Arkielämää suomalais-turkkilaisesta perheestä aurinkorannalta Mersinissä, Turkissa. Pohdintaa monikulttuurisen avioliiton ja elämän arjesta, juhlasta, iloista ja suruista.
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Päivän luontokuvia
Tälläistä luonnon räiskintää olemme tämän päivän kokeneet täälläpäin. Aamu viidestä asti ollaan oltu hereillä kuunnellen sitä mahtavaa jyrähtelyä välähdyksen saattelemana.
Onpa tosi hienoja kuvia, taivas räiskähtelee ja sitten noi eriväriset ikkunat. Jo pelkästään ihan visuaalisessti nää on mielenkiintoisia.
Mutta tietty taitaa olla melkoista dramatiikkaa tuollaisessa ukkosessa. Mä rakastan ukkosenilmoja, niitä ei valitettavasti täällä Kaliforniassa juurikaan ole.
Saako olla utelias ja kysyä, oletteko muslimeja vai kristittyjä? Ei sillä että olisi niin merkitystä mutta lueskellessani juttujasi, mielenkiinto vain heräsi. :D Lämpöisiä hetkiä sinne Turkkiin.
Itkupilli: Kiitos! Mina pelkaan armottomasti ukkosta mutta onneksı on mies jonka kainaloon kaivautua :) Taalla talvisin/syksyisin TODELLA usein ukkostaa tai on rankkasade. Sitten kadut tulvivatkin ja elama on kokkoa vahan aikaa. Mutta sade on kuitenkin aivan mahtavaa. Lahetan taaltapain ukkosia sinnekin :D
Kiitosta vaan vastauksestasi. :D Itse olen myös muslimin puoliso ja kiinnostunut islamista; parisen vuotta tässä pyöritellyt ja tutkiskellut omia tuntemuksia uskon suhteen; siksi kyselin sinultakin. :D
Istanbulissa kyllä ukkostaa ja komeastivarsinkin syksyllä, mutta tuntuu siltä, että se ukkonen ei koskaan tule "ihan päälle", kuten Suomessa on tottunut. Bosporin yllä se vain kiertelee ja kaartelee ja siihen on kuulemma joku selityskin olemassa veden "ukkosvetovoimaan liittyen"...Turkkilaisiltahan löytyy aina joku selitys mille tahansa ilmiölle ja asialle, vaikkapa joku salaliittoteoria, joten ei tarvitse jäädä itse pohdiskelemaan:)
Tuosta uskonnosta sen verran, että se on kyllä minulle sellainen asia, että en ryhdy sen kanssa sompailemaan ainakaan sen takia, että puolisoni niin haluaa, koska en muutenkaan ole kovin uskonnollista sorttia. Muutenkin se tuntuu olevan niin, että muslimipuoliso tuntuu lähes aina olettavan, että toisen uskontokunnan edustaja kääntyisi muslimiksi eikä todellakaan päinvastoin. Turkkilaisesta tuntuu mahdottomalta edes keskustella aiheesta muuten kuin siten, että toisen uskonnon edustaja kääntyy "oikeaan uskontoon" eli muslimiksi. Epätasa-arvoa tämäkin ja lisäksi se versoaa nimenomaan sosiaalisesta paineesta enemmän kuin todellisesta uskonnollisuudesta. Kenenkään mieliksi tai suhteen ylläpitämiseksi en kyllä kääntyile yhtään mihinkään, ainoastaan jos itse todella niin haluaisin.
Akivee: Kiva kun kirjoitit taas pitkasta aikaa. On mukavaa kuulla miespuolistakin nakokulmaa asioihin. Minakin haluan kommentoida tuohon uskonto-asiaan etta on totta etta jotkut turkkilaiset vaativat puolisoaan myos kaantymaan islamiin, jotkut eivat. Jotkut myos kaantyvat koska haluavat, jotkut pakosta. Kuitenkın uskonto on sellainen omakohtainen asia on sen takana syyt minkalaiset tahansakin. Olen ainakin onnellinen valinnastani jonka tein ihan omasta halustani vuosien opiskelun jalkeen (aloitin islamin opiskelun jo 8 vuotta sitten ymmartakseni turkkilaista kulttuuria paremmin). Olen loytanyt itseni tasta uskonnosta ja toivon etta jokainen joka johonkin "uskoo" tuntee samoin.
juu, itse olen myös tutustunut ihan mielenkiinnosta erilaisiin uskontoihin ja jokaisen niistä kanssa minulla on ongelma, jos sosiaalinen paine säätelee ihmisten siirtymistä jonkun uskonnon piiriin. Mutta jos itse päättää siirtymisestä sen perusteella, että tuntuu oşkealta, niin silloin kaikki on hyvin:)
9 kommenttia:
Onpa tosi hienoja kuvia, taivas räiskähtelee ja sitten noi eriväriset ikkunat. Jo pelkästään ihan visuaalisessti nää on mielenkiintoisia.
Mutta tietty taitaa olla melkoista dramatiikkaa tuollaisessa ukkosessa. Mä rakastan ukkosenilmoja, niitä ei valitettavasti täällä Kaliforniassa juurikaan ole.
Turkissa siis sattuu ja tapahtuu!
Saako olla utelias ja kysyä, oletteko muslimeja vai kristittyjä? Ei sillä että olisi niin merkitystä mutta lueskellessani juttujasi, mielenkiinto vain heräsi. :D Lämpöisiä hetkiä sinne Turkkiin.
Itkupilli: Kiitos! Mina pelkaan armottomasti ukkosta mutta onneksı on mies jonka kainaloon kaivautua :) Taalla talvisin/syksyisin TODELLA usein ukkostaa tai on rankkasade. Sitten kadut tulvivatkin ja elama on kokkoa vahan aikaa. Mutta sade on kuitenkin aivan mahtavaa.
Lahetan taaltapain ukkosia sinnekin :D
anonyymi: mieheni on maltillinen muslimi ja minakin aloitteleva sellainen :)
Kiitosta vaan vastauksestasi. :D Itse olen myös muslimin puoliso ja kiinnostunut islamista; parisen vuotta tässä pyöritellyt ja tutkiskellut omia tuntemuksia uskon suhteen; siksi kyselin sinultakin. :D
Istanbulissa kyllä ukkostaa ja komeastivarsinkin syksyllä, mutta tuntuu siltä, että se ukkonen ei koskaan tule "ihan päälle", kuten Suomessa on tottunut. Bosporin yllä se vain kiertelee ja kaartelee ja siihen on kuulemma joku selityskin olemassa veden "ukkosvetovoimaan liittyen"...Turkkilaisiltahan löytyy aina joku selitys mille tahansa ilmiölle ja asialle, vaikkapa joku salaliittoteoria, joten ei tarvitse jäädä itse pohdiskelemaan:)
Tuosta uskonnosta sen verran, että se on kyllä minulle sellainen asia, että en ryhdy sen kanssa sompailemaan ainakaan sen takia, että puolisoni niin haluaa, koska en muutenkaan ole kovin uskonnollista sorttia. Muutenkin se tuntuu olevan niin, että muslimipuoliso tuntuu lähes aina olettavan, että toisen uskontokunnan edustaja kääntyisi muslimiksi eikä todellakaan päinvastoin. Turkkilaisesta tuntuu mahdottomalta edes keskustella aiheesta muuten kuin siten, että toisen uskonnon edustaja kääntyy "oikeaan uskontoon" eli muslimiksi. Epätasa-arvoa tämäkin ja lisäksi se versoaa nimenomaan sosiaalisesta paineesta enemmän kuin todellisesta uskonnollisuudesta. Kenenkään mieliksi tai suhteen ylläpitämiseksi en kyllä kääntyile yhtään mihinkään, ainoastaan jos itse todella niin haluaisin.
Akivee: Kiva kun kirjoitit taas pitkasta aikaa. On mukavaa kuulla miespuolistakin nakokulmaa asioihin.
Minakin haluan kommentoida tuohon uskonto-asiaan etta on totta etta jotkut turkkilaiset vaativat puolisoaan myos kaantymaan islamiin, jotkut eivat. Jotkut myos kaantyvat koska haluavat, jotkut pakosta. Kuitenkın uskonto on sellainen omakohtainen asia on sen takana syyt minkalaiset tahansakin. Olen ainakin onnellinen valinnastani jonka tein ihan omasta halustani vuosien opiskelun jalkeen (aloitin islamin opiskelun jo 8 vuotta sitten ymmartakseni turkkilaista kulttuuria paremmin). Olen loytanyt itseni tasta uskonnosta ja toivon etta jokainen joka johonkin "uskoo" tuntee samoin.
Voi ei, mitä sun blogilles nyt tapahtuu? Just siirryit bloggerin puolelle, ja sitten se bannattiin siellä. Toivottavasti pääset bloggailemaan.
juu, itse olen myös tutustunut ihan mielenkiinnosta erilaisiin uskontoihin ja jokaisen niistä kanssa minulla on ongelma, jos sosiaalinen paine säätelee ihmisten siirtymistä jonkun uskonnon piiriin. Mutta jos itse päättää siirtymisestä sen perusteella, että tuntuu oşkealta, niin silloin kaikki on hyvin:)
Lähetä kommentti