lauantai 26. syyskuuta 2009

Huhuu...onkohan täällä enää ketään?

Laiskuus on täysin iskenyt minuun enkä ole blogiani päivitellyt pitkiin aikoihin. Tosin blogspot aiheutti ongelmia parin viikon ajan jollon en edes pystynyt avaamaan koko blogisivustoani. Samoin tietokoneeni temppuili ja mieheni joutui sen formatoimaan ihan alusta. Huoh...kunpa jotain kirjoitettavaakin olisi.



Tuntuu vaan että koko blogaus on mennyt mun puolelta vaan maaritteluksi raskaudesta, joka ei varmaan edes kaikkia lukijoita kiinnosta. Raskauden lisäksi elämässäni niin kovin vähän kaikkea tapahtuu. Makoilen kotona vaan, en tee edes kotitöitä. Lääkäri on käskenyt ottamaan rennosti ja lepäämään tästä lähtien joten kotitöiden teko on jäänyt täysin mieheni hartioille. Kerran viikossa tarkasti suunnitellusti piipahdan ulkona yleensä ostoksia tekemässä tai lääkärissä. Maanantaina olisi taas yksi suunniteltu lääkärikeikka edessä. Silloin olisi jo kiikarissa raskausviikko 27 eli todella nopeasti aika on taas mennyt. Vatsa on kasvanut ihan mahdottomasti ja sen tuoma lisäpaino alkaa jo tuntua liikkuessa. Pieni lenkki esimerkiksi kauppakeskuksessa on kuin maratonin juoksu ja siitä palautuminen kestää pari kolme päivää. Parin viikon päästä anoppi ja käly saapuvat luultavasti meitä auttelemaan jota etenkin mieheni takia toivon. sillä (vaikka ei itse koskaan mitään valita) kotitöiden teko ei selvästi ole mieluista hommaa. Vauvojen takia me kummatkin tehdään uhrauksia. T'ästä se vanhemmuus lähtee...



Koulut alkoivat tällä viikolla. Mieheni koulu avautuu tänä vuonna suurin muutoksin. Viime vuonna kaikkien kanssa tapellut ja laittomuuksia tehnyt koulunjohtaja sai rangaistuksen teoistaan sekä siirrettiin toiseen kouluun ( yhteen ongelmallisimmista kouluista koko Mersinissä). Hänen "oikea kätensä" laittomuuksissa, varajohtaja, alennettiin luokanopettajaksi ja "sai" jatkaa vanhassa koulussaan. Kukaan ei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan joten hänelle on tulossa hyvin yksinäiinen kouluvuosi. Paikallinen Rotary-kerho myös uudisti koulurakennuksen sekä sen pihan. Nyt jokaisessa luokassa on uudet paksulasiset ikkunat, ilmastointi sekä uusi maali seinissä. Pihalle istutettiin kukkia sekä muutenkin parannettiin koulun etupihaa joka oli ennen vain yksi iso hiekkakenttä parilla puulla ehostettuna. Uudistuksia tarkistamaan on tulossa maanantaina myös pormestari joka avaa virallisesti koulun uutta lukuvuotta varten. Isokihoiset seremoniat siis tiedossa.



Parin viikon päästä on myös isäni tulossa pienelle viikonloppuvierailulle. Hänen tarkoituksensa olisi vuokrata auto Alanyasta ja ajaa itse tännepäin. Varmasti ihan hyvä ratkaisu, sillä maisemat tuolla reitillä ovat mahtavat. Meidän kotikin sijaitsee ihan matkan varrella, joten sekin on helposti löydettävissä. Toivon mukaan säät suosivat. Täälläpäin on sateita ollut viimeiset pari viikonloppua ja etenkin yöt ovat jo aika viileitä. Päivisin viipotetaan yhä kolmenkymmenen asteen lukemissa mutta hirveä kuumuus on selvästi ohi tältä vuodelta. Hyvä!


Muuten elämä on tosi tylsää. Päivisin vain makoilen sohvalla telkkaria katsellen tai kutoen. Odottavan aika on pitkä kuten sanotaan ja se on kyllä totta. En tiedä kuinka paljon enää viitsin tänne blogiin kirjoitella, koska mitään erikoista kirjoitettavaa en löydä. Inspiraatio on täysin kadoksissa. Vauvojen tullessa ehdin yhä vaan vähemmän kirjoittaa, joten blogini tulevaisuus on nyt pohdinnan alla....

15 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Kiva kun kuitenkin jaksat vähän väliraporttia tänne laittaa ja että raskautesi sujuu hyvin:-) Ehkä se inspis sitten joskus tulee takaisin,eri muodossa.Maailmasihan muuttuu aika paljon sitten ,kun lapset ovat tulleet maailmaan,ja niitä koskevat asiat alkavat kiinnostaa enemmän kuin muut,Tsemppiä loppuraskaudelle!

Minä kirjoitti...

Tervehdys! Nyt voi tuntua tylsältä, mutta lupaan että tylsyys loppuu heti lasten synnyttyä! Ihan samat fiilikset kuin mulla aikoinaan ja toivoin että aika juoksisi nopeampaan ja että synnytys olisi jo :)

Luulen myös, että vauvojen tultua teidän elämää ihastuttamaan, sinulla saattaa olla kirjoitettavaakin, aina kun kerkiät. Ainakin toivon niin.

Ja kiinnostaa todellakin kuulumiset raskausvaiheineen päivineen. Se on jännittävää aikaa loppupeleissä kuitenkin! :)

ii kirjoitti...

Täällä yhä "roikutaan". Toivotan jaksamista loppuodotukseen. Mielelläni kuulisin juttuja vauvoistakin sitten myöhemmin, enkä usko että raskausjutut on kenestäkään niin tylsiä kuin kuvittelet! :)

ebrufin kirjoitti...

Miten kiva kuulla kuulumisia pitkasta aikaa:)

Kylla meita "vauvailukin" kiinnostaa, joten ala nyt sen takia lopeta...ja sitten kun pienet kasvavat ja tekevat kaikkea mullistavaa meita kiinnostaa enemman.

Jos ei ehdi kirjoitella pitkasti mitaan, niin ONNEKSI on Facebook.

Hyvaa sunnuntakia!

Sateenkaari kirjoitti...

Kuten huomaat,niin taalla on monia,joita sinun olemisesi kiinnostaa,vaikka sinua ei itseaan niinkaan.
İhanaa,etta pistit pikkuisen tietoa.Kiitos,naapuri.
İhana mies sinulla,kun jaksaa kotitöita tehda.Turkkilaiselle miehelle (ainakin vanhemmalla polvelle)ovat kotityöt kauhistus.Kylla meillekkin löytyisi akkia jostain siivooja ja ruoanlaittaja,jos mina en kykenisi tekemaan.
Kylla sen arvaa,etta paivat tuntuvat tylsilta,kun ei voi mitaan tehda,eika edes ulkona liikkua.
Tassa vaiheessa olisi varmaan ihanaa,etta lahella asuisi suomalainen ystava,jonka kanssa vaihtaisi paivan juorut.
Kylla minuakin kiinnosta vauvajutut,joten jos inspista on valilla,niin laita vaan juttua.
Vaikka siita tylsasta paivastakin.
İhanaa,etta isasi tulee piipahtamaan.
Taalla meillakin on ollut jo monia alle +30:n asteen paivia.Yölla on +24-+26.Tanaan on jostain syysta taas todella kuuma +37.İlmastointiakin on tarvittu.Mutta talvi tulee.
Toivon,etta et katoa kokonaan taalta blogistasi.Vaikka vain joskus pistat muutaman rivin,niin hyva.
Pikkuisistakin sitten on mukavaa kuulla.
Pida huolta itsestasi.Öptüm.

Susadim kirjoitti...

Kiva kuulla susta Heli, sinä ja vaavit olette kyllä olleet ajatuksissa! Taitaa nyt vain omissa ajatuksissasi tuntua tylsälle...minusta ainakin on ihan super jännää kuulla raskausuutisia, etenkin kun odotat kaksosia, eikä raskaaksi tulokaan niin helpolla käynyt...

Mutta toisaaltaan ymmärrän sen, ettei huvita kirjoittaa mitään. Itse mietin samaa, en vaan yksinkertaisesti ehdi ja jaksa päivittää blogia usein, enkä edes kommentoida muitten blogeja arkisin (vaikka luenkin, mutta en vaan jaksa miettiä kommentteja) ja toisaaltaan tekisi mieli piiloutua salasanan taakse, jotta voisi vapaammin kirjoittaakin.

Hyvää loppuraskautta, voi hyvin!

SaaraBee kirjoitti...

Älä vaan lopeta blogiasi. On mielenkiintoista luettavaa. Voi olla kirjoittaminen ihan mukavaa vaihtelua vaippojenvaihdon lomassa! Kaikkea hyvää sinulle...olen vasta tämän blogin löytänyt!!!

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys Istanbulista, kiva kuulla sieltakin taas kuulumisia :)

Nauti nyt tuosta tunteesta "kun ei tapahdu mitaan", silla lasten syntyman jalkeen ovat nuo paivat taakse jaanytta elamaa :))

Vointeja ja jaksamista!

Anonyymi kirjoitti...

Tottakai raskaus/vauva asiat kiinnostavat:),älä ihmeessä lopeta kirjoittamista!!

Pakollinen "paikallaanolo" on todella hermoon käypää sekä tylsää,jaksamista sinulle.Palkintosi eli vauvat,pyyhkäisevät nämä koettelemukset mielestäsi,ennenkuin ehdit huomatakaan:))Tsemppiä!

-Uppis-

Signorina M kirjoitti...

Hei!

Tosi kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Myös minä toivoisin, ettet ihan kokonaan blogiasi lopeta.. olisi kiva lukea kuulumisiasi edes silloin tällöin. Vauvajutut kiinnostaa ainakin minua!! :)

Pia kirjoitti...

Täällä ollaan!! :)

Älä kokonaan lopeta. Olisi ihana lukea kuulumisiasi silloin tällöin, edes muutama rivi. Älä ota paineita kirjoittamisesta. Ja vauvat haluan ehdottomasti "nähdä" !! Joten kirjoita vain vauvajutuista! :)

Kiva kuulla, että olet voinut hyvin. Ja apujoukkoja on tulossa kotitöihin. Sun tehtävä onkin nyt vaan levätä ja olla tekemättä yhtikäs mitään, kyllä sulla sitten on kädet täynnä työtä, kun vauvat syntyvät.

Unknown kirjoitti...

Kiitos kaikille kommentoijille! Vastaan nain yleısesti etta yritan jatkaa blogını kırjoıttamısta aınakın nıın paljon kuin mahdollista. Kirjoittelen kun on jotain kirjoiteltavaa. Toivon etta ymmarratte.

Minua myos pelottaa kirjoittaa julkisesti kaikista raskauteen ja vauvoihin liittyvista asioista silla se voi tuoda huonoa onnea. Olen kuitenkin saanut ihania kommentteja seka tukea teilta liittyen tahan asiaan joten olen voınut tahan asti olla hyvilla mielin. Tosin monelle turkkilaiselle ystavalleni en kerro yhtaan mitaan, he eivat edes tieda etta kyseessa on kaksoset.

Ehka kuitenkin vauvojen synnyttya muutan blogini salasanan taakse, jotta voin vahan salaisemmin sitten kertoilla ja lahetella kuvia vauvoista. Ehka!

Kiitos viela kaikille, ihanaa kun olette olemassa! :)

mizyéna kirjoitti...

Vaikka muslimeina uskottekin pahaan silmään niin liian taikauskoinen ei pidä senkään asian kanssa olla. Se, että kerrot täällä vauvoista ei voi vahingoittaa sinua tai vauvoja, jos ei Allah niin halua. Eli on sitten se kohtalo, kerroitpa tai ei.

Ihanaa kun et kokonaan lopeta bloggaamista. Minä ainakin tosi mielelläni luen sekä raskaus että vauva-arkijuttuja ja haluan ehdottomasti pysyä arjessanne mukana.

Yritä nauttia ajasta nyt kun saat vain olla ja nauttia olostasi. Sitä ei tule enää vuosiin tapahtumaan :D

MaaMaa kirjoitti...

samat sanat kuin muilta: mua ei tylsistytä raskaus- ja vauvajutut, päinvastoin! Olisi kiva seurata teidän eloa myös sitten, kun taaperot ovat syntyneet. Varmasti aikaa blogin kirjoittamiseen ei ole paljoa, mutta kunhan joskus jotain kuulumisia :)

Sateenkaari kirjoitti...

Yhdyn Mizyenan sanoihin.Kaikki se,mita tapahtuu,tai jaa tapahtumatta tulee Allahilta.
Taalla Turkissa vain elaa taikausko hyvin syvalla.
Taikauskolla on tapana myös "tartuttaa" siita kuulijoita.
Mutta teet,niinkuin sisallasi tunnet,joten kuuntele omaa sisintasi.
Eika pieni taikausko ole pahaksi.
Öptüm

>