Turkin pippurit

Eren Aslan

Esma Nur

Äiti ei aina jaksa eikä isä osaa

Tasan kuukausi on kulunut siitä kun meidän pienet Turkin pippurit saapuivat tähän maailmaan. Kuukausi on sujunut täysin vauvojen ehdoilla, heidän tarpeitaan tyydyttäessä. Päivät ja yöt ovat sekoittuneet keskenään kun joka toinen/kolmas tunti on pienokaisia syötettävä. Onneksi kummankin paino on lähtenyt nousemaan normaalisti ja olivat kuukauden ikäisinä kumpikin kolme kiloa. Pituutta oli jo mahtavat 51 senttiä. Vihdoin olemme voineet käyttää normaaleja vastasyntyneillä tarkoitettuja vaatteita :D Tätä ennen käly oli käynyt ostamassa keskosvauvoille tarkoitettuja vaatteita koska pienokaiset hukkuivat normaalikokoihin :)

Olen itse selvinnyt suhtkoht terveenä. Jouduin pari antibioottikuuria käymään läpi tulehduksen takia, mutta nyt olo on jo kuin entinen. Tietty kuukausien makaaminen niin raskausaikana kun synnytyksen jälkeenkin on jättänyt jälkensä: väsyn todella nopeasti. Pyrin kuitenkin olemaan aktiivinen ja saamaan taas kuntoni ylös. Turkissa lapsivuodeajaksi määritellään 40 päivää synnytyksen jälkeen. Sanonnan mukaan "kehto on auki hautaan synnytyksestä seuraavien 40 päivän ajan". Näiden päivien ajan äiti ei saisi näyttäytyä kodin ulkopuolella, samoin vauvoja ei viedä ulos/vierailulle, eikä vauvoja näytetä vieraille. 40 päivän päästä on ns. kirklama eli 40 päivän päättymisen "juhla" jolloin erilaisten huhaa tapojen mukaan niin vauvalle kun äidillekin tehdään jotain. Yleensä juhlintaan liittyy vauvojen sekä äidin kylvettäminen. Kylvetyksen aikana voidaan veteen lisätä jotain jonka uskotaan auttavan vauvaa tulevaisuudessa. Äiti sitten tällä samalla vedellä pesee itsensä. Jotkut eivät vauvoja pese edes ennen 40 päivän päättymistä. Itse vähän pelottaa mitä anoppi on keksinyt tuoksi juhlaksi. Olen kyllä käynyt jo ulkona monesti, vauvat on kylvetetty ja näytetty vieraille :)

Synnytyksen jälkeen olen ollut huomattavan tunteikas. Välistä itkettää ihan tyhmät asiat, etenkin omiin lapsiin liittyvät. Itkin kun lääkärisetä tutki meidän vauvat, itkin kun heiltä otettiin jalanpohjasta verta sairausseulontaa varten, itkin kun näin telkkarissa pienen vauvan joutuvan heitteille.

Olen pari kertaa ns. "välähtänyt" anopille kun rupesi ärsyttämään anopin puheet ja "opetukset". Vannon että jos vielä kerran kuulen sanat "näin suuremmat sukupolvet meille opetti" tai että "näin meillä tehdään", tulen hulluksi. Kuulema täällä on tapana että vauvan silmään puristetaan sitruunaa jotta silmät olisivat tulevaisuudessa kirkkaat (en todellakaan antanut tehdä), vauvan sängyssä kun vauva otetaan syliin sängystä pitää peitolla peittää vauvan makaama alue (koska niin vain tehdään oli selitys, en ole moksiskaan), vauvoista tai itsestäsi ei saisi koskaan kertoa mitään hyvää toisille koska "paha silmä" voi tehdä pahojaan, kokoajan pitää sanoa Masallah (Allah suojelkoon) kun lapsista puhutaan (anoppi pelkää äärettömästi pahaa silmää, jota vastaan Masallahia käytetään). Kuulema myös synnytyksen jälkeen äidin tulee syödä hirveästi että maitoa tulisi! Tänään anoppi kertoi että mitä enemmän syön sitä paremmassa kunnossa olisin (siis en koskaan väsyisi). Minulla on vielä 10 kiloa raskauden jälkeisiä kiloja päällä, olen jopa pari kiloa saanut lisää. Rintamaitoa on (tätäkään ei saisi anopin mukaan KOSKAAN sanoa, ei edes perheen sisällä) ja voin hyvin. Anoppi ei ole tietenkään tähän tyytyväinen vaan mun pitäisi kokoajan syödä lisää ja lisää, etenkin makeaa jotta "maito olisi makeaa". Just joo, yritä siinä sitten selittää että tärkeämpää on juoda paljon ja syödä monipuolisesti, ei mitään makeaa mössöä (jonka takia sairastuinkin).

Nyt poika heräsi :)
Hyvää joulunaikaa ja antoisaa uutta vuotta 2010 jokaiselle lukijalleni! Toivon mukaan uusi vuosi tuo mukanaan teille kaikille onnea, rakkautta, rahaa ja terveyttä :)

Sisko ja sen veli saapuivat :)

25.11.2009 klo 18.10 ja 18.13 pieni prinsessa ja pieni prinssi saapuivat raskausviikolla 35+2 keisarinleikkauksella maailmaan. 3 minuutin erolla isosiskon roolin otti siis tyttö, hyvä näin. Girl power :) Tyttö painoi 2500 grammaa ja poika 2300 grammaa. Kokoeroa siis oli hiukan ja on edelleenkin, mutta poika on osoittautunut sisupakkaukseksi ja syö nyt enemmän kuin siskonsa :)

Synnytykseen johtaneesta matkasta:
Viime tiistaina lääkäri oli määrännyt meidät tarkkaan ultraääneen sairaalaan. Samalla matkalla mitattiin myös supistukset. Ultraäänessä kaikki oli ok, mutta supistukset olivat selvästi lisääntyneet. Vasta myöhään illalla pääsimme kotiin ja lääkärimme kutsui meidät heti seuraavana aamuna juttusille. Jotenkin sisälläni tiesin että en selviäisi enää yhdessä kasassa uhrijuhlan (Kurban bayram, 27-30 marraskuuta) yli. Lääkärimme oli suunnitellut että viimeistään 1. joulukuuta keisarinleikkaus tehtäisiin. Yöt olivat vaikeita, supistuksia tunsin ympäri vuorokauden sekä selkäkipuakin alkoi olla jo.

Keskiviikkoaamuna lähdimme heti aamupalan jälkeen taas lääkärin juttusille. Lääkärin mukaan viimeisimpien testitulosten perusteella tänään olisi parhain päivä tuoda lapset maailmaan. Olin jo saanut tupla-annoksen vauvojen keuhkoja kehittävää kortisonia raskausviikoilla 31 ja 32 joten lääkäri oli hyvin toiveikas että lapset olisivat jo hyvässä kunnossa. Nopean keskustelun aikana sovimme mitä tehtäisiin jos lapset kuitenkin tarvitsisivat tehohoitoa. Lääkäri määräsi meidät heti sairaalaan valmistelemaan ja illalla keisarinleikkaus tehtäisiin kun hänen poliklinikka vuoronsa päättyisi.

Keisarinleikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa, vaikkakin olisin halunnut täyden nukutuksen. Lääkärin mukaan minun ja lasten parhaimmaksi olisi kuitenkin spinaalipuudutus, joten luotin lääkärini valintaan. Hän sanoi että ei ole koskaan nähnyt niin rauhallista raskaanaolevaa kuin minä joten mitään pelättävää ei ole :) Spinaalipuudutuksen ansiosta myös mieheni pääsi mukaan synnytykseen ja näki livenä lapsiensa syntymän. Kumpikin lapsista parkaisivat voimakkaasti heti synnyttyään ja heidän itkunsa täytti koko huoneen. Hoitajat hihkuivat että nämähän ovat kummatkin vaaleahiuksisia :) Lastenlääkäri tarkasti heidän kuntonsa ja teki arvion mitä tehdä. Keskoshoitoa ei tarvittu, ainoastaan ne lähtisivät tarkkailtaviksi pieneksi hetkeksi keskososastolle, siksi aikaa kunnes minut vietäisiin huoneeseen. Koko leikkaus meni tosi hyvin, koko hoitotiimi lääkäreineen (oma lääkärini sekä lastenlääkäri) pitivät huolen että leikkaussalissa oli hauskaa ja viihtyisää. Koko leikkaus oli ohi 30 minuutissa ja pääsin heti toipumaan huoneeseemme. Tietysti alaraajoja en tuntenut moneen tuntiin leikkauksen jälkeen mutta se myös tarkoitti ettei kipuakaan ollut ja pääsin nauttimaan vauveleista :)

Ekana yönä ei paljon tullut nukuttua sairaalassa. Hoitajien avulle koetettiin saada lapsia imemään mutta se ei oikein hyvin onnistunut, olivat vielä niin pieniä. Heitä sitten ruiskulla ja tuttipulloilla imetimme ekojen tuntien ajan. Yöllä minut myös pakotettiin ylös sängystä kävelemään ja voi että kun se teki kipeää. Yön aikana kävelin niin paljon kuin mahdollista, sillä se nopeuttaa toipumista. Täällä Turkissa on tapana että kun äidin suolisto on lähtenyt taas toimimaan on hän valmis lähtemään kotiin. Meidän kotiutus tapahtui seuraavana päivänä illansuussa kun olimme saaneet kaikki verikokeet yms. annettua.

Siitä lähtien anoppi ja käly pitävät huolen kodin pyörityksestä sekä ovat apuna lastenhoidossa, kun minä vaan makoilen ja yritän parantua leikkauksesta. Lapset syövät ja nukkuvat suurimman osan päivästä. He siinä välissä myös yrittävät tutustua meihin ja me niihin. Aivan ihanaa aikaa, vaikkakin raskasta. Lapsista poika muistuttaa isäänsä, tyttö äitiä. Meille täyden kympin vauvat ja olemme onnemme kukkuloilla :)

Blogihiljaisuus jatkuu…

 

Meillä on alkanut viimeiset odotusajat. Raskausviikkoja on takana 31 + 4. 34 viikkoa yritän täyttää jotta lasten terveyden kannalta ei mitään suurempaa ongelmaa tulsi. 36 viikkoa olisi ideaali, silloin lapset  pääsisivat heti kotiin. Tällä viikolla pistettiin keuhkoja kehittävää lääkettä jotta lasten keuhkojen kehitys nopeutuisi. Tällä tavalla myös lapset eivät toivon mukaan tarvitse hengitystukea synnyttyään etuajassa (toivottavasti eivät synny).

 

Anopin tultua olen ollut viimeiset kolme viikkoa vuodelevossa, vaikkakin kerran pari viikossa piipahdan edelleen ulkona. Pitkään jaloilla olo on alkanut rasittaa enkä jaksa enää kävelläkään paljoa. Tämä on tietenkin jo ihan normaalia tässä vaiheessa. Muita isoja ongelmia ei ole ollut. Välistä tuntuu aivan kun harjoitussuppareita olisi pari tai sitten vaan lapset pyörii masussa. Tyttö oli jopa kahden viikon aikana pyörahtänyt ympäri niin että nyt potkii jaloillaan alapäätä :) Pojukka on pysynyt hyvin pää alaspäin. Yllättävän vähän mitään kipuja tai muuta on ollut. Lepo on todella tärkeää.

Viime maanantaina oli taas lääkärintarkastus. Ensimmäisessä sokerirasituksessa sokerit olivat hiukan ylhäällä jonka takia minulle tehtiin 3 tunnin sokerirasitus. Tässä vain yksi arvoista oli korkea, joka tarkoittaa sitä että minulle on mahdollisuus kehittyä raskausdiabetes. Lääkäri kylmästi vaan kielsi kaiken makean.  Sitä yritän myös noudattaa. Syön vain paljon hedelmiä.  Muutenkin veirkokeissa on ollut paljon arvoja alhaalla ja pari yläkantissa, mutta lääkärin mielestä ne eivät ole tärkeitä. Hemoglobiinikin on hiukan alhainen (113) normaalia sekin tässä vaiheessa. Aloitin syömään jo kuurimaisesti  johanneksenleipäpuun hedelmistä valmistettua siirappia, joka erityisesti on hyvää raskaana oleville runsaan kalsium ja raudan lähteenä.  Maitoa menee runsaasti samoin juustoa. Aamuisin syön myös kuurittain saksanpähkinoita. Tarkkana saan olla mitä syön :) Vauvojen parhaaksi.

Ensi keskiviikkona mennään taas lääkärille. Tästä lähtien käydään lääkärissä useammin, nyt 10 päivän välein, sen jälkeen viikon välein. Lääkäri määräsi minut vesikuurille ja juonkin jo lähemmäs 5 litraa vettä päivässä. Sairaalakassi ollaan valmisteltu sekä tänä viikonloppuna viimeistellään lasten huone. Miehelläni on koulun puolesta loppuviikko lomaa. Tänään juhlitaan 86 vuotiasta Turkin tasavaltaa. Meällakin liehuu lippu parvekkeella.

Iskä kävi myös ja vierailu sujui tosi kivasti. Isä myös suunnittelee tänne osa-aikaista vuosittaista muuttoa ja katselivatkin mieheni kanssa alustavasti asuntoja.   Iskällä on jo joulukuun liput ostettu joten katsotaan löytääkö silloin sopivan asunnon jopa. Kivaahan se on kun lapset saavat isoisänsä asumaan lähelle :)

Blogin hiljaisuus tulee jatkumaan koska en pysty kovin paljoa istumaan tietokoneen äärellä. Seuraavan kerran kuulumisia kirjoittelen vauvojen synnyttyä.  Mahdollisuuksien mukaan päivittelen kuulumisia Facebookissa.

Uusi vaihe elämässä alkoi eilen

Elämä ei koskaan mene tietenkään samalla tavalla eteenpäin. Muutokset ovat väistämättömiä. Elämässämme yksi muutoskohta tapahtui eilen kun anoppi ja käly saapuivat. Tähän loppui meidän aviopuolisona viettämämme kahdenkeskinen elämä. Ekaksi meidän kanssamme elävät anoppi ja käly, myöhemmin lapset, joista vastuu tulee olemaan loppuelämämme ajan. Tietenkään en ajattele tätä muutosta mitenkään negatiivisesti vaan olen nimenomaan innoissani ja toiveikas tulevaisuudesta. On vain erikoista ajatella että olemme juuri nyt yhdessä niistä elämän käännekohdista :) Mieheni kanssa myös keskustelin asiasta ja hän on todella innoissaan meidän tulevaisuudesta, etenkin lapsista. Tämä muutos on meidän kummankin kauan kaipaamamme asia. Se tulee kasvattamaan meitä ihmisinä hurjasti. Olen vaan niin onnellinen että minua ympäröi mahtavat ihmiset ja etenkin upea, tukeva aviomies.

T'ällä viikolla meille saapuu myös isäni, joka viettää tällä hetkellä lomaansa Alanyassa. Isä saapuu torstaina ja lähtee sunnuntaina. Hän on jo myös varannut uuden matkan joulukuuksi tätini kanssa, jolloin he ehkä vierailevat pitempäänkin kun/jos vauvat ovat saapuneet. Kotona tulee olemaan siis aikamoinen vilske :)

Minun olotilani on ollut ihan jees viime aikoina. Vatsan tuoma raskaus on alkanut todellakin jo tuntua enkä kovin pitkään jaksa jaloillani olla. Tosin on päiviä jolloin tunnen itseni tosi hyvälle, aivan kun en edes olisi raskaana. Kunnes *tömps* iso vatsani osuu johonkin :) 28 viikkoa eli seitsämän kuukautta on nyt siis takana. Viime lauantaina kävin veritesteissä, virtsakokeessa sekä sokerirasituksessa. Sokerirasitus pisti kyllä koetukselle kun siihen pitää mennä tyhjällä vatsalla. He ottavat ekaksi verta, sen jälkeen juot ison lasin sokerivettä jonka jälkeen odotat tunnin syömättä ja juomatta kunnes he ottavat uudestaan verta. Lääkäri sanoi että 3-4 tunnin nälkä riittää koetta varten, laboratoriossa halusivat 10 tunnin paaston. En TODELLAKAAN pysty olemaan syömättä kymmentä tuntia, joten luotin lääkäriini ja hiukan jotain napostelin yöllä. Onneksi niin tein sillä muuten olisin varmaan jo pyörtynyt ennen ekaa verikoetta. Muutenkin koko loppupäivän sain tuskastella viottelevan masun kanssa: ei näemmä tykännyt ollenkaan paastoamisesta. Tulokset noudamme ensi maanantaina jolloin seuraava lääkäriaika on.

Siihen asti makoilen ja yritän ottaa rennosti vaikkakin anoppi/käly täällä ovat. Ainakaan vielä eivät ole hyppineet silmille johtuen ehkä siitä että olen todella paljon omissa oloissani :) Olivat hekin tulleet isojen tuliaisten kanssa ja vauvoille on nyt aika läjä vaatetta. Mutta aina sitä vaan haluaa lisää, eikö olekin kummallista? :) Ensi viikolla varmaan mennään taas vauvaostoksille. Tällä kertaa myös toivottavasti löydämme minullekin lämpimiä yöpukuja sairaalaa sekä sitä seuraavaa toipumisaikaa varten. Vielä ei täällä ole yhtään mitään lämmintä myynnissä. No kun katselee ulos ikkunasta niin en ihmettele: lämpömittari heiluu edelleen 30 päivisin, öisin laskee 20 asteeseen. Tämä kuukausi varmaan menee vielä täten ja sen jälkeen talvi iskee ihan yhtäkkiä. Ostin jo ison läjän isokokoisia pitkähihaisia (1 TL/50 senttiä kappale) markkinoilta, Espiritin, LOGG:in ja H&M:n taattua kakkoslaatua :) Vielä pitäisi ostaa uudet äitiysfarkut, sillä vanhat ovat jäämässä uhkaavasti pieneksi.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa meiltäpäin. Mitä teille kuuluu?

Vauva täyteinen ja tuoksuinen postaus

 

  Tänään käytiin lääkärillä normaalissa kontrollissa. Kaikki oli edelleen hyvin. Vauvat kasvaneet hyvin viikkojaan nähden ja ovat kuulema kummatkin pitkiä sekä hoikkia, kuten vanhempansa :) Kummallakin vauvalla oli painoa kilon verran, joka vastaa normaalia 27 viikon lukemaa.Äidille kiloja on tullut jo 11, joka kuulema on normaalia kaksoisraskauksissa. Onneksi kilot eivät tunnu olevan muualla kun vatsan seudulla.  Kohdunsuu oli myös kiinni sekä kohdunkanavan pituus todella hyvä.  Lääkärin mielestä mitään ongelmaa ei ole ja taas seuraava kontrolli on kahden viikon päästä. 

Tätä ennen käydään kuitenkin verikokeissa sekä tehdään sokeritesti eli paastovatsaan juodaan sokeriliuosta ja tunnin jälkeen mitataan sokeriarvot. Tarkoituksena on saada selville onko minulla raskausdiabetes.  Verikokeessa on tarkoitus sitten mitata muiden elinten toimintaa kuten maksa-arvoja sekä munaisten toimintaa.

Tänään ajattelin tehdä jotain ajanvietteekseni . Istuin alas ja rupesin käymään läpi vauvojen vaatteita. Merkkasin ylös niiden lukumäärät sekä mitä vaatetta on. Tämän mukaan sitten ostan tarvittaessa lisää. Ainakin tarkoitus olisi anopin ja kälyn kanssa käydä tässä meidän lähellä olevassa ihanassa vaatelikkeessä joka on tosi halpa sekä kattava: kaikkea löytyy. Vaatteiden lisäksi tänään täytimme yhden tarpeistamme: vauvojen sänkyyn patja. Ostimme tosi hyvälaatuiselta tuntuvan ergonomisen patjan (30 EUR) ekaksi yhteen sänkyyn, sillä aion vauvat nukuttaa ekaksi yhdessä. Myöhemmin sitten ostamme toisen patjan. Näin myös kulut hiukan levittäytyvät pidemmälle ajalle eikä heti jouduta maksamaan isoja summia yhdellä kertaa.  

Tässä on jotain kuvia meidän vauvojen tulevista vaatteista, niin suloisia ja niitä hypistellessä tulen aina hyvälle mielelle :) Näiden vaatteiden täyttäviä pikkuisia on myös ihana kuvitella.  Maşallah!

 Tämä ihana nallekarhupuku on varmasti käytössä talvivauvoillemme :)

Pikku Minni-hiiri 

Ekat potkupuvut ja potkuhousut

Oikein hyvää uutta viikkoa kaikille :)

Huhuu...onkohan täällä enää ketään?

Laiskuus on täysin iskenyt minuun enkä ole blogiani päivitellyt pitkiin aikoihin. Tosin blogspot aiheutti ongelmia parin viikon ajan jollon en edes pystynyt avaamaan koko blogisivustoani. Samoin tietokoneeni temppuili ja mieheni joutui sen formatoimaan ihan alusta. Huoh...kunpa jotain kirjoitettavaakin olisi.



Tuntuu vaan että koko blogaus on mennyt mun puolelta vaan maaritteluksi raskaudesta, joka ei varmaan edes kaikkia lukijoita kiinnosta. Raskauden lisäksi elämässäni niin kovin vähän kaikkea tapahtuu. Makoilen kotona vaan, en tee edes kotitöitä. Lääkäri on käskenyt ottamaan rennosti ja lepäämään tästä lähtien joten kotitöiden teko on jäänyt täysin mieheni hartioille. Kerran viikossa tarkasti suunnitellusti piipahdan ulkona yleensä ostoksia tekemässä tai lääkärissä. Maanantaina olisi taas yksi suunniteltu lääkärikeikka edessä. Silloin olisi jo kiikarissa raskausviikko 27 eli todella nopeasti aika on taas mennyt. Vatsa on kasvanut ihan mahdottomasti ja sen tuoma lisäpaino alkaa jo tuntua liikkuessa. Pieni lenkki esimerkiksi kauppakeskuksessa on kuin maratonin juoksu ja siitä palautuminen kestää pari kolme päivää. Parin viikon päästä anoppi ja käly saapuvat luultavasti meitä auttelemaan jota etenkin mieheni takia toivon. sillä (vaikka ei itse koskaan mitään valita) kotitöiden teko ei selvästi ole mieluista hommaa. Vauvojen takia me kummatkin tehdään uhrauksia. T'ästä se vanhemmuus lähtee...



Koulut alkoivat tällä viikolla. Mieheni koulu avautuu tänä vuonna suurin muutoksin. Viime vuonna kaikkien kanssa tapellut ja laittomuuksia tehnyt koulunjohtaja sai rangaistuksen teoistaan sekä siirrettiin toiseen kouluun ( yhteen ongelmallisimmista kouluista koko Mersinissä). Hänen "oikea kätensä" laittomuuksissa, varajohtaja, alennettiin luokanopettajaksi ja "sai" jatkaa vanhassa koulussaan. Kukaan ei halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan joten hänelle on tulossa hyvin yksinäiinen kouluvuosi. Paikallinen Rotary-kerho myös uudisti koulurakennuksen sekä sen pihan. Nyt jokaisessa luokassa on uudet paksulasiset ikkunat, ilmastointi sekä uusi maali seinissä. Pihalle istutettiin kukkia sekä muutenkin parannettiin koulun etupihaa joka oli ennen vain yksi iso hiekkakenttä parilla puulla ehostettuna. Uudistuksia tarkistamaan on tulossa maanantaina myös pormestari joka avaa virallisesti koulun uutta lukuvuotta varten. Isokihoiset seremoniat siis tiedossa.



Parin viikon päästä on myös isäni tulossa pienelle viikonloppuvierailulle. Hänen tarkoituksensa olisi vuokrata auto Alanyasta ja ajaa itse tännepäin. Varmasti ihan hyvä ratkaisu, sillä maisemat tuolla reitillä ovat mahtavat. Meidän kotikin sijaitsee ihan matkan varrella, joten sekin on helposti löydettävissä. Toivon mukaan säät suosivat. Täälläpäin on sateita ollut viimeiset pari viikonloppua ja etenkin yöt ovat jo aika viileitä. Päivisin viipotetaan yhä kolmenkymmenen asteen lukemissa mutta hirveä kuumuus on selvästi ohi tältä vuodelta. Hyvä!


Muuten elämä on tosi tylsää. Päivisin vain makoilen sohvalla telkkaria katsellen tai kutoen. Odottavan aika on pitkä kuten sanotaan ja se on kyllä totta. En tiedä kuinka paljon enää viitsin tänne blogiin kirjoitella, koska mitään erikoista kirjoitettavaa en löydä. Inspiraatio on täysin kadoksissa. Vauvojen tullessa ehdin yhä vaan vähemmän kirjoittaa, joten blogini tulevaisuus on nyt pohdinnan alla....

Hiukan epäonnea mutta loppu hyvin

 

Raskausmuotia viikoilta 22+1 (huomenna on rv 23+0)

Viime viikolla äitini ja pikkuveljeni olivat meilä vieraina. He lähtivät aikaisin tänä aamuna viikon vierailun jälkeen. Oli tosi kiva saada heidät tänne ja he toivatkin ison läjän tarpeellisia vauvojenvaatteita sekä tarvikkeita. Sydämmelläset kiitokset myös teille kaikille ihanille sukulaisille siellä Suomessa jotka ojensivat kortensa kekoon!! Aivan mielettömän ihania vaatteita tuli, samoin kun paljon muumijuttuja kuten lakanoita sekä tyynyliinoja unohtamatta tietenkään Muumi- pehmoleluja :) Pitäähän vauvoilla olla jotain suomalaista :)  Sain myös mahtavan lukupaketin erilaisia vauva-kirjoja, neuvolan ohjekirjoja sekä suomalaisia lastenkirjoja. Pitääkin tästä ruveta opettelemaan lastenliiruja ulkoa että niitä voi sitten lapsille lauleskella.

Yksi erikoisimmista lahjoista oli meksikolainen Bola-koru (kuva alla). Tämä ripustetaan kaulaan niin että se on mahan päällä ja korun sisällä olevat “helmet” muodostavat liikkuessa vienon helisevän äänen jonka kuulema vauva kuulee kohdussa. Syntymän jälkeen samaista korua voidaan käyttää rauhoittamaan vauvaa (ääni jonka vauva muistaa kohdusta) sekä imetyskoruna, jota vauva voi sormeilla imettäessä. Mielenkiintoinen idea korulle täytyy sanoa ja olen kyllä sitä pitänyt :)  Kaikki apukeinot otetaan vastaan.

Teimme myös äidin kanssa joitain ostoksia vauvoille. Suurin osa hankinnoista on tehty nyt, pieniä juttuja tulisi ostaa. Kunhan lastenhuonetta saadaan parempaan kuntoon niin laittelen sitten kuvia tännekin! Plus tietty vauvojen ihanista vaatteista :)

Äiti ja pikkuveli joutuivatkin seikkailemaan hiukan yksin koska en pystynyt heidän kanssaan minnekään oikein mennä. Mieheni kierrätti heitä kyllä minne vain halusivat. Onneksi kodin lähellä oli vesipuisto sekä ranta jossa he kävivätkin useasti vilvoittelemassa sekä aurinkoa ottamassa. Ruskeina heidät lähetin takaisin Suomeen :) Tervetuloa vain uudestaan, oli tosi kiva saada teidät tänne!

                 **************************************************

Valitettavasti viikko ei sujunut ihan ongelmitta, sillä meidän keskiviikon normaalikontrollissa saatiin selvillä kaksi vähän huonoa asiaa. Ekaksi meidän tyttö oli valunut turhan alas kohdussa eli sen takia joudun olemaan yhä edelleen  varovaisin mielin. Lääkäri pisti myös minut NST-koneeseen mittaamaan kohdun supistuksia joita oli hiukan (asteikolla 5-10, yli 70 tarkoittaa synnytystä). Lääkäri pisti minut heti vuodelomalle kahdeksi päiväksi: perjantaina mitattaisiin uudestaan. Perjantaina yhä edelleen mittareissa oli pienen pieniä supistuksia ja täten lääkäri päätti sitten pistää minut suoraan tiputukseen. Tipassa sain nesteitä nestepuutokseen parin tunnin ajan ja sen jälkeen (myöhään illalla) pääsin kotiin. Heti lauantaina oli kuulema aamulla tultava uudestaan NST-kokeeseen. Lauantaina ei sitten supistuksia ollut joten lääkäri huokaisi helpotuksesta.  Jos ei taas supistukset ala (kivuttomat, koska en niitä koskaan tuntenut) niin parin viikon päästä mennään uudestaan kontrolliin.  Monet lääkärit ei varmaan mitään erikoista tekisi tässä tilanteessa sillä kivuttomat supistukset ovat normaaleja, mutta onneksi meidän lääkäri on tosi tarkka ja tietää kuinka tärkeä tää raskaus on meille.  Mitään riskejä ei oteta.

Kuukauden päästä isä on tulossa lyhyelle mutta ytimekkäälle vierailulle. Varmasti sitä ennen anoppi ja kälykin tulevat taas auttamaan. Ainakin katsotaan miten nää seuraavat pari viikkoa menee. Jos mulle taas tulee suppareita ja joudun tiputukseen niin sitten on parhainta että apu tulee ajoissa, koska joudun varmaan täydelliseen vuodelepoon. Tosin olo on nyt tosi hyvä, kiitos lääkärin antamien uusien lääkkeiden joidenka pitäisi pitää supistukset poissa sekä mun pitää ehdottomasti juoda lisää vettä! Olen parina viime päivinä juonut yli 3 litraa per päivä ja huomattavasti olo on parempi. Ehkä supistukset johtuivat juuri nestehukasta, joka tulee kyllä huomaamatta näillä keleillä. Tänäänkin on tosi hiostava ilma ollut koko päivän. Eikä mittari alle kolmenkympin ole laskenut koskaan.

Ensi viikolla alkaa myös mieheni koulu. Tiistaina hän joutuu aloittamaan ensimmäiset seminaaripäivät koululla, jossa kuulema tehdään juuri remonttia. Kiva. Onneksi heidän ei tarvitse siellä olla kuin pari tuntia per päivä ja tulla sitten takaisin kotiin. Ramadan juhlien ajan heillä on kait 10 päivän väliloma ennen koulujen virallista alkamista: 23 syyskuuta.

Hyvää alkavaa työviikkoa kaikille!

Tänään alkoi Ramadan

 

Tänä aamuna ensimmäiset paastoajat nousivat ennen auringonnousua aamupalalle ja valmistautuivat näin koko päiväiseen, 15 tuntiseen, paastoamiseen. Juuri näillä minuuteilla ympäri Turkkia kaikuu ezan - rukoushuuto joka ilmoittaa että tämän päivän paasto on päättynyt. Naapureiden ramadan herkkuja notkuvat pöydät odottavat parvekkeella rukouksen ääntä jonka jälkeen kaikkialta alkaa vain kuulua iloinen puheensorina. Elämä jatkuu riehakkaana perheen ja ystavien parissa myöhään iltaan syöden ja etenkin juoden näin kesäkuumalla kunnes taas aamulla noustaan aloittamaan uuden päivän paastoamista.

 

Ramadan on, kuten monesti olen jo maininnut, ehdottomasti suosikkini. Tämän kuukauden ajan tulisi etsiskellä itsestään hyvyyttä kaikin puolin, vastustaa paheita sekä tutkiskella itseään. Ramadanin aikaan lähimmäiset sekä vähä-osaiset ovat erityisesti tärkeitä. Heitä tulisi ajatella lämmöllä sekä ojentaa auttava käsi. Iltoja vietetään yhdessä perheen ja suvun sekä ystävien kanssa. Jotkut kutsuvat jopa ihan tuntemattomia ihmisiä iltaisin iftar (paaston päättyminen)- illalliselle. Ramadania seuraava Seker bayram eli karkkijuhla kestää kolme päivää. Nimestään päätellen se tietenkin on lapsille kaikkein parhain juhla kun saa syödä paljon makeisia :) Bayramin aikana on tapana vierailla vanhempien sukulaisten, ystävien sekä muun lähiperheen luona.

 

Minä en tänä vuonna pysty paastoamaan raskauteni takia, olen ns. "vapautettu" vaikkakin myöhemmin minun tulisi paastota nämä päivät erikseen. Tai auttaa rahallisesti köyhiä. Yritän kuitenkin nauttia Ramadanin ilmapiiristä mahdollisimman paljon.

Muihin aiheisiin. Eilen meille sattui aika erikoinen tapahtuma illalla kun olimme lähdössä markkinoille. Tarkoitus olisi ollut ostaa matto keittiöön sekä uudet istuintyynyt parvekkeella oleville tuoleille. Ei päästy kovinkaan pitkälle vaan 6 ja 7 kerroksen väliin :) Eli jäimme jumiin hissiin. Ei ollut kivaa vaikkakaan mitään paniikkia ei syntynyt. Onneksi mieheni oli mukana ja hallinnoi tilanteen tosi hyvin. Saimme talon muilta asukkailta heti apua ja pääsimme puolen tunnin päästä ulos. Yhdellä asukkaista oli hissin rapunpuoleisten ovien lukon avain kotonaan (koska hissi on ongelmallinen useasti).  Tosin tämä avainkaan ei heti toiminut vaan sen kanssa väännettiin tosi kauan. Onneksi hissin ovi oli avoinna hissikuiluun joten happi ei loppunut kesken.  Markkinat sai jäädä sikseen ja me palasimme kotiin. Tänään taas pienen jännityksen kera kävimme ulkona ja hissi toimi moitteettomasti. Taitaa olla ihan tuuripeliä milloin mitäkin tapahtuu :)

Päivät jatkuvat rauhallisesti kotona. Mieheni tänään työskenteli vauvojen huoneen kimpussa. Ostimme säleverhot ikkunaan ja niiden asennus olikin yllättävän pitkä työ. Mutta nyt näyttää hyvältä :) Vielä on ostettava lipasto sekä kaapisto mutta ne ovatkin helppoja koska niitä löytyy vähän joka paikasta.

Huomenna olisi tarkoitus käydä ystävän luona istumassa ja illemmalla  Mezitlin isoimmila viikkomarkkinoilla (saas nähdä mitä sekin on). Mieheni työ on siistiä kotia ja autoa seuraavat pari päivää :)

Oikein hyvää Ramadania sitä viettäville ja rentouttavaa viikonloppua sitä viettäville :D

Hieman valokuvia

 

Meidän kodin alapuolella sijaitseva ranta – näyttää paremmalta kuvissa :D

Seuraavat kuvat ovat kodimme viererssä sijaitsevasta vesipuistosta. Tässä lastenallas.

Liukumäki-allas, joka avataan vain tietyin väliajoin ja on tarkasti valvottu ketkä laskee ja milloin. Hyvä niin muuten näissäkin liukumäissä monet lapset loukkaantuisivat laskiessaan toisten päälle tai vaikka kaksin.

  Tässä aikuisten allas. Sisäänpääsymaksu on 5 TL per aikuinen, 3 TL per lapsi. Alueella sijaitsee myös kahvila/ravintola jonne ei tarvitse maksaa sisäänpääsymaksua ja sieltä on laaja näkymä koko allasalueelle (hyvä vanhemmille jotka tarkkailevat lapsiaan). Allasaluelle pääsee sisään vain uima-asusillaan eli vaatteet riisutaan/puetaan alueen ulkopuoella erityisillä alueilla tai portilla. Tällä varmaan halutaan ehkäistä alusvaatteisillaan (tai muuten vaan vaatteet päällä) uimaan pyrkivien pääsy altaille.

  Historien havinaa kotimme lähellä: Pompeipolis (Soli) sataman jäännökset.

Forum kauppakeskuksen keskustasta näkymiä.

  Hyvää loppuviikkoa! :)

Vauvoja ja tietokoneen kyttäämistä :)

Taas vierähti pitkä vartti viime kirjoituksesta johtuen täysin siitä että mieheni tietokone myytiin joten hän käytti täyspäiväisesti minun konettani. Välistä tietenkin pääsin vähäksi aikaa koneelle, mutta annoin hänelle työrauhan. Töitä tuntui riittävän tosi paljon. Hyvä niin. Tänään saapui sitten mieheni uusi tietokone joten vihdoin sain tietokoneeni hallinnan itselleni :) Sain tänä aikana vihdoin aikaa itselleni opetella neulomaan jotain vauvoille. Internet on mahtava opetusväline. Neuloin muutamat topposet sekä kissankorvapipot :) Ne varmasti näyttävät suloiselta vauvan päässä...pitäisi jatkaa myös peittojen virkkaamista, mutta olen ollut täysin neulomishurmoksen vallassa. Nytkin yritän löytää jotain uutta ja helppoa neulottavaa.


Tänä sunnuntaina myös äitini ja pikkuveljeni saapuvat. Olen todella onnellinen ja innoissani siitä! On tässä jo yli vuosi siitä kun viimeksi nähtiin. Aion äidin kanssa mennä yhdessä seuraavaan ultraan että äiti näkisi vauvatkin. Samalla ajattelin että tekisin viimeiset vauvaostokset äidin kanssa kaupungilla kierrellessämme. Olemme jo ostaneet sängyt sekä lastenhuoneeseen verhot/lampun. Ostettavana olisi isoimpina ainakin kaapisto sekä iso lämmittävä matto. En aio ostaa kaapistoa mitenkään "vauvalle" suunnattuna vaan ihan normaalin kaapiston. "Normaalit" kaapit ovat puolet halvempia verrattuna näihin "vauva" kaappeihin, jotka joudut kuitenkin taas joskus vaihtamaan koska lapsi "kasvaa niistä ulos". Muutenkin on ihan uskomatonta mitä hintoja kaikki raskauteen sekä vauvoihin liittyvä voi maksaa! Onneksi esim äitiysvaatteissa pystyn ostamaan väljiä tunikoita sekä mekkoja, jotka ovat tällä hetkellä muotia. Ja jopa alennusmyynneissä! :) Onneksi vielä osa vanhoista vaatteistakin käy päälle joten vielä ei ainakaan vaatteiden puolesta ole ongelmia. Ainoastaan ostin itselleni äitiyshousut pitkän tinginnän jälkeen 15 EUR:lla.


Raskaus on mennyt yhä edelleen hyvin vaikka kaikenlaisia kipuja on ollut viimeisten viikkojen aikana. Lääkärille niistä mainitsin eikä hän niistä oikein mitään erikoista nähnyt kun kaikki oli vatsassa ok. Viisi kuukautta tuli täyteen ja viikkoja 21. Jännittää vähän että mitä ensi viikkoon asti on taas tapahtunut vatsan sisällä :) Kaikki verikokeet ainakin olivat myös puhtaat eli mitään poikkeavia kromosomi-muutoksia ei ole. Vauvelit ainakin potkiskelevat todella jämäkästi jo aamusta iltaan. Se tuntuu tosi ihanalta mutta eivät ole vielä suostuneet potkiskelemaan isälleen :D Heti hiljentyvät kun mieheni pistää vatsan päälle kätensä. Ehkä niitä pitäisi jotenkin juksata että vahingossa potkisivat :D


Vieraita on käynyt iltaisin teellä ja samoin mekin käymme vierailuilla. Tänäkin iltana oltiin yhden mieheni koulukaverin kotona teellä. Syötiin ja juotiin itsemme ihan ähkyyn. Minä etenkin söin varmaan kahden hengestä :) Vaikka olin syönyt kunnolla jo ennen kuin lähdimme. Kiloja onkin tullut "ihanasti". Juuri pari päivää sitten meni 61 kilon raja rikki eli tässä on tullut viimeisen kuukauden sisällä 4 kiloa! Vauvat on vain kasvaneet 300-400 grammaa kipale joten suurin osa näemmä on jäänyt sinne jonnekin vatsan ja istukan välille :D Päällepäin kilot eivät tietenkään näy muutakuin raskauskumpuna, vaikkakin jotkut naiset täällä ovat laukoneet ihan älyttömiä kommentteja kuten "kuka teistä on raskaana?" liikkuessani ei-raskaana olevien ystävien kanssa. Eikä kuulema "raskaus näy ulkoapäin ollenkaan". Ei varmaan joo, nielaisin tuossa illalla vain yhden kokonaisen vesimelonin että se turvottaa hiukan.

Eli viime päivät ovat tiukasti olleet minulle vauva-painotteisia. Samoin vieraiden odottelu on mieluisaa, varsinkaan kun ei mun tartte kotia siivota :D Siivoaminen on täysin mieheni kontilla.

Yritin lisätä kuviakin tähän postaukseen mutta olen rättiväsynyt tämänpäiväisestä joten se jääköön seuraavaan postaukseen.

Hyvää torstaita kaikille!

Huh huh

Viimeisten parin viikon tapahtumia nopeasti listaan.

* Mieheni isoveli perheineen kävi ja meni. Heidän kanssaan vietimme antoisat kaksi viikkoa. Kiitos heille kaikesta ihanasta avusta myös kodinhoidossa :)

* Anoppi ja käly vihdoin lähtivät takaisin kotikyläänsä. Mieheni isoveli heitti heidät kotiin mieheni autolla käydessään samalla tervehtimässä sukulaisiaan sielläpäin.

* VIHDOIN pääsin itse sisustamaan kotiani niin kuin ITSE haluan. Muutoksia ollaan tehty kivasti ja kummasti mieheni on myös ehdotellut monia asioita muutettavaksi. Seuraavien parin viikon sisällä on kaikkea kivaa tiedossa kotiin :) Isoveljensä kanssa jo asensivat meidän eteiseen ja käytävään hienot spottivalot jotka toimivat ajastimella. Näin ei tarvitse iltaisin kotiintullessa tai vessaan mennessä etsiskellä valokatkaisijoita.

* Kolmen viikon päästä saamme taas vieraita, mutta tällä kertaa yllätyksenä oman äitini ja pikkuveljeni :) He yllättivät meidät täysin ilmoittamalla yhtenä päivänä ostaneensa jo liput elokuun lopuksi yhden viikon vierailua varten. Tosi ihanaa! Tervetuloa jo nyt!!! :))

* Meillä on kotona ilmastointi ollut päällä joka päivä sillä täälläpäin Mersiniä tuntuu helle olevan TOSI inhottava. Kotona ei toimi samanlainen läpiveto kuin vanhassa kodissa ja meren läheisyyden takia kosteutta on ilmassa enemmän. Istummekin päivisin olkkarissa ilmastoinnin alla nauttien laiskuudesta ja lomasta kaksistaan. Välistä mieheni käy iltaisin ulkona kavereidensa kanssa, välistä käymme kaksistaan.

* Mieheni tietokone sanoi taas kerran tilt pari viikkoa sitten joten se vietiin korjattavaksi. Tarkoitukseni oli jo aikaisemmin että jos ongelmia taas tulee, mieheni aikoisi heti myydä koneen pois ja ostaa jonkun paremman tilalle. Näin tehtiin eli kone on nyt myyty ja sillä silmällä seuraillaan tarjouksia josko saisimme jonkun hyvän koneen tilalle. Tällä välillä tietenkin mieheni käyttää minun konetta, joten en pääse kovin paljoa nettiin enää. Parempi näin, mulla on jäänyt enemmän aikaa kutomiseen :) Vauvojen peitto on jo melkein puoleksi valmis.

* Raskaus on jo yli puolivälin, näin voidaan virallisesti sanoa. Raskausviikkoja on 18+5 takanapäin ja kävimme pari viikkoa sitten lääkärillä viimeksi. Saimme tietää, ja nähdä, että yksi vauveleista on selvästi poika ja toinen on vielä ujo piimä joka ei suostunut itseään näyttämään "sieltä". Lääkäri sanoi että hän näkee tytön mutta ei voi olla sataprosenttisen varma. Mikä parhainta olisi jos saisimme tytön ja pojan :) Pojalle olemme jo nimenkin yhteispäätöksellä löytäneet (kerron sitten kun ovat syntyneet). Tytölle en ole vielä mitään keksinyt. Jonkun lyhyen mutta kumpaankin kieleen sopivan nimen aion hänellekin löytää.
Vatsa on taas kasvanut hurjaa vauhtia mutta näyttää edelleen sopivan suloiselta :) Tänään aamulla vaa'alla painoin jo 59,5 kiloa. En ole siis koskaan elämässäni painanut näin paljoa :) Olin raskaaksi tullessani 54 kiloinen. Herkuteltua on kyllä tullut ihan hirveesti viimeisen parin viikon aikana :)

Lyhyesti virsi kaunis, paljon on tapahtunut ja nyt vaan nautimme toisistamme ja uudesta kodistamme.

Kaikille hyvää viikonlopun jatkoa! Laittelen taas kuvia enempi kunhan pääsen vähän pidemmäksi aikaa koneelle :)

Kesä voi vihdoin alkaa

 

Tänään on vika ns. vierasvapaa päivä taas kahteen viikkoon. Mieheni lähti juuri noutamaan isoveljeään perheineen Adanasta ja he saapunevat lähemmäs keskiyötä. Vieraiksi en heitä lue sillä tykkään tästä isoveljestä sekä vaimosta todella paljon. Vaimo on minun ikäinen joten meillä on paljon yhteistä keskusteltavaa sekä isoveli on tosi hyvä hauskuttaja :) Luvassa siis antoisat kaksi viikkoa.

Mieheni tietokone hajosi eilen ja se vietiin heti korjattavaksi.  Korjauksen takia hän käyttää tilapäisesti minun konettani jonka minä sitten nappaan omaan käyttööni vapautuessaan :)

Tälläistä upeaa näkymää katselen ulos ikkunasta makuuhuoneessa maatessani. Takana Taurus-vuoret .  

Muuten päivät  ovat täynnä toimintaa. Kodin pikkuruisissa järjestelyissä menee aikaa mutta on tosi ihanaa. Tänään vasta viimeisetkin koristeet sekä pöytäliinat löysivät paikkansa. Kodin pikkuruisia puutteita ollaan myös paikkailtu kuten tänään kävi rautajuttujen “usta” (työn mestari) nakuttamassa viimeiset tangot ranskalaisiin parvekkeisiin sekä tekemään meille hienon pyykkitelineen parvekkeelle. Koti on valmis. Tervetuloa pienelle kierrokselle!

Olohuone

Makuuhuone (hieman sekainen)

Keittiö plus käly

Näiden huoneiden lisäksi on vielä lastenhuone ja ruoka/vierashuone, jotka ovat tällä hetkellä vielä “työn alla”.

Olemme myös liikkuneet paljon ulkona tutkimassa ympäristöä. Markkinat ovat taasen lähellä meitä kuten vanhassakin kodissa. Tiistaisin järjestetään myös isot vaatemarkkinat, ns. “hienostolaisten markkinat”, 5 minuutin päästä meidän kotoa. Sieltä löytyi eilen tosi paljon ihanaa muodikasta vaatetta, meikkejä, koruja, kodintekstiilejä, mitä vaan. Ja hinnat tosi halvat. Sorruin ostamaan pari mekkoa: onneksi muoti suosii raskaana olevia :)  Meidän lähellä on myös yksi ompelija joka tekee mittatilaustyönä ihan mitä vaan. Jätin sinnekin tilauksen kahdesta raskausmekosta (á 15 EUR) joidenka pitäisi olla valmiita ensi viikkoon mennessä. Vatsa kasvaa kovaa vauhtia eikä parin viikoon päästä ole mitään päällepantavaa :)

Muutenkin lähialueet ovat aivan upeita. Tulee mieleen turistialueet kun täällä liikun: paljon hyvätasoisia ravintoloita, liikkeitä sekä kadut ovat TODELLA siistejä. Meidän kodin vieressä on ravintola josta saa mahtavan makuista iskender kebabia juoman sekä salaatin kera yhteensä 5 TL (2,5 EUR).  Ihmisetkin ystävällisiä ja avuliaita. Vielä en ole yhtään kommenttia kuullut ulkomaalaisuudestani, jee!! :D

Kaikin puolin siis elämä hymyilee vihdoin. Minun työkseni jää vain seuraavien kuukausien ajan kasvattaa näitä kahta pientä vesimelonia masussa ja nauttia.

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille täältä aurinkoisesta ja helteisestä Mersinistä! :)

Ensimmäinen postaus uudesta kodista!

Täällä sitä sitten ollaan, uudessa kodissa. Muutto tapahtui maanantaina jonka jalkeen ollaan oltu internet-pimennossa eiliseen asti mutta kodin valmistelussa on ollut niin kiireistä etten oikein ehtinyt mitään eilen tänne ilmoitella.

Muutto meni tosi hyvin. Muuttomiehet herättivät meidät 7.30 ja aloittivat heti pakkaamisen. He saivat koko kodin pakattua ja lastattua muuttoautoon 5 tunnissa (me asuttiin viidennessä kerroksessa eikä hissiä ollut). Sen jälkeen söimme lounaan yhdessä.
Lounaan jälkeen matka jatkui uuteen kotiin, jonne miehet saivat kaikki tavarat ladattua sekä huonekalut koottua 6 tunnissa (yhdeksänteen kerrokseen ilman hissiä). Suu auki vain katselin sitä työskentelyä. He kantoivat telkkarit ym kodinkoneet kuin ilmaa selässään ja asettivat ne varovasti paikoilleen sekä asensivat. Meille jäi työskemme vain paikoilleen järjestely joka kesti 5 päivää kiitos anopin ja kälyn organisaatiokyvyn puutteelle. Multa meni hermot moneen otteeseen enkä vieläkään ole entinen. Eilen yölläkin tuli iso läjä vieraita jotka asuvat täällä meillä viikonlopun, huomenna tulee yksi lisää. Ensi viikolla mieheni isoveli. Olen jo vetänyt töpselin seinästä: en aio osallistua vieraiden kestittämiseen millään tavalla!

Kahden viikon kuluttua onneksi kaikki tämä on ohi ja voimme vihdoin mieheni kanssa jäädä kaksin nauttimaan uudesta kodista sekä uudesta elämästämme täällä. Elämä hymyilee kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

Kuvia uudesta kodista seuraa tulevina päivinä kunhan vieraat vähän vähenevät ja pääsen rauhassa kuvailemaan.

Hyvää viikonloppua! :)

P.S Raskaus menee todella hyvin. Tänään rv 15+4. Mitään ongelmia ei ole ollut.

Raskausoireita anopista

 

Vaikka kuinka yritän olla kirjoittamatta yhtä postausta jossa ei olisi jotain anopista niin aina jostain sisältä kumpuaa mahdoton vimma jota en voi vastustaa. Olenkin aivan varma että tämä viha-rakkaus suhde anoppiini sekä kälyyni on raskausoireeni, jonka TOIVON päättyvän pian. Tiedän että he aikovat vain hyvää ja olen kiitollinen kun ovat avustamassa mutta välistä en jaksa.

Tästä lähtee! Jos ei kiinnosta niin älkää lukeko.

Mä en voi ymmärtää että ruoan laitto voi olla niin hidasta.  Minun 15 minuutissa tekemäni ruoat he tekevät 45 minuutissa.  Heidän valitsemansa ruoat on aivan turhan monimutkaisia eivätkä osaa kehittää mitään erikoista heidän osaamansa 10-15 ruokalajin ulkopuolelta. Tätä ihmettelen sillä he tuijottavat telkkarista tuntikausia ruoka-ohjelmia.  Tämän takia syömme ensi viikolla neljännen kerran kuukauden sisällä tuoreita papuja (kysymättä tekevät ruokavalinnat).

Heillä on jotain ihme fobioita käyttää kodinkoneita tarpeisiinsa. Ovat unohtaneet useita kertoja ruoan hellalle koska eivät käytä (joka kerta uudestaan) opettamaani munakelloa muistuttamaan heitä ruoasta!  Olen myös opettanut kuinka nuo 45 minuutissa tekemänsä ruoat voi tehdä 15 minuutissa kunhan vaan käyttää munakelloa! Ei niin ei!!! Samoin kuulema kodinkoneilla (esim. keittiörobotissa silputut vihannekset) eivät maistu hyviltä, käsipelillä on aina tehtävä.

Ja sitten ollaan niin laiskoja!  Koti siivotaan kerran puolessatoissa viikossa ja lattiat on sen näköiset unohtamatta vessoja. Olen jo pari kertaa joutunut huomauttamaan että VOITAISIKO noi vessat myös siivota.  Allottaa, kuvottaa.  He pesevat pyykkiä koko ajan, ja ripustettuaan makaavat sohvalla kaksi tuntia valittaen kuinka väsyivat! Mitään ei saada aikaiseksi tämän takia.Mutta ulos lähdetään kiertelemään kaupungille useiksi tunneiksi väsymättä.  Joo-o! Ja tietysti jos minä rupean jotain tekemään niin heti ollaan paniikissa estelemassa! Ette kylla anna muuta mahdollisuutta, come on!!

Vauvojen asiat: me ollaan osteltu viime aikoina joitain kankaita joista tehdään sitten petivaatteita vauvoille. Ekaksi käly ja anoppi kävivät ostoksilla ja ostivat aivan hirveän värisiä kankaita joissa oli ihme sarjakuvahahmoja. Sanoin sisälläni vaan “yök” kun katselin niitä mutta kiitin kuitenkin. Seuraavalla kerralla selitin tarkasti mitä haluan ja minkälaisia.  Ostivatkin sitten ihan OK kankaita. Nyt sitten kuulema mun pitäisi ostaa ompelukone että ne saataisiin tehtyä, jotta ei jouduttaisi maksamaan 10 EUR räätälille niiden ompelemisesta. Just joo, osta 200 EUR kone jotta välttäisit 10 EUR:n maksun.  Loogista. Onneksi puhuin ne ympäri ehdottaen että pyrkisivät lainaamaan joltain asukkaalta konetta pariksi päiväksi.

He hehkuttavat joka päivä tuntikausia uuden asuntomme hienoudesta mutta yhä edelleen pyrkivät jotain inhoaminani "kyläläisten tapoja” kotiini tuputtamaan. Esimerkiksi lattialla syöminen, parvekkeella tyynyjen päällä istuminen vaikka varmasti on tuoleja kaikille, keittiössä vanhoista vaatteista tehtyjen rättien käyttäminen pyyhkiessä (vaikka kotona on ostamiani tiskirättejä)  sekä muutenkin heidän mielestään KAIKEN vauvojen kanssa tekemisen tulee tapahtua lattialla (imettäminen, vaipan vaihto, nukkuminen).  Hei haloo! Minkä takia on lasten huone!!  

Heidän mielestään kotiimme tulisi teettää satojen eurojen arvoiset uudet kaapistot ja heittää vanhat mäkeen, koska ovat niin käytännöllisiä.  Mieheni enkä minä emme lämmenneet ajatukselle, koska nykyinen kaapisto on yhtä hyvä kuin ennenkin.

Plus että nyt kun me muutetaan niin heti muuton jälkeen on mieheni serkku tulossa meille kylään. Siitä viikon päästä mieheni isoveli vaimoineen sekä lapsineen tulevat pariksi viikoksi. Sen jälkeen anoppi ja käly lähtevät kotiinsa vähäksi aikaa ja saan rauhan!  Kunpa vaan kestäisin tämän kuukauden!

Huh…helpotti vähän….. 

Kiitos kun jaksoitte lukea! Tämä on vain purkaus enkä odota kenenkään kommentoivan sitä. Mun on vain pakko saada pääni sisällä olevat ärsyttävät asiat ulos jonnekin… :)

Tästä lähtien seuraava postaus on positiivinen ja varmasti anoppi/käly-vapaa :)