vielä hilloja Istanbulin tuliaisiksi.  Kiirettä pitää mutta palkaksi on tietty Istanbulin reissu :)

Hyvää viikonjatkoa kaikille ihanille lukijoilleni! :)

Tulinen valkosipulipippurilevite/tahna :)

Näin tämän tahnan eilen telkkarissa yemekteyiz-ohjelmassa ja päätin sitä heti kokeilla aamupalalle, koska mieheni rakastaa juuri tämäntyylisiä levitetteitä.
Sitä voi käyttää leivän päällä tai mausteena ruokalautaselle, antamaan jymyä ruoalle :)

Tarvitset (tätä voi tietenkin tehdä vähemmän):

* 2 dl tulista punaista pippuria (jauhetta) (kirmizi pul biber)
* noin 1,5 dl öljyä (mieluiten auringonkukkaöljyä, aycicek yag)
* Maun mukaan 6-8 valkosipulinkynttä hienoksi silputtuna
* Lisäys: pieni loraus balsamicoa. Tämä oli alkuperäisessä reseptissä mutta koska meillä ei ollut balsamicoa niin en sitä lisännyt. Balsamico lisätään ennen öljyä seokseen ja sekoitetaan uudelleen.

Laita pippuri astiaan ja ripottele päälle valkosipulisilppu. Sekoita. Kuumenna öljyä hieman hellalla. Lisää lämmin öljy asteittain astiaan, sekoitellen seosta välillä. Lämmin öljy edesauttaa valkosipulin tuoksun ja maun leviämisen koko seokseen. Valmis tarjoiltavaksi :) Ja oli kyllä tosi hyvää!! Jopa minäkin tykkäsin! :)

Tätä käytetään pieninä määrinä, mutta seos säilyy hyvin huoneenlämmössä myöhemmäksikin :)

Afiyet olsun! :)

Tänään alkoi loma

Tänään oli mieheni vika päivä koulussa pariin viikkoon. Todistukset jaettiin ja päivä päättyikin jo puoleltapäivin. Kahden viikon lomapätkä siis alkakoot :)

Olen pari päivää miettinyt että mitä tässä nyt kirjoittaisi, koska ei elämässä kovin paljoa mitään ole tapahtunut. Eilen käytiin pitkästä aikaa markkinoilla (viime kerrasta kaksi viikkoa) ja ostettiin ensi viikon ruoka-aineisto. Samalla markkinoiden vaate/krääsä-puolelta ostimme tuliaisia Istanbulissa asuvien ystävien lapsille: muovailuvahaa, leikkiauto, hiuslenkkejä sekä ihana fleece-puku ystävämme alle vuoden ikäiselle tyttöselle :) Vielä pitäisi ostaa muutamia "aikuisten" lahjoja ystävillemme kuten koristeita kotiin (ajattelitte varmaan jotain muuta, ehei :D). Aiomme kaikille tutuillemme viedä paketit cezerye-makeista, joka on Mersinin kuuluisin herkku.

Cezerye on tehty keittämällä raastettua porkkanaa sokerissa pitkään jonka jälkeen siitä muodostuu pehmeä toffeentapainen herkku. Valmistaessa massaan lisätään myös joko hasselpähkinää tai pistasio pähkinää. Massasta yleensä tehdään iso dönerin muotoinen pala josta sitten dönerin tapaan viilellään annoslevyjä. Levyt vielä viimeiseksi kierrätetään yleensä kookoshiutaleissa. Levyjä päällystetään myös pähkinöillä, jolloin siitä tulee oikea pommi :) Hinta per kilo on noin 3 EUR eli kalliista herkusta ei ole kyse. Cezerye-kauppoja löytyykin joka kulmasta Mersinissä :)


Ensi viikko on siis valmistelua Istanbulia varten ja toivottavasti parin Istanbulista tulleen ystävän tapaamista. Meillä on myös pienenä ongelmana Istanbulin lentojemme aikataulua, sillä koneen lippuja ostaessamme oli tarkoitus lähteä klo 19.30, mutta lähtöaika muuttuikin 21.30:een. Tämä tarkoittaa että olemme Istanbulissa, Sabiha Gökcenin lentokentällä, Aasian puolella, klo 22.30 - 23.00. Sieltä on bussikuljetus Taksimille, Euroopan puolelle, mutta sen jälkeen ollaankin vähän sormi suussa koska "yleisten" viimeiset vuorot lähtevät klo 24.00. Me emme suurella todennäköisyydellä ehdi millään Taksimille ennen viimeisiä vuoroja. Tarkoituksena olisi ottaa sitten taksi, vaikkakin onkin yöaikaan kallista plus että Istanbulissa harvoin törmää rehelliseen taksikuskiin. Matkustajia kierrätetään sekä käännytään "vahingossa" väärään suuntaan, jolloin saadaan lisää liksaa taksimittariin. Vältämmekin takseja viimeiseen tippaan asti, koska kokoajan pitää olla kyydissä varuillaan, korvat höröllä ja katse tiukasti taksimittarissa. Unohtamatta tietenkään että toisen silmän pitää tarkasti myös seurata missä mennään.

Olen jo vähän suunnitellut mitä tekisin Istanbulissa. Päivät tulevat olemaan kiireisiä. Miehelläni on pariksi päiväksi omaa ohjelmaa joten pari päivää pystyn seikkailemaan vapaasti. Ajatuksissa olisi käydä ainakin massivisilla katumarkkinoilla ja IKEA:ssa, Otogar:in (ison bussiaseman) vieressä. Se on lähellä meidän majapaikkaa :) IKEA:ssa en olekaan vielä käynyt kertaakaan, joten varmasti sekoan paikan päällä kun pääsen hipelöimään kaikkea "tuttua". Järki lähtee viimeistään ruokaosastolla :D Olenkin varautunut matkaan tilavilla matkalaukuilla joita en aio pahemmin vaatteilla täyttää.

Yhtenä päivänä aiomme myös vierailla Avcilar-kaupunginosassa asuvan serkun luona, joka odottaa kaksosia! :) Siellä suurella todennäköisyydellä yövymme yhden yön ja matkustamme suoraan lentokentälle (tällä kertaa Atatürkin lentokenttä Euroopan puolella). Yhtenä päivänä aion myös mahduttaa joukkoon vierailun vanhassa toimistossani tervehtimässä työkavereitani ja juoruilla viimeiset kuulumiset :) Ehkä samalla reissulla käytän hyväkseni myös Taksimin alennusmyynnit. Niin vähän aikaa, mutta todella paljon shoppaamista *huokaus* :D

Tää viikonloppu otetaan rennosti. Tännepäin on luvattu sadetta taas, joten uloskaan ei kovin tee mieli lähteä. Ensi viikolla lämpötilat nousevat jo yli kahdenkymmenen asteen! Ei se kesä ole kovin kaukana enää :)

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Elokuvavaroitus!!!

ÄLKÄÄ katsoko elokuvaa "Marley and Me" jollette halua itkeä tuntikaupalla!

Elokuva (perustuu Josh Groganin samannimiseen kirjaan) on hyvin tavallinen kertomus pariskunnasta joka ottaa avioliittonsa alussa perheeseensä koiranpennun. Koira kasvaessaan osoittautuu erikoiseksi tapaukseksi mutta kuitenkin varastaa heidän sydämensä ja on lojaali kumppani vuosien ajan. Elokuva kertoo lemmikin omistamisen vuosien varrella muuttuvista iloista, suruista, elämästä ja kuolemasta ilman sankaritarinoita tai ihmeitä. Elokuva naurattaa paikoin, mutta itkettää yhä enemmän.

Kaikilla niillä joilla on ollut oma lemmikki joskus tämä elokuva voi olla liikaakin. Itsekin itkin vielä tunteja elokuvan loppumisen jälkeen.

"A dog has no use for fancy cars or big homes or designer clothes. Status symbol means nothing to him. A waterlogged stick will do just fine. A dog judges others not by their color or creed or class but by who they are inside. A dog doesn't care if you're rich or poor, educated or illiterate, clever or dull. Give him your heart and he will give you his.

Turkin hullujen päivät :)

Istanbulissa eräs uusi turkkilaista tuotantoa myyvä vaateketju nimeltään MOL ilmoitti avaavansa ensimmäisen myymälänsä 90 % alennuksin. He hehkuttivat telkkarissa hintojen kanssa tuotteidensa laatua sekä alennuksen paljoutta. Kuulema myöhemminkin yllätyksiä tulee ja alennukset ovat kestäviä.

Noh, mitä tapahtui. Liikkeen avautumisen piti tapahtua klo 24.00 ja hullu tarjous kestää klo 06.30 asti.

Suuret ihmismassat kuitenkin MURSIVAT liikkeen oven joten ovet jouduttiin avaamaan jo 22.00.

Sen jälkeen hulluus alkoikin.  KAIKKI tuotteet kahmittiin 1,5 tunnissa, monet varastivat tuotteita maksamatta repien irti hintalaput sekä turvalaitteet. Jopa vaatemannekiinit sekä kukkaruukut lähtivät ryöstelijöiden matkaan. Mukana oli vanhuksia, lapsia ja vauvoja jotka litistyivät massojen alle.  Yksi henkilö sai epilepsia kohtauksen kahakassa. 

Mitä ihmiset eivät tienneet oli että tämä 90 % alennus koski vain ENSIMMÄISTÄ ostamaansa tuotetta. Toinen tuote oli normaalihintainen, tämä vauhditti tietenkin lisää ihmisten ryöstelyä :)

Video tapahtuneesta (ei sovi herkkähermoisille):

Toinen vaihtoehtoinen videolinkki niille joilla ei Youtube toimi:

http://video.haberturk.com/Video.aspx?v_ID=38291

Lopputulos:

Kaiken kaikkiaan liikkeen avajaisiin oli tullut arvioiden mukaan yli 45 000 ihmistä, suurin osa heistä ei edes päässyt liikkeeseen asti. Tiet kauppakeskukseen olivat illalla tuntikaudet tukossa.

Myymälä sai runsaasti ilmaista mainontaa ja tuhannet ihmiset mielenkiinnolla jäävät seuraamaan seuraavaa alennusta.

Vetää hiljaiseksi

 

Olen tarkoituksella ollut hiljainen blogialalla viime päivinä. Kuultuani blogiystävien blogeihin tehdyistä ala-arvoisista hyökkäyksistä, oma blogaaminenkin piti laittaa suurennuslasin alle.  Toivon mukaan tälläiset tyhmät hyökkäykset eivät jatku vaan jokainen arvostaisi blogaajan yksityisyyttä sekä mielipidettä. Jokainen voi perustaa blogin jossa tuoda esiin omia mielipiteitään vapaasti. Turha ruveta toisten blogeja sotkemaan. Raukkamaista.

Uusi viikko alkoi ja aika rauhallisesti ollaan menty muutenkin. Viime viikolla mieheni sai vähän lisätöitä joten lisäeinestiä tiedossa :) Olemme käppäilleet ulkona joka päivä ja nauttineet yllättävänkin lämpimästä ilmasta.

Pari viikkoa vaan jäljellä Istanbulin matkaan. Tuliaisia muille ei olla ostettu yhtään mutta itselleni olen niitä löytänyt kivasti  :D Yhdessä kaupassakin sain suoraan sanottuna pitää kynsin ja hampain kiinni yhdestä valitsemastani vaatteesta, koska 3 ihmistä sitä käsissäni hipelöi ja kehui kuinka kaunis se olisi heidän päällään/tyttärensä päällä. Uskomatonta! Vielä kassalla yksi otti sen kassan tiskiltä käsiinsä ja kyseli onko näitä muita. Sanoin vain kassaneidille että mun pitää ostaa se tosi nopeasti koska pian en tule sitä näkemään. Se on mun! Mä näin sen ensin! :D

Ensi viikolla ollaan vähän kiireisiä koska tännepäin on tulossa pari ystäväperhettä joiden kanssa tapaamme. Ensi tiistaina menemme myös Adanaan toivon mukaan aloittamaan hoidot nyt kunnolla.  En aio tällä kertaa kovin paljoa hoidoista kirjoitella, koska pelkään niin paljon että "nazar" (paha silmä) vesittää koko jutun. Sanon vain nyt että kahden seuraavan kuukauden sisällä voi jotain tapahtua, lopputuloksen kyllä ilmoitan :)

Ruokapuolella en ole kovin erikoiselle linjalle lähtenyt. Viime viikon erikoisuus oli paistinpannulla tehty margarita pizza, jonka reseptin näin Martha Stewartin ohjelmassa. Se oli tosi helppo, yllättävän nopea ja maukas iltaruoka, suosittelen.

Ohjeen löydätte täältä (videon kanssa, englanniksi): Simple Suppers Margherita Pizza

Toivon kaikille hyvää alkuviikkoa :)

Keskiviikko keskellä viikkoa

Viikonloppuna ei tapahtunut mitään kovin erikoista. Ainoa mainittava asia on että törmäsimme mieheni serkun mieheen, jotka ovat olleet meille yli vuoden "suuttuneita" syystä, joka ei edes minuun ja mieheeni liity. Mainitaakseni tämä ongelma on myös aikoja sitten asianomaisten ohelta ratkaistu sekä serkut itse ovat tehneet monia anteeksiantamattomia virheitä, mutta näiden serkkujen vihanpito meitä kohtaan vain jatkuu...hohhoijaa. Juttelimme asiasta serkun miehen kanssa sitten ja ilmaisimme kantamme selvästi. Eipä ole sen jälkeen heiltä mitään kuulunut. Ei sen puoleen, eipä ole minulla kovin paljon intoa pitää yhteyttä ihmisten kanssa jotka voivat omien virheidensä takia olla vihaisia meille näin pitkän ajan.

Viikko jatkui yhtä rauhallisesti. Olemme vain olleet kotona. Huomenna olisi tarkoitus käydä poliisilaitoksella hakemassa mun oleskelulupani, samalla ehkä kipaistaan kipassa :D Tänään tuli myös sähkölasku: 150 TL eli 75 EUR, talvilämmitys on kallista :(

Uutispimento jatkuu ja olen todellakin kyllästynyt telkkarissa sodan uhreilla mässäilyllä. Joka kanavalla näytetään päivittäin uhreja, pommeja, itkeviä lapsia ja naisia. Siis todella ahdistavaa. Eikä tässä nyt oikein ole mitään tehtävissä kun vain katsoa. Eilen myös 10 Gazassa loukkaantunutta palestiinalaista lennätettiin Ankaraan hoidettavaksi. Enemmänkin olisi haluttu tuoda mutta neuvotteluissa ei myönnetty kuin 10 loukkaantunutta.

Tässä haluankin kysyä teiltä että mikä on teidän mielestänne kaikkein tehokkain tapa jolla palestiinalaisia voitaisiin auttaa? Miten yksilö voi vaikuttaa tähän konfliktiin? Rahalahjoitukset? Rauhanmarssit? Mielestäni rauhanamarssit ovat aivan turhia, niistä ei pahemmin ole ollut apua niin Irakin sodassa kuin tässäkään konfliktissa. Israil viisveisaa kansainvälisestä mielipiteestä. Rahalahjoitukset taasen tuntuvat olen turhia kun Israil pommittaa myös apujärjestöjen sairaaloita sekä turvapaikkoja sekä vaikeuttaa apujärjestöjen toimintaa. Olemme tästä huolimatta antaneet pienen summan eräälle avustusjärjestölle.

Boikotista ollaan myös puhuttu monella palstalla. Me olemme mieheni kanssa jo pitkään boikotoineet israliliaisia ja amerikkalaisia tuotteita/yhtiöitä kuten Coca-Cola company (Fanta, Sprite, Damla), Pepsi, McDonalds, Burger King. Samoin Nestle, Nescafe, Danone (hyvästi rakastamani Activia), Shell sekä British Petrol ovat boikottilistalla. Jos tällä on jonkinlainen vaikutus, edes pienoinen Amerikan tai Israilin talouteen niin olemme tyytyväisiä. Monet eivät tunnu uskovan boikotin vaikutuksiin mutta mielestäni se on parasta mitä voimme tehdä. Onneksi Turkissa on todella monia turkkilaisia tuotteita, joilla voidaan helposti korvata ylläolevien yritysten tuotokset ja samalla tietenkin tuetaan turkkilaista tuotantoa.

Facebookissa on perustettu ryhmiä joihin sadat tuhannet ihmiset ovat liittyneet. Auttavatko nämä? Pystymmekö vaikuttamaan mitenkään? Uskon että monen toiveet on Obamassa, mutta en usko että hän mitään pystyy tekemään. Amerikka on niin juutalaiskorruptoitunut että Amerikalla ei ole varaa olla Israilia vastaan.

Katsokaa sivustoa : http://www.ifamericansknew.org/

Mistä on talvi tehty....

 

 

  Lämpötilan tarkkailusta...

 

 

 

 

 

Narsissien lumoavasta tuoksusta...

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasoista C-vitamiinia....

 

 

 

 

 

 

 

 

 

  Luonnon uudestisyntymästä...

 

 

 

 

 

 

Ja hyvästä mielestä..... :)

Aurinkoinen perjantai

Viikon viimeinen päivä oli taas upean auringonpaisteen säestämä vaikka en mitään erikoista tehnytkään. Maailman ja Turkin tuoreet uutiset alkoivat ahdistaa luettuani koko päivän eri nettilehtiä. Minulla välistä nousee ahdistuessani verenpaine joka sitten aiheuttaa esim hirveetä nälkää ja närästystä. Tämä päivä meni siis ahmiessa ja sulatellessa. Onneksi on kivennäisvettä tarjolla, se auttaa :) Samoin pari närästyslääkettä.

Ennen Turkkiin muuttoani minulla oli pelkästä koulu - ja työkiireistä johtuva korkea verenpaine, jonka takia sain ravata terkkarilla tarkastuksissa. Täällä Turkissa kun olen pistänyt ruokavalion remonttiin (kotona tehtya ruokaa, paljon he/vi:ä, ei koskaan fast-foodia), rentoutunut ja elämä on muutenkin rauhoittunut, on myös verenpaine pysynyt normaalina todella pitkään. Tulee kuitenkin vastaan tälläisiäkin päiviä, valitettavasti.


Iloisemmissa merkeissä, tänään on myös isäni 60-vuotissyntymäpäivä! Hän viettää sitä arvokkaasti ulkomailla, Kuubassa asti :) Olenkin yrittänyt useasti soittaa mutta ei taida päivänsankari päivystää puhelimen vieressä. Me aiotaan mieheni kanssa järjestää juhlat sitten kun isäni taas tänne vierailulle tulee toukokuun alussa. Kyllähän noita pyöreitä vuosia tulisi juhlia koko vuoden läpi, eikö? :) Paljon onnea sinulle isä syntymäpäivänäsi! :)

Mieheni myös jätti hakemukseni oleskeluluvan pidentämiseen. Maanantaina kuulema on valmis. Ihanan nopeata toimintaa :) Hän käväisi myös pormestarin luona muuttamassa kunnallisvaaleja varten omat osoitetietonsa vaalirekisteriin. Sekin on kuulema maanantaina valmista.

Mieheni on vankka äänensä käyttäjä joka vaaleissa, hän haluaa EHDOTTOMASTI äänestää vaikka sairaspediltä. Hän myös patistaa äitiään ja siskoaan äänestämään, vaikka eivät pahemmin politiikasta tajua. Hänen mielestään on kuitenkin tärkeää oppia vaikuttamaan maan tilaan, äänestämällä mitä tahansa kannattamaansa puoluetta. Itsekin haluan aina äänestää Suomen vaaleissa, kunhan siihen on mahdollisuus. Harmitellen joudun kuitenkin täällä Mersinissä tyytymään olooni ilman äänestysmahdollisuutta, sillä vain Suomen konsulaateissa Istanbulissa ja Ankarassa voi ääntä käyttää. Turkin kansalaisena varmasti tulen äänestämään joka vaaleissa. Se on minulle myös tärkeää, olla demokraattisesti vaikuttamassa asumani maan tulevaisuuteen.

Tällä hetkellä seurataan Acunia Show TV:llä ja haaveillaan mitä huomenna voitaisiin tehdä :)

Oikein mahtavaa viikonloppua kaikille !!! :)