Ritva haastoi minut kertomaan suomalaisista tavoista joita ollaan pidetty outona uudessa kotimaassani. Tässä tulee :)
Mun tavat pyörii aika paljon ruoan ympärillä kun ei lapsia vielä ole. Parhaimmat shokit on siis vasta tulossa :D En pysty odottamaan niitä kauhistuneita ilmeitä kun lapsi viedään rattaissa parvekkeelle nukkumaan talvella, jopa SATEESSA! :D
1. Salaatit ja salaattikastikkeet. Mieheni suku ja ystavani ovat olleet ihan puukalikalla lyotyja kun olen heille esitellyt itsetekemia salaatinkastikkeita jossa on yrtteja, oljya, hunajaa, balsamicoa seka monia muita mausteita. Hunaja erityisesti on heidan mielestaan todella outoa! Samoin esimerkiksi laitan yleensa aina porkkanasalaattiin appelsiinipaloja seka puristan appelsiinimehun sen joukkoon, tai kaytan joskus omenia vihersalaatissa. Ei ne ymmarra etta HEDELMIA voi kans kayttaa salaatissa.
2. Se etta voin olla kotona 24 h ja että minulla on vain kourallinen ystäviä joita en halua tavata joka päivä, kuten mieheni omia ystäviään. En myöskään ole kovin usein omaan sukuuni yhteydessä. Olen siis vähän sisäänpäin kääntynyt ja tämä on kait suomalainen ongelma. Mieheni on tosi sosiaalinen ja haluaa kokoajan mennä jonnekin, minä en. Parhaani mukaan kyllä yritän aina myötäillä mieheni haluja.
3. Kala. Syön joka viikko pari-kolme kertaa kalaa, yleensä tonnikalaa. Tämä on miehelleni todella outoa ja aina kysyy että TAASKO syöt kalaa :) Rakastan sitä ja pyrin tekemään myös miehelleni useasti jotain kalasta. Suomessa vieraillessani syön myös JOKA päivä jotain kalaa. Sitä on niin helposti saatavilla ja todella maukasta. Suomi on ehdottomasti kalan maa.
4. Vaatimattomuus rahan käytössä. Tämä on kait yksi asia jonka olen huomannut itse verratessani tuntemiini turkkilaisiin naisiin. Se että en ostele vaatteita kun n. 1 vaate/kk ja käytän kaikkia vaatteitani vuosia, vaikka raha ei ole ongelma, on outoa monen naisen mielestä. En myöskään käy kampaajalla kuin kerran pari vuodessa. Minun asemassani oleva turkkilainen nainen käyttää huomattavasti enemmän rahaa omaan ulkonäköönsä kuin minä, mieheni ei kyllä valita :D Mielummin säästän rahat johonkin muuhun.
5. Kirpparit! Täällä Turkissa ei kirppareita ole missään, on melkein jopa häpeä pitää päällään jonkun toisen pitämää vaatetta tai käyttää käytettyä tuotetta. Yleensä köyhille jaetaan vanhoja vaatteita, koska heillä ei ole varaa niitä itse ostaa. Suomessa käydessäni käytän suurimman osan rahoista kirppareilla vaatteisiin ja kodintekstiileihin/välineisiin. Todella moni vaatteistani onkin käytettyä, samoin jotkut keittiön välineet. Apua jos joku saisi tietää!! :D Täällä Turkissa vaikenen visusti ostamieni tuotteiden alkuperästä ja kerron että ne on kaikki mun vanhoja vaatteita jotka jäi Suomeen. Minulle ja monelle suomalaiselle normaali asia, turkkilaisille todella outo.
18 kommenttia:
Hauska haaste!
Pitääpä miettiä itsekin näitä.
No näin suomalaisen näkökulmasta jokainen kohta on ihan järkevä ja ymmärrettävä, eikä outoa siis ollenkaan. Mutta voin kuvitella, että Turkissa noi voi tuntua omituisilta.
Hauska haaste, mä rupesin kanssa jo miettimään mitä outouksia mulla on.
Täälläkään ei minusta syödä kovin paljon kalaa, tai ainakaan ne keitä tunnen eivät syö. Johtuneeko sitten siitä että täällä esim.lohi on tosi kallista. Minähän en ilman kalaa voisi elää:) Lasten serkutkin ihmettelivät kun olivat meillä syömässä, että mitä tuo on??kun olin uunilohta tehnyt:)
No kalapuikkoja jotkut saattavat syödä, mutta ihan oikeata kalaa ei:)
Olisin itse voinut kirjoittaa ihan samat omituisuudet listaani ja asun Egyptissa :)
Pidan blogistasi. Kaikkea hyvaa sinulle ja miehellesi!
Samaa voisi sanoa täältä. Hedelmiä salaatissa on ihan kauhistus täkäläisille. Kalaa meillä kyllä syödään paljon, kaikenlaista tuoretta siis,tonnikalaa vain salaateissa.
Vaatimattomuuden ja kirpparit allekirjoitan myös. Vanha tavara kelpaa täällä vain tosi köyhille, sehän on häpeällistä ja likaista muitten mielestä. Vaatteilla ja kultakorumäärällä pitää näyttää sosiaalinen asema.
Marita: Siita vaan :D Taa oli ihan hauska juttu miettia.
Itkupilli: Mieti ja kerro meille muillekin :D
Marjut: Kala tuntuu olevan aina se juttu joka nyrpistaa nenia ulkomailla, "en varmasti syo" :D Taalla Turkissa kala on halpaa, verrattuna lihaan tietenkin. Mustanmeren lohet 3,5 EUR per kilo, ei paha. Harmittaa ettei kalakulttuuri ole niin kehittynyt kuin Suomessa. Mutta jokaisella maalla on omat herkkunsa :)
cissus: Kiitos paljon! Hauskaa kuulla etta siella Egyptissakin on samat asiat outoja :D Tervetuloa kommentoimaan enemmankin.
Sirokko: Aivan sama kuin taalla. Juhlissa kultakorut kiiltelee ja vaatteet ovat viimeista muotia. Itse en tata "kulttuuria" ole koskaan ymmartanyt. Eiko sellainen suomalainen sananlasku olekin kun etta "vaatimattomuus on kaunista" :)
Bongasin vielä tuolta alhaalta tuon 'häpeäpilkun'. Siis aivan upean iso vaatehuone, antaisin mitä hyvänsä että saisin yhden tyhjän huoneen varastoksi. Ei muuta kuin varastohyllyä seinille ja nauttimaan kerrankin tarpeeksi isosta säilytystilasta. Pystytelineillä sinne voi ripustaan vaatteetkin, vau dressing room!
Sirokko: Kylla, eiko siita tulisikin ihana vaatehuone?? Sinne saisi monet hyllykot ja vaatetelineet... :) Unohtamatta tietenkin kenkahyllyja. Paasis shoppailemaan ja sita huonetta tayttelemaan ;) Mieheni sais sitten meidan vanhan vaatekaapin itselleen. Naisella pitaa olla HUONE :D Harmi ettei taa oo meidan kamppa, olisi prosessi heti kaynnissa.
Moi!
Kiva blogi sulla! On kiva lukea juttujasi kulttuurista, jota itsekin tuntee (olin vaihtarina 90-luvun alussa jne.).
Voin hyvin kuvitella sen ihmetyksen, minkä itsetehdyt salaatinkastikkeet herättävät. Toisaalta suomalaisia varmaan ihmetyttää turkkilaisten käyttämä suola salaatissa, hmmm...
Hauskaa viikkoa ja tsemppiä projekteihin!
Aurink*: Kiitos ja tervetuloa :) Missapain Turkkia olit vaihtarina? :)
Olin aluksi Ankarassa mutta suurimman osan vuodesta Antalyassa. Myöhemmin vasta on tullut tutustuttua esim. Istanbuliin ja muutamiin muihin paikkoihin.
Aurink*: Mielenkiintoista :) Ankara ja Antalya ovat kummatkin hienoja kaupunkeja. Jos jossain vaiheessa tulet Mersiniin niin tervetuloa kylaan :)
Tuo yksin oleminen eli viihtyminen ihan itsekseen, on outoa taalla.
Taitaa kaikki muut kulttuurit olla sosiaalisempia kuin suomalainen... :-) Tarkoitan tuota jatkuvaa menemista, kavereiden/perheen tapaamista...(Minulla EI ole mitaan moista vastaan.) Mina en vaan jaksa kauaa saasta puhumista tai muusta jonnin joutavasta. Mielummin vaikka opin jotain uutta...esim. valokuvauksesta! :-)
Blogitse: Olen samanlainen kanssasi. Mieluimmin kun keskustelen puolituntemattomien kanssa tylsista asioista luen kotona kirjaa tai surffailen netissa. Mutta yritan kylla muuttaa itseani enemman sosiaalisemmaksi :)
antalyassa ja taalla fethiyessa kylla syödaan kalaa. e. niin paljoa,kuin suomessa,mutta kalatorilla on aina asiakkaita. ja odotappas,kun karadenizin hamsi tulee,niin kauppa kay vilkkaana. taalla on meren rannassa monta pikkupaattia,joista saa ostaa hamsiekmek:ia tai hamsitavaa.
salaatinkastiikeita en ole nahnyt ihmisten kayttavan. vain öljy-suola-etikka tai sitruunanmehu.
tuo vaatteitten ostaminen on varmaan aikalailla koko turkissa samanlaista. joka ikiseen juhlaan pitaa ostaa uudet vaattet. tama on asia, mista mieheni pitaa palopuhetta jokaisen juhlan aikaan sukulaisilleen. han itsekkaan ei ostele kovasti vaatteita. on ostanut suomesta kylla juuri kirpparilta hyvin paljon. ja me ollaan tuotu sukulaisille niita kirpparivaatteita monia suuria kassillisia. alkuun katsoivat karsaasti, mutta pian oppivat, ja nykyaan jo ottavat hvilla mielin vastaan. ja jopa ovat alkaneet kierrattamaankin mm. lastenvaatteita. saastavaisyys on asia,mika on kasitteena monelle turkkilaiselle outo. tasta asiasta pidan minakin aika usein meidan turkkilaisille lapsillemme "esitelmaa". ja kuulen kylla sitten olevani "tosi pinti". mieheni on lapsilleen vihainen tasta samasta asiasta. olen yrittanyt opettaa nuoria olemaan saastavaisia. esim. ruokaa ei heiteta roskiin.(jos ei ole pakko).leivankannikat sailytetaan jaakaapissa,jotta eivat homehdu,ja sitten paistetaan aamupalalle taikka keiton joukkoon. tomaatinjaamat laitetaan salaattiin yms. opetukset eivat ole kovin hyvin menneet perille. ja tosiaan, vaikka leipaan ei olisi rahaa,niin kampaajalle raha kylla löytyy. mieheni aina saarnaakin lapsilleen, etta jos rahanne loppuu,niin turha hanelta on tulla pyytamaan.
Tämä olikin mielenkiintoinen haaste. Olen lukenut muidenkin ulkosuomalaisten vastaavia ja näitä on todella mielenkiintoista lukea.
Tuo sisäänpäinkääntyneisyys tai pitäisikö sanoa introverttius ei minusta ole "ongelma", vaan eräs luonteen ominaisuus, jota ei pitäisi joutua häpeämään. Sitä voi olla myös vaikea muuttaa, jos viihtyy yksin.
Minäkin viihdyn hyvin itsekseni enkä jaksa koko ajan olla tapaamassa kavereita tai olla sosiaalinen. Onneksi ei kukaan ei pakota - se olisi minusta vähän sama kuin pakottaisi ekstrovertin olemaan yksikseen. ;)
sateenkaari: Loistavaa etta opetatte lapsianne oikeaan elamaan ja erityisesti saastavaisyyteen. Rahaa ei saisi tuhlailla sinne tanne koskaan vaan saastaa johonkin tarkeaan tulevaisuudessa. Koyhyys on tosi vaikeaa eika sita oikein ymmarreta niin kauan kun rahaa tililla on. Talouskriisi ym. takaa sen ettei huominen ole selvaa.
Elegia: Olet oikeassa. Meilla ongelmana on vaan se etta olen introvertti ja mieheni ekstrovertti :D Olemme kylla tehneet kompromissin etta menemme vaan silloin talloin ystaville, ei joka paiva. Miehellani on myos omiakin ystavia joiden kanssa yksikseen tapailee, sopii minulle hyvin :)
kylla se niin on, etta turkkilaiset eivat ymmarra köyhyytta(ainakaan kaikki) sittenkaan, vaikka tililta ovat rahat loppuneet jo ajat sitten!
Lähetä kommentti