Eilen illalla meille tuli taas vieraita kokkailemaan. Tällä kertaa tapasimme täytettyjen paprikoiden merkeissä :) Teimme myos viininrypälelehtikääryleita (sarma). Kun vauhtiin olimme päässeet täytimme myos munakoisoja sekä kesäkurpitsoja. Suuri kattila täyttyi äärimmilleen ja herkuttelimme sitten yhdessä työmme tuloksilla. Ihan hyviä niistä tuli. Ruoan jälkeen katsoimme myös leffan The Hunting Party, joka oli ihan hyvä. Suosittelen! Leffa on tositarina amerikkalaisista uutismiehistä jotka raportoivat Bosnian sodasta ja päättävät etsiä sotarikollisen jota länsimaat eivät ole vuosiin löytäneet. Avointa kritisointia länsimaiden toimista sotarikollisten löytämiseksi. Erilainen leffa tosiaan :)
Joskus annamme vieraille ylitsejäävästä ruoasta paketin kotiinvietäväksi esimerkiksi jos perheestä ei joku ole päässyt tulemaan. Eilen tytötkin saivat ison kasan ruokaa seuraavalle päivälle syötäväksi :) Sunnuntaina on minun tarkoitukseni mennä heille kylään.
Saimme myös eilen uutisia siitä että mieheni Hollannissa asuva vanhin veli on viikon päästä tulossa tänne vaimonsa kanssa kahdeksi viikoksi. He ovat todella hauskoja ja suosikkisukulaiseni koko mieheni puolelta joten olen todella iloinen että he pääsevät taas tänne lomailemaan. 8. joulukuuta alkaa uhrijuhla jolloin meidän on yhdessä tarkoitus mennä taas mieheni kotikaupunkiin yhdeksi tai kahdeksi päiväksi (kuinka kauan pää kestää). Kuitenkin tätä ennen meillä on 10 päivää aikaa lomailla Mersinissä, tosin mieheni on töissä joten minä pääsen sitten kierrättämään taas vieraita ympäriinsä. Sopii :)
Täksi päiväksi meillä ei ole mitään ohjelmaa. Taitaa mennä aika rennosti vaikkakin ulkona on upea auringonpaiste. Mieheni nukkuu vielä sikeitä ja minä odottelen hänen heräämistään jotta päästään aamupala syömään.
Hyvää lauantaita kaikille :)
7 kommenttia:
Kivalta kuullostaa.
Ja meillä on niin paljon aika eroa, että mun mies on vasta nukahtanut yöunille, kun sun miehes ei ole vielä heräillyt.
Tasaisessa kuorsauksessa kirtelen blogeja. ;)
Itkupilli: Aikaerosta huolimatta miehet on miehia, taallakin kuorsausta kuunnellen :D
mukavaa valilla saada vieraita. jos viela ovat mieluisia. onneksi meilla mieheni sukulaset asuvat kaikki taalla(antalyassa ja fethiyessa,osa myös izmirissa),joten yövieraita ei kovin paljoa tule.suomesta tulee lahinna minun lapseni ja ystavia. ja kun mieheni on ollut monta vuotta myös suomesa,niin on oppinut "hyville tavoille" vieraitten suhteen. meilla ei tarvitse yllatysvieraille laittaa ruokaa turkkilaiseen tapaan, vaan kahvi ja tee saavat kelvata. mieheni on opettanut omat lapsensa ja sukulaiset tahan. jos tulee ruokavieraita,niin sovitaan etukateen. silloin tallöin tietty tulee poikkeustilanteita. varsinkin kesalla. nain talvellahan eivat turkkilaiset edes kovin paljoa liiku kotoa minnekkaan.
sateenkaari: teilläpä on todella opittu "hyville tavoille" :) Onko miehesi suku laaja? Kaytteko te vieraissa usein?
Meillä kaikki tehdään turkkilaisittain eli ruokaa pitää heti olla saatavilla sekä tietenkin yösija. Jotkut vieraat ilmoittavat viime tipassa että olevat tulossa ja se arsyttaa. Eikä myoskään selvästi sanota jäädäänkö ruokaa syömään, sekin ärsyttää. Olen jo pari kertaa omassa blogissani räjähtänyt tästä asiasta :D Rakastan vieraita ja se tuo vaihtelua minunkin elämääni kun kotona on vilskettä. Munkin sukua käy ahkerasti täälläpäin etenkin kesäisin, kiirettä pitää :) onko sinulla ollut vaikeuksia sopeutua alkuaikoina turkkilaisiin tapoihin?
sopeutumisvaikeuksia alkuun oli minulla lahinna sen takia,kun ei osannut kielta ollenkaan.tavat eivat ole tuottaneet ongelmia. laitan kylla ruokaa(ja olen myös laittanut) vaikka keskella yöta,jos on tarvis. olen tehnyt nain myös suomessa asuessamme,jos keskella yöta on joku turkkilainen tullut kylaan. suomalaisethan eivat tule yölla kylaan.eika periaatteessa turkkilaisetkaan, mutta joskus joku sukulainen on tullut.ja joskus joku mieheni ystava.olen varmaan luonteeltani sellainen "passaaja".miehellani on suuri suku. lapsia on 6. ja 12:sta lapsenlapsi tulossa.muuta sukua on myös paljon. ja melkein kaikki taalla fethiyessa. kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin miehelleni on suomessa asuessa kehittynyt vahan toisenlaisia tapoja. han mm. ei tykkaa,jos kerralla tulee paljon vieraita. eika myöskaan siita, etta joku ravaa joka paiva. pikkulapsille han pitaa kovan kurin,onneksi. meilla ei sisalla juosta, eika sangylla ja sohvilla hypita. nama on oppinut suomesta. mieheni lapset kylla tasta aina murisevat, mutta mieheni on sita mielta, etta jos ei kay, niin sitten pysyvat poissa. lapset ovat kummasti oppineet meidan saannöt. mutta vanhemmille ne tuntuvat olevan joskus ongelma. jaakaapille myöskaan meilla ei kukaan saa menna omin luvin. mina itse tykkaan siita, etta tullaan kylaan ilmoittamatta, ja itsekkin voi sitten menna vastavierailulle milloin vain. me kun muuten nukutaan aina myöhaan, niin kaikki jo tietavat, etteivat tule ennen klo 12:sta. usein sunnuntaisin kaydaan jonkun sukulaisen luona. ja yksi mieheni lapsista asuu ihan tassa meidan lahella. siella minunkin tulee kaytya yksinanikin usein paivasaikaan. mieheni poika paasi juuri armeijasta. oli siella irakin rajalla sırnakissa. oli nyt illalla tuossa meilla,ja varmaan tulee yöksi.meni kaymaan siskonsa luona, ja tahtoi kovasti minua mukaansa, mutten viitsinyt lahtea,kun vetta satoi kaatamalla.mieheni on harvoin tahan aikaan kotona, vaikka ei töissa olisikaan. on sen polven kasvatteja,jotka viettavat ystavien seurassa paljon aikaansa. suomessa kun asuttiin, niin siella oli paljon kotona. ja karsi siita olemisesta kovasti. ei ole sellainen ihminen,joka on töissa ja kotona. on hyvin seurallinen ja monasti "juuttuu" juttelemaankin jonkun kanssa5 minuutin sijaan pariksi tunniksi. tahankin olen jo hyvin tottunut ja sopeutunut. nuorempi polvi turkissakin jo alkaa olla toisenlaista.
sateenkaari: teidan elamanne kuulostaa todella hyvalta. Olet kylla hienosti sopeutunut vuosien varrella tanne unohtamatta omiakin tapojasi :) Eiko se ole niin etta monikulttuurisessa suhteessa pitaa kummankin tehda kompormisseja, ei vain toisen? Miehesi ja sina olette hyvin sekoittaneet suomalaista ja turkkilaista.
Miehellasi on todella iso perhe. Vau! Enta omat lapsesi? Minunkin miehellani on iso suku, omia lapsia ei tietenkaan ole viela. Suku on laajasti ympari Turkkia ja Eurooppaa, mutta ovat vierailleet kiitettavasti meidankin luona. Hauskaa se on myos, ainoastaan valista hermot menee kun ei jaksa "passata". Ihailen sinun jaksamistasi! :)
Minunkin mieheni on hyvin seurallinen ja hanella on laaja ystavapiiri. Han useasti puhuu pitkia puheluita puhelimessa heidan kanssaan, koska taalla Mersinissa ei viela ole kovin montaa ystavaa. Koulu on pieni eika oikein kehenkaan muuhunkaan ole pystynyt tutustumaan. Tasta mieheni karsii, mutta aiomme ensi kesaksi pyytaa siirtoa jonnekin toiseen, isompaan kouluun. Toivon etta sielta sitten han saisi uusia kavereita. Naiselle ystavien lyotaminen on helppoa :) Minakin tykkaan olla yksin kotona tietaen etta mieheni on jossain viettamassa hyvaa aikaa ystaviensa kanssa. Se piristaa niin miestani kuin minuakin.
kiitos huomiosta. omasta mielestanikn olen sopeutunut hyvin. mutta ei tietty kokonaan ilman vaikeuksia. turkissa asuminen on taydellisesti minun juttuni. kun nyt viimeksi asuimme suomessa,niin sopeutumisessa suomeen minulla oli enemman ongelmia. eika minulla ole sita oiretta(mika on miehellani), etta ei oikein itse tieda, missa olisi parempi.monasti esim. lasten kasvatuksessa han antaa omille lapsilleen huutia,ja ottaa esimerkkeja suomen lasten kasvatuksesta,ja minun lapsenlapsistani.just niissa sangyilla ja sohvilla hyppimisissa ja yms. mieheni oli viime talven suomessa,ja melkein myös koko taman kesan, mutta mina en sinne haikaillut. lapsia minulla on suomessa kolme.ja lapsenlapsia 7. heita tiety kaipailee.mutta onneksi on mese ja skype.
totta, etta puolin ja toisin on tehtava kompromisseja. mutta meilla kylla se on niin,etta koko elamamme muodostuu lahes taysin turkin kulttuurin mukaisista asioista.ja ehkapa juuri tasta johtuen koen suomessa asumisen vaikeaksi. olemme joutuneet vastakkain suomessa juuri taman takia. Muslimina ja turkkilaisena saa kokea aika paljon myös sita, etta erilaisuuttasi ei hyvaksyta. jopa viranomaistaholta. turkissa ei tata ongelmaa ole. moni mieheni ystava onkin sanonut, etta mina olen enemman turkkilainen, kuin eurooppalainen.olen tata miettinyt itsekkin, mista mahtaa johtua. kaikki on minulle kuin itsestaan selvaa. eika ole vaikeaa ollut. mutta johtuu tietenkin myös paljon mieheni luonteesta. han on hyvin suurpiirteinen, ja joustava,mutta myös hyvin itseppainen jossain asioissa.mina saan pitaa omat ajatukseni ja omat juttuni.saman suon miehelleni.usein mieheni ehdottaakin minulle, etta lahtisin ystaviani tapaamaan antalyaan,jotta saisin keskustella omalla aidinkielellani. kun taalla fethiyessa ei suomalaisia ole. tottakait meillakin on omat erimielisyytemme ja riitamme. nehan kuuluvat elamaan. mutta toistaiseksi on selvitty. tutustumisestamme tuli tana syksyna 14 vuotta.
Lähetä kommentti